Sukulaispoikien rippikortit

Kahdelta serkultani löytyy samanikäiset pojat ja nämä kaksi pääsivät ripiltä kuun alkupuolelta. Pikkuisen vaikea uskoa, kun muistan miten näiden pienten poikien kanssa rakenneltiin legoja silloin kun olin itse rippikouluikäinen. Ja nyt ne muka pääsivät jo itse rippikoulusta! Kuinka vanha mä sitten olenkaan?! No joo, pojat viettivät rippipäivää siis yhdessä juhlien, suvun kannalta tietysti kätevä ratkaisu kun meni kahdet juhlat samassa. Meiltä annettiin teinipojille setelipitoiset lahjat ja minä askartelin heille kortit.

Tarkoituksella tein erilaiset kortit, vaikka näissä tietysti samoja elementtejä onkin. Miesten kortit on aina vähän vaikeita kun ei viitsisi laittaa kukkia ja perhosia. Näistä tuli kuitenkin tosi kivat, aika simppelit, mutta se taitaa olla omaan silmään nykyisin paras vaihtoehto. Tarvikkeet löytyi omista skräppivarastoista, siellä on kyllä tekotarpeet monen moneen korttiin. Näihin kortteihin tein vähän suuremmat pohjat, jolloin sain taiteltua kortteihin taskut, johon sujauttaa lahjat sisään.

Joulupostia

Tämän vuoden joulukortit vein postiin menneen viikon tiistaina ja toivon mukaan ne ensi viikolla saapuvat vastaanottajille. Kunnollisia kuvia en ymmärtänyt korteista ottaa mutta löytyipä puhelimesta sentään muutama kuva.

Tämän vuoden kortit tehtiin punaiselle kartongille, jonka päälle liimasin vähän pienemmän kartongin, tuollaista vanhaa puuseinää muistuttavaa. Vähän punaista nauhaa ja pieni rusetti siihen kiinni kuumaliimalla. Kuvioina oli joululaulujen tekstejä sekä joulureseptejä, nuo kuviot ostin jo hyvissä ajoin lokakuun lopulla Prismasta ja niiden ympärille syntyi muu kortti. Kartongit löytyivät Sinooperista ja punainen nauha Tigeristä.

Parisenkymmentä korttia tuli tehtyä ja yhtään kokonaan identtistä ei joukosta löydy. Tykkään kun samoista materiaaleista saa kuitenkin rakenneltua uniikkeja kortteja. Itse olin näihin tämän vuotisiin tuotoksiin varsin tyytyväinen, toivottavasti saajatkin tykkää!

Olen tänään joko päivän huhkinut ja nyt on koti siivottu lattiasta kattoon, lahjat paketeissa ja joulun fudget ja marengit valmiina. Mä olen nyt valmis jouluun, vaikka jotenkin vaikea uskoa että siihen ei ole enää viikkoakaan!

Virkatut ylioppilaslakit minikoossa

Tänään on varmasti suuri päivä monelle nuorelle. Koululaiset kirmaavat kesälomille, ammattiopinnot päättyvät ja valkolakit painetaan päähän. Omista ylppäreistä on aikaa jo kahdeksan vuotta, ihan huisia että siitäkin on jo niin pitkä aika! Meidän suku sai tänä vuonna taas kaksi uutta ylioppilasta kun serkkupoikieni tyttäret asettavat tänään ylioppilaslakit päähänsä. 

Heitä tietysti lähdetään tänään myöhemmin iltapäivällä juhlistamaan ja jotain pientä itsetehtyä päätyi paketteihin myös. Virkkasin siis neitokaisille pienet ylioppilaslakit lahjoihin lisukkeeksi. Valkoinen lanka on Eldoradoa ja musta kirjontalankaa kun kotoa ei viime tipan hädässä muuta mustaa puuvillalankaa löytynyt. Ohje muokkautui omassa päässä tekemisen aikana ja valmiisiin lakkeihin liimasin vielä pahvit sisäpuolelle pitämään lakit muodossaan. Kokoa näillä on noin 5cm halkaisijaltaan eli puhutaan aikast pienistä lakeista. 

