Vuoden 2016 viimeiset hetket

Vuosi vaihtuu alle tunnin päästä ja melkein meinasi jäädä koko kooste tekemättä tästä vuodesta. Vuoden loppua vietetään kuitenkin rauhallisissa merkeissä ja pitääkseni hetken taukoa palapelin rakentelusta, kaivoin läppärini jälleen esiin. Nopeasti koostiin kasaan vähän tänä vuonna neulottujen sukkien kuvia. Ihan alkuun täytyy myöntää että jäin kyllä tammikuussa asettamastani tavoitteesta aika kauaksi, nimittäin ihan ei viittäkymmentä sukkaparia tullut tänä vuonna neulottua. Monta paria kuitenkin, mutta ei ihan niin paljoa kuin mihin itseni haastoin. Syynä tähän on yksinkertaisesti se että kesäkuukausina neuleinnostus oli aivan kadoksissa ja vuorokauteen ei muutenkaan ole enää mahtunut niin paljoa neulonta aikaa kuin ennen. Sopivasti sain kuitenkin lankavarastoa tuhottua ja varmasti aika monta uuttakin kerää varaston jatkeeksi saapui, Kirjoneuletta tuli tehtyä tänä vuonna edellisiä vuosia enemmän ja muutamat tilaussukatkin mahtuivat vuoteen. Läppäri on ollut huollon alla ja kameraa ei vain ole jatkanut kauheasti kantaa mukana, olen siis ihan varma että läheskään kaikkea tänä vuonna neulottua ei ole kuvattu ja näin ollen blogissa esitelty. Blogi pitikin melkein puolen vuoden tauon kun en vain saanut revittyä itsestäni päivityksiä irti, mutta nyt yritän tehdä taas ryhtiliikettä.

Käsityörintamalla tapahtui vuonna 2016:

ainakin 24 paria sukkia neulottuna, näistä 4 olivat tilaussukkia

villatakki on aloitettu, vihdoin!

yhdet lapaset, yhdet sormikkaat, yhdet kämmekkäät

tupsupipo

virkattuja pieniä ylioppilaslakkeja

yksi ommeltu mekontekele, joka kylläkin on vähän keskeneräinen

vinopino onnitttelukortteja sekä parisenkymmentä joulukorttia

Totta puhuen toivoin että olisin ollut tänä vuonna vähän tuotteliaampi, mutta arkielämä piti aika kiireisenä ja näin ollen neuleaika oli vähäistä ja kännykän peleihin on tullut iltaisin tuhlattua hyvää neuleaikaa. Toisinsanoen olen ollut välillä laiska. Mutta sen olen itselleni sallinut ja se että pääsin melkein puoleenväliin sukkatavoitteessani on kyllä ihan hyvä saavutus. Ensi vuonna ei voi kun parantaa siis!

Mitä muuta tähän vuoteen mahtui, niin aikast paljon kaikkea. Viime vuoden joulukuussa alkanut työ pitää kiireisenä ja olen tykännyt kyllä joka päivästä. Olen saanut vastuuta ja päässyt oppimaan uutta. Kesällä tuli reissattua ympäri Suomea niin työn kuin huvinkin merkeissä ja ehdinpä viikon kesälomalla reissataTukholmaankin sekä syksyllä tehdä reissun Tallinnaan kamalimmassa merenkäynnissä ikinä! Oikeasti, ikinä ei ole laivalla varmasti pelottanut heilunta niin kovasti kuin tällä retkellä. Autonpenkillä on siis tullut istuttua ja sitäkin enemmän varmaan sohvanpohjalla, Loppukesästä hurahdettiin Pokemoniin ja oltiin ihan luvalla lapsellisia monena iltana. Kesällä opettelin betonitöiden tekoa ja sain synttärilahjaksi oman singerin. Talokuumetta podin jälleen, mutta kun sitä oikeaa ei ole löytynyt, niin elo jatkuu yksiössä. Mies on pysynyt rinnalla edelleen ja ystävien seurassa sain viettää monta ihanaa hetkeä.

Kaiken kaikkiaan tämä vuosi jää mieleen siitä, että se kului yllättävän nopeasti ja niin paljon kaikkea on mahtunut mukaan että ei meinaa perässä pysyä. Kiireinen, mutta silti jotenkin tavallisen arkinen. Ihana ja ilostuttava. Olkoon vuosi 2017 myös kaikkea tätä ja yritänpä saada perinteisen mitä vuonna 2017 käsityörintamalla tapahtuu -postauksen myöskin aikaiseksi lähiaikoina. Nyt kotiin skumppapullon ääreen, ihanaa vuotta 2017 kaikille!

viime vuoden koosteeseen tästä

Kauneimmat sukat ikinä

Hyvää joulukuun 1.päivää!

Apua, tuli pidettyä melkeen puolen vuoden blogitauko! Onhan noita taukoja ennenkin ollut, mutta mennyt kesä ja syksy olivat vain niin hektisiä, että en ole ehtinyt koko blogia edes ajattelemaan. Niin tai sen puolin kamalasti neulomaankaan. Koen myöskin että Instagramin päivittäminen on niin paljon helpompaa, että sinne tulee kyllä heiteltyä kuvia näistä käsillä tehdyistä jutuistakin.

Tosiaankin joulukuu jo alkoi ja nyt kun paistelen useamman pellillisen joulutorttuja (kröhöm, miehen ne piti kyllä paistaa kun hän on ne luvannut töihin viedä) niin ehdin hetkisen aikaa höpötellä taas tännekin. Mitä nyt pitää vähän tarkkailla ettei tortut pala eli siis vaihtaa välillä uusi pelti uunin sisään. Jotenkin kun syksy on vilahtanut ohi niin nopeasti on vähän vaikeaa suhtautua siihen että joulu on nyt jo niin kovin lähellä mutta kyllä tässä pikkuhiljaa päästään fiilikseen. On meillä kyllä juotu jo monta glögipulloa, koristeltu kotia joulukuntoon, vietetty jo melkein legendaariseksi muodostuneet suvun pikkujoulut ja lahjahankinnatkin aloitettu.

Neulontatahti on pikkuhiljaa taas kiristynyt mutta olen kyllä toivottoman jäljessä vuoden tavoitteestani eli niistä 50 sukkaparista. Viime viikolla kävin taas hammaslääkärissä poistattamassa yhden viisurin ja sen seurauksena makasin jälleen pari päivää sohvanpohjalla poski turvonneena. Tuona aikana pääsin jälleen neulonnan makuun ja tulipa pääteltyä aika pino hitaasti syksyn mittaan valmistuneita sukkia. Yhdet näistä olivat kuvissa näkyvät December-sukat, jotka ovat kyllä yhdet kauneimmista sukista ikinä. Malli löytyi Ravelrystä Niina Laitisen sukkakalenterista (puhelimella linkkien laitto on tosi hankalaa) ja siitä saakka kun ensimmäisen kerran näin kyseisen mallin, olen haaveillut näistä sukista. Lankana ikisuosikki 7veikkaa, väri suloinen tummanpunainen. Mallineuleen oppi ulkoa helposti ja sukat syntyivät suht nopsaan. Juuri sopivasti siis näin joulukuun alkuun.

