Kaivoin viikolla pitkästä aikaa korttiaskartelutarvikkeet esille ja tein
muutaman kortin ajatellen kesän juhlia. Tämä ensimmäinen oli toinen
niistä vaihtoehdoista, jonka kanssa äitini ja isäni kävivät eilen
onnittelemassa vanhinta serkkuani hänen synttäripäivänään. Varsinaisesta
kortista ei ole siis kuvaa, mutta se oli aika identtinen tämän toisen
kanssa, väritykseltään vain erilainen. Ikinuoriserkku täytti itseasissa
tuplamäärän tuosta kortin numerosta, mutta äiti oli sitä mieltä, että ei
korttiin sitä numeroa laiteta. Suurin osa kavereistani täyttää tänä
vuonna myöskin tuon neljännesosa vuosisadan, eli tuskinpa tämä
toinenkaan kortti menee hukkaan. Yleensä ei tule noita numerolukuja
käytettyä kauheasti korteissa, mutta tästä tuli kyllä aika hauska.
Taustapaperi on niin kaunis, ettei kortti paljoa muuta erikoisuutta
tarvitse.
Seuraavalle kortille ei ole vielä käyttötarkoitusta, se syntyi kuin
itsekseen askartelun lomassa. Mansikkapaperi on ihanan kesäinen ja
niinpä lisäsin vain raidallista nauhaa, pari timanttia sekä paperiset
kukat. Tästä tuli melkein mun lemppari, jotenkin kaikki vain osui
nappiin tämä kortin osalta ja eiköhän sillekin vielä kesän aikana löydy
käyttötarkoitus.
Ja tämän kortin kanssa lähdetään huomenna juhlistamaan nuorimman serkkuni ylioppilaslakkia.
Kortti näyttää kuvassa jotenkin paljon suttuisammalta mitä se oikeasti
on, oikeastaan kortti on luonnossa keväisen raikas. Tuo kukkakuvio on
hallitseva, joten sen takia en etusivulle laittanut mitään tekstiä, vaan
sisäpuolelta löytyvät onnittelut vasta. Mä taidan tykätä näistä
yksinkertaisista korteista, kun en mielelläni kauheasti koristeluja
kortteihin laita. Riittää kun taustapaperi on kuviollinen, niin vähän
naruja ja koristeita on ihan tarpeeksi.
Mä viettelen tänään vasta vapaapäivää kotosalla kun eilinen meni töissä. Tämä on niin kuin helaperjantai siis. Kauheasti ei mitään ohjelmaa ole ja jotenkin tuo harmaakeli tuolla ulkona laiskotuttaa kauheasti. Olen koko aamun pyöritellyt mielessäni ajatusta, joka iski päähäni yhtäkkiä alkuviikosta. Ottaako tänä vuonna osaa Kesäyön hullutukseen? Alkuviikon googlailulla ajattelin ettei koko tapahtumaa tänä vuonna edes järjestetä, mutta tänä aamuna löysin tapahtumasta tietoa Ravelrystä ja ilmeisesti tapahtumaa kerätään pystyyn täksikin vuodeksi vähän pikaisemmalla aikataululla. Mulla olisi tuolla TO-DO-listalla vaikka mitä kaikkea ja tämä olisi tietysti hyvä tilaisuus niitä toteuttaa. Olen kuitenkin koittanut pitää viime aikoina linjaa ettei liian montaa projektia olisi yhtä aikaa kesken, joten siinä mielessä tämä juttu olisi kyllä varsinainen haaste. Saisiko sitä oikeasti aloitettua kesäkuun aikana kaksikymmentä uutta projektia ja lopetettua ne kaikki ennen elokuun alkua? Otin osaa tähän projektiin jo muutama vuosi sitten, mutta silloin aloitettuja neuleita sain vissiin viisi ja lopetettua niistä ei tullut kait yhtään, yhden silloin aloitetun piponalun purin ainakin nyt alkuvuodesta! Toisaalta, nyt aloitettavia projekteja on vain se kaksikymmentä ja töitten puolesta päivisinkin aika paljon vapaa-aikaa, eli periaatteessa tämä voisi onnistua. Tein jo listaa siitä mitä kaikkea voisi tehdä ja jopa minkä aloituksen tehdä minäkin päivänä. Langat ja puikot ovat vielä katsastamatta, mutta tuskin kovin montaa uutta ostosta edes tarvitsisi tehdä tätä juttua varten.