Kortitkin paketteihin syntyivät nopeasti paketoinnin lomassa ja varsin söpöiset paketit sain ainakin omasta mielestäni aikaiseksi, toivottavasti ovat saajille myös mieleiset!  

Onnea siis kaikki valmistuneet ja uudet ylioppilaat. Olette juhlanne ansainneet! Mä sipaisen vielä vähän ripsaria silmiini ja olen sitten valmis iltapäivän juhliin! 

--------------

(Jos postaus näyttää hassulta niin johtuu siitä että päivitin ensimmäistä kertaa puhelimella. Järkkäristä on jälleen kerran akku loppu ja konettakaan en jaksanut avata. Paljon muita käsitöitä täältä ei ole viime aikoina syntynytkään, yritetään ryhdistäytyä taas!) 

Muutama siilikortti vielä

Siilikortteja vielä muutama lisää. Nämä on sitten jo huomattavasti värikkäämpiä, mutta jokaisessa väripaletti on sopusointuinen. Tuon ensimmäisen kortin onnea-palluroihin tekisi vielä mieleni lisätä pienet narunpätkät, jotta pallurat näyttäisivät ihan ilmapalloilta. Tajusin asian vasta kuvat otettuani, mutta iloisessa onnittelukortissa noi ilmapallon näköiset kuviot voisivat toimia. Tuo voikukkaa puhaltava siili on ehkä yksi söpöimmistä ikinä! Näissä kaikissa ihan vain simppelit onnittelutekstit, sopivat kortit sitten moneen eri tilanteeseen.

Miehiset onnittelukortit

Olen aina pitänyt miehille sopivien korttien tekemistä jotenkin hankalana. Bongasin kuitenkin kirjakaupan alesta miehisiä kuviopapereita ja ne inspiroivat tekemään miehille sopivia kortteja. Näissä kolmessa kortissa on itse asiassa käytetty juurikin tuon ostamani paperivihon papereita. Paljon muuta ei tarvittukaan kun aikaan sai jo kivoja kortteja. Nuo ylimmän kortit teipit löysin Tigerista, ne olivatkin uusi tuttavuus korttiaskartelussa. Nyt on korttijemmassa muutama miehinenkin onnittelukortti siis, näitäkin kun aina välillä tarvitaan!

Söpöt siilit

Mitä pidempään on päivittämättä blogia, sitä suuremmaksi päivityskynnys kasvaa. Nyt on kuitenkin kaikki tähän mennessä neulotut sukat kuvattu, kiitos pääsiäisen ajan auringonpaisteen joka mahdollisti ulkonakin kuvaamisen ja on aika palata bloggailun pariin. Parit kortitkin on vielä esittelemättä, näitähän siis oikeasti tein jo kuukausi sitten, joten eiköhän laiteta näitä vauhdilla ulos!

Kun korttiaskarteluja alkaa tehdä suuremmassa mittakaavassa, on pakko tehdä myös muutama Penny Black -aiheinen kortti. Tätä kolmen sarjaa yhdistää kaikkia vaaleanpunaisuus ja söpöt siilikuvat. Presentosta vuosia sitten ostetusta Penny Black tarra-arkista löytyi vielä muutamia käyttämättömiä tarroja ja olihan niistä kortit tehtävä. Taitavat nuo kaikki taustapaperitkin olla Presentosta peräisin, se on kyllä ehdottomasti Turun kivoin askarteluliike!

Poikien kortteja

Jatketaan korttipostauksia kolmella pienille pojille sopivalla sarjalla. Näistä kaksi ensimmäistä taitavat sopia ihan pienillekin, mutta Paavo Pesusieni kortin voi antaa vähän isommillekin. Nämä on koottu varsin yksinkertaisista elementeistä, mutta ovat silti aika monipuolisia, nuo kuviolliset taustapaperit vaikuttavat kyllä ilmeeseen paljon. Tuo Paavo kortti on kyllä omaan mieleeni kivoin, noita tarroja olisi vielä vaikka kuinka jäljelläkin!

