Lilat sormikkaat

Joskus ei vain jaksa lähteä pihalle etsimään kivaa kuvauspaikkaa. Silloin kuvat napsaistaan yleensä parvekkeella, mutta tänään ei laiskana jaksanut lähteä edes sinne. Niinpä olohuoneen seinä saa kelvata tällä kertaa kuvaustaustana. Seinä ei kuitenkaan ole nyt se pääpointti, vaan toivottavasti huomio kiinnittyy noihin sormikkaisiin. Nämä odottelivat pari viikkoa päättelyä (niin kuin monta muutakin työtä) ja vihdoin aamulla nappasin päättelyneulan käteeni. Miten sen päättelyn kanssa on muka aina niin hankalaa, eihän se todellisuudessa vie kovinkaan montaa minuuttia edes! Nyt ovat kuitenkin valmiit ja kuvattunakin. Melkeen saa taas taputtaa itseään olalle, hehe! Näistä tuli mielestäni aikast kivat, vaikka eivät ne oikein tähän vuodenaikaan enää sovi tuon pitsineuleen reikäysyyden vuoksi. Ulkona on muuten kylmä! Ja minä en oikein tuppaa sitä muistamaan kun lähden ovesta ulos, niin että tälläkin viikolla olen kulkenut ilman käsineitä joka paikkaan. Niin kuin tässä ei nyt muka omistaisi yhtään lapas- tai sormikasparia, useammat uudetkin tullut neulottua syksyn aikana. En ehkä muutekaan pääse oikein tähän talvimoodiin, en ole vielä pukenut housujen alle lämmittämään sukkahousuja kertaakaan, vaikka edeltävinä vuosina heti kun lämpötila laskee alle viidentoista asteen, en voi kuvitellakkaan olevani ilman sukkiksia. Nyt olen kuitenkin pärjännyt ilmankin ja uloslähtiessäkin tulee vaan napattua takki päälle ja ne tumput jäävät aina kotiin. Pitää ehkä tehdä pikku hiljaa parannus tähän asiaan ja ehkäpä nämä uudet sormikkaat pääsevät paikkaamaan asiaa. Näiden alle täytyy kyllä varmaan pukea toiset sormikkaat ettei rei'istä palele. Vyötteen hävitin näistä lankakeristä johonkin, lanka oli jo useamman vuoden lankakopassa muhinutta, oliskos ollut Palinoa? No merinoa joka tapauksessa niin ettei ihoa vasten kutita. Pitsineuleen nappasin jostain sukkien ohjeesta ja hyvin toimii sormikkaissakin. Ja tuo väri, se on kyllä yksi lemppareistani! Lopputulokseen tyytyväinen on siis hän.

Isän sormille

Olen neulonut isälleni sormikkaat joskus jo varmaan kymmenen vuotta sitten ja joulukuussa eräillä markkinoilla satuin katsomaan tarkemmin näitä vanhoja hansikkaita, jotka olivat isäni kädessä. Sormikkaat alkoivat olla jo aika kuluneet, vaikka mitään reikiä ei vielä ollutkaan ja lankakin oli vielä suht nyppyyntymätöntä. Päätin kuitenkin, että isän on nyt aika saada uudet sormikkaat. Sopivasti saisin sormikkaat tehtyä ja annettua synttäri-/nimpparilahjaksi, kun sellaiset juhlapäivät tästä tammikuusta löytyivät. Mikään yllätyshän uudet sormikkaat eivät kyllä olleet, kun tehdessä niitä jo muutamaan otteeseen isäni käteen sovitin, jotta saisin varmasti sopivan kokoiset syntymään (edellisissä oli sormet vähän liian lyhyet, vaikka ovatkin sitten vuosien varrella venyneet sopiviksi). Langaksi otin jämäkerät seiskaveikkaa ja jussia, nuukana miehenä isäni varmasti osaa arvostaa tälläisiä jämälankasormikkaita. Ja väritkin taisivat olla sopivat.

Sormikkaiden lisäksi pakettiin sujahti tietysti kinuskista ja suklaasta pitävälle isälle kinuskisuklaalevy sekä viiden vuoden päiväkirja. Ajattelin vähän etukäteen, että tuohon isä voisi kirjata vaikka joka aamu ulkolämpötiloja sekä muutenkin millainen sää on. Niitä voi sitten tulevina vuosina vertailla. Saapa nähdä innostuuko isäni tästä, mutta voisin kuvitella, että hän saattaa niitä kyllä ylös kirjatakkin. Kaikki hassunhauskat lahjapaperit olivat päässeet loppumaan, niin yksivärisellä paperilla mentiin. Omista kätköistä löytyi onneksi juuri paketin väritykseen sopiva korttikin, joka oli sopivasti hassutteleva. Ja sisäpuolelle tietenkin kirjattiin myös ne synttärionnittelut! Viikonlopun juhlissa moni ehtikin jo sormikkaita ihastelemaan, joten uskon että ne olivat myös isälleni mieleiset.

