Näytetään tekstit, joissa on tunniste itse tehtyä. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste itse tehtyä. Näytä kaikki tekstit
maanantai 11. tammikuuta 2016
Parit tossuparit
Kirjoitellessani kotitossukoihin ohjetta, laitoin itsekin toiset tossut puikoille. Pitihän sitä testata, mitä ohjeella saa aikaiseksi. Ja niiden valmistuttua vielä toisetkin. Niin ja oikeastaan, on mulla kolmannetkin suunnitteilla, tosin niihin ajattelin vähän erilaista kirjoneulekuviota. Nuo punaiset otin itselleni käyttöön jouluksi ja harmaat päätyvät markkinakoriin. Tuota langankulutusta tuli myöskin laskettua näitä tehdessä ja kerä punaista lankaa riitti siis siihen, että se oli toisissa tossuissa pohjavärinä ja toisissa kuviovärinä. Seuraaviin sukkiin aloitin kuvion vastaavasti tuosta harmaasta, sen pitäisi kaiken järjen mukaan riittää. Eli siis 200grammaa Novitan Isoveli lankaa riittää kahteen tossupariin, kunhan neuloo värit toisinpäin. Nuo punaiset versiot ovat varsin pirteän jouluiset, siinä missä harmaat taas tuovat mieleen enemmän perinteisen joulun. Nämä siis valmistuivat jo kummatkin ennen joulua ja punaiset ovat ehtineet olla jo käytössäkin. Tämä malli osottautui kyllä ihan loistavaksi ja tossut ovat kestäneet hyvin käytössähän, ne alkuperäiset jalassa olen kulkenut töissä viimepäivät!
torstai 31. joulukuuta 2015
Vuosi 2015 pakettiin
Vuosi lähenee loppuaan ja on perinteisen vuosikoosteen aika. Itse tykkään ainakin näitä lueskella ja moneen seuraamaani blogiin olikin koostetta jo ilmestynyt. Minä kävin tekemässä aamusta puolikkaan työpäivän ja ennen siirtymistä uuden vuoden vastaanottamiseen, on hyvä hetki kerrata mitä kaikkea tähän vuoteen 2015 oikein mahtuikaan. Olen yleensä pitänyt nämä koosteet käsityöpainotteisina ja niin aion tehdä myös tänäkin vuonna.
Oli mielenkiintoista käydä läpi viime vuonna kirjoittelemaani koostetta ja sen perään käsityötavoitteita tälle vuodelle. Tänä vuonna en ehkä ollut ihan yhtä tuottelias mitä vuonna 2014, mutta se selittynee opinnäytetyön puurtamisella. Taisin viime vuonna kirjoittaa, että keskityn pelkkien sukkien neulonnan sijaan muihinkin neuletöihin, mutta aika sukkapainotteinen se tämäkin vuosi vain oli. Yhden tavoitteen ainakin saavutin, nimittäin neuloin alkuvuodesta ensimmäisen villatakkini. Ja juu, se oli kyllä lasten kokoa, mutta hei, kävin minä ostamassa langat myöskin aikuisen villatakkiin! Jospa jo ensi vuonna saisin sen puikoille... Tänä vuonna innostuin myös enemmän virkkailusta ja kyllästyin pitsinnypläämiseen. Yksi valmis liina tuli vuoden aikana valmiiksi, mutta loppukeväästä en enää jaksanut lähteä nypläystunneille enkä jatkanut harrastusta enää syksylläkään. Odotan että nypläyskärpänen pääsisi vielä joskus iskemään uudemman kerran, mantelit on vieläkin opettelematta!
Asetin tämän vuoden tavoitteeksi neuloa sukat varpaista varteen ja tällä tapaa tehtyjä sukkia syntyikin muutama pari. Perinteisten villasukkien sijaan tein Reaverse-tennarisukkia parit parit ja neuloin itselleni Hai-saappaiden malliset tossukat. Vauvojen sukkia valmistui useampikin pari ja innostuin kuvioiden kirjailusta neuletöihin. Näistä mieleenpainuvimmat olivat Muumi-sukat sekä vasta loppuvuodesta valmistuneet My Little Pony -sukkaset, ne ovatkin muuten vielä esittelemättä paremmin.Pikkuprojekteja valmistui muutamia, virkkasin heijastimia ystävänpäiväksi ja Miami-langasta syntyi kasa pieniä hedelmälohkoja. Tilasin Briteistä itse suunnittelemaani Örkki-kangasta ja ompelin siitä penaaleja. Kaksi kangaspalaa odottavat vielä koskemattomina. Ompeluhommia tuli harrastettua muutenkin uusien tyynynpäällisten ompelun muodossa. Joulukuussa julkaisin ensimmäisen oma kirjoittamani ohjeen Jouluisiin kotitossuihin ja blogini kävijäennätykset paukkuivat sen johdosta. Olen todella iloinen ja kiitollinen, miten hyvän vastaanoton tossuni saivat ja onpa facen villasukkaryhmässä näkynyt nyt useampiki ohjeellani tehty tossupari. Kiitos vain kaikille tossuista innostuneille!
Toiveissa oli päästä tänä vuonna vierailemaan uusissa lankakaupoista ja niistä varmasti ikimuistoisin oli elokuun kotimaanreissulla vierailtu Lankatalo Tapion kauppa. Toki kaupasta löytyi lankoja vaikka ja miten, mutta ehkä paremmin muistissa on se pikkuinen kapea hiekkatie, jota pitkin kauppaan ajettiin. Meillä meinasi auto kääntyä jo parikin kertaa ympäri, kun mies oli ihan varma, että olemme eksyneet. Minä olin sinnikkäästi sitä mieltä, että tästä tämä tie nyt menee ja kun viimein tie loppui, näkyi kauppa jo edessämme. Paperiset kartat kunniaan hei, hienosti löydettiin perille. Samaisella reissulla vierailin myös Jyväskylässä Titityyllä, varsin suloinen puoti sekin. Yritimme tehdä ystäväni kanssa myös todeksi haavettamme omasta lankakaupasta, mutta lopputulokseen ei vielä tällä kertaa päästy. Ehkä vielä joskus...
Tuo oman yrityksen perustamisesta haaveilu ja sen todeksi tekemisen selvittely veivät keväästäni ja kesästäni aika paljon aikaa tänä vuonna. Syksyllä oli vihdoin myönnettävä, että haave on tässä vaiheessa ehkä vielä mahdoton. Kevään aikana puursin opparin parissa välillä innokkaasti ja välillä vähemmän innokkaasti, valmistuen kuitenkin kesäkuun alussa tradenomiksi hyvin arvosanoin. Kesän jälkeen työt kirjakaupalla loppuivat ja vietin muutaman kuukauden työttömänä kotona miettien, mitä haluaisin elämässäni tehdä. Sattuman kautta sain uusia hommia ja näin parin viikon kokemuksen jälkeen voin todeta viihtyväni uudessa työssäni erittäin hyvin. Tuntuu melkein kuin olisin ollut työssä jo pidempäänkin. Elämään löytyi säännöllinen päivärytmi ja illat ovat taas täyttyneet käsitöistä. Syyskuun alussa juhlistimme äitini kanssa valmistumistani viikon Rooman matkalla ja se taisikin jäädä vuoden ainoaksi ulkomaanmatkaksi. Eikun hetkinen, käytiinhän me tuon miekkosen kanssa alkukeväästä Tallinnassa piipahtamassa ja mahtuipa kesään Tuuri-reissun lisäksi roadtrip Mikkeliin. Kaiken kaikkiaan tuntuu, että vuoteen on mahtunut yhtä sun toista, mutta nopealla tahdilla tuntuu tämä vuosi menneen. Mitä ensi vuosi tuo tullessaan, sitä on paha lähteä arvaamaan. Haaveita olisi vaikka ja kuinka, jospa niistä edes osa kävisi ensi vuoden puolella toteen!