Oliko tässä mun ajatuksen juoksussa taas mitään järkeä. Kirjoittelen ylös juuri sen mitä tällä hetkellä pääni sisällä liikkuu ja jään varmasti miettimään asiaa loppupäiväksi. Pieni innostuksen poikanen kytää kyllä sisälläni ja tekisi mieli kyllä lähteä mukaan haastamaan itsensä. No, jään pähkäilemään asiaa ja lähden nyt kaupungille ja luultavasti kotiin päästyä ilmoittaudun mukaan. Eihän siinä nyt mitään menetä, vaikkei haaste sitten onnistuisikaan. Olispahan ainakin paljon keskeneräistä neulottavaa loppuvuodeksi, jos ei töitä saa valmiiksi kesän aikana!
perjantai 30. toukokuuta 2014
maanantai 26. toukokuuta 2014
Lehtisukat
Mulla on itseasiassa puikoilla tällä hetkellä taas pitsihuivia, mutta silloin kun huivin yksinkertaisuus alkaa kyllästyttää, täytyy saada tehdä jotain muuta välillä. Niinpä huivin välipalana syntyi jälleen yhdet sukkaset. Inspiraatio näihin löytyi jälleen Pinterestistä, kyseessä oli itseasiassa pitkänmallinen huivi, jossa oli nämä ihastuttavat lehtikuviot. Ohjeen saa ladattua ilmaiseksi Ravelrystä ja niinpä sovittelin mallin sopivaksi sukkiin. Malli oli muutaman mallikerran jälkeen taas helppoa neulottavaa ja sukat valmiit parissa illassa. Lanka on seiskaveikkaa lankakopan jemmoista, väri on luonnossa kirkkaampi, taitaa olla niitä muutaman vuoden takaisia Marttojen erikoisvärejä tämä lanka. Mallikerran toistoa sukkiin mahtui yhteensä 12 molempiin putkeen ja lankakerästä olisi kyllä riittänyt vielä pidempiinkin varsiin. Lopputuloksesta tuli ihana, vaikka en nyt tiedä erottuuko tuo lehtikuvio kovinkaan hyvin, mutta kivat pitsisukat joka tapauksessa.
Se huivikin edistyy taas kun sai välillä jotain muuta tekemistä, vaikka näillä keleillä ei juuri paljoa ole pystynyt neulomaan, kun tuntuu että tulee hiki jo pelkästään kun ottaa puikot käteenkin vain. Eipä silti, ihana kun on lämmin!
lauantai 24. toukokuuta 2014
Viikon varrelta
Viikon paikka: Parvekkeen nurkkatuoli. Se on ollut mun paikkani tässä viime päivinä. Aamuisin siihen ei ihan vielä paista aurinko, jolloin käsitöiden tekeminen onnistuu hyvin. Ja puolenpäivän jälkeen voi harkita auringonottoa. Tosin tuo parveke muuttuu ihan saunaksi iltapäivisin, jolloin sieltä on pakko paeta sisätiloihin. Mutta aamupäivisin sekä iltaisin siellä on ihana istuskella. Ja kuten jo viime postauksessa mainitsin, niin olenpa tuossa tuolissa päikkäreitäkin ottanut jo.
Viikon herkku: Tuore ananas. Miksi mä en ole tajunnut ostaa tätä ennenkin?! Mun viime viikkojen suurin herkku on kohdistunut tuoreeseen ananakseen. Se purkkitavarahan on ihan jotain muuta tähän tuoreeseen verrattuna. Yhdestä ananaksesta riittää syötävää muutamaksi päiväksi ja makeus vastaa karkkeja. Ilmeisesti terveellinenkin voi olla hyvää!
Viikon aktiviteetti: Frisbeegolf. Oikeastaan kaivettiin frisbeet esiin jo viime viikolla ja tälläkin viikolla käytiin illan pääteeksi kierros heittämässä. Tekniikka on vielä vähän hakusessa talven jäljiltä, mutta tuntuu että joka heitto menee jo edellistä paremmin. Ainoa inhottavuus on, että pururadan ympäristöstä löytyvä kenttä on kovin rikkakasvipitoista ja pieniä nokkosen alkuja löytyy jo sieltä täältä. Saa varoa näppejään kun nostaa frisbeen ylös maasta. Viime kesänä ei tällä kyseisellä kentällä käyty kovin montaa kertaa edes pelaamassa, kun tuntui että kentästä ei oikein huolehdittu ja pelaaminen oli yhtenäistä kiekkojen etsintää puskista ja pusikoista. Nyt kentälle oli kyllä tuotu pientä ehostusta eli toivottavasti tuo kenttä niitetään tänä vuonna vähän useammin. Pelaaminenkin on paljon hauskempaa. Yhden kierroksen kiertämiseen menee muuten noin tunti, jos ei joudu paljoa odottelemaan että edelliset pääsevät radalta alta pois, eli varsin mukava harrastus tuo kun onnistuu työpäivän jälkeekin!
Viikon keksintö: Äänikirjojen kuunteleminen yhdistettynä neulomiseen. Miksi mä en ole keksinyt tätä aikaisemmin? Yleensähän katson telkkua tai Netflixiä samalla kun neulon, mutta läppärin ja tabletin näytöistä ei saa mitään selvää aurinkoisella parvekkeella. Niinpä heräsi ajatus kuunnella äänikirjoja samaan aikaan kun neuloo pihalla. Ihan loistava idea! Samallahan tämä ratkaisee myös sen ongelman, että kirjoja ei oikein ehdi lukea jos neuloo eikä neuloa jos lukee kirjoja. Kirjastosta löytyi helpostusta ensi hätään ja Vesa Vierikon ääni on juuri sopivan rauhallinen Harry Pottereihin.