Palmikkosormikkaat

Poikaystäväni pikkusiskolle neuloin joululahjaksi sormikkaat. Lankana on Hjertegarnin Palino lankaa, joka on 100% merinovillaa. Nimettömiin tein palmikkoa, palmikko kiertyy erisuuntiin molemmissa käsissä. Palinoa on kyllä miellyttävä neuloa ja lopputuloksesta tuli ihanan pehmeä. Väriä vähän kyselin saajalta etukäteen, toivottavasti tuli mieluisa, sopivasti kun tämmöisen sävyistä liilaa löytyi lankakopasta. Olen pari vuotta sitten tehnyt yhdelle ystävälleni melkein samanlaiset sormikkaat ja tykkään kyllä siitä, miten tuo palmikko tulee yhteen sormeen. Rikkinäisellä kameralla oli vaikea saada kunnon kuvia, mutta tuo väri kyllä toistuu näissä kuvissa melko oikeana.

Usutan tähän yhden toisenkin joululahjan, josta en viitsi omaa postausta tehdä. Pikkuveli sai tänä vuonna myös pehmeän paketin, tosin vain toinen osa oli itsetehtyä. T-paidan omalla tekstillä tilasin netistä, jos sarja The IT Crowd on tuttu, niin paidan lausekin varmasti on. Pikkuveli opiskelee tietojenkäsittelyä eli teksti osuu ja uppoo täydellisesti. Jotain itsetehtyä käärin mukaan myös ja neuloin ihan perus mustan pipon veljelle. Lanka seiskaveikkaa ja ihan 3oikein2nurin hommalla mentiin. Veli ei niin kauheasti kirkkaista väreistä välitä, joten musta oli parhain vaihtoehto pipon väriksi.

Harmaat sormikkaat

Mulla on sopimus itseni kanssa. Sain tilauksen kolmista miesten sukista ja joka sukkaparin välissä saan tehdä jonkun oman työn ja sen jälkeen taas sukkia. Nämä sormikaat olivat välityö sukkien nro 1 ja nro 2 välissä. Sukat nro 2 lähtivät puikoille jo eilen, mutta esitelläänpäs nämä uudet sormikkaat täällä tässä välissä.

Sain päähänpinttymän tehdä itselleni harmaat sormikkaat joskus vuoden alussa. Helmikuusta asti on lankakorissa kummitelleet pari kerää Dropsin Baby Merinoa. Halusin kämmenosan päälle jotain erikoisempaa neulepintaa ja lähdin sitä vain neuloessa rakentamaan. Tässä on siis tehty nostoa neulomatta silmukkaa ja nostettu silmukoita toistensa yli ja ali. Ei mitään kovin monimutkaista tälläkään kertaa ja tykkään lopputuloksesta. Lankaa näihin ei taaskaan mennyt kuin yksi kerä! En voi kuin ihmetellä tuon kerän riittävyyttä. Nyt minulla olis uudet kevätsormikkaat, jokohan näillä tarkenis ulkona?!

Mintunvihreää

Täytyy taas alkuun tunnustaa. Ostin tämän langan jo keväällä ja aloitin siitä jo silloin sormikkaita. Mintunvihreähän oli yksi viime kevään hittiväreistä. Onneksi se on muodissa vielä nyt syksylläkin. Villasukkien valmistuttua jatkoin viime viikolla näiden sormikkaiden neulontaa, toinen näistä oli resori valmiina, toinen kokonaan aloittamatta. Malli on ihan omasta päästä, sovittelin tehdessä koko ajan ja etenin siitä sitten. Nyt koko on juuri täydellinen itselleni. Lankana tosiaan Novitan Nallea, ei näihin edes koko 100 gramman kerää mennyt. Fiilis on hyvä, ne on perfektot! Ja juuri sopivaan aikaan valmiit, nythän on alkaneet aamut jo viiletä ja hansikkaita tarvita.

(Viimeisessä kuvassa väri lähinnä oikeaa, en taas tiedä mikä vika kamerassa on, mutta se ei vaan tykännyt kuvata oikeanvärisenä.)

Sormikkaat, kämmekkäät ja joulupäivä

Luvassa joulupäivän megapostaus! Mites muutenkaan sitä kuluttaisi päivää kuin istumalla peiton alla koneen kanssa? Aamulla herätessä ei ollut yhtään sellanen olo että on joulupäivä, pikemminkin vois olla joku normaali tammikuun viikonloppu. Kyllä, mulla on ihan sellanen olo että on tammikuu, vaikka oon viimiset viikot odottanu tän joulun saapumista. Se eilinen tyhmä kuume alkaa olemaan poissa, vähän näytti plussaa vielä mutta ihan vähän vaan. Jeejee!

Tämmöset rannekejuttuset tein A:lle joululahjaks. Aika omituiset näistä tuli, mut testasin ja näiden kanssa saa soitettua pianoa! Mallineuleita keräsin paristakin eri ohjeesta ja yhdistin sitten saadakseni aikaan seuraavan näköistä. Alemmassa kuvassa näkyy toi väri aika todellisena, tosin lanka on oikeesti ehkä pikkusen enemmän turkoosinvihertävää mitä kuvassa. Lankana näissä on Hjertegarnin Palinoa, 100% merinovillaa, väri nro 8029. Lanka on ihanan pehmeetä, eikä varmasti kutita, joten näitä on mukava käyttää. Toivottavasti tuli sopivat!

