Vuosi 2015 pakettiin

Vuosi lähenee loppuaan ja on perinteisen vuosikoosteen aika. Itse tykkään ainakin näitä lueskella ja moneen seuraamaani blogiin olikin koostetta jo ilmestynyt. Minä kävin tekemässä aamusta puolikkaan työpäivän ja ennen siirtymistä uuden vuoden vastaanottamiseen, on hyvä hetki kerrata mitä kaikkea tähän vuoteen 2015 oikein mahtuikaan. Olen yleensä pitänyt nämä koosteet käsityöpainotteisina ja niin aion tehdä myös tänäkin vuonna.

Oli mielenkiintoista käydä läpi viime vuonna kirjoittelemaani koostetta ja sen perään käsityötavoitteita tälle vuodelle. Tänä vuonna en ehkä ollut ihan yhtä tuottelias mitä vuonna 2014, mutta se selittynee opinnäytetyön puurtamisella. Taisin viime vuonna kirjoittaa, että keskityn pelkkien sukkien neulonnan sijaan muihinkin neuletöihin, mutta aika sukkapainotteinen se tämäkin vuosi vain oli. Yhden tavoitteen ainakin saavutin, nimittäin neuloin alkuvuodesta ensimmäisen villatakkini. Ja juu, se oli kyllä lasten kokoa, mutta hei, kävin minä ostamassa langat myöskin aikuisen villatakkiin! Jospa jo ensi vuonna saisin sen puikoille... Tänä vuonna innostuin myös enemmän virkkailusta ja kyllästyin pitsinnypläämiseen. Yksi valmis liina tuli vuoden aikana valmiiksi, mutta loppukeväästä en enää jaksanut lähteä nypläystunneille enkä jatkanut harrastusta enää syksylläkään. Odotan että nypläyskärpänen pääsisi vielä joskus iskemään uudemman kerran, mantelit on vieläkin opettelematta!

Asetin tämän vuoden tavoitteeksi neuloa sukat varpaista varteen ja tällä tapaa tehtyjä sukkia syntyikin muutama pari. Perinteisten villasukkien sijaan tein Reaverse-tennarisukkia parit parit ja neuloin itselleni Hai-saappaiden malliset tossukat. Vauvojen sukkia valmistui useampikin pari ja innostuin kuvioiden kirjailusta neuletöihin. Näistä mieleenpainuvimmat olivat Muumi-sukat sekä vasta loppuvuodesta valmistuneet My Little Pony -sukkaset, ne ovatkin muuten vielä esittelemättä paremmin.Pikkuprojekteja valmistui muutamia, virkkasin heijastimia ystävänpäiväksi ja Miami-langasta syntyi kasa pieniä hedelmälohkoja. Tilasin Briteistä itse suunnittelemaani Örkki-kangasta ja ompelin siitä penaaleja. Kaksi kangaspalaa odottavat vielä koskemattomina. Ompeluhommia tuli harrastettua muutenkin uusien tyynynpäällisten ompelun muodossa. Joulukuussa julkaisin ensimmäisen oma kirjoittamani ohjeen Jouluisiin kotitossuihin ja blogini kävijäennätykset paukkuivat sen johdosta. Olen todella iloinen ja kiitollinen, miten hyvän vastaanoton tossuni saivat ja onpa facen villasukkaryhmässä näkynyt nyt useampiki ohjeellani tehty tossupari. Kiitos vain kaikille tossuista innostuneille!