Viikon vaate: Shortsit ja capripökät. Ihana aurinko ja ihana lämpö. Vihdoin sai kaivaa kesäisemmät vaatteet vaatekaapin perältä ja heittää jalkaan jotain lyhytlahkeisempaa. Ruskettuneita sääriä odotellessa!
Viikon ostos: Lisää huivilankaa. Mä olen oikeastaan koittanut olla langanostolakossa enkä siis ole pariin kuukauteen oikeastaan uusia keriä kotiin kantanutkaan. Nyt bongasin Dropsin sivuilta, että toukokuun ajan langat ovat -35% alessa ja kurkkisin samantien paikallisen lankakaupan facebooksivuilta että onko tarjous voimassa sielläkin. Ja olihan se, niin että pakko oli samantien lähteä kyseiseen kauppaan tarkastamaan valikoimat. Etsimään lähdin oikeastaan tuota Lace-lankaa ja sitä ostinkin sitten pari vyyhtiä. Huivi-innostus nostaa päätään taas ja jos vyyhdin huivilankaa saa seitsemällä eurolla niin onhan sitä hamstrattava. Käväisin parin päivän päästä ostamassa parit kerät lisääkin, nyt saa lankaostokset taas hetkeksi riittää!
torstai 22. toukokuuta 2014
Parvekkeella
Tää on ehkä parasta aikaa vuodesta. Istuttaa kukkia ja yrttejä, pestä tila lattiasta kattoon ja tuoda sisustustavarat taas esiin varastojen nurkista. Mitään kovin uutta ei tänä keväänä parvekkeella ole tapahtunut, vaan samoilla tyynyillä ja matoilla mennään kuin viime vuonnakin. Uutuus on tuo pieni harmaa arkku, jonka ostamista pohdin niin pitkään, että lopulta se oli vain pakko käydä kotiuttamassa. Suunnittelin, että sinne saa kivasti suojaan nuo tuolien tyynyt, mutta toisaalta se toimii kyllä kätevästi myöskin kukkapöytänä. Tänä vuonna ei parvekkeelle istutettu perunoita, mutta pienen mansikanalun vanhempani istuttivat purkkiin ja antoivat purkin mulle. Tuolla se nyt roikkuu, toivottavasti tekee pian muutaman kukankin. Ruukuista löytyy orvokkeja, hortensia ja ruusu sekä chiliä. Tuo chili arveluttaa kovasti, mahtaakohan siitä tulla yhtään mitään. Niin ja tietysti se yrttilaatikko siellä on myöskin, salaatit kasvavat päivittäin jo silmissä! Ajatuksissa on virkata tänä kesänä tuonne myös toinen tuollainen samanlainen matto, katsotaan saanko sen milloin aikaiseksi tehtyä. Oikeastaan kolme mattoa voisi olla sopiva määrä, eli täytyy ehkä laittaa virkkuukoukku heilumaan. Olen nyt tämän viikon aikana viettänyt tuolla aikaa lähes joka päivä, ihanaa kun on yksi ylimääräinen huone käytössä. Päikkäritkin onnistuvat hyvin noissa korituoleissa, testatuksi tuli! Täällä tullaan viettämään varmasti paljon aikaa taas seuraavien kuukausien aikana. Minä sydän parveke!
tiistai 20. toukokuuta 2014
Yrttikyltit
Mä istustin parvekkeen pitkään kukkalaatikkoon tänä vuonna vaan erilaisia yrttikasveja. Ei mitään ihmeellistä, mutta pikkuisen salaattia, ruohosipulia ja oreganoa. Ja että muistaisin vielä tässä vaiheessa kun alkuja ei vielä kovin paljoa ole noussut pintaan, askartelin laatikkoon pienet kyltit merkitsemään mitä missäkin kasvaa. Nukkekotiajoilta jäi tuollaisia pieniä laudanpätkiä, jotka maalasin mustaksi ja liimailin tekstit pienilleä valkoisilla kirjaintarroilla. Simppelin yksinkertaiset. Noita kirjaintarroja on vaikea saada osumaan samaan linjaan, joten päätin että ne saavat olla juuri niin kuin menevät ja tahallaan laitoinkin niitä hieman vinottain viinosin. Ei kaiken tarviste olla just niin aina, vaan vähän voi olla vinksinvonksinkin. Nyt tiedän mitä missäkin on ja pienet salaatinalut kurkkivatkin jo mullan joukosta. Eniten jännitän tuota ruohosipulia, mahtaakohan se lähteä kasvamaan ollenkaan?! Eiköhän se tulevien kuukausien aikana selviä.