En nyt sano että päivitystahti tulisi tulisi tästä hirveästi paranemaan, mutta sain sentään viime viikon saikkupäivillä kuvattua muutamat valmistuneet sukat joten yritän pikkuhiljaa kirjoitella blogiin näistä valmistuneista. Olen minä neulonut muutaman sukkaparin lisäksi pipon, lapaset ja niin juu yhdet sormikkaatkin odottaa päättelyä. Tuo kuvien otto vaan ontuu kun valoista ei tunnu olevan koskaan ja itse asiassa mun läppärikin on veljelläni korjattavana kun se on alkanut vanhuuttaan puhista niin kovin ettei sitä jaksa kuunnella. Läppäri siis, ei veli, niin että enpä juuri ole koneen edessä kotosalla istunut, kaikki kun on niin helppo hoitaa kännykällä ja töissä saa ihan liiaksi tuijotella näppäimistöä. Pikkuhiljaa siis täällä tullaan taas aktivoitumaan, kyllä mulla jo vähän ikävä on blogia ollutkin.

Ihanaa joulunodotusaikaa! Nyt viimeinen torttupelti uuniin!

Sukat post-op särkyyn

Multa poistettiin leikkauksella parisen viikkoa sitten puhkeamaton viisaudenhammas. Poski oli turvonnut melkein viikon verran, suun avaaminen teki kipeää ja nälkä vaivasi syömättömyyden takia muutaman päivän. Kokemus ei kuitenkaan ehkä ollut niin kamala, mitä olin etukäteen ajatellut, mutta lääkärin määräämä kahden päivän sairasloma oli kyllä ihan paikallaan. Näiden kahden päivän aikana neuloin myös yhdet sukat. Särkylääkkeiden takia näihin ei sentään ole kipuja purettu, mutta ainakin omaa tylsistymystä estämään nämä toimivat hyvin, mitään raskasta kun ei juuri saanut leikkauksen vuoksi tehtyä. Pelkkä lattialle päin käden kurottaminen sattui poskeen.

Nämä on taas tällaiset "tein omasta päästäni" -sukat, joihin tuli käytettyä sentilleen yksi jämälankakerä turkoosia seiskaveikkaa. Reunan tein taitettuna kaksinkertaiseksi ja pintaneule muodostuu 1n,1o,1nostaen,1o kuviosta. Joka toisella kierroksella siis nostin yhden silmukan ja joka toisella sen neuloin. Varsin aivotonta toimintaa, mutta yhtään monimutkaisempaan en varmasti särkylääkehuuruisssa olisi pystynytkään. Oikeasti, ihminen joka ei juurikaan kipulääkettä ota kuin pahimpaan menkkakipuun, on kyllä ihan sekaisin kun joutuu syömään vähän vahvempaa buranaa säännöllisesti parin päivän ajan. Kipu hampaasta on onneksi jo kadonnut ja muistoksi siitä jäin kauniit sukat.

Innolla odotan, koska noita muitakin viisaudenhampaita lähdetään poistamaan, puhkeamaan kun ne eivät kyllä ainakaan mahdu!

Viikon parhaat

Maanantain makeat: marengit! Karkkilakko jatkuu aina vaan ( tosin minä kuulen huomauttelua aina välillä kun pari viikkoa sitten leffassa söin yhden pienen hedelmänamin) joten makeahampaan kolotukseen oli leivottava jotain. Marenkiseoksen joukkoon heitin murskattuja tikkarinpaloja ja pellille pursottelin pieniä herkkuja. Ja siis NAM! Näitä ei vaan voinut syödä kohtuudella, olivat kyllä niin hyviä että ihan huomaamattaankin vedettiin melkein pellillinen jo iltapalaksi. Lauantai aamulla itseasiassa leivoin toisenkin satsin ja herkut hävisivät illan aikana parempiin suihin hirmutahtita taas. Ei nää nyt kyllä oikeesti varmaan olleet karkkia terveellisimpiä eli ehkä me nyt hetken aikaa pidetään tätä herkkulakkoa taas yllä. Pääsiäisenä sitten suklaamunia seuraavan kerran!

Tiistain täydelliset: ulkoilulenkki. Olipa piristävää käydä iltasella kävelemässä pieni lenkki kaupungin ympäri. Viikon sisään on tehty muutama muukin kävelylenkki ja kylläpä piristää lähteä ulkoilemaan. On tässä taas talven mittaan nyhvätty illat vain kotosalla joten taisi olla aikakin nostaa peppu ylös sohvan pohjalta. Tästä kävelylenkki asiasta täytyy kyllä tehdä tapa. Ja vaihtaa kävely hiljaksiin juoksuun.

Keskiviikon koira: enoni pikkukoira on kyllä niin ihastuttava ja hauska. Lähdin vanhempieni mukaan illalla kyläilemään enoni luokse ja hyvä kun päästiin ovesta sisään, niin jo tämä koira heittäytyi selälleen lattialle kerjäämään rapsutuksia. Hän olisi viihtynyt rapsutettavana taas vaikka koko illan, kiersi ihmisten luota toiselle kun yksi ei enää jaksanut rapsutella. Ja aina joku rapsutteli. Siinä on kyllä koira joka osaa nauttia elämästään!

Torstain tollot: päänsärky. Torstai ei jäänyt kyllä mistään muusta mieleen joten kai tämä oli se torstain paras pala. Ilta meni ihan pipariksi, tosin sainpa katsottua rästissä olleet Australian Masterchef jaksot kun en muutakaan jatkanut. Päänsärky eteni huonoksi oloksi ja niinpä nukkumaan tuli mentyä ihan kamalan aikaisin. Tosin nukkuminen on kivaa!

Perjantain pirteät: päänsärky hellitti jossain vaiheessa päivää ja olipa yleisoloni kovin pirteä hyvin nukutun yön jälkeen. Reippailin ruokatunnilla lähikauppaan hakemaan itselleni parempia eväitä ja rupattelin kassajonossa vieraan vanhemman herran kanssa. Kotona tuli tehtyä lohkoperunoita ja possunpiffiä päivälliseksi ja loppuilta menikin neuloen. Alkuviikon aikana ei neulominen oikein maistunut, mutta perjantaina intoa löytyi jälleen. Varsin hyvä päivä siis kaikenkaikkiaan!

Lauantain lautapelit: saatiin ystäväpariskunta meille kyläilemään pitkästä aikaa ja ilta kului pizzan ja lautapelien parissa. Ehdittiin pelata muutamaakin peliä ja oli kyllä hauskaa! Täytyy ottaa pian uusiksi!

Sunnuntain suunnitelmat: neulontalista. Yksi sukkapari tuli jälleen valmiiksi ja olen edelleen ihan sukkapari per viikko aikataulussa. Edelliseltä to-do-listalta alkoi olla kaikki työt jo neulottuna, joten uutta suunnitelmaa oli päästävä tekemään. Neuloessa sainkin muutaman uuden sukkaidean ja nyt löytyisi intoa neuloa vaikka miten! Kun ensin vain osaisi päättää mitä neuloa ensimmäiseksi. Niin ja löytäisi sitä neulonta-aikaa, tuleva viikko on ainakin alkupuoleltaan aika kiireinen. Tosin olen tässä viime aikoina oppinut, että uusi viikonloppu tulee yllättävän nopeasti kun töissä on niin kivaa ettei edes huomaa työviikon kulumista.

Viikonloppu

 Laitetaanpas kuulumisiakin kehiin välillä, ettei mene pelkiksi sukiksi koko blogi! Tänä viikonloppuna olen:

Juhlinut seurustelun 5-vuotispäivää hyvän ruuan ja ennenkaikkea loistavan seuran parissa

Todennut että grillimauste sopii hyvin yhteen kanan kanssa

Katsellut pikkuveljen kanssa muutamat rästissä olleet jaksot meidän lempparisarjoista

Nukkunut aamulla niin pitkään kuin unta on riittänyt, eli herännyt vasta suunnilleen kahdeksan aikoihin

Torkkunut autossa ja sohvalla 

Neulonut ja ehtinyt nappaamaan kuvat muutamista valmiista neuletöistä

Kyläillyt ja päässyt valmiisiin pöytiin syömään. En oo muuten tänä viikonloppuna tehty kotona ruokaa ollenkaan! Harvinaista herkkua tämäkin

Leiponut sentään olen ja syönyt ihan liian monta Runebergin torttua 

Kärsinyt ensimmäistä kertaa tammikuun alussa alkaneen karkki/sipsilakon aikana valtaisasta sipsin himosta! Pääsin siitä kuitenkin yli enkä sortunut

Pelannut pitkästä aikaa Sims 3 -peliä ja rakentanut innokkaasti taloa

Haaveillut jälleen ihan oikeastakin uudesta asunnosta, voit että kun se lottovoitto ei vaan osu kohdalle!

Rentoutunut taas oikein kunnolla ja ihmetellyt miten nää viikonloput menee niin nopeasti, vaikkei mitään ihmeempää tekemistä olekaan. Onneksi tosin kivan työn parissa myös työviikko sujuu nopeasti ja kohta on taas uusi viikonloppu!

Samantapaisia kuvia vilahteli viiikonlopun aikana jo Instagramissakin, sieltä minut löydät nimellä HENNININNI

Vuosi 2015 pakettiin

Vuosi lähenee loppuaan ja on perinteisen vuosikoosteen aika. Itse tykkään ainakin näitä lueskella ja moneen seuraamaani blogiin olikin koostetta jo ilmestynyt. Minä kävin tekemässä aamusta puolikkaan työpäivän ja ennen siirtymistä uuden vuoden vastaanottamiseen, on hyvä hetki kerrata mitä kaikkea tähän vuoteen 2015 oikein mahtuikaan. Olen yleensä pitänyt nämä koosteet käsityöpainotteisina ja niin aion tehdä myös tänäkin vuonna.

Oli mielenkiintoista käydä läpi viime vuonna kirjoittelemaani koostetta ja sen perään käsityötavoitteita tälle vuodelle. Tänä vuonna en ehkä ollut ihan yhtä tuottelias mitä vuonna 2014, mutta se selittynee opinnäytetyön puurtamisella. Taisin viime vuonna kirjoittaa, että keskityn pelkkien sukkien neulonnan sijaan muihinkin neuletöihin, mutta aika sukkapainotteinen se tämäkin vuosi vain oli. Yhden tavoitteen ainakin saavutin, nimittäin neuloin alkuvuodesta ensimmäisen villatakkini. Ja juu, se oli kyllä lasten kokoa, mutta hei, kävin minä ostamassa langat myöskin aikuisen villatakkiin! Jospa jo ensi vuonna saisin sen puikoille... Tänä vuonna innostuin myös enemmän virkkailusta ja kyllästyin pitsinnypläämiseen. Yksi valmis liina tuli vuoden aikana valmiiksi, mutta loppukeväästä en enää jaksanut lähteä nypläystunneille enkä jatkanut harrastusta enää syksylläkään. Odotan että nypläyskärpänen pääsisi vielä joskus iskemään uudemman kerran, mantelit on vieläkin opettelematta!

Asetin tämän vuoden tavoitteeksi neuloa sukat varpaista varteen ja tällä tapaa tehtyjä sukkia syntyikin muutama pari. Perinteisten villasukkien sijaan tein Reaverse-tennarisukkia parit parit ja neuloin itselleni Hai-saappaiden malliset tossukat. Vauvojen sukkia valmistui useampikin pari ja innostuin kuvioiden kirjailusta neuletöihin. Näistä mieleenpainuvimmat olivat Muumi-sukat sekä vasta loppuvuodesta valmistuneet My Little Pony -sukkaset, ne ovatkin muuten vielä esittelemättä paremmin.Pikkuprojekteja valmistui muutamia, virkkasin heijastimia ystävänpäiväksi ja Miami-langasta syntyi kasa pieniä hedelmälohkoja. Tilasin Briteistä itse suunnittelemaani Örkki-kangasta ja ompelin siitä penaaleja. Kaksi kangaspalaa odottavat vielä koskemattomina. Ompeluhommia tuli harrastettua muutenkin uusien tyynynpäällisten ompelun muodossa. Joulukuussa julkaisin ensimmäisen oma kirjoittamani ohjeen Jouluisiin kotitossuihin ja blogini kävijäennätykset paukkuivat sen johdosta. Olen todella iloinen ja kiitollinen, miten hyvän vastaanoton tossuni saivat ja onpa facen villasukkaryhmässä näkynyt nyt useampiki ohjeellani tehty tossupari. Kiitos vain kaikille tossuista innostuneille!

Summataanpas siis vähän vuoden käsitöitä yhteen:

23 paria villasukkia, näistä 8 paria vauvojen kokoa

lapaset äidille

kolmet kotitossukat

ommeltuja penaaleja parikymmentä kappaletta

muutama tusina virkattuja hedelmälohkoja ja keksejä

virkattuja heijastimia

kolmisenkymmentä joulukorttia

pienenpieni tonttulakki

elämäni ensimmäinen villatakki, lastenkoko 

pyöreä nyplätty liina

Toiveissa oli päästä tänä vuonna vierailemaan uusissa lankakaupoista ja niistä varmasti ikimuistoisin oli elokuun kotimaanreissulla vierailtu Lankatalo Tapion kauppa. Toki kaupasta löytyi lankoja vaikka ja miten, mutta ehkä paremmin muistissa on se pikkuinen kapea hiekkatie, jota pitkin kauppaan ajettiin. Meillä meinasi auto kääntyä jo parikin kertaa ympäri, kun mies oli ihan varma, että olemme eksyneet. Minä olin sinnikkäästi sitä mieltä, että tästä tämä tie nyt menee ja kun viimein tie loppui, näkyi kauppa jo edessämme. Paperiset kartat kunniaan hei, hienosti löydettiin perille. Samaisella reissulla vierailin myös Jyväskylässä Titityyllä, varsin suloinen puoti sekin. Yritimme tehdä ystäväni kanssa myös todeksi haavettamme omasta lankakaupasta, mutta lopputulokseen ei vielä tällä kertaa päästy. Ehkä vielä joskus...

Tuo oman yrityksen perustamisesta haaveilu ja sen todeksi tekemisen selvittely veivät keväästäni ja kesästäni aika paljon aikaa tänä vuonna. Syksyllä oli vihdoin myönnettävä, että haave on tässä vaiheessa ehkä vielä mahdoton. Kevään aikana puursin opparin parissa välillä innokkaasti ja välillä vähemmän innokkaasti, valmistuen kuitenkin kesäkuun alussa tradenomiksi hyvin arvosanoin. Kesän jälkeen työt kirjakaupalla loppuivat ja vietin muutaman kuukauden työttömänä kotona miettien, mitä haluaisin elämässäni tehdä. Sattuman kautta sain uusia hommia ja näin parin viikon kokemuksen jälkeen voin todeta viihtyväni uudessa työssäni erittäin hyvin. Tuntuu melkein kuin olisin ollut työssä jo pidempäänkin. Elämään löytyi säännöllinen päivärytmi ja illat ovat taas täyttyneet käsitöistä. Syyskuun alussa juhlistimme äitini kanssa valmistumistani viikon Rooman matkalla ja se taisikin jäädä vuoden ainoaksi ulkomaanmatkaksi. Eikun hetkinen, käytiinhän me tuon miekkosen kanssa alkukeväästä Tallinnassa piipahtamassa ja mahtuipa kesään Tuuri-reissun lisäksi roadtrip Mikkeliin. Kaiken kaikkiaan tuntuu, että vuoteen on mahtunut yhtä sun toista, mutta nopealla tahdilla tuntuu tämä vuosi menneen. Mitä ensi vuosi tuo tullessaan, sitä on paha lähteä arvaamaan. Haaveita olisi vaikka ja kuinka, jospa niistä edes osa kävisi ensi vuoden puolella toteen!

Oikein hyvää uutta vuotta siis ja kiitokset kaikille blogissani tänä vuonna piipahtaneille. Ihan niin tiivisti en ehtinyt tänne höpöttelemään, mitä olisin tahtonut, mutta jonkinlaista säännöllisyyttä oli sentään havaittavissa. Uusia lukijoitakin tänne ilmeistyi muutama, tervetuloa seuraamaan vaan. Kiva jos nämä minun höpötykseni kiinnostavat, lähinnä kun tätä blogia tulee kirjoitettua itselle käsityömuistoksi. Ensi vuoden suhteen mulla on suuria suunnitelmia myös käsitöiden saralla, niistä sitten lisää vuoden tavoitteita listattaessa! Nyt minä menen ottamaan pienet päikkärit ja illalla suuntaamme vanhempieni luokse rauhallisesti iltaa istumaan! Viettäkää kiva loppuvuosi, sitä ei olekaan enää montaa tuntia jäljellä!

Nähdään ensi vuonna!

Vuoden 2014 koosteeseen pääset kurkkaamaan tästä

No ne mainitsemani sukat

Voi ei kun näistä kuvista tulikin epätarkkoja, mutta ne saa nyt kelvata! Näistä sukista taisin mainita jo kuukausi sitten, mutta vasta tänään sai ne oikeasti pääteltyä. Kyllä vai, odottelivat päättelyä pari kuukautta. Mulla oli oikeastaan noita pääteltäviä vähän isompikin pino ja osan niistä laitoin tänä aamulla päätellen. Lankana näissä mitäpä muutakaan kuin seiskaveikkaa ja malli omasta päästä. Tuo pitsineule oli varsin simppeliä, voi olla että olen käyttänyt sitä jopa joskus aiemmin. Joka toinen kerros *1o, langankierto, kaksi yhteen takakautta, kaksi yhteen etukautta, langankierto, 1o, 1n* ja joka toinen kerros neulotaan pelkkää oikeaa. Tuo pitsineule mulla kulkee näissä vain tuossa sukan etupuolella, takana on pelkkää oikeaa. Näistä tulee mieleen ihan unisukat, johtuuko tuosta väristä vai pitsineuleesta. Harmi vain että mä en osaa nukkua villasukat jalassa, villa kutittaa paljasta ihoa vasten niin kovin. Mutta eiköhän näille käyttäjä vielä joskus löydy.

Kuukausi vierähti taas viime päivityksestä ja totta puhuen mulla ei ole mitään hajua, mihin tää aika on mennyt. Tai joo, olen yrittänyt panostaa työnhakuun, huushollata ja kyllähän noita käsitöitäkin on tullut tehtyä. Viime viikkoina virkkuukoukku on heilunut niin että ranne alkaa olla taas jo ihan loppu, mutta kun ei millään malttais lopettaakaan. On se vaan niin kivaa pitkästä aikaa! Ja kyllähän niitä joululahjajuttujakin on alkanut jo miettimään, jotain on puikoillakin tulossa. Uutta lankaa olen ostanut luvattoman paljon, joten kai niitä on tuhottavakin samaa tahtia. Samalla mietin mitä haluan tehdä isona ja ajatukseni heittelevät monta kertaa päivässä laidasta toiseen. Että sellaista tänne kuuluupi. Samaa vanhaa ja paljon uutta. Joulumoodi ei ole vielä iskenyt päällensä ja sitä ehkä jo vähän odottelenkin. Jospa saisin tämän bloginkin taas potkaistua vauhtiin, yritän taas ainakin!

Hyvänen aika!

Musta tuntuu kun olisin tarttumassa pitkään kirjahyllyssä lojuneeseen pölyttyneeseen kirjaan ja avannut sen monen vuoden jälkeen. Siis niin kuin tän blogin suhteen, voi vitsit että tämä huhtikuu on lipunut pois sormien välistä ja tälle pienelle höpsöttelypaikalle ei ole löytynyt aikaa juuri ollenkaan. Pakkohan se oli vielä tulla pienet kuulumiset kirjoittelemaan ennen kuin syöksytään vapun viettoon. Minä pieni menin ostamaan itselleni vappupallonkin jopa! Ehkä se ei kuitenkaan ole niin suuri yllätys ja täytyy sanoa etten vaan voinut jättää tuota söpöä minionspalloa ostamatta kun sen kauppareissulla bongasin (paavopallon vein ilahduttamaan pikkuveljeä, meidän yhteinen juttu on tämmöinen höpsöttely). No mutta mihin tämä huhtikuu on sitten hävinnyt? En voi kerta kaikkiaan käsittää, mutta kuten tuossa yhdessä kuvassa näkyy niin olenhan mä siihen oppariinikin muutaan sivun saanut aina silloin tällöin aikaiseksi. Vielä olisi hieman tekemista, mutta eiköhän se siitä vielä kevään aikana valmistu. Parvekettakin olen jo pienesti laitellut kesäkuntoon, jahka saan tekstiilit vielä sinne paikoilleeen niin nappailempa tämän vuoden ilmeestä kuvia tännekin. Niin ja nuo vanhat pussukkani raahasin myös ylös kellarista ja kävin napsimassa niistä tuotekuvia. Nyt ne nököttävät täällä sisällä, odottavat vielä kohtaloaan. Haaveilen ompeluhommista, olisi aika makeeta uutta kangastakin mistä hurutella. Neulominen ei ole kiinnostunut yhtään, vaan sen sijaan pengoin kaapista yhden piirretyn liinan ja aloin sitä pistelemään. Hitaasti edistyy, mutta onhan koko kesä aikaa kirjontapuuhille. Olen siis panostanut energiani edelleen opparin suuntaan ja jahka siitä pääsen niin sitten laitan taas puikot heilumaan! Nyt minä kuitenkin nappaan tuon ylioppilas- eli siis vappuhatun päähäni ja suuntaan ystävien luokse grillailemaan ja iltaa istumaan! Viettäkäähän kaikki muutkin hauska vappu!

Ja niin saapui kevät

Latasin nämä kuvat jo alkuviikosta tänne. Siis silloin kun nuo nyt jo maljakossa nuupahtaneet tulppaanit olivat vielä hyvinvoivia ja tuo nyt jo lähes tyhjä uusi heräteostoskori oli vielä täynnä pääsiäissuklaata. Suklaat on siis jo syöty ja kukat saisi vaihtaa uusiin, mutta tässä kohtaa viikkoa tuntuu että nyt alkaa vihdoin syntyä tekstiä tänne. Siis aikomuksenihan oli kirjoittaa heti kuvat otettuani, mutta kun sain ne ladattua, ei sitä tekstiä vain syntynytkään. Joten annoin asian olla. Miten se onkin aina niin vaikeaa, että kun on hetken pitänyt taukoa blogista, on tänne palaaminen aina vaan hankalampi asia. Vaikka sitä kirjoittaa kuitenkin lähinnä itselleen näitä asioita päiväkirjamaisesti muistiin. Tosin muistan miten silloin teininäkin oli niitä kausia kun siihen oikeaan päiväkirjaan tuli kirjoitettua useampikin merkintä päivässä ja välillä taas oli kuukaudenkin tauko.

Kirjoittamista olisi pian paljonkin tiedossa. Sain vihdoin kirkastettua itselleni opinnäytetyön aiheen ja tänään keskusteltuani vielä ohjaajani kanssa, tuntuu että olen vihdoin valmis kirjoituspuuhiin. Kauan tätä aihetta etsittiinkin ja nyt kun se alkaa hioutunut mieleeni, voin jo vähän alkaa haaveilemaan jos sittenkin saisin ne tradenomin paperit ulos vielä tätä keväänä. Syksyhän minulla olisi vielä virallisesti opiskeluaikaa, että ei tässä nyt niin kiire ole, vaikka se valmistuminen menisikin syksyyn, mutta itse alkaa olla jo siinä vaiheessa että olisi kiva päästä koulusta pois. Tulevaisuushan on täysin avoin ja ensi syksyn työtilannekkin täysin auki. Tänään juotiin teetä ystävän kanssa ja mietittiin että uskallettaisiinko lähteä toteuttamaan yrittäjyyshaavetta. Vähän vielä tutkitaan ja otetaan asioista selvää, jospa saataisiin asioihin vauhtia. Tosin minä keskityn nyt ensin tuohon oppariini ja sen jälkeen vasta kaikkeen muuhun. Siinä riittää mulle nyt seuraavaksi kuukaudeksi kyllä ihan tarpeeksi hommia!

Ajatukset ovat pyörineet niin paljoa tuon opinnäytetyön parissa (ja hyvä onkin niin) niin että neulominen on jäänyt taas vähemmälle. Olis mulla tuolla esittelemättä parit pienet sukat, ne sain kaikki toimitettua perillekkin tämän viikon aikana niin että niitä voisi vilauttaa jo täälläkin piakkoin. Olen koittanut neuloa muutaman rivin keinutuolinmattoon aina kun käyn vanhempieni luona, mutta työ edistyy hitaasti. Varsinainen ikuisuusprojekti! Laitoin tällä viikolla sukatkin pitkästä aikaa puikoille, hitaasti tuntuvat nekin edistyvän. Tosin tässä kohtaa voisi olla parempi jättääkin neulominen vähemmälle ja keskittyä tuohon kirjoitustyöhön. Jonkinlaisen aikataulun tarvitsen ehdottomasti siihen itselleni, muuten menee laiskotteluksi! Neulomaan ehtii sitten kesällä taas, huomasin jo miettiväni oliskos kesäyönhulluttelu tänäkin vuonna sittenkin paikallaan?! Saapi nyt nähdä, tässä kohtaa vuotta ei ainakaan vielä ole mitään kovin suurta to-do -listaa jota KYH:inä toteuttaa, mutta äkkiäkös sellaisenkin kehittelee.

Varsinainen perjantai-illan ajatuksenjuoksu tästäkin tuli! Suunnittelin niin katsovani vähän niitä oppariasioita kun tämän koneen vielä yhdeksän jälkeen avasin, mutta luulempa että katsonkin yhden jakson greyn anatomiaa ja neulon muutaman kerroksen ennenkun hyppään unten maille! Kun kerran on perjantaikin!

Ja sinulle pikku blogini, lupaan että kirjoittelen aina kun ehdin. Nyt vain se pääpiste on opinnäytetyössä, joten älä ihmettele jos täällä tulee olemaan toukokuuhun asti vähän hiljaisempi päivitystahti. Ja kun tahti on hiljainen, niin se kertoo vaan siitä että oikeastikkin teen sitä mitä minun pitäisi tehdä jotta valmistumispäivä tulisi pian!

Vuonna 2014

On jälleen aika laittaa yksi vuosi pakettiin. Ja millainen vuosi se on ollutkaan. Sanoisin että erittäin tuottelias, varmasti vielä enemmän on puikot heiluneet kuin edellisvuonna. Langan kulutuksia en edes ala laskemaan, mutta kyllä me varmasti noin kymmeneen kiloon päästäisiin! Neulotuttanut on paljon ja onpa tämän vuoden aikana tullut edelleen nyplättyäkin, virkattua ja tehtyä korttiaskartelujakin jonkun verran. Muutama muukin askartelujuttu on vuoteen mahtunut, vaikka kyllä tuo sukkien neulominen on tainnut tänä vuonna viedä eniten tätä käsityöaikaa. Ja sitä aikaahan on otettu milloin mistäkin, on neulottu työpäivän jälkeen iltaisin, istuttu sukkapuikot kädessä viikonloppuisin koko päivät, neulottu parvekkeella helteellä, heiluteltu puikkoja mökki-ympäristössä sekä koulutunneilla. Blogikin on päivittynyt tänä vuonna melko tiuhaa tahtia, vaikken olekaan ottanut tästä mitään stressiä. Uusi kamera on ollut kovassa käytössä ja toivottavasti kuvanlaatu paranee vielä entisestään kun joulupukki toi tänä vuonna lahjaksi kameraan jalankin. Neulontatahti on vuoden mittaan vähän vaihdellut, alkuvuodesta neulotti lähes sukka päivässä, huhtikuussa oli rauhallisempaa, kunnes toukokuussa neuloosi palasi ja kesän kuukaudet pitikin sitten kiirettä. Elo-syyskuussa vähän taukoiltiin taas kunnes lokakuussa vauhti jälleen kiihtyi hiipuen kuitenkin taas joulua kohti. Ja eiköhän se neulomisinto tästä taas pikkuhiljaa löydy.

Vuoden työläimmän projektin tittelin ansaitsee ilman muuta Kesäyön Hullutus, jonka vein kunnialla loppuun määräajassa. 20 työtä valmistui kesä- ja heinäkuun aikana, osa pienempiä ja osa isompia.  Kirjoneuleitakin tuli vuoden aikana muutama tehtyä ja kyllä se vaan niin on että mitä enemmän tekee, niin sitä paremmaksi tulee. Pitsineuleisiin hullaannuin täysillä ja eri pitsisiä sukkia tulikin väsättyä useampi pari. Isoimpiin töihin luettelen myös nuo huivit, jotka tänä vuonna sain valmiiksi, tuo "hiirenkorvat"-niminen on ehdoton lempparini ja alusta asti itse suunnittelemani.

Vuoden aikana valmistuneet:

80 villasukkaa eli 40 paria + kuudet junasukkaparit

7 lapasparia

nyplätty ruusu

pino ylioppilaskortteja

4 huivia

tiskirättejä pari kipaletta

virkattu kori itselleni ja äidilleni

kahdet sormikasparit

yhden pipon ja pari vauvanmyssyä

4 ommeltua kassia; 2 isoa, 2 pientä

Muutama uusi tekniikkakin tuli opeteltua, vaikken vielä tänä vuonnakaan saanut aikaiseksi aloittaa sukkia varpaista vartta kohti. Jätänkin sen taas ensi vuoden haasteeksi, kyllä mä sen vielä joskus aion testata. Erilaisia palmikoita tuli opeteltua syksyn aikana ja Broken seed stitch:ä testailin kesäkuussa. Linen stitch:stä innostuin todella ja pussukkakokeilun jälkeen tuli samalla tekniikalla tehtyä sukat sekä aloitettua keinutuolinmattoa, ikuisuusprojekti joka toivottavasti saadaan valmiiksi kuitenkin alkuvuoden aikana. Huivin reunaa opettelin myös päättelemään joustavammalla tavalla ja jatkossa aion kyllä kaikki huivini päätellä samoin, ei meinaan enää reunat kiristä niin kuin tavallisesti pääteltynä. Tärkkäystäkin testailin tänä vuonna ensimmäisiä kertoja, ensin tammikuussa nyplättyyn ruusuun ja joulukuussa virkattuihin lumihiutaleisiin.

Muita askarteluja:

korvakorut

virkattuja lumihiutaleita kuusenkoristeeksi ja joulukortteihin

nyplätty noita

korttiaskartelut

kevätkimppu

jouluvalopallot

Mieleenpainuvimmat käsityöt:

Karkkineule: 

 Tämä oli varsin hauska projekti, johon lähdin innolla mukaan muutamallakin idealla, mutta päädyin toteuttamaan lopulta vain ranskanpastillilapaset, linen stitchiä käyttäen. Hempeät lapaseni lähtivät kohti Tampereen messuja, jossa ne olivat ehkä pikkuisen piilossa esillä. Palkintoja ei näillä voitettu, mutta niiden lahjoittaminen hyväntekeväisyyteen oli minulle ihan tarpeeksi iso palkinto, toivottavasti lämmittävät tälläkin hetkellä jonkun käsiä.

Junasukat:

KYH kaipaili jotain pienempiäkin projekteja listalle ja niinpä päädyin neulomaan ensimmäiset junasukkani. Näidenkin tekoa olin pitkään jo miettinyt ja pienet sukat valmistuivatkin nopsaan. Loppuvuodesta neuloin vielä viisi paria lisääkin sukkia, ne odottavat edelleen toimitusta ystäväni lapsen varpaita lämmittämään. Niin ja meidän äitihän innostui junasukista myös ja on nyt neulonut jo kymmeniä pareja paikalliselle synnytysosastolle. Mieletön juttu ja tämä on myös sellaista mitä voisin itsekin ensi vuonna tehdä!

Linen stitch pussukka:

Tähän neuletekniikkaan ihastuin jo viime vuoden puolella ja nyt testailin neuloa pienen palan yhtenä KYH-projektina. Palasesta syntyi pieni pussukka ja ihastuin helppoon tekniikkaan ikiajoiksi. Pinta näyttää vähän jopa virkatulta, vaikka neuloen se syntyy erittäin helposti!

Ensi vuotta ajatellen mulla on jo muutama ajatus. Ensinnäkin voisin yrittää neuloa vähän isompia ja pitkäkestoisempia projekteja. Niin kuin vaikka lisää huiveja! Tai sitten vihdoin sen villatakin. Sukkia on nyt tullut viimeisen parin vuoden aikana tehtyä niin paljon, että omat kaapit alkavat jo pursuilla yli ja vaikka olen tänäkin vuonna useammat sukat lahjaksikin antanut, olisi niitä annettavia sukkiakin vielä aika paljon jäljellä. Toinen ajatus ensi vuotta ajatellen on siis ettei enää niin paljon sukkia. Toki niitä kauniita sukkamalleja tulee varmasti vastaan ja jotkut langatkit ovat vain sellaisia, jotka kirkuvat päästä sukiksi eli kyllä niitä sukkia tullaan tottakai tulevaisuudessakin täällä näkemään. Tähän junasukkajuttuun voisin kyllä oikeastikkin lähteä jos aika vaan riittää, mikään ei ole parempi lahja kuin lämmittävät villasukat.

Tänä vuonna olen oppinut tekemään yhden projektin aina loppuun ennen uuden aloittamista. Toki poikkeuksiakin oli, kesäyön hulluttelun aikaan nyt tietenkin. Mutta tätä samaa kaavaan voisin jatkaa jatkossakin, yksi työ ensin valmiiksi ennen toisen aloittamista. Näin ollen niitä keskeneräisiä hommia ei jää pyörimään lankakoriin. Siitä mieleen, että mulla on tosiaan tuolla ainakin parit sukkaparit keskeneräisinä viime tai edellisvuodesta, pitäisikön repäistä ne ensi vuonna valmiiksi asti! Lankahamstarusta koitetaan taas välttää, mutta tiedän jo nyt etten tule pääsemään kevään ja syksyn lankauutuuksien ohi! Malttia siis lankaostoksiin ja koitetaanpas tuhota tuota olemassa olevaa varastoakin taas poispäin. Sieltä löytyy muuten ainakin parit huivilangat jo valmiina!

Ja niin, siis onhan vuoteen mahtunut paljon muutakin kun vain neuleita ja käsitöitä, mutta tämä kooste nyt tuntui painottuvan tuohon kädentaitopuolelle. Alkuvuodesta tuli suoritettu työharjoittelu pankisssa, kevättalvella ostin uudet luistimet ja uskaltauduin monen vuoden tauon jälkeen jäälle ja toukokuussa miekkonen muutti tänne mun kämppään asustelemaan mun kanssa. Kesäloma meni kirjojen parissa, ehdittiin tehdä viikonloppu matka Mikkeliin, pelattiin paljon frisbeegolfia, otsatukka tuli leikattua syksyllä ja kaksi viikkoa myöhemmin alkoi taas sen pois kasvatusprojekti. Koulun kanssa on ollut vähän tuskaista tämä syksy ja iltojen aikana olen katsonut monet uudet ja vanhat lempparisarjat. Herkkulakot eivät tänä vuonna ole pitäneet kertaakaan ja autotallin vuokraus tuntuu melkein vuoden parhaalta päätökseltä! Mitään maata mullistavaa ei tänäkään vuonna tapahtunut, mutta sitten kuitenkin niin paljon kaikkea pientä!