Oikein hyvää uutta vuotta siis ja kiitokset kaikille blogissani tänä vuonna piipahtaneille. Ihan niin tiivisti en ehtinyt tänne höpöttelemään, mitä olisin tahtonut, mutta jonkinlaista säännöllisyyttä oli sentään havaittavissa. Uusia lukijoitakin tänne ilmeistyi muutama, tervetuloa seuraamaan vaan. Kiva jos nämä minun höpötykseni kiinnostavat, lähinnä kun tätä blogia tulee kirjoitettua itselle käsityömuistoksi. Ensi vuoden suhteen mulla on suuria suunnitelmia myös käsitöiden saralla, niistä sitten lisää vuoden tavoitteita listattaessa! Nyt minä menen ottamaan pienet päikkärit ja illalla suuntaamme vanhempieni luokse rauhallisesti iltaa istumaan! Viettäkää kiva loppuvuosi, sitä ei olekaan enää montaa tuntia jäljellä!
Nähdään ensi vuonna!
Oli mielenkiintoista käydä läpi viime vuonna kirjoittelemaani koostetta ja sen perään käsityötavoitteita tälle vuodelle. Tänä vuonna en ehkä ollut ihan yhtä tuottelias mitä vuonna 2014, mutta se selittynee opinnäytetyön puurtamisella. Taisin viime vuonna kirjoittaa, että keskityn pelkkien sukkien neulonnan sijaan muihinkin neuletöihin, mutta aika sukkapainotteinen se tämäkin vuosi vain oli. Yhden tavoitteen ainakin saavutin, nimittäin neuloin alkuvuodesta ensimmäisen villatakkini. Ja juu, se oli kyllä lasten kokoa, mutta hei, kävin minä ostamassa langat myöskin aikuisen villatakkiin! Jospa jo ensi vuonna saisin sen puikoille... Tänä vuonna innostuin myös enemmän virkkailusta ja kyllästyin pitsinnypläämiseen. Yksi valmis liina tuli vuoden aikana valmiiksi, mutta loppukeväästä en enää jaksanut lähteä nypläystunneille enkä jatkanut harrastusta enää syksylläkään. Odotan että nypläyskärpänen pääsisi vielä joskus iskemään uudemman kerran, mantelit on vieläkin opettelematta!
Asetin tämän vuoden tavoitteeksi neuloa sukat varpaista varteen ja tällä tapaa tehtyjä sukkia syntyikin muutama pari. Perinteisten villasukkien sijaan tein Reaverse-tennarisukkia parit parit ja neuloin itselleni Hai-saappaiden malliset tossukat. Vauvojen sukkia valmistui useampikin pari ja innostuin kuvioiden kirjailusta neuletöihin. Näistä mieleenpainuvimmat olivat Muumi-sukat sekä vasta loppuvuodesta valmistuneet My Little Pony -sukkaset, ne ovatkin muuten vielä esittelemättä paremmin.Pikkuprojekteja valmistui muutamia, virkkasin heijastimia ystävänpäiväksi ja Miami-langasta syntyi kasa pieniä hedelmälohkoja. Tilasin Briteistä itse suunnittelemaani Örkki-kangasta ja ompelin siitä penaaleja. Kaksi kangaspalaa odottavat vielä koskemattomina. Ompeluhommia tuli harrastettua muutenkin uusien tyynynpäällisten ompelun muodossa. Joulukuussa julkaisin ensimmäisen oma kirjoittamani ohjeen Jouluisiin kotitossuihin ja blogini kävijäennätykset paukkuivat sen johdosta. Olen todella iloinen ja kiitollinen, miten hyvän vastaanoton tossuni saivat ja onpa facen villasukkaryhmässä näkynyt nyt useampiki ohjeellani tehty tossupari. Kiitos vain kaikille tossuista innostuneille!
Summataanpas siis vähän vuoden käsitöitä yhteen:
23 paria villasukkia, näistä 8 paria vauvojen kokoa
lapaset äidille
kolmet kotitossukat
ommeltuja penaaleja parikymmentä kappaletta
muutama tusina virkattuja hedelmälohkoja ja keksejä
virkattuja heijastimia
kolmisenkymmentä joulukorttia
pienenpieni tonttulakki
elämäni ensimmäinen villatakki, lastenkoko
pyöreä nyplätty liina
Toiveissa oli päästä tänä vuonna vierailemaan uusissa lankakaupoista ja niistä varmasti ikimuistoisin oli elokuun kotimaanreissulla vierailtu Lankatalo Tapion kauppa. Toki kaupasta löytyi lankoja vaikka ja miten, mutta ehkä paremmin muistissa on se pikkuinen kapea hiekkatie, jota pitkin kauppaan ajettiin. Meillä meinasi auto kääntyä jo parikin kertaa ympäri, kun mies oli ihan varma, että olemme eksyneet. Minä olin sinnikkäästi sitä mieltä, että tästä tämä tie nyt menee ja kun viimein tie loppui, näkyi kauppa jo edessämme. Paperiset kartat kunniaan hei, hienosti löydettiin perille. Samaisella reissulla vierailin myös Jyväskylässä Titityyllä, varsin suloinen puoti sekin. Yritimme tehdä ystäväni kanssa myös todeksi haavettamme omasta lankakaupasta, mutta lopputulokseen ei vielä tällä kertaa päästy. Ehkä vielä joskus...
Tuo oman yrityksen perustamisesta haaveilu ja sen todeksi tekemisen selvittely veivät keväästäni ja kesästäni aika paljon aikaa tänä vuonna. Syksyllä oli vihdoin myönnettävä, että haave on tässä vaiheessa ehkä vielä mahdoton. Kevään aikana puursin opparin parissa välillä innokkaasti ja välillä vähemmän innokkaasti, valmistuen kuitenkin kesäkuun alussa tradenomiksi hyvin arvosanoin. Kesän jälkeen työt kirjakaupalla loppuivat ja vietin muutaman kuukauden työttömänä kotona miettien, mitä haluaisin elämässäni tehdä. Sattuman kautta sain uusia hommia ja näin parin viikon kokemuksen jälkeen voin todeta viihtyväni uudessa työssäni erittäin hyvin. Tuntuu melkein kuin olisin ollut työssä jo pidempäänkin. Elämään löytyi säännöllinen päivärytmi ja illat ovat taas täyttyneet käsitöistä. Syyskuun alussa juhlistimme äitini kanssa valmistumistani viikon Rooman matkalla ja se taisikin jäädä vuoden ainoaksi ulkomaanmatkaksi. Eikun hetkinen, käytiinhän me tuon miekkosen kanssa alkukeväästä Tallinnassa piipahtamassa ja mahtuipa kesään Tuuri-reissun lisäksi roadtrip Mikkeliin. Kaiken kaikkiaan tuntuu, että vuoteen on mahtunut yhtä sun toista, mutta nopealla tahdilla tuntuu tämä vuosi menneen. Mitä ensi vuosi tuo tullessaan, sitä on paha lähteä arvaamaan. Haaveita olisi vaikka ja kuinka, jospa niistä edes osa kävisi ensi vuoden puolella toteen!
Oikein hyvää uutta vuotta siis ja kiitokset kaikille blogissani tänä vuonna piipahtaneille. Ihan niin tiivisti en ehtinyt tänne höpöttelemään, mitä olisin tahtonut, mutta jonkinlaista säännöllisyyttä oli sentään havaittavissa. Uusia lukijoitakin tänne ilmeistyi muutama, tervetuloa seuraamaan vaan. Kiva jos nämä minun höpötykseni kiinnostavat, lähinnä kun tätä blogia tulee kirjoitettua itselle käsityömuistoksi. Ensi vuoden suhteen mulla on suuria suunnitelmia myös käsitöiden saralla, niistä sitten lisää vuoden tavoitteita listattaessa! Nyt minä menen ottamaan pienet päikkärit ja illalla suuntaamme vanhempieni luokse rauhallisesti iltaa istumaan! Viettäkää kiva loppuvuosi, sitä ei olekaan enää montaa tuntia jäljellä!