sunnuntai 18. toukokuuta 2014
The Green Ones
Tähän sukkamalliin törmäsin muutama kuukausi takaperin ja siitä saakka olen haaveillut toteuttavani sen. Sinisten sukkien valmistuttua kysyin miäheltä, että laitankos seuraavaksi puikoille huivin vai sukkia ja vastaukseksi sain että sukat. Niinpä kaivoin tämän ohjeen esiin ja eikun lisää Nalle-lankaa puikoille. Malli on nimeltään "Oi Ihana Toukokuu", johon ohje löytyi Ravelrystä. Ohje oli ensimmäisten kerrosten jälkeen iskoistunut päähän jo niin hyvin, ettei ohjetta tarvinnut paljoa enää ensimmäisen mallikerran jälkeen siis vilkaistakkaan. Kovin orjallisesti en taaskaan ohjetta noudattanut, lähinnä siis katsoin tuo mallikerran vain ja loput sovelsin itse. Sukkien väri on luonnossa ehkä vähän kirkkaampi, vaikka se tuollainen vaaleanvihreä onkin. Ja lankaa kului pikkuisen alle 100 grammaa. Tehdessä epäilin että näyttääkö nuo kuviot nyt lehdiltä, mutta kyllähän ne kuvissa vain näyttävät ja nimensä mukaisesti tämä malli on kyllä juuri passeli toukokuuhun.
perjantai 16. toukokuuta 2014
The Blue Ones
keskiviikko 14. toukokuuta 2014
The Pink Ones
Mä kaivelin vähän lankakoria ja seuraavaksi olisi luvassa kolmen kopla Nalle-langasta tehtyjä sukkia. Nämä pinkit olivat ensimmäiset valmistuneet ja tänään sain vihdoin ne pääteltyä. Mallineulos on Taito groupin Roosa Nauha Sukkaohjekuvastosta, taisi olla nimeltään Kaija. Kivan simppeli neulepinta, vaikka tämmöiset reikäiset villasukat eivät varmasti olekaan ne kaikista lämmittävimmät. Näin kevätaikaan ne sopivat kyllä hyvin ja tuo värikin on ihanan pirtsakka pinkki. Aloeveraa sisältävä Nalle-lanka oli todella miellyttävä neuloa, eipä ollut tullutkaan kokeiltua aikaisemmin. Niin ja tuo lanka on siis jo useamman vuoden vanhaa. Lankakopasta löytyi Nallea myös raikkaan sinisenä ja kevään vihreänä ja niistäkin laitoin sukkia puikoille, eli lisää on luvassa piakkoin!
maanantai 12. toukokuuta 2014
Hattivatti-valoja
Nappasin viime viikolla kauppareissulla koriini Oma Koti -nimisen lehden ja lehden sivuilta bongasin tällaisen ihanuuden. Hattivatti-valaisin! "Eikä" ja "vähänkö söpö" taisivat olla ne ensimmäiset ajatukset. Tove Janssonin syntymästä tulee tänä vuonna kuluneeksi 100-vuotta ja tuntuu että tätä muumitavaraa on tänä vuonna joka paikassa oikein extra-paljon. Eikä siinä mitään, itsehän laitan nykyisin vapaapäivinäkin kellon herättämään niin että ehdin aamulla katsoa Muumilaakson tarinat ja taitaa tuolta mun astiakaapistanikin löytyä enemmän muumimukeja kuin niitä yksivärisiä Teema-kuppeja. Tämä Hattivatti-valaisin on yksinkertaisuudessaan todella viehättävä ja melkein olisi sellainen seuraava MustHave-juttu! Synttäritkin mulla olis jo heinäkuussa, hoi äiti ja poikakaveri, mulle tämmöinen lahjapakettiin tänä vuonna kiitos! Kyllähän jokainen 25-vuotta täyttävä tarvitsee kotiinsa oman Hattivatin.
Kuvat lainasin Moomin kaupan sivuilta, sieltä voi katsoa lisää infoa lamppusesta.
perjantai 9. toukokuuta 2014
11+11(+11) -haasteen vastauksia
Hei vaan hei! Täällä vietettiin ensin vappua, sitten tehtiin ahkerasti pari päivää harjoittelutehtäviä, jotta päästiin kunnialla seminaarista läpi ja sen jälkeen sairastuttiin flunssaan niin että blogi on jäänyt aivan liian vähälle huomiolle. Neulottanutkaan ei ole yhtään, tai no ihan vähän, oikeastaan ei ole ollut aikaa neuloa, vaikka sainkin lopulta rustattua ne harjoitteluuni liittyvät oppimistehtävät yllättävänkin nopeasti, kuka muka väitti ettei kolmentoista sivun raporttia voi kirjoittaa yhdessä aamupäivässä?! No jokatapauksessa, vaikka onkin vielä pikkuisen flunssainen olo niin pikkuhiljaa voisi reipastua tämän blogin suhteen ja päädyinkin tarttumaan yhteen saamaani haasteeseen.
Sain Sula tie -blogista 11+11+11-haasteen, jonka säännöt ovat seuraavat:
Haasteen tarkoitus on löytää uusia blogeja ja auttaa huomaamaan heitä, joilla on alle 200 lukijaa.
1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään.