Tyttövauvoille

Nämä mun korttini ripoteltiin nyt näköjään tällaisiin kolmen kortin sarjoihin 

ja tämä sarja käsittää tyttövauvoille sopivia kortteja. Tai miksei vähän isommillekin tytöille. 

Tulipa näistä kyllä aika hempeitä. Samankaltaisia elementtejä kaikissa, mutta silti niin kovin erilaisia kortteja.

Majava -kortit

Ostin joskus vuosia sitten tuollaista majava-kuviopaperia yhden arkin ja olen siitä asti säilynyt sitä yhtenä hauskimmista skräppipapereistani. Nyt kuitenkin laitoin paperin saksien alle ja tein kolme erilaista majava-aiheista korttia. Tai onko osa noista majavista nallejakin? Pöllöjä ainakin löytyi joukosta ja niinpä tuohon alimmaiseen korttiin tein tuollaisen puun. Tästä kolmikosta tuli aika hauska ja pirteäkin. Taitavat sopia parhaiten pienille pojille onnittelukorteiksi.

Korttiaskartelut osa 1

Minä innostuin tässä noin kuukausi sitten kaivamaan korttitarvikkeet esiin ja olen pikkuhiljaa aina viikonloppuisin tehnyt vähän askarteluita. Viikolla en jotenkin iltaisin jaksa keskittyä, mutta kokonaan vapaina päivinä on tullut helposti vietettyä montakin tuntia pöydän äärellä leikellen, sovitellen ja liimaillen. Valmiita kortteja alkaakin olla aika pino ja keskeneräisiäkin vielä riittää. Blogi on jäänyt taas muutamaksi päiväksi ihan hiljaiseksi, vaikka luonnoksista löytyykin useampi korttipostaus kun sain vihdoin kuvattua nämä valmiit kortit. Laitetaanpas päivittäen näitä siis.

Ensimmäinen setti on simppeleitä onnittelukortteja. Tavoitteena mulla oli tuhota siis askarteluvarastojani, mutta eipä näihin kortteihin paljoakaan tarvikkeita saa hävitettyä. Näissä taustan kuviopaperit olivat itsessään niin kivoja, ettei paljon muita koristeita tarvittu. Innostuin noista napeista, niitä on tullut joskus ostettua iso sekalainen pussi ja niinpä moniin kortteihin päätyikin nyt nappikoristeita.

Joulukortit 2015

Joulukortteja tuli tänä vuonna tehtyä kolmisenkymmentä kappaletta ja kyllä näiden tekemiseen muutaman illan sai käytettyä. Malli on joka kortissa sama, vaikka yhtään identtistä korttia ei kolmenkymmenen joukkoon mahdukkaan. Käytin kortteihin erilaisia kuviopapereita, nauhoja sekä "hyvää joulua"-tarroja. Pohjapapereitakin oli kahta, punaista ja valkoista. Varsin simppeleita näistä tuli ja omaa silmää oikeinkin miellyttäviä. Eikä näitä olisi varmasti ehtinyt tehdä näin isoa pinoa, jos olisi yrittänyt tehdä korteista liian monimutkaisia. Ja vaikka näiden tekemiseen meneekin vähän aikaa ja vaivaa, niin olen edelleen silti perinteisen postissa lähetettävän joulukortin kannattaja ja varsinkin itsetehtyjä kortteja vastaanottan itsekin mielellään. Tänä vuonna meille tuli postitse melkein yhtä monta korttia kuin itsekin lähetettiin, eli onneksi joku muukin vielä pitää näitä perinteisiä joulutervehdyksiä arvossaan. Perinteisesti kortit tietysti vietiin postiin vasta viimeisenä päivänä ja viime vuodesta viisastuneena laitoin tänä vuonna osoitteet ylös ensi vuotta varten!