Summataanpas siis vähän vuoden käsitöitä yhteen:

23 paria villasukkia, näistä 8 paria vauvojen kokoa

lapaset äidille

kolmet kotitossukat

ommeltuja penaaleja parikymmentä kappaletta

muutama tusina virkattuja hedelmälohkoja ja keksejä

virkattuja heijastimia

kolmisenkymmentä joulukorttia

pienenpieni tonttulakki

elämäni ensimmäinen villatakki, lastenkoko 

pyöreä nyplätty liina

Toiveissa oli päästä tänä vuonna vierailemaan uusissa lankakaupoista ja niistä varmasti ikimuistoisin oli elokuun kotimaanreissulla vierailtu Lankatalo Tapion kauppa. Toki kaupasta löytyi lankoja vaikka ja miten, mutta ehkä paremmin muistissa on se pikkuinen kapea hiekkatie, jota pitkin kauppaan ajettiin. Meillä meinasi auto kääntyä jo parikin kertaa ympäri, kun mies oli ihan varma, että olemme eksyneet. Minä olin sinnikkäästi sitä mieltä, että tästä tämä tie nyt menee ja kun viimein tie loppui, näkyi kauppa jo edessämme. Paperiset kartat kunniaan hei, hienosti löydettiin perille. Samaisella reissulla vierailin myös Jyväskylässä Titityyllä, varsin suloinen puoti sekin. Yritimme tehdä ystäväni kanssa myös todeksi haavettamme omasta lankakaupasta, mutta lopputulokseen ei vielä tällä kertaa päästy. Ehkä vielä joskus...

Tuo oman yrityksen perustamisesta haaveilu ja sen todeksi tekemisen selvittely veivät keväästäni ja kesästäni aika paljon aikaa tänä vuonna. Syksyllä oli vihdoin myönnettävä, että haave on tässä vaiheessa ehkä vielä mahdoton. Kevään aikana puursin opparin parissa välillä innokkaasti ja välillä vähemmän innokkaasti, valmistuen kuitenkin kesäkuun alussa tradenomiksi hyvin arvosanoin. Kesän jälkeen työt kirjakaupalla loppuivat ja vietin muutaman kuukauden työttömänä kotona miettien, mitä haluaisin elämässäni tehdä. Sattuman kautta sain uusia hommia ja näin parin viikon kokemuksen jälkeen voin todeta viihtyväni uudessa työssäni erittäin hyvin. Tuntuu melkein kuin olisin ollut työssä jo pidempäänkin. Elämään löytyi säännöllinen päivärytmi ja illat ovat taas täyttyneet käsitöistä. Syyskuun alussa juhlistimme äitini kanssa valmistumistani viikon Rooman matkalla ja se taisikin jäädä vuoden ainoaksi ulkomaanmatkaksi. Eikun hetkinen, käytiinhän me tuon miekkosen kanssa alkukeväästä Tallinnassa piipahtamassa ja mahtuipa kesään Tuuri-reissun lisäksi roadtrip Mikkeliin. Kaiken kaikkiaan tuntuu, että vuoteen on mahtunut yhtä sun toista, mutta nopealla tahdilla tuntuu tämä vuosi menneen. Mitä ensi vuosi tuo tullessaan, sitä on paha lähteä arvaamaan. Haaveita olisi vaikka ja kuinka, jospa niistä edes osa kävisi ensi vuoden puolella toteen!

Oikein hyvää uutta vuotta siis ja kiitokset kaikille blogissani tänä vuonna piipahtaneille. Ihan niin tiivisti en ehtinyt tänne höpöttelemään, mitä olisin tahtonut, mutta jonkinlaista säännöllisyyttä oli sentään havaittavissa. Uusia lukijoitakin tänne ilmeistyi muutama, tervetuloa seuraamaan vaan. Kiva jos nämä minun höpötykseni kiinnostavat, lähinnä kun tätä blogia tulee kirjoitettua itselle käsityömuistoksi. Ensi vuoden suhteen mulla on suuria suunnitelmia myös käsitöiden saralla, niistä sitten lisää vuoden tavoitteita listattaessa! Nyt minä menen ottamaan pienet päikkärit ja illalla suuntaamme vanhempieni luokse rauhallisesti iltaa istumaan! Viettäkää kiva loppuvuosi, sitä ei olekaan enää montaa tuntia jäljellä!

Nähdään ensi vuonna!