2. Pitää vastata haastajan 11 kysymykseen.
3. Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille.
4. Heidän tulee valita 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa.
5. Sinun tulee kertoa kenet olet haastanut.
6. Ei takaisin haastamista.
Eli ensiksi 11 asiaa itsestäni. Näitä olikin yllättävän vaikea keksiä, mutta yritetääs paljastaa nyt jotain uutta:
1. Minulla ei ole koskaan murtunut luita eikä hampaissani ole koskaan ollut yhtäkään reikää. Silti jännitän aina hammaslääkärille menoa, vaikkei mitään pelättävää koskaan olekaan ollut.
2. Jatketaan ei koskaan linjalla eli en ole koskaan polttanut ainuttakaan tupakkaa. Nuorempana olin niin tupakan vastainen kuin vain olla ja voi ja vaikka nykyään suhtautumiseni asiaan onkin löystynyt, niin silti olen kyllä aina valmiina huomauttamaan tutuille heidän tupakoinnistaan. Onneksi lähipiiristä polttaa aika harva, eniten minua etoo se haju enkä pidä yhtään siitä jos seurassanikaan poltetaan. Kiltin tytön maineeseen lisättäköön myös se että täällä ei ole harrastettu teinikännäilyäkään, vaan ensimmäiset kosketuksen alkoholiin otin kaksi päivää yli 18-vuotiaana juoden ensimmäisen siiderin. En halunnut alaikäisenä edes maistaa kavereiden juomista, tämä oli pitkälti pelkkä periaate kysymys enkä oikeastaan ymmärrä sitä vieläkään miksi alaikäisten pitää juoda, kyllä sitä ehtii ihan hyvin täysi-ikäisenäkin. Nipo-mummo täällä, hei vaan kaikki!
3. Toimin nuorena kolmena kesänä isosena ja pari vuotta olin aktiivisesti Mannerheimin lastensuojeluliiton lastenvahtina parissakin vakiperheessä. Partionjohtajuus vuosiakin on aika monta takana, muksujen kanssa on vaan hauska viettää aikaa, saa itsekin olla välillä lapsi.
4. En voi sietää tomaatin keskustaa, nypin sen aina pois, sitä ei vaan syödä! Vielä pari vuotta sitten nypin metvursteistakin aina reunat irti, nykyisin voin jo sentään syödä ne. Olen muutenkin huomannut että syön nykyisin paljon vähemmän nirsosti kuin pari vuotta sitten.
5. Meillä ei ole koskaan ollut kotona mitään lemmikkejä. Tai oli meillä akvaario, mutta mielestäni kaloja ei oikein voi laskea lemmikeiksi. Tosin oli meillä yksi kala, jolla oli tapana käydä pinnassa hakemassa suuhunsa ilmaa ja mennä sitten alas ja puhaltaa kuplia. Sitä oli kyllä aika huvittavaa seurata välillä.
6. Vuodesta 2009 olen ollut joka toinen kesä töissä kirjakaupassa ja joka toinen mansikanmyynnissä. Viime kesänä oli mansikat, tänä vuonna mennään taas kirjojen pariin.
7. En oikeastaan ymmärrä kauneusleikkauksia ollenkaan enkä ikinä voisi kuvitella itseni sellaiseen menevän. Ainiin, kävinhän silmien laserleikkauksessa, lasketaanko se kauneusleikkaukseksi? Se ei kyllä vaikuttanut ulkonäköön mitenkään mutta katsenäkö kyllä parantui. Minusta jokainen on kaunis juuri sellaisena kuin on ja suurin kauneus tulee sisältä päin.
8. Erilaisten teevee-sarjojen seuraaminen on suurin koukutukseni. Montakohan kertaa olen katsonut läpi kaikki Frendit tai Gilmoren tytöt. Nyt seurannan alla on Gossip Girl toista kertaa ja Netflixistä löytyi uusi sarja Suits, suuri koukutuksen aiheuttaja sekin.
9. Tämä on nyt varmaan sanomattakin selvä juttu, mutta käsityöt ovat minulle tapa rentoutua. Ja koulussakin keskittyminen onnistuu paremmin kun neuloo samalla jotain, pysyy ikäänkuin virkeämpänä. Niin ja neulominenhan onnistuu hyvin samalla kun katsoo telkkua!
10. Haluaisin juoda kahvia, mutta se ei sovi minulle yhtään. Närästää ihan hirveästi! Kahvin tuoksusta ja mausta kyllä tykkäisin, mutta tulen niin kipeäksi kun juon kupinkin, että olen suosiolla antanut olla. Vielä lukiossa en tykännyt kahvista ja silloin opettelin sitä juomaan ja pystyinkin silloin. Nykyisin se ei vaan enää käy. Paprika on alkanut muuten viimeisen vuoden aikana närästää myös, samoin banaani. Olen kait tulossa vanhaksi.
