Isäni (en muuten juuri koskaan sano isä, vaan isi tai iskä) valitteli joulun tienoilla että kaikki hänen villasukkansa ovat johonkin hävinneet. Kilttinä tyttärenä lupasin, että minä teen iskälle uudet sukat. Langaksi valikoitui tuttu 7 veljestä, sopivat väritkin löytyivät omasta ja äidin lankalaatikosta. Ensimmäisistä sukanvarsista tuli liian pienet ja näitä seuraavia käytin ahkeraan sovituksessa, jotta olisivat sopivat. Vähän leveäthän ne ehkäpä ovat, mutta venyvät taas pituuteen, niin että valmis sukka näytti jalassa kyllä ihan passelilta. Puikot heiluivat ahkeraan koko viime viikon, kun halusin nämä nopeaan valmiiksi. Uudet sukat siis käärittiin eilen synttäri/nimpparipakettiin yhdessä Fazerin sinisen suklaalevyn kanssa. Toivottavasti varpaat ei nyt enää palele!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti