Vilautin tätä kuvaa jo joskus viime syksyllä, muutama lyönti oli silloin vielä tekemättä.
Siellä se nyt pilkistelee, mallista opettaja puhui nimellä Lusikkaleivät.
Lankana on käytetty valkaistua nypläyslankaa, paksuus 60/2.
Lankana on käytetty valkaistua nypläyslankaa, paksuus 60/2.
Sain sen joululomalla vihdoin pääteltyä. Hirveä työ, mutta tulipa tehdyksi.
Tarjotinreunustakin vilautin jo Tampereen kädentaitomessujen jälkeen. Jatan aitan osaltolta ostettu.
Valmiina se näytti tältä. Kymmeniä nypläystunteja takana, ei niitä jaksa edes tarkkaan muistella. Jokunen virhekin sieltä saattaa lähemmällä tarkastelulla löytyä, mutta kuka niitä nyt viitsisi etsiä.
Kiinnittäminen ei ollut mitään helppoa, useampi käsipari tarvittiin, mutta siellä se nyt on.
Ei sitä tarjoiluastiana uskalla käyttää, laatikossa sitä ei tahtoisi piilottaa, seinälle tekisi mieli ripustaa!
Olen siihen erittäin tyytyväinen ja ylpeä siitä, että sain sen lopulta valmiiksi.
Täysin ihastunut tuohon malliin, lopputulos on mielestäni parempi mitä uskalsin toivoa.
Leikilläni jo sanoin, että tästä lapsenlapset tulevat tulevaisuudessa tappelemaan, kuka sen saa perinnöksi. Mahdanko itse uskaltaa tarjotinta edes missään tilanteessa käyttää.
Minusta se on vaan niin nätti!
Ihanaa sunnuntaita!
4 kommenttia:
Ihanuus, seinälle minäkin laittaisin. Ottaisin vaan käyttöön suurissa juhlanaiheissa.
Kiitos! Ehkäpä se pääsee tosiaan käyttöön vain suurimmissa juhlissa, sitten kun sellaisia joskus tulee :)
Hei.Sattui silmääni tällainen jo vanha blogipäivitys. Tein itse vuosi sitten kaksikin tuollaista "lusikkaleivät" liinaa. Tosi hyvä idea tuo esillepano. Mulla tuli molempiin liian näkyvä virhe. Tai toisen liinan päättely jä liian näkyväksi. Pakko pitää pöydän päällä ja aina joku esine virheen kohdalla.
Tämä malli on kyllä yksi kauneimmista nypläysmalleista mielestäni :) enkä usko, että niitä virheitä kukaan muu osaa edes etsiä kuin itse tekijä. Sanoin nimittäin tädilleni että yhdestä tekemästäni liinasta löytyy virhe ja hän sanoin että tuossahan se onkin ja näytti ihan väärää kohtaa. Eli ei hän sitä oikeasti löytänyt :D Sitä on välillä itse vain vähän liian kriittinen omaa tekemistään kohtaan. Näiden päättely on kyllä ärsyttävää hommaa! Mutta on ne niin ihastuttavia sitten valmiina, oli virheitä tai ei :) Meillä opettaja puhui aina käsityön leimasta, tehdastekoiset ovat virheettömiä, käsitöissä saa näkyä tekijän kädenjälki. Minusta se oli viisaasti sanottu! :)
Lähetä kommentti