Seuraavat sormikkaat meni N:lle. Idean näihin sain Neulekirjasta, mallin nimi oli muistaakseni Tähkäpää. En kuitenkaan seurannut kirjan ohjetta, vaan tein sormikkaat oman mallini mukaan ja lisäsin tuon palmikon nimettömään. Kirjan palmikkokaan ei ollut ihan samannäköistä, mutta voisi siis sanoa että idea lähti tuosta Neulekirjan ohjeesta. Lankana on Filatura di corsan Zarina, myöskin 100% merinovillaa. Väri on oikeastaan aika tumma luumu, alemman kuvan värit vastaa ehkä hieman todellisuutta. Aika napakat näistä tuli, mutta on kivat sujauttaa vaikka lapasten alle kun eivät kutita.

Innostuin askartelemaan lahjapussit myös itse. Kieputin skräppipaperin Geisha-laatikon ympärille, saumoihin kaksipuolista teippiä ja pohja kiinni samaantapaan kuin olisi lahjaa paketoinut. Reunaan tein pienen taitoksen, jotta pussi taittuu hieman sisäänpäin, näin yläosasta tuli siistin näköinen. Sujautin pusseihin lisäksi pienen pullon Bodyshopin kirsikanhajuista suihkusaippuaa. Paperin toisella puolella oli tuollaisi sydämiä ja koska ostin yhden ylimääräisen paperin, leikkasin siitä vielä koristeet pussien päälle. Niittasin pussit kiinni ja rei'ittimen reiästä laitoin vielä narua koristeeksi. Aika kivat tuli, vaikka jossain vaiheessa tuntui että ideani oli parempi päässäni kuin itse toteutuksessa.

Ja loppuun vielä muutama jouluisa kuva:

( lahjat )

( ja loppuun vielä olokolo. siivosin täällä just viime viikolla, mut eipä siltä enää näytä. jostain syystä tohon pöydälle kertyy aina kaikki tavarat. ja mun selkä ei muuten kauheesti tykkää tästä vuodesohvasta jota ei edes viitsitä avata kunnon sängyksi )

Tänään päivä kuluu varmastikkin leffojen ja sarjojen parissa sukkakutimus kädessä :)

syksy-sormikkaat

Niin siinä sitten taas vaan kävi että heinäkuu vaihtui elokuuksi. Mieli alkoi pyöriä jo syksyssä ja mitäs muutakaan sitä syksyllä tarvittais kuin uudet sormikkaat. Tänään on jotenkin niin syksyisä keli kun sataa vettä ja caprit jalassa ulkona on kylmä. Ja pimeää.

Ainoa asia mistä en tänään tykkää on just se pimeys. Ei auringonvaloa, ei hyviä kuvia. Onko kukaan muuten koskaan koittanut ottaa itse kuvia sormikkaista joita pitää kädessään?! Sanonpa vaan, se on ihan kamalan vaikeaa. Ja koska mahdollinen kuvausapu (=pikkuveli) vielä nukkui ja äiti ja iskä lähtivät kesäretkelle ottaen sen paremman kameran mukaansa, on nää tänäpäiset kuvat ihan hölmöjä. Ja laadultaan tosi huonoja, mun kamera alkaa tulemaan vanhaksi, sillä ennen se otti kyllä ihan hyviä kuvia, mutta nykyään kaikki kuvat on tärähtäneitä ja värit vääristyneitä.

Näitten vessassa kuvattujen väliin (vessassa siis parhain valo) yksi ulkona kuvattu, jossa toi väri esiintyy suhteellisen hyvänä. Nää on taas tätä tein-niinkuin-osasin-ja-halusin -sarjaa, eli mitään ohjetta mulla ei ollu näihin olemassa. Mallineule on kyllä katsottu Novitan uusimmasta lehdestä, siinä tää sama palmikko oli miehen paidassa. Mallikerta toistettu kaksi kertaa ja sen jälkeen vielä muutama oma siirto, jotta sain noi sormien osuudet nätiksi. Lankana seiskaveikan turkoosi, lankahyllyltä voi siis käydä katsomassa mikä on tän langan oikea väri ;)

vasen ja oikea. Kiva ottaa kuvia kun pitää kameraa leuan alla ja pistää itselaukaisimen päälle. Yhtään ei tiedä mihin suuntaan kuvaa, ton lattian ei siis pitäis näkyä. No joo. Kaikesta huolimatta, sain ehkä sittenkin muutaman ihan onnistuneen kuvan. Eikä se haittaa vaikkei kuvat oliskaan onnistuineita, tärkeintä on että näistä sormikkaista tuli tosi ihanat, nämä tullaan näkemään kädessäni varmasti useasti syksyn aikana.

Aurinko koittaa pilkistellä tuolta pilven raosta. Tänään on just sopiva ompelupäivä, vesisateen takia. Kyllä lomaan saa yksi sadepäiväkin sopia. Ja saa toi ilma kyllä kirkastuakin, meikä istuttaa itsensä nyt sen ompelukoneen ääreen!