Joulukortit 2014

Kuten jo mainitsin, innostuin näistä virkatuista lumihiutaleista ja ne tosiaan pääsivät koristamaan myös tämän vuoden joulukortteja. Korttipohjat leikkasin neliöiksi ja taite on niin päin että taitereuna löytyykin kortin yläreunasta. Näin ollen kortti pysyy hyvin pystyssä pöydälläkin. Sekalaisesta kuviopaperikokoelmistani valitsin kortteihin erilaisia papereita ja näin ollen korteista tulikin pikkuisen toisistaan erilaisia. Noita hyvääjoulua- paperillisia on eniten, muita vain noin 3-5kpl. Päällimmäiseksi vielä punainen neliö ja siihen liimattuna virkattu lumihiutale. Silitin nuo hiutaleet ennen kiinnitystä, niin että suurimmat muhkurat hävisivät. Ja sisäpuolelta löytyy tietysti jouluntoivotus. Nämä ehtivät hyvissä ajoin postiinkin ja toivottavasti sitä kautta ilahduttamaan saajiaan. Kannatan edelleen näitä perinteisiä paperikortteja, itse ainakin tykkään niin kovasti saada oikeaa postia sen sähköisen sijaan. Ensi vuoden kortitkin on muuten melkein jo suunniteltu, hih!

Ylioppilaan kutsukortit

Nyt kun kutsutut ovat jo korttinsa vastaanottaneet, uskallan laittaa nämä tännekkin. Meidän äiti tosiaan toteutti haaveensa ja kirjoitti itsensä ylioppilaaksi tänä syksynä muutaman aikuislukio vuoden jälkeen. Hienoilla arvosanaillakin päästään lakkia itsenäisyyspäivänä juhlimaan koko suvun kesken. Me laitettiin viime lauantaina korttipaja äitini kanssa pystyyn ja askarreltiin nelisenkymmentä kutsukorttia. Tarvikkeet äiti oli ostanut valmiiksi ja mulle jäi tehtäväksi lähinnä ideoida ulkoasu ja aloittaa toteutus. Päädyttiin tekemään korteista melko simppelit, niitä kun sai askarrella niin monta. Vaaleankeltaiseen korttipohjaan liimattiin ensin valkoisesta kimallepaperista suikale, jonka reunat leikattiin kuviosaksilla. Kutsupaperista leikattiin neliö ja sen ympärille vaaleanliilasta paperista reunus. Ylioppilaslakkitarrat äiti liimasi valkoisella ja leikkasi tarkasti ja lakki kiinnitettiin kohotarralla kiinni. Sunnuntain käsityömessuilta ostettiin vielä kutsutarrat ja pitkän etsinnän jälkeen löydettiin oikeansävyistä ohutta liilaa nauhaa (oli muuten aika vähässä nauhakauppiaat tuolla messuilla...), joten askartelut viimeisteltiin maanantaina. Kortin sisään tuli siis erillisellä välilehdellä kutsun tekstiosia, joka kiinnitettiin korttiin nauhalla kiinni. Sisäpaperi oli samaan vaaleanliilaa kuin tuo neliön lilakin. Lopputulokseen oltiin kumpikin tyytyväisiä ja pienellä vaivalla saatiin kauniit kortit lähetettäväksi. Epäilin ensin tuota väriyhdistelmää, mutta lopputuloksen nähtyäni olen kyllä varsin tyytyväinen näihin. Värit sopivat yhteen ja näistähän tuli varsin tyylikkäät!

Niin ja tännehän on tullut uusia lukijoitakin, sydämellisesti tervetuloa!