Vuoden 2014 koosteeseen pääset kurkkaamaan tästä

Joulukortit 2015

Joulukortteja tuli tänä vuonna tehtyä kolmisenkymmentä kappaletta ja kyllä näiden tekemiseen muutaman illan sai käytettyä. Malli on joka kortissa sama, vaikka yhtään identtistä korttia ei kolmenkymmenen joukkoon mahdukkaan. Käytin kortteihin erilaisia kuviopapereita, nauhoja sekä "hyvää joulua"-tarroja. Pohjapapereitakin oli kahta, punaista ja valkoista. Varsin simppeleita näistä tuli ja omaa silmää oikeinkin miellyttäviä. Eikä näitä olisi varmasti ehtinyt tehdä näin isoa pinoa, jos olisi yrittänyt tehdä korteista liian monimutkaisia. Ja vaikka näiden tekemiseen meneekin vähän aikaa ja vaivaa, niin olen edelleen silti perinteisen postissa lähetettävän joulukortin kannattaja ja varsinkin itsetehtyjä kortteja vastaanottan itsekin mielellään. Tänä vuonna meille tuli postitse melkein yhtä monta korttia kuin itsekin lähetettiin, eli onneksi joku muukin vielä pitää näitä perinteisiä joulutervehdyksiä arvossaan. Perinteisesti kortit tietysti vietiin postiin vasta viimeisenä päivänä ja viime vuodesta viisastuneena laitoin tänä vuonna osoitteet ylös ensi vuotta varten!

Taas näitä ruttusukkia

Moneskohan sukkapari nämä jo ovat tällä samaisella mallilla?! Mutta kun nämä ruttusukat ovat vain niin kivoja käytössä. Oikeastaan äitini on ihastunut tähän malliin ja esitti syksyllä pyynnön, tekisinkö hänelle kolmannet sukat samalla mallilla. Tämä ohjehan löytyy Novitan ensimmäisestä sukkalehdestä ja lankana tietty seiskaveikka. Tuntuu jotenkin hauskalta muuten aina mainita tuo lanka, josta sukat on tehty, kun useimmiten se on seitsemää veljestä Novitalta. Ei näiden tekemisessä montaa päivää mennyt, mutta äiti halusi että sukat annetaan hänelle vasta jouluna. Ja paketin avatessaan hän vaihtoikin sukat heti jalkaansa, väriksikin kun oli valikoitu punainen joulun kunniaksi.

Harmaat sukat koko perheelle

Niin vaan se joulu tänäkin vuonna oli ja meni ja täällä on ainakin syöty vatsat ja massut pulloilleen. Huh, ihan jotenkin hassua, että vaikka vapaapäiviä oli vain neljä, tuntuu kuin tätä joululomaa olisi vietetty ainakin viikko, jos ei kaksikin. Taidan olla hyvin rentoutunut. Toisaalta menihän tuo joulu aika rennolla kaavalla, leffoja tuli tuijoteltua useampikin, palapelejä ja lautapelejä on tehty ja pelattu, vähän on kyläiltykin ja niin siis mainitsinko jo, että syöty on myös. Tammikuussa alkavaa herkkulakkoa varten on tullut tankattua kyllä vähän liikaakin. Jouluksi ostamaani kirjaa sen sijaan en vielä ole ehtinyt korkkaamaan, jokunen joululahjakin on vielä testaamatta, puikkoihin en ole koskenut ja tietokoneenkin avasin ensimmäistä kertaa tänään sitten aatonaaton. Joululahjaksi sain lähes kaiken toivomani, eli vissiin on tullut oltua ihan kiltti tänäkin vuonna. Itse sensijaan lahjoin tuttuja perinteiseen tapaan villasukilla, joten niitä olisi nyt esittelyn alla. Niin ja joulukortit! Aloitetaan nyt kuitenkin sukista.