Lopputulemana todettakoon että mennyt vuosi on ollut melko neulepitoinen ja vaikka nyt viimeisen kuukauden aikana olenkin viettänyt taas pienimuotoista neuletaukoa, toivon todella että ensi vuonnakin puikot kilkattavat taas iloiseen tahtiin. Oppari painaa päälle, kouluakin olisi ja töihinkin pitäisi ehtiä, mutta kaipa sitä jostain ehtii sitä neuleaikaakin tekemään itselleen. Ovathan neuleet edelleenkin itselleni se paras rentoutumistapa!

Neulotaan siis paljon ensi vuonnakin! Oikein onnellista uutta vuotta kaikille!

Vuoden 2013 koosteen pääset kurkistamaan täältä

Pallovalot itsetehden

Voi nenä tämmöistä flunssa-aikaa sanon minä! Luulin pääseväni jo karkuun tätä tautia, joka tuntuu vaivaavan vähän yhtä jos toistakin tuttavaa, mutta torstai-iltana se tauti otti minut kiinni. Tultiin kotiin illalla ja se iski ihan yllättäen, kauhea kylmyys ja täristyäni viltin alla pari tuntia päätin mitata kuumeeni. Jep, lämpöhän se näytti ja aika reilustikkin. Perjantai-aamuna kuume oli poissa, mutta lepopäiväksihän se perjantai sitten meni. Ja koska lepäillessä ei voi tehdä mitään kovin raskasta, päätin vihdoinkin toteuttaa suunnitelmani omista pallovaloista. Näitä pallovalojahan on nähty jo muutaman vuoden ajan joka toisessa blogikodissa, mutta koska itse tyydyn aina ensin ihastelemaan ja sitten vasta haaveilemaan itselleni samanlaisista, olen vasta tämän syksyn aikana herännyt haaveilemaan palloista. Ja koskapa on kiva tehdä itse, päädyin nämäkin siis ihan itse rakentelemaan.

Resepti on varsin yksinkertainen: ohutta puuvillalankaa kerällinen, vesiliimaseosta sekä vesi-ilmapalloja. Pumpataan kotoa kaapin perukoilta löytyneet vesi-ilmapallot sopivan kokoisiksi, sekoitetaan veden joukkoon erikeeper purkin loput, sekoitetaan ja uitetaan puuvillalankaa seoksessa. Sitten vain kieritellään sopiva määrä lankaa vesi-ilmapallon ympärille ja laitetaan kuivumaan. Toistetaan kierittelyprosessi parillekymmenelle pallolle. Illalla jo pallot olivat kuivuneet niin että pääsin puhkomaan vesi-ilmapallot niiden sisältä ja sitten vain iskin pallot sopivista koloista kiinni jouluvaloihin. Nämä omat valoni ovat muuten patterikäyttöiset, nappasin yhden veljeni tilaamista valoista isältäni.

Valmiit pallovalot laitoin roikkumaan keittiön ovenkarmien ympärille. Pari pientä naulaa piti kyllä ensin lyödä karmien yläosaan, että valot pysyivät hyvin paikassaan. Ja toki kiinnitysprosessiin kuului myös se, että joka kerta kun vähän liikuttelin valoja paikasta toiseen, pienet lankapalloset lensivät pois paikoiltaan ja taas sain kiinnittää ne uudelleen. Mietin jo pitäisikö ne kiinnittää valoihin jotenkin paremmin, mutta kun ne lopulta yön yli pysyivät paikoillaan ihan vain noinkin, annoin asian olla. Lopputulokseenkin voi olla varsin tyytyväinen ja tämä tee-se-itse -prosessikin oli kokonaisuudessaan varsin hauska ja toteutuskin tapahtui yllättävän helposti. Mietin olisinko tehnyt puolet palloista valkoisiksi, mutta tykkään kyllä että nuo ovat kaikki punaisia.

Niin ja entäs se tauti? No se palasi tietysti eilen illalla vieläkin korkeammalla kuumeella liitettynä inhottavaan yskään, niin että taas sitä ollaan sängyn omina. Tai sohvan oikeastaan, sillä levitettiin tämä meidän vuodesohva vuoteeksi ja tässä olen oikeastaan maannut eilisillasta lähtien taukoamatta. Vähän harmittaa ja kiukuttaa koko tauti, mutta joskus koko päivä katsellen gilmoren tyttöjä on ihan paikallaan. Niinpä jatkan sarjan parissa. Ja toivon tämän taudin olevan poissa huomenissa, jolloin olisi tarkoitus lähteä reissuun länsinaapuriin. Niin mun tuuria sairastella juuri ennen matkaa! Pöff!

Viime viikolta

Mua on harmittanut viime aikoina niin paljon kun en vaan yksinkertaisesti ehdi tänne blogiin oikein mitään luritella. Toisaalta teen tätä omaksi ilokseni joten en ota paineita postauksista, mutta viime aikoina on tuntunut jotenkin turhauttavalta kun ei tiedä mitä tänne kirjoittaisi. Saatan ajatella että tuosta voisin tehdä blogiin jutun tai sitten tuostakin ja sitten kuitenkin seuraa se ajatus, että ei siitä nyt oikeastaan kuitenkaan saa aikaan mitään kunnon juttua. Olin ajatellut tekeväni tänne jo torstaina sellaista päivä kanssani juttua, mutta en sitten kuitenkaan päivän aikana saanut kaivettua kameraa esille joten se siitä sitten. Musta on tullut varmasti vähän jäykempi sen suhteen mitä tänne kirjoittelen. Vaikka tietoisesti en ole tällaista päätöstä tehnyt. Käsitöiden tekoaika on vähentynyt niin olemattomiin ettei uusia esiteltäviäkään synny samaan tahtiin. Tarkemmin ajatellen olin muuten ihmeellisen ahkera kesällä, oikeasti siis että mä sain kahdessa kuukaudessa parikymmentä neuletyötä valmiiksi! Nyt tuntuu että tahti on tippunut siihen yksi työ kuukaudessa vauhtiin. No mutta jottei tämä nyt menis taas kokonaan marinaksi siitä etten tänne ehdi niin päätin ottaa tänään itselleni (taas) etäpäivän koulusta, kävin aamulenkillä ja päätin kertoilla vähän viime viikon kuulumisia tänne blogin puolelle ennen kuin tartuin noihin kirjapiirin kirjoihin ja luultavasti luen itseni uneen jälleen kerran.
Tässä siis muutamia kuvia viikon varrelta:

Viime viikkoon mahtui muutama uusi lankakerä. Selitin innoissani poikaystävällä että kun musta vähän tuntuu ettei mulla ole vielä tarpeeksi lankoja, niin voisin käydä ostamassa pari uutta kerää. Voitte varmaan kuvitella kaikki ne riemunkiljahdukset tuon miehekkeen suusta! Hih! Torstaina poikkesin Perniön Käsityökeskukseen hakemassa itselleni tämänkin vuotisen Roosa nauha sukkakuvaston ja yhden kerän tuota Roosa nauha lankaakin. Viime vuonna jäin ilman lankoja kun kaikki kivat värit olivat loppuunmyyty, mutta nyt sain itselleni ihanan vaaleanpunaisen kerän. Tuo kuvasto oli itseasiassa vähän pettymys, kirjoneuleet ovat toki kauniiita, mutta kyllä tähänkin kuvastoon olisi edes jokusen pitsineuleisen sukan voinut laittaa. Luulenpa että neulon tuosta langasta siis jonkun viime vuoden kuvaston malleista. Perjantaina lähdettiin Turkuun ystäväparinkunnan luokse ja lauantaina oli vähän shoppailua luvassa. Minä tietysti kinusin päästä Lankamaailmaan ja sieltäkin ostin hetki sitten ilmestyneen Modernit Klassikot -neulevihkosen. Sekä neljä kerää lankaa, huivit olivat shoppailuhetkellä mielessä. Turusta tarttui muutakin mukaan, ostin nimittäin kahdet uudet kengät reissun aikana!