Kortti pienelle miehelle

Ystäväni sai pari viikkoa sitten vauvan ja laitoin postin mukana menemään pikku paketin pienelle pojalle. Pakettiin käärittiin pieni katselukirja, bodysetti sekä junasukat. Niin ja tietysti kortti, joka oli tehtävä itse. Korttitarvike varastoista löytyi helpostikkin kivoja poikamaisia papereita ja paljoa ei vaadittu, että niistä saatiin yhdistelyä mielestäni aikast kiva kortti. Tuon eläinkuvioisen paperin olen ostanut jo vuosia sitten Turun Presentosta ja siitä löytyi niin kivan sävyt, että niiden perusteella koottiin koko kortti. Tuollaista samansävyistä raitapaperiakin löysin ja paljoa ei enää muuta tarvittu. Vähän ääriviivatarraa ja yksi kartongista irtileikattu kilppari. Kulmaan lisäsin vielä parit tähden muotoiset koristeniitit ja kivan poikamainen lopputulos oli taattu! (Kuvasta tuli tänne lisättäessä vähän tumma, värit ovat oikeasti raikkaammat...)

Rippikortteja

Tänä kesänä on juhlittu useammatkin rippijuhlat ja tietysti juhlijoille tarvittiin itsetehdyt kortit. Nuo kolme ensimmäistä korttia tuli tehtyä jo toukokuun puolella ja niistä tuo ensimmäinen päätyi käyttöön asti, muut kaksi odottelet laatikossa tulevia rippijuhlijoita. Tuosta alimmasta kortista tuli napattua kuva vähän vauhdissa ja se kyllä poikkeaa varmasti tavallisesta rippikortista. Mutta se on aivan saajansa näköinen ja koitin pitää tyylin silti vähän edes tyttömäisenä, vaikka väritystä ei juuri olekaan. Paperit ja tarvikkeet kaikkiin kortteihin löytyi omista varastoista.

Huh hellettä! Tällä viikolla ei kyllä ole paljoa tehnyt mieli konetta edes avata kun on niin lämmintä! Olen keskittynyt lähes joka päivä vain makaamaan auringossa ja saamaan edes pientä rusketusta aikaan. Neuloa ei tee mieli ollenkaan, viimeisimmät KYHit kyllä kärsii tästä nyt kovasti. Eilisen aamupäivän hikoilin rannalla ja tänään olisi tarkoitus laittaa hiki pintaan uunin vieressä. Viikonloppuna juhlitaan ja herkkujahan pitää sen takia tehdä. Nyt vielä tekemään viimeiset kauppaostokset ja sitten leipomaan! Pakko aloittaa heti aamusta, vaikka taitaa olla toiveajattelua että edes aamulla olisi viileää. Edelleen, ei valiteta, kivaa se on kun on edes kerran vuodessa oikeasti lämmintä! Hyvää viikonloppua!

Kummisedälle

Viikonloppuna juhlittii pyöreitä täyttävää kummisetääni ja tämmöisen kortin kanssa lähdettiin onnittelemaan päivänsankaria. Miehille on muuten paljon vaikeampaa tehdä kortteja kuin naisille, tämänkin kanssa tuskailin hetken jos toisen, mutta lopputuloksesta tuli ihan mieluisa. Värisävyiksi valitsin ruskean ja sinisen erisävyt ja varsin simppelisti kortin koristin. Aluksi meinasin jättää tuon ruusunkin pois, mutta ilman sitä kortti tuntui jotenkin liian tyhjältä, joten lisättiin sitten korttii myös pieni onnittelukukka. Mustat kirjaintarrat ja ympyrä numeroiden alla tuovat korttiin vähän kontrastia. Näitä miehille suunnattuja kortteja voisi koittaa joskus tehtailla enemmänkin, jos oppisi pikkuhiljaa tekemään miehisempiä kortteja. Mutta toisaalta, niitä söpöjä vaaleanpunaisia timanttikoristeisia kortteja vaan on niin mukava tehdä!