Nähdään ensi vuonna!
Vuoden 2014 koosteeseen pääset kurkkaamaan tästä
keskiviikko 2. joulukuuta 2015
Pienen pieni tonttulakki
Meillä vietettiin viiime sunnuntaina perinteisiä suvun pikkujouluja, ja kun lauantai-iltana ajelimme kotiin ilta kymmenen aikoihin, sain idean että tarvitsen uuden tonttulakin kuusijuhlaan. Niinpä kotiin päästyä laitoin pienen pienen tonttulakin puikoille. Ja ennen puoltayötä tonttulakki olikin jo valmis. Lankana on seiskaveikan jämiä, silmukoita mulla oli 10 per puikko (kolmen ja puolen puikot). Valkoinen osuus syntyi neulomalla yksi kerros oikein, yksi nurin vuorotellen noin 16 kerrosta ja valkoisen osuuden jälkeen kavensin joka puikolta yhden silmukan pois. Punaisella neuloin niin että kavensin viiden kerroksen välein joka puikolta yhden pois ja työn päättelin kun silmukoita oli jäljellä 1 per puikko. Päähän virkkasin vielä pienen pompulan ja kiinnitin sen hattuun. Jotta lakki pysyy muodossaan, sitä on ommeltu parista kohtaa kiinni ja sisällä on vielä pieni pala vessapaperirullaa. Lopuksi ompelin lakin vielä kiinni valkoiseen hiuspinniin ja niinpä se pysyi hyvin tonttuleikeissäkin päässäni. Äiti vitsaili että pesitkös vanhan tonttulakkis väärällä pesuohjelmalla, mutta kyllä mun lakkini suvun keskuudessa keräsi ihastelujakin. Tästä tulikin aikast söpö. Lopuksi vielä yksi kuva, jossa lakki käytössä. Pakko oli ottaa Instagramiin Elfie-Selfie ennen pikkujouluihin lähtöä! Ja lakkihan pääsee tietysti käyttöön uudelleen jouluaattona!
perjantai 18. syyskuuta 2015
Neulotut Hai-saappaat
Neulominen on alkanut kiinnostaa taas oikein kunnolla ja kun vauvan muumisukat tulivat valmiiksi, sain vihdoin tehtyä myös yhdet keväästä asti kesken olleet sukat (niistä lisää myöhemmin). Näiden jälkeen teki mieli tehdä jotain hauskaa itselle ja petroolin väriset seiskaveikkakerät tuntuivat kerääntyvät nenäni eteen tiukasti. En tiedä mistä idea lopulta tuli mutta yllättäen mun oli pakko saada itselleni neulotut haisaappaat!
Näihin ei ole mitään ohjetta, vaan ovat ihan oman pään tuotoksia, mallia tietysti otettiin niistä aidoista haisaappaista, jotka olivatkin sohvan vieressä koko neulonta prosessin ajan. Halusin töppösistä mahdollisimman paksut ja neuloi kaksinkertaisesta seiskaveikasta vitosen sukkapuikoilla. Isoilla puikoilla neulomisessa on se hyvä puoli, että työ edistyy varsin hyvin ja niinpä yhden "saappaan" valmistumiseen meni yksi ilta. Yläreunan tein elämäni ensimmäistä kertaa käännettynä ja sekin onnistui varsin helposti. Pohjalliseen otin vähän ohjetta Reaversejen neuleversiosta, omin pienen muokkauksin tietysti. Pohjallisesta poimin reunoista silmukoita ja neuloin reunan 1o1n-neuleella. Onhan oikeissakin saappaissa vähän röpöläinen reuna.
Virkkuukoukulla viimeisestelin vielä merkit haibuutseihin ja koko eilisen päivän kursisinkin näitä kasaan. Illalla nappasin kuvat möksän kanalan edustalla. Nämä ei nyt ole ehkä sopivimmat sadekeliin, mutta ajattelinkin viedä nämä mökille, kunhan remppa valmistuu ja tehdä näistä mökkitossut itselleni. Jotenkin kumpparit vaan sopivat hyvin mökkielämään. Ja nämä jalassa ei varmasti varpaat palele!
perjantai 31. heinäkuuta 2015
Pussukoita pukkaa
Oppariprosessin yhteydessä tuli pyöriteltyä näitä omia tuotteita uudelleen sekä konkreettisesti käsissä että kuvina photoshopissa. Koneen kätköistä Örkit pomppasivat silmilleni ja ajatus oman kankaan teettämisestä hiipi mieleen. Aiemmin olen painanut näitä käsin, mutta sillä tapaa värivalikoima on kovin suppea. Niinpä aloin tutkimaan mistä voisin tilata moniväristä painokangasta ja helpoimmaksi vaihtoehdoksi tuli teettää kangasta Briteissä Woven Monkey -nimisessä firmassa. Niinpä tein Örkeistä uuden värikkään kuosisuunnitelman ja laitoin tilauksen jännityksellä menemään. Täytyy kiittää hyvästä palvelusta, jota sain, sillä sähköpostin kautta sain vielä viestiä, että kuuluuhan kuvassa olla vähän röpelöinen reuna. Olin suurentanut kuvaa melkolailla ja itse tykästyin siihen, ettei viivan jälki ollut ihan tasaista.
Noin kuukausi siinä meni kun paketti kiikutettiin kotiin ja samantien kun olin ensimmäiset metrit isoista örkeistä saanut käsiini, laitoin samaan firmaan menemään seuraavan tilauksen. Tällä kertaa tilasin samaa kuosia vähän pienemmässä koossa. Metrihintaa näille kankaille tuli noin 30€/metri eli ei ehkä ihan halvin vaihtoehto tämä yritys ollut, mutta olen tyytyväinen sekä saamaani palveluun että kankaiden laatuun. Tuosta suurikuvioisesta suunnittelin pussilakanaa, kangasta kun on 2 metriä ja tuosta kaikista pienimmästä leikkelin eilen muutaman pussukat. Tai penaaleja tarkemmin ottaen. Sopivat ne myöskin sukkapuikko tai virkkuukoukku pusseiksi.
Työpyödälle lojuu muutenkin suuri kasa keskeneräisiä käsitöitä. Sukkapari odottelee päättelyä, toinen sukka toista pariaan ja muutama virkkaustyö viimeistelyä. Blogi on ollut hiljainen, vaikka joka kerta lupaan ryhdistäytyä. Tällä hetkellä tuntuu, että tämä hitaasti etenevä käsityötahti on hyväksi. Eiköhän nuo aikoinaan kaikki tänne blogiinkin päädy. Ensi viikolla vietellään taas kesälomaa ja luvassa on vähän kotimaan matkailua, kai se joku virkkaus on autoon otettava mukaan, että matka taittuu nopeammin.
sunnuntai 15. helmikuuta 2015
Pikkuheijastimet ystäville
Tänä vuonna en tullut askarrelleeksi ystävänpäiväkortteja, mutta jotain pientä muistamista ystävilleni kuitenkin halusin tehdä. Olihan meillä tiedossa lounastapaaminen päivällä ja illalla näkisin vielä muutaman sukulaisenkin, joita olisin normaalisti kortilla ystävänpäivän kunniaksi muistanut. Aloin oikeastaan jo heti helmikuun alussa miettä, mitä kavereille lahjaksi antaisi ja kiersin aika aktiivisesti paikkakunnan kauppojakin etsien jotain kivaa pientä. Mutta kun tuntui ettei mitään oikein oikein kivaa löytynyt, piti ottaa taas tee-se-itse -linja käyttöön. Olen joskus aikaisemmin antanut ystävänpäivälahjaksi heijastimet, mutta koska siitä on jo useampi vuosi aikaa, ajattelin että kai saman lahjaidean voisi nyt jo toistaa. Tosin sillä kertaa ostin heijastimet kaupasta, nyt toteutin ne siis itse. Ja eikö heijastin olekin sopiva lahja ystäville, sehän kuvastaa sitä että haluaa ystävien pysyvän turvassa!