11. Yksi vielä, huh! Vasemmassa jalkapohjassani on pieni punainen soikean muotoinen syntymämerkki. Sudenpentujen käsikirja kertoi että syntymämerkki jalassa ennustaa paljon lapsia ja tämähän passaisi mulle kyllä varsin hyvin! Ehkei kuitenkaan ihan vielä, mutta voisin hyvin olla isona kotiäiti.
Sitten pitää vastata haastajan keksimiin yhteentoista uuteen kysymykseen eli tässä nämä vastaukset:
1) Minkä taidon haluaisit oppia?
Käpypitsi olisi sellainen minkä haluaisin oppia. Tietysti olisi hienoa osata tehdä vaikka kärrynpyörä tai seisoa käsilläänkin, mutta taidan olla vähän liikunnallisesti lahjaton, että enää oppisin tällaisia taitoja. Poikakaverille sanoin että hän voisi viedä mut toisenkin kerran pelaamaan tennistä, johon vastaus oli ettei ole kiva pelata kun mä en osaa. Ihan vaan näytön vuoksi siis, pakkohan se on opetella pelaamaan, että tuo joutuu nielemään sanansa!
3) Mihin aikaan matkustaisit, jos saisit mahdollisuuden?
4) Onko perheessäsi ikiomia sanoja?
5) Millainen huumori uppoo sinuun parhaiten?
6) Onko sinulla omaa luottokampaajaa?
8) Missä asiassa sinun pitäisi ryhdistäytyä?
9) Mitä kuuntelet liikkeellä ollessasi, autolla, lenkillä tai muualla?
10) Uskotko enteisiin tai uniin?
11) Jos et asuisi Suomessa, mikä olisi kotimaasi?
Haaste jatkuisi vielä niin että keksitään 11 uutta kysymystä ja laitetaan haaste eteenpäin. Mä lurittelin jo nyt niin pitkästi, että en ala keksimään lisää kysymyksiä enkä laita tätä kellekkään eteeenpäin. Tiiän, mälsää! En vaan ole oikein ketjukirje tai kiertoviesti ihmisiä, vaikka mielelläni näihin aina otankin osaa. Toi eteenpäin laittaminen ei vaan ole mun juttuni. Tän voi tästä napata ketä haluaa ja pisteet niille, jotka lukivat loppuun asti!
Ja jottei postaus ole ihan kuvaton kun siitä tuli näin mahdottoman pitkäkin niin kaivelinpa vähän arkistoja. Kuvia itsestäni en ole tarkoituksellisesti kauheasti täällä blogissa julkaissut mutta tässä teille muutama helmi kuuden vuoden takaata tähän päivään! Ylppärilakista tulee nyt kuluneeksi kuusi vuotta, silmälaseitta olen ollut viimeiset viisi. Entäs toi otsatukka? Aina välillä haaveilen niin kovasti leikkaavani sen takaisin vielä joskus...
Sain Sula tie -blogista 11+11+11-haasteen, jonka säännöt ovat seuraavat:
Haasteen tarkoitus on löytää uusia blogeja ja auttaa huomaamaan heitä, joilla on alle 200 lukijaa.
1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään.
2. Pitää vastata haastajan 11 kysymykseen.
3. Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille.
4. Heidän tulee valita 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa.
5. Sinun tulee kertoa kenet olet haastanut.
6. Ei takaisin haastamista.
Eli ensiksi 11 asiaa itsestäni. Näitä olikin yllättävän vaikea keksiä, mutta yritetääs paljastaa nyt jotain uutta:
1. Minulla ei ole koskaan murtunut luita eikä hampaissani ole koskaan ollut yhtäkään reikää. Silti jännitän aina hammaslääkärille menoa, vaikkei mitään pelättävää koskaan olekaan ollut.
2. Jatketaan ei koskaan linjalla eli en ole koskaan polttanut ainuttakaan tupakkaa. Nuorempana olin niin tupakan vastainen kuin vain olla ja voi ja vaikka nykyään suhtautumiseni asiaan onkin löystynyt, niin silti olen kyllä aina valmiina huomauttamaan tutuille heidän tupakoinnistaan. Onneksi lähipiiristä polttaa aika harva, eniten minua etoo se haju enkä pidä yhtään siitä jos seurassanikaan poltetaan. Kiltin tytön maineeseen lisättäköön myös se että täällä ei ole harrastettu teinikännäilyäkään, vaan ensimmäiset kosketuksen alkoholiin otin kaksi päivää yli 18-vuotiaana juoden ensimmäisen siiderin. En halunnut alaikäisenä edes maistaa kavereiden juomista, tämä oli pitkälti pelkkä periaate kysymys enkä oikeastaan ymmärrä sitä vieläkään miksi alaikäisten pitää juoda, kyllä sitä ehtii ihan hyvin täysi-ikäisenäkin. Nipo-mummo täällä, hei vaan kaikki!
3. Toimin nuorena kolmena kesänä isosena ja pari vuotta olin aktiivisesti Mannerheimin lastensuojeluliiton lastenvahtina parissakin vakiperheessä. Partionjohtajuus vuosiakin on aika monta takana, muksujen kanssa on vaan hauska viettää aikaa, saa itsekin olla välillä lapsi.
