torstai 27. marraskuuta 2014

Siniset pitsisukat




Joiden alkuperäinen malli on nimeltään punaiset pitsisukat. Päädyin palmikkosukkien tekoa aloittaessa selailemaan Novitan Sukkalehteä ja sieltä löytyi taas monia itseäni miellyttäviä sukkamalleja. Tuo lehti on kyllä mainio, silloin kun ostin sen, ihastuin ihan eri malleihin mihin nyt. Niin kai se oma mieli muuttuu ja pikkuhiljaa tulee tehtyä melkein jokainen tuon lehden malleista. Nyt siis ihastuin malliin R eli pitsivartisiin sukkiin. Omiin sukkiini nappasin tuon mallikerran taas ja mallista poiketen tein koko varren pitsineuletta. En siis taaskaan mennyt ihan ohjeen mukaan. Väriksi valikoitui syksyllä poistunut tumma turkoosi, joka kyllä kuvissa näyttää enemmänkin siniseltä. Näiden kuvaamista muuten odottelin pari päivää, voisko tuolla ulkona oikeasti jo kirkastua?! Mutta ei, harmaus jatkuu, se kai kuuluu tähän vuodenaikaan. Ja tää säästä valitus kuuluu kaiketi kanssa, heh! Takaisin sukkiin. Tämä mallineule oli helppo neuloa ja lopputuloksesta tuli nätti. Pientä kikkailua sain tehdä kantapäästä eteenpäin kun tuntui että puikoilla on aivan liikaa silmukoita. Sukka näyttääkin ilman jalkaan todella leveältä ja lyhyeltä, mutta jalkaan vedettäessä se istuu onneksi täydellisesti.

lauantai 22. marraskuuta 2014

Ylioppilaan kutsukortit




Nyt kun kutsutut ovat jo korttinsa vastaanottaneet, uskallan laittaa nämä tännekkin. Meidän äiti tosiaan toteutti haaveensa ja kirjoitti itsensä ylioppilaaksi tänä syksynä muutaman aikuislukio vuoden jälkeen. Hienoilla arvosanaillakin päästään lakkia itsenäisyyspäivänä juhlimaan koko suvun kesken. Me laitettiin viime lauantaina korttipaja äitini kanssa pystyyn ja askarreltiin nelisenkymmentä kutsukorttia. Tarvikkeet äiti oli ostanut valmiiksi ja mulle jäi tehtäväksi lähinnä ideoida ulkoasu ja aloittaa toteutus. Päädyttiin tekemään korteista melko simppelit, niitä kun sai askarrella niin monta. Vaaleankeltaiseen korttipohjaan liimattiin ensin valkoisesta kimallepaperista suikale, jonka reunat leikattiin kuviosaksilla. Kutsupaperista leikattiin neliö ja sen ympärille vaaleanliilasta paperista reunus. Ylioppilaslakkitarrat äiti liimasi valkoisella ja leikkasi tarkasti ja lakki kiinnitettiin kohotarralla kiinni. Sunnuntain käsityömessuilta ostettiin vielä kutsutarrat ja pitkän etsinnän jälkeen löydettiin oikeansävyistä ohutta liilaa nauhaa (oli muuten aika vähässä nauhakauppiaat tuolla messuilla...), joten askartelut viimeisteltiin maanantaina. Kortin sisään tuli siis erillisellä välilehdellä kutsun tekstiosia, joka kiinnitettiin korttiin nauhalla kiinni. Sisäpaperi oli samaan vaaleanliilaa kuin tuo neliön lilakin. Lopputulokseen oltiin kumpikin tyytyväisiä ja pienellä vaivalla saatiin kauniit kortit lähetettäväksi. Epäilin ensin tuota väriyhdistelmää, mutta lopputuloksen nähtyäni olen kyllä varsin tyytyväinen näihin. Värit sopivat yhteen ja näistähän tuli varsin tyylikkäät!

Niin ja tännehän on tullut uusia lukijoitakin, sydämellisesti tervetuloa!

torstai 20. marraskuuta 2014

Pitkää palmikkoa




Taisin jo mainitakkin, että palmikot kuuluvat mielestäni syksyyn (tosin nakkasin nyt puikoille pitsineuletta, jonka väitin olevan kevään juttu, mutta mitäs siitä..). Niinpä päädyin haaveilemaan polvipituisista palmikkosukista. Valkoinen on vähän arka väri, mutta niin puhtoinen ja kaunis, niinpä toteutin sukkani valkoisesta Seitsemästä veljeksestä. Malli näihin löytyi Novitan sukkalehdestä, tosin olin jostain aiemmasta lehdestä kopioinut samaisen palmikkomallin villapaidasta ja tätä kopiopaperiani käytin mallina tehdessä. Lehdet on jotenkin niin isoja ja kömpelöitä tuossa vieressä pidettäviksi. Vaikka palmikon malli on aika simppeli, niin tykkään silti seurata kaaviokuviota, näin vältyn purkamisen uhalta. Alussa mulla oli silmukoita per puikko 20 ja kavennuksia tein suunnilleen aina yhden mallikerran toiston jälkeen niin että kantapäähän päästessä silmukoita per puikko oli 14. Tämä on yleensä se määrä millä teen miesten sukkaa, mutta tuo palmikon kohta on aika joustamaton, joten lisäsilmukat eivät olleet haitaksi. Palmikkokuvio toistuu yhdessä sukassa 11 kertaa ja näistä tuli melkein polveen asti uloittuvat siis. Tuon kärjen kanssa sain tehdä vähän temppuja, mutta lopulta siitäkin tuli hyvin istuva. Nämä olivat sellaiset sukat, joiden tekoajan välissä tuli tehtyä kolmet junasukatkin, aina sillon kuin palmikon seuraaminen tökki, oli pakko saada jotain aivotonta neulottavaa. Mutta olen niin tyytyväinen kun sain nämä valmiiksi!