Virkattu kukan muotoinen heijastin sen olisi oltava ja eikun sopivaa ohjetta googlailemaan. Sellainen löytyi täältä, mutta koska lankani oli aika paksua (Novita Miami) ja heijastimen tulisi olla aika pieni, piti ohjetta jälleen kerran muokata itselleen sopivaksi. Tein siis tuosta vain kerrokset 1,2,3,5,6 eli näin sain aikaan pienemmän kukan. Pikkuisen tuo veti myös kupruun joten poistin muutaman pylvään heti alusta ja näin ollen kukastani tuli yhdeksän terälehtinen alkuperäisen kymmenen sijaan. Tuo ohje oli kyllä hyvin kirjoitettu ja siihen pääsi nopeasti jyvälle ja niinpä kukkien syntyikin yhden illan aikana kymmenkunta. Heijastinosuutta yritin ensin kiinnittää silitettävällä heijastinkalvolla, mutta silityspinnaksi ei ehkä ollut parasta tuo virkattupinta, eli heijastinkalvo ei silityksestä huolimatta pysynyt kiinni kukassa. Löysin kuitenkin laatikoistani vähän leveämpää heijatinnauhaa, josta leikkasin ympyrät ja liimasin ne kiinni tekstiililiimalla. Toivottavasti pysyvät kiinni myös käytössä, tuntui ainakin että liima kiinnitti heijastinnauhan aika hyvin paikoilleen. Valkoista Eldorado -puuvillalankaa vielä kiinnitysnaruksi ja hakaneula, jotta heijastimen saa vaikka takkiin roikkumaan.
Lounasseuralaisilleni pakkasin heijastimien seuraksi vielä paketit vaaleanpunaisia servettejä ja muutaman suklaapatukan. Lopputuloksena söpö pieni ystävänpäivänmuistaminen. Loput heijastimet käärin yksittäin sellofaaniin ja jaoin lopuille kamuille. Mukavintahan ystävänpäivässä oli että sen sai oikeastikkin viettää niitten läheisimpien kamujen kanssa!
keskiviikko 31. joulukuuta 2014
Vuonna 2014
On jälleen aika laittaa yksi vuosi pakettiin. Ja millainen vuosi se on ollutkaan. Sanoisin että erittäin tuottelias, varmasti vielä enemmän on puikot heiluneet kuin edellisvuonna. Langan kulutuksia en edes ala laskemaan, mutta kyllä me varmasti noin kymmeneen kiloon päästäisiin! Neulotuttanut on paljon ja onpa tämän vuoden aikana tullut edelleen nyplättyäkin, virkattua ja tehtyä korttiaskartelujakin jonkun verran. Muutama muukin askartelujuttu on vuoteen mahtunut, vaikka kyllä tuo sukkien neulominen on tainnut tänä vuonna viedä eniten tätä käsityöaikaa. Ja sitä aikaahan on otettu milloin mistäkin, on neulottu työpäivän jälkeen iltaisin, istuttu sukkapuikot kädessä viikonloppuisin koko päivät, neulottu parvekkeella helteellä, heiluteltu puikkoja mökki-ympäristössä sekä koulutunneilla. Blogikin on päivittynyt tänä vuonna melko tiuhaa tahtia, vaikken olekaan ottanut tästä mitään stressiä. Uusi kamera on ollut kovassa käytössä ja toivottavasti kuvanlaatu paranee vielä entisestään kun joulupukki toi tänä vuonna lahjaksi kameraan jalankin. Neulontatahti on vuoden mittaan vähän vaihdellut, alkuvuodesta neulotti lähes sukka päivässä, huhtikuussa oli rauhallisempaa, kunnes toukokuussa neuloosi palasi ja kesän kuukaudet pitikin sitten kiirettä. Elo-syyskuussa vähän taukoiltiin taas kunnes lokakuussa vauhti jälleen kiihtyi hiipuen kuitenkin taas joulua kohti. Ja eiköhän se neulomisinto tästä taas pikkuhiljaa löydy.
Vuoden työläimmän projektin tittelin ansaitsee ilman muuta Kesäyön Hullutus, jonka vein kunnialla loppuun määräajassa. 20 työtä valmistui kesä- ja heinäkuun aikana, osa pienempiä ja osa isompia. Kirjoneuleitakin tuli vuoden aikana muutama tehtyä ja kyllä se vaan niin on että mitä enemmän tekee, niin sitä paremmaksi tulee. Pitsineuleisiin hullaannuin täysillä ja eri pitsisiä sukkia tulikin väsättyä useampi pari. Isoimpiin töihin luettelen myös nuo huivit, jotka tänä vuonna sain valmiiksi, tuo "hiirenkorvat"-niminen on ehdoton lempparini ja alusta asti itse suunnittelemani.
Ensi vuotta ajatellen mulla on jo muutama ajatus. Ensinnäkin voisin yrittää neuloa vähän isompia ja pitkäkestoisempia projekteja. Niin kuin vaikka lisää huiveja! Tai sitten vihdoin sen villatakin. Sukkia on nyt tullut viimeisen parin vuoden aikana tehtyä niin paljon, että omat kaapit alkavat jo pursuilla yli ja vaikka olen tänäkin vuonna useammat sukat lahjaksikin antanut, olisi niitä annettavia sukkiakin vielä aika paljon jäljellä. Toinen ajatus ensi vuotta ajatellen on siis ettei enää niin paljon sukkia. Toki niitä kauniita sukkamalleja tulee varmasti vastaan ja jotkut langatkit ovat vain sellaisia, jotka kirkuvat päästä sukiksi eli kyllä niitä sukkia tullaan tottakai tulevaisuudessakin täällä näkemään. Tähän junasukkajuttuun voisin kyllä oikeastikkin lähteä jos aika vaan riittää, mikään ei ole parempi lahja kuin lämmittävät villasukat.
Tänä vuonna olen oppinut tekemään yhden projektin aina loppuun ennen uuden aloittamista. Toki poikkeuksiakin oli, kesäyön hulluttelun aikaan nyt tietenkin. Mutta tätä samaa kaavaan voisin jatkaa jatkossakin, yksi työ ensin valmiiksi ennen toisen aloittamista. Näin ollen niitä keskeneräisiä hommia ei jää pyörimään lankakoriin. Siitä mieleen, että mulla on tosiaan tuolla ainakin parit sukkaparit keskeneräisinä viime tai edellisvuodesta, pitäisikön repäistä ne ensi vuonna valmiiksi asti! Lankahamstarusta koitetaan taas välttää, mutta tiedän jo nyt etten tule pääsemään kevään ja syksyn lankauutuuksien ohi! Malttia siis lankaostoksiin ja koitetaanpas tuhota tuota olemassa olevaa varastoakin taas poispäin. Sieltä löytyy muuten ainakin parit huivilangat jo valmiina!