4. En voi sietää tomaatin keskustaa, nypin sen aina pois, sitä ei vaan syödä! Vielä pari vuotta sitten nypin metvursteistakin aina reunat irti, nykyisin voin jo sentään syödä ne. Olen muutenkin huomannut että syön nykyisin paljon vähemmän nirsosti kuin pari vuotta sitten.
5. Meillä ei ole koskaan ollut kotona mitään lemmikkejä. Tai oli meillä akvaario, mutta mielestäni kaloja ei oikein voi laskea lemmikeiksi. Tosin oli meillä yksi kala, jolla oli tapana käydä pinnassa hakemassa suuhunsa ilmaa ja mennä sitten alas ja puhaltaa kuplia. Sitä oli kyllä aika huvittavaa seurata välillä.
6. Vuodesta 2009 olen ollut joka toinen kesä töissä kirjakaupassa ja joka toinen mansikanmyynnissä. Viime kesänä oli mansikat, tänä vuonna mennään taas kirjojen pariin.
7. En oikeastaan ymmärrä kauneusleikkauksia ollenkaan enkä ikinä voisi kuvitella itseni sellaiseen menevän. Ainiin, kävinhän silmien laserleikkauksessa, lasketaanko se kauneusleikkaukseksi? Se ei kyllä vaikuttanut ulkonäköön mitenkään mutta katsenäkö kyllä parantui. Minusta jokainen on kaunis juuri sellaisena kuin on ja suurin kauneus tulee sisältä päin.
8. Erilaisten teevee-sarjojen seuraaminen on suurin koukutukseni. Montakohan kertaa olen katsonut läpi kaikki Frendit tai Gilmoren tytöt. Nyt seurannan alla on Gossip Girl toista kertaa ja Netflixistä löytyi uusi sarja Suits, suuri koukutuksen aiheuttaja sekin.
9. Tämä on nyt varmaan sanomattakin selvä juttu, mutta käsityöt ovat minulle tapa rentoutua. Ja koulussakin keskittyminen onnistuu paremmin kun neuloo samalla jotain, pysyy ikäänkuin virkeämpänä. Niin ja neulominenhan onnistuu hyvin samalla kun katsoo telkkua!
10. Haluaisin juoda kahvia, mutta se ei sovi minulle yhtään. Närästää ihan hirveästi! Kahvin tuoksusta ja mausta kyllä tykkäisin, mutta tulen niin kipeäksi kun juon kupinkin, että olen suosiolla antanut olla. Vielä lukiossa en tykännyt kahvista ja silloin opettelin sitä juomaan ja pystyinkin silloin. Nykyisin se ei vaan enää käy. Paprika on alkanut muuten viimeisen vuoden aikana närästää myös, samoin banaani. Olen kait tulossa vanhaksi.
11. Yksi vielä, huh! Vasemmassa jalkapohjassani on pieni punainen soikean muotoinen syntymämerkki. Sudenpentujen käsikirja kertoi että syntymämerkki jalassa ennustaa paljon lapsia ja tämähän passaisi mulle kyllä varsin hyvin! Ehkei kuitenkaan ihan vielä, mutta voisin hyvin olla isona kotiäiti.
Sitten pitää vastata haastajan keksimiin yhteentoista uuteen kysymykseen eli tässä nämä vastaukset:
1) Minkä taidon haluaisit oppia?
Käpypitsi olisi sellainen minkä haluaisin oppia. Tietysti olisi hienoa osata tehdä vaikka kärrynpyörä tai seisoa käsilläänkin, mutta taidan olla vähän liikunnallisesti lahjaton, että enää oppisin tällaisia taitoja. Poikakaverille sanoin että hän voisi viedä mut toisenkin kerran pelaamaan tennistä, johon vastaus oli ettei ole kiva pelata kun mä en osaa. Ihan vaan näytön vuoksi siis, pakkohan se on opetella pelaamaan, että tuo joutuu nielemään sanansa!
2) Mikä on ensimmäinen muistikuvasi lapsuudesta?
Tämä on tosi vaikea. Musta tuntuu että mulla on yleisestikin huono muisti kaikesta tapahtuneesta ja siksipä en välttämättä muista viikon takaisiakaan asioita, puhumattakaan vuosista. Mutta kyllä mä jotenkin muistan paloja siitä kun olin katsomassa kaksi vuotiaana pikkuveljeä synnytyslaitoksella, tai kun käytiin yhdessä leikkipuistossa leikkimässä. En edes ollut käynyt tässä kyseisessä puistossa taaperoiän jälkeen ja kun pari vuotta sitten sinne eksyin niin tuli todella vahvat muistot siitä, että täällä oon käynyt ennenkin. Muistan myös jotain lapsuuden makuja, niinkuin sellaiset pienet karkkirakeet, jotka muistuttivat vähän mentos-karkkeja, tai sellaisen muumipurkkijäätelön, mitä joskus myytiin. Ehkä parhaiten alan muistaa asioita Somerolle muuton jälkeen, olin silloin siis jotain 3-4 vuotias. Miten hoitopaikassa oli vesisänky, jossa nukuttiin päikkärit tai että äiti tulosti meille aina välillä jotain värityskuvia.