Kesäksi kortteja

Kaivoin viikolla pitkästä aikaa korttiaskartelutarvikkeet esille ja tein muutaman kortin ajatellen kesän juhlia. Tämä ensimmäinen oli toinen niistä vaihtoehdoista, jonka kanssa äitini ja isäni kävivät eilen onnittelemassa vanhinta serkkuani hänen synttäripäivänään. Varsinaisesta kortista ei ole siis kuvaa, mutta se oli aika identtinen tämän toisen kanssa, väritykseltään vain erilainen. Ikinuoriserkku täytti itseasissa tuplamäärän tuosta kortin numerosta, mutta äiti oli sitä mieltä, että ei korttiin sitä numeroa laiteta. Suurin osa kavereistani täyttää tänä vuonna myöskin tuon neljännesosa vuosisadan, eli tuskinpa tämä toinenkaan kortti menee hukkaan. Yleensä ei tule noita numerolukuja käytettyä kauheasti korteissa, mutta tästä tuli kyllä aika hauska. Taustapaperi on niin kaunis, ettei kortti paljoa muuta erikoisuutta tarvitse.

Seuraavalle kortille ei ole vielä käyttötarkoitusta, se syntyi kuin itsekseen askartelun lomassa. Mansikkapaperi on ihanan kesäinen ja niinpä lisäsin vain raidallista nauhaa, pari timanttia sekä paperiset kukat. Tästä tuli melkein mun lemppari, jotenkin kaikki vain osui nappiin tämä kortin osalta ja eiköhän sillekin vielä kesän aikana löydy käyttötarkoitus.

Ja tämän kortin kanssa lähdetään huomenna juhlistamaan nuorimman serkkuni ylioppilaslakkia. Kortti näyttää kuvassa jotenkin paljon suttuisammalta mitä se oikeasti on, oikeastaan kortti on luonnossa keväisen raikas. Tuo kukkakuvio on hallitseva, joten sen takia en etusivulle laittanut mitään tekstiä, vaan sisäpuolelta löytyvät onnittelut vasta. Mä taidan tykätä näistä yksinkertaisista korteista, kun en mielelläni kauheasti koristeluja kortteihin laita. Riittää kun taustapaperi on kuviollinen, niin vähän naruja ja koristeita on ihan tarpeeksi.

Mä viettelen tänään vasta vapaapäivää kotosalla kun eilinen meni töissä. Tämä on niin kuin helaperjantai siis. Kauheasti ei mitään ohjelmaa ole ja jotenkin tuo harmaakeli tuolla ulkona laiskotuttaa kauheasti. Olen koko aamun pyöritellyt mielessäni ajatusta, joka iski päähäni yhtäkkiä alkuviikosta. Ottaako tänä vuonna osaa Kesäyön hullutukseen? Alkuviikon googlailulla ajattelin ettei koko tapahtumaa tänä vuonna edes järjestetä, mutta tänä aamuna löysin tapahtumasta tietoa Ravelrystä ja ilmeisesti tapahtumaa kerätään pystyyn täksikin vuodeksi vähän pikaisemmalla aikataululla. Mulla olisi tuolla TO-DO-listalla vaikka mitä kaikkea ja tämä olisi tietysti hyvä tilaisuus niitä toteuttaa. Olen kuitenkin koittanut pitää viime aikoina linjaa ettei liian montaa projektia olisi yhtä aikaa kesken, joten siinä mielessä tämä juttu olisi kyllä varsinainen haaste. Saisiko sitä oikeasti aloitettua kesäkuun aikana kaksikymmentä uutta projektia ja lopetettua ne kaikki ennen elokuun alkua? Otin osaa tähän projektiin jo muutama vuosi sitten, mutta silloin aloitettuja neuleita sain vissiin viisi ja lopetettua niistä ei tullut kait yhtään, yhden silloin aloitetun piponalun purin ainakin nyt alkuvuodesta! Toisaalta, nyt aloitettavia projekteja on vain se kaksikymmentä ja töitten puolesta päivisinkin aika paljon vapaa-aikaa, eli periaatteessa tämä voisi onnistua. Tein jo listaa siitä mitä kaikkea voisi tehdä ja jopa minkä aloituksen tehdä minäkin päivänä. Langat ja puikot ovat vielä katsastamatta, mutta tuskin kovin montaa uutta ostosta edes tarvitsisi tehdä tätä juttua varten.