Ja niin, siis onhan vuoteen mahtunut paljon muutakin kun vain neuleita ja käsitöitä, mutta tämä kooste nyt tuntui painottuvan tuohon kädentaitopuolelle. Alkuvuodesta tuli suoritettu työharjoittelu pankisssa, kevättalvella ostin uudet luistimet ja uskaltauduin monen vuoden tauon jälkeen jäälle ja toukokuussa miekkonen muutti tänne mun kämppään asustelemaan mun kanssa. Kesäloma meni kirjojen parissa, ehdittiin tehdä viikonloppu matka Mikkeliin, pelattiin paljon frisbeegolfia, otsatukka tuli leikattua syksyllä ja kaksi viikkoa myöhemmin alkoi taas sen pois kasvatusprojekti. Koulun kanssa on ollut vähän tuskaista tämä syksy ja iltojen aikana olen katsonut monet uudet ja vanhat lempparisarjat. Herkkulakot eivät tänä vuonna ole pitäneet kertaakaan ja autotallin vuokraus tuntuu melkein vuoden parhaalta päätökseltä! Mitään maata mullistavaa ei tänäkään vuonna tapahtunut, mutta sitten kuitenkin niin paljon kaikkea pientä!
Lopputulemana todettakoon että mennyt vuosi on ollut melko neulepitoinen ja vaikka nyt viimeisen kuukauden aikana olenkin viettänyt taas pienimuotoista neuletaukoa, toivon todella että ensi vuonnakin puikot kilkattavat taas iloiseen tahtiin. Oppari painaa päälle, kouluakin olisi ja töihinkin pitäisi ehtiä, mutta kaipa sitä jostain ehtii sitä neuleaikaakin tekemään itselleen. Ovathan neuleet edelleenkin itselleni se paras rentoutumistapa!
Vuoden työläimmän projektin tittelin ansaitsee ilman muuta Kesäyön Hullutus, jonka vein kunnialla loppuun määräajassa. 20 työtä valmistui kesä- ja heinäkuun aikana, osa pienempiä ja osa isompia. Kirjoneuleitakin tuli vuoden aikana muutama tehtyä ja kyllä se vaan niin on että mitä enemmän tekee, niin sitä paremmaksi tulee. Pitsineuleisiin hullaannuin täysillä ja eri pitsisiä sukkia tulikin väsättyä useampi pari. Isoimpiin töihin luettelen myös nuo huivit, jotka tänä vuonna sain valmiiksi, tuo "hiirenkorvat"-niminen on ehdoton lempparini ja alusta asti itse suunnittelemani.
Vuoden aikana valmistuneet:
80 villasukkaa eli 40 paria + kuudet junasukkaparit
7 lapasparia
nyplätty ruusu
pino ylioppilaskortteja
4 huivia
tiskirättejä pari kipaletta
virkattu kori itselleni ja äidilleni
kahdet sormikasparit
yhden pipon ja pari vauvanmyssyä
4 ommeltua kassia; 2 isoa, 2 pientä
Muutama uusi tekniikkakin tuli
opeteltua, vaikken vielä tänä vuonnakaan saanut aikaiseksi aloittaa
sukkia varpaista vartta kohti. Jätänkin sen taas ensi vuoden haasteeksi,
kyllä mä sen vielä joskus aion testata. Erilaisia palmikoita tuli
opeteltua syksyn aikana ja Broken seed stitch:ä testailin kesäkuussa.
Linen stitch:stä innostuin todella ja pussukkakokeilun jälkeen tuli
samalla tekniikalla tehtyä sukat sekä aloitettua keinutuolinmattoa,
ikuisuusprojekti joka toivottavasti saadaan valmiiksi kuitenkin
alkuvuoden aikana. Huivin reunaa opettelin myös päättelemään
joustavammalla tavalla ja jatkossa aion kyllä kaikki huivini päätellä
samoin, ei meinaan enää reunat kiristä niin kuin tavallisesti
pääteltynä. Tärkkäystäkin testailin tänä vuonna ensimmäisiä kertoja,
ensin tammikuussa nyplättyyn ruusuun ja joulukuussa virkattuihin
lumihiutaleisiin.
Muita askarteluja:
korvakorut
virkattuja lumihiutaleita kuusenkoristeeksi ja joulukortteihin
nyplätty noita
korttiaskartelut
kevätkimppu
jouluvalopallot
Mieleenpainuvimmat käsityöt:
Karkkineule:
Tämä oli varsin hauska projekti, johon lähdin innolla mukaan muutamallakin idealla, mutta päädyin toteuttamaan lopulta vain ranskanpastillilapaset, linen stitchiä käyttäen. Hempeät lapaseni lähtivät kohti Tampereen messuja, jossa ne olivat ehkä pikkuisen piilossa esillä. Palkintoja ei näillä voitettu, mutta niiden lahjoittaminen hyväntekeväisyyteen oli minulle ihan tarpeeksi iso palkinto, toivottavasti lämmittävät tälläkin hetkellä jonkun käsiä.
Junasukat:
KYH kaipaili jotain pienempiäkin projekteja listalle ja niinpä päädyin neulomaan ensimmäiset junasukkani. Näidenkin tekoa olin pitkään jo miettinyt ja pienet sukat valmistuivatkin nopsaan. Loppuvuodesta neuloin vielä viisi paria lisääkin sukkia, ne odottavat edelleen toimitusta ystäväni lapsen varpaita lämmittämään. Niin ja meidän äitihän innostui junasukista myös ja on nyt neulonut jo kymmeniä pareja paikalliselle synnytysosastolle. Mieletön juttu ja tämä on myös sellaista mitä voisin itsekin ensi vuonna tehdä!
Linen stitch pussukka:
Tähän neuletekniikkaan ihastuin jo viime vuoden puolella ja nyt testailin neuloa pienen palan yhtenä KYH-projektina. Palasesta syntyi pieni pussukka ja ihastuin helppoon tekniikkaan ikiajoiksi. Pinta näyttää vähän jopa virkatulta, vaikka neuloen se syntyy erittäin helposti!
Ensi vuotta ajatellen mulla on jo muutama ajatus. Ensinnäkin voisin yrittää neuloa vähän isompia ja pitkäkestoisempia projekteja. Niin kuin vaikka lisää huiveja! Tai sitten vihdoin sen villatakin. Sukkia on nyt tullut viimeisen parin vuoden aikana tehtyä niin paljon, että omat kaapit alkavat jo pursuilla yli ja vaikka olen tänäkin vuonna useammat sukat lahjaksikin antanut, olisi niitä annettavia sukkiakin vielä aika paljon jäljellä. Toinen ajatus ensi vuotta ajatellen on siis ettei enää niin paljon sukkia. Toki niitä kauniita sukkamalleja tulee varmasti vastaan ja jotkut langatkit ovat vain sellaisia, jotka kirkuvat päästä sukiksi eli kyllä niitä sukkia tullaan tottakai tulevaisuudessakin täällä näkemään. Tähän junasukkajuttuun voisin kyllä oikeastikkin lähteä jos aika vaan riittää, mikään ei ole parempi lahja kuin lämmittävät villasukat.
Tänä vuonna olen oppinut tekemään yhden projektin aina loppuun ennen uuden aloittamista. Toki poikkeuksiakin oli, kesäyön hulluttelun aikaan nyt tietenkin. Mutta tätä samaa kaavaan voisin jatkaa jatkossakin, yksi työ ensin valmiiksi ennen toisen aloittamista. Näin ollen niitä keskeneräisiä hommia ei jää pyörimään lankakoriin. Siitä mieleen, että mulla on tosiaan tuolla ainakin parit sukkaparit keskeneräisinä viime tai edellisvuodesta, pitäisikön repäistä ne ensi vuonna valmiiksi asti! Lankahamstarusta koitetaan taas välttää, mutta tiedän jo nyt etten tule pääsemään kevään ja syksyn lankauutuuksien ohi! Malttia siis lankaostoksiin ja koitetaanpas tuhota tuota olemassa olevaa varastoakin taas poispäin. Sieltä löytyy muuten ainakin parit huivilangat jo valmiina!