Käsityökeskuksessa vierailu ei ollut ainoa syyni käydä Perniössä torstaina. Soitin nimittäin parturiserkulleni maanantaina ja kerroin että nyt haluan itselleni otsahiukset. Niinpä torstaina istahdin parturin tuoliin ja katselin hiusteni tippuvan lattialle. Pituudestakin napsastiin jonkun verran pois, hiuksiahan ne on vaan ja kasvavat kyllä takaisin, joten sanoin serkulleni että anna mennä vaan! Näistä otsahiuksista ehdin haaveilemaan jo kuukauden verran ja nyt kun olen pari päivää näihin totutellut, mietin että olikohan tämä sittenkään niin hyvä idea. Vaatii vissiin totuttelua taas. Olihan mulla otsahiuksen ylioppilaaksi pääsyyn asti ja sen jälkeen lähdin niitä kasvattamaan pois. Hiukset ovat tottuneet taas olemaan pois otsalta ja vaativat tässä vaiheessa kyllä aikamoista laittoa että pysyvät suorina otsalla. Katsotaan nyt miten tässä käy, päätyvätkö hiuksen pinneilla takaisin pois otsalta vain mahdanko sittenkin tottua taas tähän. 

Alkuviikon karkkihimotuksen aiheuttivat Pollyjen ja Bilareiden yhdistelmäkarkit. Bilarit suklaapäällisellä, aivan totaallisen toimiva yhdistelmä! Sanoisin että tämä on parhain kaikkihyllyltä löytynyt uutuuskarkki pitkiin aikoihin. Tosin ihastuin myös Cloettan Sprinkle suklaalevyihin, molempia uutuuslevyjä tuli maistettua. Viime aikoina namit ovat maistuneet ehkäpä vähän liiankin hyvin ja usein huomaan kauppareissumme päättyvän karkkihyllyyn. Siksipä eilen teimme päätöksen jouluun asti kestävästä karkkilakosta. Sipsit tähän lakkoon mukaan myös. Jospa loppuisi tai ainakin vähentyisi tuo pepun leviäminen. Jouluna saa sitten taas herkutella. Näitä lakkoja on pidetty ennenkin eli en usko tämän olevan liian vaikeaa tälläkään kertaa. Tai sitten olen täällä jo viikonpäästä itkemässä että annoin periksi karkkihimoilleni...

Tästä näyttää nyt tulevan kyllä aikast sekalainen höpöttelypostaus, mutta pistetään tähän nyt vielä yksi kuva. Sunnuntai päivää lähdettiin viettämään enon saareen ja päästiin meriajelulle niin ilmatyynyaluksella, ponttoonilautalla kuin moottoriveneelläkin. Syötiin pullaa mökin keittiön pöydän ympärillä ja katseltiin muita veneilijöitä. Hienosti saatiin pari tuntia kulumaan kyläilyyn ja ilmakin oli kauniin syksyinen. Katsellessani tuota kuvaa en voi olla ihmettelemättä vanhan kännykkäni kameran laatua. Sehän näyttää itseasiassa ihan hyvältä! Yleensä kun tuolla on ottanut tärähtäneitä ja suttuisia kuvia vain. Torstaina sain muuten tarpeeksini tuosta puhelimestakin ja laitoin uuden tilaukseen. Syksy on uudistumisten aikaa vai miten se nyt meni. Vähän on ollut viime aikoina sellainen olokin että jotain uutta tässä kaipaisi ja jotenkin nuo vanhat asiat, niin kuin koulu, tuntuvat jotenkin tosi raskailta. Jospa minä nyt kuitenkin koittaisin edes hiukkasin paneutua noihin lukupiirien ja treenien kirjoihin. Mikään ei muuten ole puuduttavampaa kuin se että jokin kirja on pakko lukea! Paljon mieluummin käyttäisin päivän neulontaan. Ensimmäinen karkkineule tuli muuten eilen valmiiksi ja mielessäni pyörittelen jo seuraavaa. Jospa tuo neulepuoli tästä siis aktivoituisi pian!

Omenantuoksuiset tervehdykset

Heipskukkuu!

Ihan ensin on kysyttävä, että mihin tää syyskuu on oikein hävinnyt? En voi käsittää miten nopeasti päivät menevät ja pikku blogi on jäänyt aivan liian vähälle huomiolle. Tai kyllä mä tiedän mihin aikani hupenee, kouluun ja töihin tietenkin. Vaikka vielä ei tunnu liian raskaalta näiden kahden yhdistelmä, niin totta kai se näkyy vähentyneenä vapaa-aikana. Ja erityisesti vähentyneenä neulonta-aikana. Eipä silti, pientä neulejumistustakin vähän pukkailee ja jotenkin puikkoihin tarttumiseen on suurempi kynnyn kuin ennen. Tosin näitä jumijahan sattuu aina välillä ja yleensä niiden jälkeen neulominen houkuttaa vieläkin enemmän. Karkkineuleet ovat kovasti suunnitelmissa ja ihan tavissukatkin kiinnostavat kyllä, ehkäpä tämä tästä taas. Yhdet sukkaset sain jopa valmiiksikin, vielä kun löydän aikaa jossain välissä kuvata ne. Aamuisin ei oikein ehdi ja jos kerkiänkin käymään koulun ja töiden välissä kotona, en useinkaan ehdi kuin syödä. Ja siis syksyn tulon huomaa kyllä parhaiten siitä että kun kahdeksan jälkeen pääsee töistä, on ulkona jo liian pimeää. Tosin nyt kun nämä kiireisimmät pari viikkoa alkavat olla takana niin iltavapaitakin ja ennen kaikkea viikonloppuvapaita alkaa löytyä. Onneksi on koulusta aina välillä näitä etäpäiviäkin. Niinkuin tänään, jolloin ehdin toteuttaa jo viikon päässäni muhineen suunnitelman ja leipoa omenapiirakkaa. Sain äitini kautta tätini omppuja ja pakkohan niistä oli myös piirakkaa leipoa. Tuoksu on varsin herkullinen, maistaa en vielä ehtinyt.

Tulin siis vain ilmoittamaan että blogi tulee tulevaisuudessa varmasti päivittymään vähän harvemmin mihin viime aikoina on totuttu. Viime viikolla en tosin ehtinyt ollenkaan kirjoittelun pariin, mutta kovasti kyllä koitan tänne jatkossakin edes kerran viikossa jotain höpötellä. Ja jahka saan taas tämän neulontavaihteenkin kunnolla päälle niin sittenhän niitä esiteltäviä käsitöitäkin taas riittää! Palaillaan pian!