Oliko tässä mun ajatuksen juoksussa taas mitään järkeä. Kirjoittelen ylös juuri sen mitä tällä hetkellä pääni sisällä liikkuu ja jään varmasti miettimään asiaa loppupäiväksi. Pieni innostuksen poikanen kytää kyllä sisälläni ja tekisi mieli kyllä lähteä mukaan haastamaan itsensä. No, jään pähkäilemään asiaa ja lähden nyt kaupungille ja luultavasti kotiin päästyä ilmoittaudun mukaan. Eihän siinä nyt mitään menetä, vaikkei haaste sitten onnistuisikaan. Olispahan ainakin paljon keskeneräistä neulottavaa loppuvuodeksi, jos ei töitä saa valmiiksi kesän aikana!

Ystävänpäivän pupukortit

Mä tossa pari viikkoa sitten jo vilauttelinkin ajatuksia siitä, miltä ystävänpäiväkortit tulisi tänä vuonna näyttämään ja nyt on aika esitellä valmiit luonnokset. Nämä kortit toivottavasti löytävät päivän aikana tiensä ystävien postilaatikkoihin. Tämän vuoden kortti-idea lähti liikkeelle siitä, että halusin virkata kortteihin pieniä sydämiä. Onnekseni Ihana-lehti tarjosikin sopivasti hyvän ohjeen ja niinpä laitoin koukulle varastoista löytyneitä Eldorado-lankoja. Yhden sydämen virkkasi tosi nopsaan ja ennenkuin ehdin edes kyllästyä, oli minulla jo kasa valmiita tuotoksia. Tiimari-reissulta tarttui mukaan söpöjä puputarroja ja päätin käyttää niitä korteissa. Kartongit ja paperit löytyivät kotoa omista varastoista. Tein korteista tarkoituksella vähän erilaisia, eli osaan tuli erilaista paperia ja toisissa tuo pinkkikartonki on liimattu toisinpäin. Sydämetkin liimailin paikoilleen joka korttiin vähän eri järjestykseen, kuitenkin niin että kaikissa on yksi pinkki ja kaksi vaaleanpunaista. Simppelillä mentiin, mutta onnistuin mielestäni saamaan aikaan aika suloiset kortit. Kortit ovat avattavia ja sisäpuolelle kirjoitin vielä ystävänpäiväntoivotukset. Ja sujautit tietysti kortit pinkkeihin kirjekuoriin!

Ihanaa ystävänpäivää!

Joulupalloja joulukorteissa

Tämän vuotisen joulukortit näyttivät tältä. Kuviollisesta kartongista leikkelin palloja, jotka saivat hopeasta ääriviivatarroista ripustusnarut ja hopeanauhasta rusetit itselleen. Liimasin lisäksi vielä muutamat tähtitarrat ja jouluntoivotukset. Sisäpuolelle korttia tuli toinen toivotus ja lähettäjän nimi, valkoiselle paperille tulostin nuo ja liimasin kiinni, sillä tummanpunaiseen kartonkiin on vaikea kirjottaa kunnolla millään värillä joka näkyisi hyvin. Yhteensä kortteja tuli tehtyä parisenkymmentä, malli oli kyllä sen verran simppeli että aika nopeastihan näitä sarjatyönä teki. Minusta se vaan on niin ihana perinne, että jouluna lähetään kortteja. Kaikki posti on muutenkin muuttunut jo niin sähköiseksi, että ihan liian harvoin tulee oikeaa postia lähetettyä. Siksi tästä joulukorttiperinteestä pidän tiukasti kiinni ja ilahdun myös kovasti jokaisesta kortista jonka itse saan. Tämä korttien näpertelykin on kyllä kieltämättä aika kivaa!