Ja niin, siis onhan vuoteen mahtunut paljon muutakin kun vain neuleita ja käsitöitä, mutta tämä kooste nyt tuntui painottuvan tuohon kädentaitopuolelle. Alkuvuodesta tuli suoritettu työharjoittelu pankisssa, kevättalvella ostin uudet luistimet ja uskaltauduin monen vuoden tauon jälkeen jäälle ja toukokuussa miekkonen muutti tänne mun kämppään asustelemaan mun kanssa. Kesäloma meni kirjojen parissa, ehdittiin tehdä viikonloppu matka Mikkeliin, pelattiin paljon frisbeegolfia, otsatukka tuli leikattua syksyllä ja kaksi viikkoa myöhemmin alkoi taas sen pois kasvatusprojekti. Koulun kanssa on ollut vähän tuskaista tämä syksy ja iltojen aikana olen katsonut monet uudet ja vanhat lempparisarjat. Herkkulakot eivät tänä vuonna ole pitäneet kertaakaan ja autotallin vuokraus tuntuu melkein vuoden parhaalta päätökseltä! Mitään maata mullistavaa ei tänäkään vuonna tapahtunut, mutta sitten kuitenkin niin paljon kaikkea pientä!
Lopputulemana todettakoon että mennyt vuosi on ollut melko neulepitoinen ja vaikka nyt viimeisen kuukauden aikana olenkin viettänyt taas pienimuotoista neuletaukoa, toivon todella että ensi vuonnakin puikot kilkattavat taas iloiseen tahtiin. Oppari painaa päälle, kouluakin olisi ja töihinkin pitäisi ehtiä, mutta kaipa sitä jostain ehtii sitä neuleaikaakin tekemään itselleen. Ovathan neuleet edelleenkin itselleni se paras rentoutumistapa!
Neulotaan siis paljon ensi vuonnakin! Oikein onnellista uutta vuotta kaikille!
Vuoden 2013 koosteen pääset kurkistamaan täältä
sunnuntai 14. joulukuuta 2014
Pallovalot itsetehden
Voi nenä tämmöistä flunssa-aikaa sanon minä! Luulin pääseväni jo karkuun tätä tautia, joka tuntuu vaivaavan vähän yhtä jos toistakin tuttavaa, mutta torstai-iltana se tauti otti minut kiinni. Tultiin kotiin illalla ja se iski ihan yllättäen, kauhea kylmyys ja täristyäni viltin alla pari tuntia päätin mitata kuumeeni. Jep, lämpöhän se näytti ja aika reilustikkin. Perjantai-aamuna kuume oli poissa, mutta lepopäiväksihän se perjantai sitten meni. Ja koska lepäillessä ei voi tehdä mitään kovin raskasta, päätin vihdoinkin toteuttaa suunnitelmani omista pallovaloista. Näitä pallovalojahan on nähty jo muutaman vuoden ajan joka toisessa blogikodissa, mutta koska itse tyydyn aina ensin ihastelemaan ja sitten vasta haaveilemaan itselleni samanlaisista, olen vasta tämän syksyn aikana herännyt haaveilemaan palloista. Ja koskapa on kiva tehdä itse, päädyin nämäkin siis ihan itse rakentelemaan.
Resepti on varsin yksinkertainen: ohutta puuvillalankaa kerällinen, vesiliimaseosta sekä vesi-ilmapalloja. Pumpataan kotoa kaapin perukoilta löytyneet vesi-ilmapallot sopivan kokoisiksi, sekoitetaan veden joukkoon erikeeper purkin loput, sekoitetaan ja uitetaan puuvillalankaa seoksessa. Sitten vain kieritellään sopiva määrä lankaa vesi-ilmapallon ympärille ja laitetaan kuivumaan. Toistetaan kierittelyprosessi parillekymmenelle pallolle. Illalla jo pallot olivat kuivuneet niin että pääsin puhkomaan vesi-ilmapallot niiden sisältä ja sitten vain iskin pallot sopivista koloista kiinni jouluvaloihin. Nämä omat valoni ovat muuten patterikäyttöiset, nappasin yhden veljeni tilaamista valoista isältäni.
Valmiit pallovalot laitoin roikkumaan keittiön ovenkarmien ympärille. Pari pientä naulaa piti kyllä ensin lyödä karmien yläosaan, että valot pysyivät hyvin paikassaan. Ja toki kiinnitysprosessiin kuului myös se, että joka kerta kun vähän liikuttelin valoja paikasta toiseen, pienet lankapalloset lensivät pois paikoiltaan ja taas sain kiinnittää ne uudelleen. Mietin jo pitäisikö ne kiinnittää valoihin jotenkin paremmin, mutta kun ne lopulta yön yli pysyivät paikoillaan ihan vain noinkin, annoin asian olla. Lopputulokseenkin voi olla varsin tyytyväinen ja tämä tee-se-itse -prosessikin oli kokonaisuudessaan varsin hauska ja toteutuskin tapahtui yllättävän helposti. Mietin olisinko tehnyt puolet palloista valkoisiksi, mutta tykkään kyllä että nuo ovat kaikki punaisia.
Niin ja entäs se tauti? No se palasi tietysti eilen illalla vieläkin korkeammalla kuumeella liitettynä inhottavaan yskään, niin että taas sitä ollaan sängyn omina. Tai sohvan oikeastaan, sillä levitettiin tämä meidän vuodesohva vuoteeksi ja tässä olen oikeastaan maannut eilisillasta lähtien taukoamatta. Vähän harmittaa ja kiukuttaa koko tauti, mutta joskus koko päivä katsellen gilmoren tyttöjä on ihan paikallaan. Niinpä jatkan sarjan parissa. Ja toivon tämän taudin olevan poissa huomenissa, jolloin olisi tarkoitus lähteä reissuun länsinaapuriin. Niin mun tuuria sairastella juuri ennen matkaa! Pöff!
torstai 31. heinäkuuta 2014
Pupu-neiti
Tämä pieni Pupu-neiti syntyi hetken mielijohteesta kesken KYHäilyjen. Hänestä sai hyvin yhden projektin listalle ja häneen sai sopivasti tuhottua valkoisen Dropsin Merino Baby lankakerän. Ettei neidillä olisi niin alaston olo, virkattiin hänelle toisesta kerän lopusta hame. Sellainen henkselimallinen ja kiinnitettiin vielä parit punaset napitkin hameeseen. Hieno "rimpsu" helmakin hameeseen laitettiin, hienolle neidille vain hienointa. Toki tarvittiin vielä rusetti pupun päähän ja sellainenkin löytyi suhteellisen helposti. En tiedä näyttääkö hän enemmän pupulta vai nallelta, mutta päätettiin että hän on pupu. Kokoa hänellä ei paljoakaan ole, ehkäpä hän on noin kymmenen senttiä pitkä. Tuskin kasvaakaan sen pidemmäksi. Paljaat varpaat kaipaisivat ehkäpä pieniä villasukkia, jospa hänelle vielä sellaiset neuloisi talveksi. Hänen pidemmästä sijoituspaikastaan ei ole vielä mitään tietoa, mutta kyllä hän mahtuu tänne meidänkin kanssa asumaan. Kovin on ainakin mukava ja hiljainen alivuokralainen. Emme siis valita, vaan toivotamme hänet tervetulleeksi joukkoomme.