Alkuun siis kerralla kolme paria esittelyyn. Nämä sukat menivät kaikki samaan perheeseen ja toiveina oli kaikille samanväriset (harmaat) sukat. Äidin ja pienen neidin sukkiin tein samanlaista pitsineulosta ja perheen isälle ihan vain perussukat. Pohdin pitkään, mikä pitsineulos toimisi myös noin vuoden ikäisen sukassa ja päädyin käyttämään samaa mallia, kuin kerran aiemminkin tekemissäni sukissa. Mallineule löytyi siis Haapsalun huivikirjasta. Äidin sukkaan tein tuohon jalanpäälle myös pitsiä, mutta lapsen sukassa pitsiä löytyy vain varresta. Vanhempien sukissa lankana on seitsemää veljestä ja lapsen sukan tein Dropsin Baby Merinosta, siitäkun löytyi sopivasti samansävyinen harmaa. Seitsemänveljes on mielestäni nähkääs vähän liian paksua lankaa pieniin sukkiin, joten merinoa oli kivempi tikutella lapselle. Nämä sukat olivat jo hyvissä ajoin ennen joulua valmiina ja olikin hauska tehdä koko perheelle sukat samalla teemalla, tällä kertaa tuo teema oli siis väri. Tietysti aloitin tylsimmästä päästä, eli perussukista, vaikka ei näitä tehdessä kyllä päässyt kyllästymään. Toivottavasti tuli kaikkien jalkoihin sopivat!

Piparkakkutalo jouluna 2015

Jos viime vuonna haastoin itseni ensimmäistä kertaa piparkakkutalon tekemisessä, niin kyllä tässä elämäni toisessakin talossa riitti haasteita! Tämän vuotinen projekti tosin oli ehkä pikkuisen helpompi kasaamisen kannalta, mutta koristeluihin menikin sitten puoli päivää. Meille ei alunperin pitänyt tänä vuonna edes tulla piparitaloa, ei sitä viime vuotistakaan nähkääs kukaan syönyt. Mutta vietettyäni aikaa jälleen kerran Pinterestissä, innostus piparkakkutaloa kohtaan vain kasvoi. Pakko se oli vaan täksikin vuodeksi tehdä. Tällä kertaa tosin talo valmistettiin ihan kaupan valmistaikinasta, talon mallin suunnittelin itse.

Halusin ehdottomasti talon päätyyn piipun, jonka koristella kettukarkeilla. Tuolla karkkien alla on tosiaan siis piparia, näin piipun tekoon meni vähän vähemmän karkkeja, kun yhden karkin sai leikata neljäksi "tiilenpalaksi". Ikkunoihin laitoin paiston ajaksi muumitikkareita murskattuna ja ne sulivat sitten uunissa ikkunalaseiksi. Katto on tehty karkkinauhasta ja pihan aidan rakensin suolatikuista. Pihalle oli aivan pakko tehdä vielä muutama marenkikuusi koristeeksi. Harmi vain että nuo isoimmat marenkikuuset kaatuivat uunissa, niin että niistä pääsi pihaan asti vain yksi. Pikkukuuset pysyivät kasassa paremmin.

Talon eteen tehty veranta on erillinen rakennuksensa ja siksi sen ikkunoihin asti ei riitä valo. Verannan eteen tein terassin myös suolatikuista ja ostamastani nonparellipaketista löytyi sopivasti tuollaisia isompia harmaita kidepaloja, niistä sai kätevästi tehtyä pihatien. Talon takapuolelta löytyy vielä kaksi ikkunaa sekä pieni kolo, josta saa laitettua led-tuikun talon sisälle. Sen palaessa valo tuikkii kauniisti noista ikkunoista. Sokeritahnalla kuorruttaminen ei ole se vahvuuteni, vaatisi varmasti vain lisää harjoitusta, jossa saisi aikaan tarkkaa ja selvää jälkeä. Nyt tuo kuorrute sotki vähän talon seiniä, mutta ainakin sain sillä talon pysymään pystyssä.

Varsin soma tästä pikkumökistä tuli ja ehkäpä sitä sitten joulunpyhinä jo nakerrellaan kulmista. Ja ensi vuonna voi haastaa itsensä sitten taas uudelleen vielä isompaan taloprojektiin.