3) Mihin aikaan matkustaisit, jos saisit mahdollisuuden?
Mä luulen, että viihtyisin varmaan parhaiten jossain 1800-luvulla. Hovimäki on yksi mun lempparisarjoista ja sen aikainen Suomi vaikuttaa ihan kivan oloiselta paikalta. Voisin olla jossain kartanossa piikatyttönä.
4) Onko perheessäsi ikiomia sanoja?
Sellaisia lapsuudesta jääneitä sanona käytetään aina välillä. Mulle mehu oli pienenä pesu ja telkkarin Rölli oli Pödda. Pikkuveli sanoin purkkaa tuuttuuksi ja piipaa-auto puppaa, eli paloautot olivat tallissa eli tuvassa. Näitä aina välillä käytetään vieläkin, varsinaisesti mitään omia sanoja ei varmaankaan ole.
5) Millainen huumori uppoo sinuun parhaiten?
Sellainen pikkuisen kieroutunut on parasta. Arvostan myös sarkasmia.
6) Onko sinulla omaa luottokampaajaa?
Kyllä, serkulle soitetaan silloin kun on hiusongelmia!
Viime aikoina olen käyttänyt selityksenä sitä, että äidilleni tulee jo kyseinen lehti ja koska vierailen vanhempieni luona pari kertaa viikossa niin saan luettua lehden siellä niin en enää viitsi sitä itselleni tilata. Tämä toimii aika hyvin ja oikeastaan useimmiten en asiasta edes valehtele, vaan kerrankin mulle kaupattiin kolmea lehteä, jotka kaikki sattuivat silloin tulemaan äidilleni. Ennen käytin paljon köyhä opiskelija selitystä, mutta nykyisin se ei tunnu enää tepsivän niin hyvin.
8) Missä asiassa sinun pitäisi ryhdistäytyä?
Koulutehtävien suhteen varmastikkin. Meinasin jo tuohon ylempään yhdentoistajuttuun kirjoittaa yhdeksi kohdaksi, että musta on tullut kyllä maailman laiskoin opiskelija. Yleensä hommat tulee hoidettua ihan viimetipassa ja kaikki vähänkin vapaa-ehtoinen jätetään tekemättä.
9) Mitä kuuntelet liikkeellä ollessasi, autolla, lenkillä tai muualla?
Autossa kuuntelen yleensä NRJ:tä, lenkillä musa tulee iPod Sufflesta, joka on niin kivan pieni klipsuineen että siitä en luovu.
10) Uskotko enteisiin tai uniin?
Olen kyllä aika taikauskoinen ihminen ja näen usein yössä moniakin eri unia. Ne ovat kyllä usein niin erikoisia, että tuskin sellaista voisi tapahtuakaan. Mutta tykkään tulkita unia unikirjoista. Horoskoopit on myös kiva lukea. Ja onkai sitä joskus tullut jotain enneuniakin nähtyä, siis sellaisia, jotka ovat sitten tapahtuneetkin. Monesti tulee myös sellaisia hetkiä kun tuntuu että olen muuten ollut tässä hetkessä jo unissani. Uskonko siis, kyllä.
11) Jos et asuisi Suomessa, mikä olisi kotimaasi?
Tanska, Jenkkilä, Australia tai Italia voisivat olla aika kivoja paikkoja asustella. En kuitenkaan lähtisi mihinkään ihan liian kuumaan ja luulen että Aasian maissa iskisi kulttuurishokki niin pahasti etten tuntisi oloani kotoisaksi. Kyllä tää Suomi on musta ihan hyvä paikka asua.
Haaste jatkuisi vielä niin että keksitään 11 uutta kysymystä ja laitetaan haaste eteenpäin. Mä lurittelin jo nyt niin pitkästi, että en ala keksimään lisää kysymyksiä enkä laita tätä kellekkään eteeenpäin. Tiiän, mälsää! En vaan ole oikein ketjukirje tai kiertoviesti ihmisiä, vaikka mielelläni näihin aina otankin osaa. Toi eteenpäin laittaminen ei vaan ole mun juttuni. Tän voi tästä napata ketä haluaa ja pisteet niille, jotka lukivat loppuun asti!
Ja jottei postaus ole ihan kuvaton kun siitä tuli näin mahdottoman pitkäkin niin kaivelinpa vähän arkistoja. Kuvia itsestäni en ole tarkoituksellisesti kauheasti täällä blogissa julkaissut mutta tässä teille muutama helmi kuuden vuoden takaata tähän päivään! Ylppärilakista tulee nyt kuluneeksi kuusi vuotta, silmälaseitta olen ollut viimeiset viisi. Entäs toi otsatukka? Aina välillä haaveilen niin kovasti leikkaavani sen takaisin vielä joskus...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)