maanantai 30. kesäkuuta 2014
Lankakerät korviinkin
Meidän viime viikkoinen alennusmyyntishoppailereissu ei tuottanut kauheasti tulosta, mutta jotain pientä kivaa kuitenkin löytyi. Äiti osti Myllyn askarteluliikkestä itselleen korttitarpeita ja mä ajattelin ensin etten löydä oikein mitään. Nappasin kuitenkin ostoskoriin yhden nauhan ja arkillisen ääriviivatarroja. Oltiin jo lähdössä liikkestä pois kun huomasin kassan vieressä suloiset lankakerät. Pienet hopeanväriset avaimenperämaiset, joista saisi tehtyä täydelliset korvakorut kiinnittämällä ne vain korviskoukkuihin. Äiti oli heti että mää kans ja niinpä näitä ostettiin kaksiin korvakorupareihin. Eivätkä olleet hinnalla pilattu, 20 centtiä kappale eli kokonaisuudessaan hintaa tuli 80 centtiä. Yhtenä iltana "askartelin" nämä valmiiksi, eli toisin sanoen avasin noista korviskoukuista tuon pienen osan auki ja sujautin koruosan sisään ja puristelin koukun takaisin kiinni. Tää mun korutietämys sanastoni on varmaan muuten aivan loistavaa niistä jotka oikeasti osaavat näiden osien nimet. No kuitenkin. Äiti tykkää enemmän tuollaisista roikkuvan mallisista korviksista ja mä itse pidän mieluummin nappimallisia. Kummallekin sain tehtyä siis mieluisat, noita korvisten osia tilasin jo muutamia vuosia sitten eli niitä löytyi valmiiksi kotoa. Kokonaisuudessaan näille ei tullut hintaa varmasti edes euroa parille ja tekoaikakin oli huimat viisi minuuttia. Saatiinpa ihanat korvikset helposti! Neuloosin vaivaamille nämä on meinaan ihan kuin tehty!
lauantai 11. tammikuuta 2014
Nyplätty ruusu
Mä olen tän viikon jokaisena iltana ahertanut nypläyksen parissa. Ei mitenkään viime tipassa tietenkään, sehän ei kuulu tyyliini ollenkaan, valmista taisi olla eilen illalla kymmeneltä. Niin ja siis toimitus tänä aamuna klo yhdeksän. Nypläystyynyllä oli ensin punainen ruusu ja sen jälkeen vihreitä lehtiä. Ensimmäinen työni joka piti tärkätä kasaan. Voitte vain kuvitella miten jännitin, saanko lopputuloksesta onnistuneen. Torstai-ilta meni tärkäten osia ja eilinen kooten ruusua kasaan. Pienen extrajännityksen toi se, että eilen osat eivät tosiaankaan olleet vielä kuivuneet, niin että hiustenkuivaaja apuna vähän nopeutin kuivumista. Sokeritärkki tuntui muuttaneen langankin normaalia tummemmaksi, mutta kuivuessaan lanka onneksi vaaleni takaisin päin lähelle oikeaa. Varsi on tehty kukkakepistä, johon maalarinteipin avulla kiinnitin lehdet ja kaksipuoleista teippiä keppiin kieputtamalla sain vihreää lankaa myös kepin ympärille. Lanka on perusnypläyslankaa.
Miksi siis näin hopulla tätä tehtiin? Kuullessani jo kesällä että käsityöliike, jossa olen ollut töissä jo seitsemänä jouluna ja muutenkin silloin tällöin, vaihtaa omistajaa nyt tammikuussa, tiesin heti, että haluan nykyiselle työnantajalleni nyplätä eläkkeellepääsylahjaksi ruusun. Syksyllä siis kun sain edellisen liinani valmiiksi, laitoin tyynylle ruusun. Etenimistahti ei ollut mitenkään vauhdikas, yhden nypläyskerran aikana sai tehtyä pari kukan terälehteä. Loppiaisena otin loppuspurtin ja nypläilin melkein koko päivän, onneksi nuo lehdet sentään valmistuivat nopeasti. Tänään läksin siis näillä näkyminen viimeistä kertaa työpaikkaan, jonne on aina ollut niin kiva mennä ja vein ruusun omistajalle mukanani. Hän luuli kukkaa ensin oikeaksi ja hämmästyi suuresti kun kerroin sen olevan nyplätty ja vaativan näin ollen erittäin varovaista käsittelyä. Mielestäni itse käsityönä tehty ruusu, oli juuri sopiva lahja käsityöliikkeen omistajalle. Oman lankakauppias urani en kuitenkaan toivo vielä päättyvän ihan tähän, vaan ehkäpä vielä joku päivä palaan lankakauppoja tekemään...
tiistai 31. joulukuuta 2013
Vuonna 2013
Vuosi vaihtuu ja on aika tehdä katsausta siihen, mitä kaikkea tänä vuonna onkaan oikein tehty. Keskityn lähinnä nyt tähän käsityöpuoleen, vaikka vähän listaan loppuun muitakin tänä vuonna tapahtuneita juttusia. Pääpiste pidetään kuitenkin siinä, mitä olen tänä vuonna saanut käsilläni tehtyä. En ole aikaisemmin kunnolla tämmöisiä vuosikatsauksia harrastanutkaan ja olipa hauska käydä koneen uumenista läpi vuoden aikana otettuja kuvia ja katsoa mitä kaikkea sitä onkaan saanut aikaiseksi.
Kaiken kaikkiaan tämä vuosi on ollut käsitöiden suhteen erittäin tuottoisa. Syksyllä 2012 uudelleen syttynyt käsityöinnostus jatkui koko vuoden ja tuntuu onneksi jatkuvan edelleen. Luulen että koulun vaihdolla on ollut asiaan positiivinen vaikutus, sillä nyt kun opinnot eivät enää liity käsitöihin, tulee niitä innoissaan tehtyä vapaa-ajalla enemmän. Muotoiluopintovuonnahan en kauheasti enää iltaisin tai viikonloppuisin jaksanut kutimiin tarttua, kun koulu on oli niin tekemispuoleista. Nyt tradenomiopintojen aikana käsityöt ovat rentoutumiskeino ja luennoilla ne takaavat keskittymiskyvyn.
Vuonna 2013 tein varmasti tähän astisesti suurimmat käsityöni. Suurin niistä oli varmasti violetti kolmiohuivi, joka onkin ollut ahkerassa käytössä valmistumisestaan asti. Toisena ylpeyytenä mainittakoon kirjottu pikkuliina, jonka sain kesän aikana valmiiksi. Innostuin myös entistä enemmän kirjoneuleista ja kirjoneuleisia juttuja tulikin tehtyä useampia. Sukat ovat edelleen suosiossa ja vuoden aikana valmistuikin monta monta sukkaparia. Ompelukone hurisi myös suht ahkerasti ja ainakin muutama uusi laukku tuli tehtyä. Sisustelin asuntoani myös ahkerasti keväällä, syksyllä ja jouluntullen ja pari uutta verhoakin tuli ikkunaan tehtyä. Pieniä muutoksia tapahtui asunnossa muutenkin ja kesällä parvekettakin tuli sisustettua ahkerasti.
Virkkauskin alkoi kiehtoa ja matonkuteesta tuli virkattua uusi matto sekä vielä täällä esittelemätön kori. Ranne vaan ei tahdo vieläkään oikein tuosta virkkauksesta tykätä, eli neulepuoli on ehkä kuitenkin enemmän mun juttu. Tammikuussa vannoin ostolakon nimeen, mutta tunnustettava on että useampi uusi kilo lankaa on tullut vuoden mittaan ostettua. Tosin vanhoja varastojakin on yritetty kovasti tuhoa. Innostuin bambupuikoista ja melkein kaikki neuleet onkin nyt tullut neulottua bambuisilla puikoilla metallisten sijaan.
no okei, eihän se summa nyt ihan valtava ole, kesä oli varsinkin neuleiden suhteen tosi hiljaista aikaa. Mutta silti kun selailin noita kuvatiedostoja niin tuntui että vuoteen on kyllä mahtunut aika paljon kaikkia käsitöitä. Isompia ja pienempiä, helpoimpia ja vaikeita. Ihan kaikkia pienimpiä juttuja en varmaan muistanut edes listata.