Raitalangasta raidallista sukkaa

Marraskuisilta käsityömessuilta ei montaa kerää lankaa tarttunut ostosten joukkoon, mutta Novitan osastolta ostin muutaman kerän raitalankaa. Nämä taisivat olla jotain kokeiluja yms. kun niin edullisesti myyntiin, mutta laadullisesti vaikuttavat perinteista seiskaveikkaa pehmoisemmalta. Murrentun värinen raitalanka tuli paritettua vaaleanbeigen Novita 7veljestä Aapo -langan kanssa. Varsin simppelillä mentiin, yksi kerros raitalankaa ja kaksi beigeä. Raitakerästä ei kulunut siis juuri mitään ja siitä riittää varmasti vielä toisiinkiin sukkapareihin. Näistä tuli ilmeeltään aika syksyiset, mutta toisaalta miellän nämä sopivaksi myös vanhanajan jouluun. Se on varmasti nuo murretut värit, jotka sen tekevät. Nämä olivat muuten yhdet niistä kuudesta sukkaparista, jotka sain vihdoin pääteltyä alkuviikosta. Osa on tietysti hyshys-juttuja, mutta pianhan se joulu on jo täällä ja sen jälkeen kuvat saa tännekin. Tämä pari ei mene lahjaksi, vaan päätyvät sukkavarastoon, se onkin viime aikoina tyhjentynyt eli kaipaa suuresti uutta täytettä!

Jouluiset kotitossut

Kirjoittelin syyskuussa neuleinspiraation lähteistä ja postauksessa näkyivät myös Dropsin sivuilta bongatut tossukat. Tossut pyörivät aina silloin tällöin mielessäni ja marraskuun loppupuolella sairastetun syysflunssan jälkimainingeissa laitoin tossut puikoille. Näitä en kuitenkaan toteuttanut ohjeen mukaan, vaan sovelsin taas itse. Langaksi valikoitui Novitan Isoveli, sitä kun jäi muutama kerä ylimääräistä keinutuolinmattoprojektista (se projekti on muuten vieläkin vähän vaiheessa, pientä viimeistely vaatisi). Lähdin toteuttamaan tossuja perinteisellä sukan ohjeella, mutta neuloin sukan varresta vain muutaman kerroksen korkuisen. Kantapää tuli tehtyä vahvistettuna ja kirjoneuleen aloitin heti kantapään valmistuttua. Ruutupaperille piirtyi melkein samanlainen tähtikuvio kuin ohjeen mukaisissakin tossuissa olisi ollut ja sukan alapuoli muodostui raidalliseksi. Paksuhkoa lankaa sai neuloa nelosen puikoilla ja kirjoneule piti työn mielenkiintoisena. Ensimmäinen tossu oli valmis illan aikana ja toinen valmistui koiravahtina ollessa seuraavana aamupäivänä. Varsin nopea pieni väliprojekti joululahjojen välissä. Nämä päätyvät omaan käyttöön kotitossuiksi, tämmöisiä olen vähän kaivannutkin.


MUOKS// Kavereiden pyynnöstä rustailin tossuihin ohjetta ja laitan sen tännekin, jos joku vielä innostuisi neulomaan omat tossut jouluksi. Ohje vain omaan käyttöön, kiitos!

Kuusimarenkeja

Bongasin pinterestistä jossain vaiheessa syksyä kuvan kuusen muotoisista marengeista ja heti tuli sellainen olo, että näitä on testattava ennen joulua. Googlettelu toi suomenkielisiäkin reseptejä esiin ja koska näistä tuli ihan superhyviä, haluan jakaa ohjeen täälläkin.