Niin ja on tähän vuoteen mahtnut paljon käsitöittenkin lisäksi. Kevät leikittiin koulussa yritystä ja sen puitteissa tehtiin parin päivän mittainen messumatka Liettuaan. Bussilla läpi Baltian, iltaisia hotellihippaloita, vähän ostoksia ja ikimuistoinen messupäivä. Kesä kului nopeasti töissä, eri työpaikkoja kertyi kesään yhteensä neljä. Varmasti yksi elämäni kiireisimmistä kesistä. Syksyn tullen koulussa perustettiin osuuskunta ja koko syksy menikin enemmän tai vähemmän toimimman käynnistämiseen. Pari Tallinnanreissua tuli vuoden mittaan tehtyä sekä pieniä reissuja ympäri kotimaata. Pieniä kiukkupuuskia on vuoteen mahtunut, mutta satakertainen määrä niitä hyviä naurun hetkiä. Mitään elämää suuremmin mullistavaa ei ole tapahtunut, vaan vuosi oli sellainen normaali tasapaksu paketti.
Innostuin vuoden aikana frisbeegolfista, kirjoneuleista, aikaisista heräämisistä, Minionsseista, Pinterestistä, ranskalaisistaleteistä, leipomisesta, automatkoista ja Olipa kerran -sarjasta. Lintsailin kevään jälkeen säännöllisesti karkkilakosta, vietin juhannuksen teltassa nukkuen, aloitin joulunfiilistelyn lokakuussa, nautin vapaapäivistä ja täytin kalenteriani. Suurin henkinen kasvu tapahtui varmaan siinä, että olen vuoden aikana alkanut pitää ennen niin suuresti inhoamastani sinapista. Tai no, kai sitä muutakin kasvua on tapahtunut. Loppupäätelmänä vuosi 2013 jää mieleen ahkeruudesta ja vastaanotan uuden vuoden vastaan iloisin mielin. Jännityksellä odotan, mitä kaikkea se tuo tullesaan ja miten hyvä neulevuosi siitä on tulossa.
Onnellista Uutta Vuotta 2014!
Kaiken kaikkiaan tämä vuosi on ollut käsitöiden suhteen erittäin tuottoisa. Syksyllä 2012 uudelleen syttynyt käsityöinnostus jatkui koko vuoden ja tuntuu onneksi jatkuvan edelleen. Luulen että koulun vaihdolla on ollut asiaan positiivinen vaikutus, sillä nyt kun opinnot eivät enää liity käsitöihin, tulee niitä innoissaan tehtyä vapaa-ajalla enemmän. Muotoiluopintovuonnahan en kauheasti enää iltaisin tai viikonloppuisin jaksanut kutimiin tarttua, kun koulu on oli niin tekemispuoleista. Nyt tradenomiopintojen aikana käsityöt ovat rentoutumiskeino ja luennoilla ne takaavat keskittymiskyvyn.
Vuonna 2013 tein varmasti tähän astisesti suurimmat käsityöni. Suurin niistä oli varmasti violetti kolmiohuivi, joka onkin ollut ahkerassa käytössä valmistumisestaan asti. Toisena ylpeyytenä mainittakoon kirjottu pikkuliina, jonka sain kesän aikana valmiiksi. Innostuin myös entistä enemmän kirjoneuleista ja kirjoneuleisia juttuja tulikin tehtyä useampia. Sukat ovat edelleen suosiossa ja vuoden aikana valmistuikin monta monta sukkaparia. Ompelukone hurisi myös suht ahkerasti ja ainakin muutama uusi laukku tuli tehtyä. Sisustelin asuntoani myös ahkerasti keväällä, syksyllä ja jouluntullen ja pari uutta verhoakin tuli ikkunaan tehtyä. Pieniä muutoksia tapahtui asunnossa muutenkin ja kesällä parvekettakin tuli sisustettua ahkerasti.
Virkkauskin alkoi kiehtoa ja matonkuteesta tuli virkattua uusi matto sekä vielä täällä esittelemätön kori. Ranne vaan ei tahdo vieläkään oikein tuosta virkkauksesta tykätä, eli neulepuoli on ehkä kuitenkin enemmän mun juttu. Tammikuussa vannoin ostolakon nimeen, mutta tunnustettava on että useampi uusi kilo lankaa on tullut vuoden mittaan ostettua. Tosin vanhoja varastojakin on yritetty kovasti tuhoa. Innostuin bambupuikoista ja melkein kaikki neuleet onkin nyt tullut neulottua bambuisilla puikoilla metallisten sijaan.
Summataanpa yhteen siis tänä vuonna valmistuneet:
21 paria villasukkia
1 virkatut tossut
2 sormikkaat
8 pipoa
3 kolmiohuivia
2 nyplättyä liinaa
6 virkattua pannulappua
1 parvekkeen matto
monta kymmentä uutta korttia
2 rusettilaukkua
2 ostoskassia ja parit pienet pussukat
kasa uusia sohvatyynyjä
ommeltu pöytäliina + istuintyynyjen päälliset
tuunattu kalenteri
kirjottu pikkuliina
no okei, eihän se summa nyt ihan valtava ole, kesä oli varsinkin neuleiden suhteen tosi hiljaista aikaa. Mutta silti kun selailin noita kuvatiedostoja niin tuntui että vuoteen on kyllä mahtunut aika paljon kaikkia käsitöitä. Isompia ja pienempiä, helpoimpia ja vaikeita. Ihan kaikkia pienimpiä juttuja en varmaan muistanut edes listata.
Niin ja on tähän vuoteen mahtnut paljon käsitöittenkin lisäksi. Kevät leikittiin koulussa yritystä ja sen puitteissa tehtiin parin päivän mittainen messumatka Liettuaan. Bussilla läpi Baltian, iltaisia hotellihippaloita, vähän ostoksia ja ikimuistoinen messupäivä. Kesä kului nopeasti töissä, eri työpaikkoja kertyi kesään yhteensä neljä. Varmasti yksi elämäni kiireisimmistä kesistä. Syksyn tullen koulussa perustettiin osuuskunta ja koko syksy menikin enemmän tai vähemmän toimimman käynnistämiseen. Pari Tallinnanreissua tuli vuoden mittaan tehtyä sekä pieniä reissuja ympäri kotimaata. Pieniä kiukkupuuskia on vuoteen mahtunut, mutta satakertainen määrä niitä hyviä naurun hetkiä. Mitään elämää suuremmin mullistavaa ei ole tapahtunut, vaan vuosi oli sellainen normaali tasapaksu paketti.
Innostuin vuoden aikana frisbeegolfista, kirjoneuleista, aikaisista heräämisistä, Minionsseista, Pinterestistä, ranskalaisistaleteistä, leipomisesta, automatkoista ja Olipa kerran -sarjasta. Lintsailin kevään jälkeen säännöllisesti karkkilakosta, vietin juhannuksen teltassa nukkuen, aloitin joulunfiilistelyn lokakuussa, nautin vapaapäivistä ja täytin kalenteriani. Suurin henkinen kasvu tapahtui varmaan siinä, että olen vuoden aikana alkanut pitää ennen niin suuresti inhoamastani sinapista. Tai no, kai sitä muutakin kasvua on tapahtunut. Loppupäätelmänä vuosi 2013 jää mieleen ahkeruudesta ja vastaanotan uuden vuoden vastaan iloisin mielin. Jännityksellä odotan, mitä kaikkea se tuo tullesaan ja miten hyvä neulevuosi siitä on tulossa.
Onnellista Uutta Vuotta 2014!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)





