Omat marenkini toteutin siis seuraavalla ohjeella:
Tarvitset
- 3 kananmunan valkuaista
- noin 2dl sokeria
- vihreää elintarvikeväriä
- lisäksi koristeluun tähdenmallisia ja perinteisiä nonparelleja

Vaahdota munan valkuaiset vaahdoksi. Testaan aina itse kääntämällä kulhon nurinpäin onko vaahto valmista. Sen kyllä huomaa kun valkuaiset ovat tarpeeksi vaahtoutuneet. Lisää sokeri pieni määrä kerrallaan vaahdon joukkoon koko ajan sekoittaen. Vaahdon tulee olla kiiltävää ja kovaa. Lopuksi joukkoon lisätään vielä elintarvikeväriä sen verran, että marenkivaahdosta tulee halutun väristä. Aloitin lisäämällä vihreää väriä pienen lorahduksen, mutta lisäsin samaiset määrät vielä pariin otteeseen ja siltikin marengeistani tuli aika vaaleanvihreitä. Aloita siis pienellä värimäärällä ja lisää tarvittaessa lisää. Marenkia kannattaa vaahdottaa vielä värin lisäämisen ajan, näin se ei lässähdä. Sitten vain pursotellaan uunipellille pieniä kuusia. Mulla oli käytössä tähdenmallinen pursotin ja kuuset syntyivät pursottamalla ensin pellille yksi nokare ja sen päälle vähän pienempi ja vielä vähän pienempi nokare. Ennen uuninlaittoa koristelin vielä kuuset laittamalla latvoihin tähden malliset nonparellikoristeet ja ripottelemalla päälle perinteisiä pyöreitä nonparelleja. Uuni 90 astetta ja paistetaan noin 1 tunti 30 min. Minulla uuni oli päällä yhteensä tunnin ja vartin ja sen jälkeen otin lämmön pois ja annoin marenkien paistua jälkilämmössä vielä puolisen tuntia. Riippuu varmasti uunistakin, kannattaa kurkkia välillä mitä siellä uunissa tapahtuu.

Näistä tuli niin hauskoja, että saatanpa kääräistä kuusimarenkeja tänä vuonna myös joulupaketteihin. Näiden kun pitäisi säilyä ilmatiiviissä purkissa parikin viikkoa, joten ovat mitä mainioin lahjavinkki. Ja niin hyviä, tämä testi-erä hupeni ainakin hurjaa vauhtia!

Pienen pieni tonttulakki

Meillä vietettiin viiime sunnuntaina perinteisiä suvun pikkujouluja, ja kun lauantai-iltana ajelimme kotiin ilta kymmenen aikoihin, sain idean että tarvitsen uuden tonttulakin kuusijuhlaan. Niinpä kotiin päästyä laitoin pienen pienen tonttulakin puikoille. Ja ennen puoltayötä tonttulakki olikin jo valmis. Lankana on seiskaveikan jämiä, silmukoita mulla oli 10 per puikko (kolmen ja puolen puikot). Valkoinen osuus syntyi neulomalla yksi kerros oikein, yksi nurin vuorotellen noin 16 kerrosta ja valkoisen osuuden jälkeen kavensin joka puikolta yhden silmukan pois. Punaisella neuloin niin että kavensin viiden kerroksen välein joka puikolta yhden pois ja työn päättelin kun silmukoita oli jäljellä 1 per puikko. Päähän virkkasin vielä pienen pompulan ja kiinnitin sen hattuun. Jotta lakki pysyy muodossaan, sitä on ommeltu parista kohtaa kiinni ja sisällä on vielä pieni pala vessapaperirullaa. Lopuksi ompelin lakin vielä kiinni valkoiseen hiuspinniin ja niinpä se pysyi hyvin tonttuleikeissäkin päässäni. Äiti vitsaili että pesitkös vanhan tonttulakkis väärällä pesuohjelmalla, mutta kyllä mun lakkini suvun keskuudessa keräsi ihastelujakin. Tästä tulikin aikast söpö. Lopuksi vielä yksi kuva, jossa lakki käytössä. Pakko oli ottaa Instagramiin Elfie-Selfie ennen pikkujouluihin lähtöä! Ja lakkihan pääsee tietysti käyttöön uudelleen jouluaattona!