maanantai 17. marraskuuta 2014

Messutuliaiset





Näitä messupostauksia kumpuilee nyt jokaisesta käsityöblogista, joten laitellaanpas tännekin messukuulumisia. Minäkin pääsin taas tänä vuonna siis Tampereen Kädentaitomessuille, viime kerrasta olikin aikaa pari vuotta. Matkaan lähdettiin kansalaisopiston ryhmän kanssa ja meidän bussi olikin melkein täynnä innokkaita messuilijoita. Oltiin jo kymmenen paikkeilla Tampereella ja puoli viiden aikaan lähdettiin takaisin kotia kohti. Meillä oli siis runsaasti aikaa kierrellä messuilla. Ja kierreltävää tosiaan riittikin, melkein loppui voimat kesken jo loppuvaiheessa. Kojut pursuilivat ihastuttavia käsitöitä ja katseltavaa kyllä oli. Ostettavaakin löytyi ja onnistuin tuhlaamaan melkein koko messubudjettini. Lankoja lähdin ensisijaisesti hakemaan, mutta saalis jäi varsin köyhäksi. Ehkä ihan hyväkin niin, en mä nyt välttämättä uusia lankakeriä tarvitse. Ostin lisää Teeteen Elegant lankaa ja pyörittelin jo huiviajasta mielessäni. Vielä viisi minuuttia ennen pois lähtöä kävin uudelleen samalla kojulla ja nappasin mukaani vielä pari kerää Baby Alpaca Silk lankaa, ne kun jäivät pyörimään mieleen ensimmäisellä ostoskerralla. Novitan osastolta sai puikkoja eurolla ja noita peruskokoisia tuli hamstrattua, lankatarjonta oli sunnuntai aamusta jo mielestäni huononpuoleinen, niin kai se on että ne parhaat ostokset saisi tehtyä heti perjantaina. Tästä ei kuitenkaan masennuttu, vaan löytyihän meille vielä paljon muutakin kivaa ostettavaa.

Kankaiselta ostin parit kangaspalat kivoissa kuoseissa ja vaikka ajattelin että askartelutarvikkeita en tänä vuonna kotiin kanssa, niin kannoinpa kuitenkin parit paperivihkoset ja ääriviivatarroja joulukortteihin. Painivimmat kannettavat olivat kuitenkin nuo kirjat, ja niitä puoli päivää kannettuani, voin todeta niskojeni olevan nyt todella jumissa. Siitä taisi kertoa jo eilisiltainen päänsärkykin. Reppu olis ihan mahtava mukaan otettava tuleville messuille! Pienempiä ostoksia tein ostamalla Paapiilta pari korttia ja kaksi söpöä pupu-puunappia, pari muutakin korttiostosta tein noiden neulojatyttöjen muodossa, pientä keramiikkalapasta en myöskään päässyt ohittamaan enkä tuota sudenkorento kaulakorua. Roosanauhaheijastimen ostin nyt viimein myös messuilta ja lopuksi vielä käytiin hakemassa ruissipsejä kassillinen sekä kanelisia omenatikkuja ja kotona odottavalla poikaystävällä vielä suklaakookospalloja (ne taisivat kadota jo parempiin suihin, siksi eivät ole kuvissa..). Pihalta ostettiin äitini kanssa vielä kaikille kotona odottaville pojille pullaa ja munkkeja. Varmasti tuli tehtyä siis tarpeeksi ostoksia ja bussiin palattiinkin useamman muovipussin kera. Messuosastoja en kuvannut, kamerakin oli kotona joten tässä nyt vain näitä ostoskuvia. Meillä oli oikein mukava sunnuntai, joka tuntuu vielä tänäänkin jaloissa, kyllä tuollainen koko päivän kävely on vain rankkaa hommaa. Katsotaan jos ensi vuonna mentäisiin taas uudestaan!

lauantai 15. marraskuuta 2014

Lilat sormikkaat


Joskus ei vain jaksa lähteä pihalle etsimään kivaa kuvauspaikkaa. Silloin kuvat napsaistaan yleensä parvekkeella, mutta tänään ei laiskana jaksanut lähteä edes sinne. Niinpä olohuoneen seinä saa kelvata tällä kertaa kuvaustaustana. Seinä ei kuitenkaan ole nyt se pääpointti, vaan toivottavasti huomio kiinnittyy noihin sormikkaisiin. Nämä odottelivat pari viikkoa päättelyä (niin kuin monta muutakin työtä) ja vihdoin aamulla nappasin päättelyneulan käteeni. Miten sen päättelyn kanssa on muka aina niin hankalaa, eihän se todellisuudessa vie kovinkaan montaa minuuttia edes! Nyt ovat kuitenkin valmiit ja kuvattunakin. Melkeen saa taas taputtaa itseään olalle, hehe! Näistä tuli mielestäni aikast kivat, vaikka eivät ne oikein tähän vuodenaikaan enää sovi tuon pitsineuleen reikäysyyden vuoksi. Ulkona on muuten kylmä! Ja minä en oikein tuppaa sitä muistamaan kun lähden ovesta ulos, niin että tälläkin viikolla olen kulkenut ilman käsineitä joka paikkaan. Niin kuin tässä ei nyt muka omistaisi yhtään lapas- tai sormikasparia, useammat uudetkin tullut neulottua syksyn aikana. En ehkä muutekaan pääse oikein tähän talvimoodiin, en ole vielä pukenut housujen alle lämmittämään sukkahousuja kertaakaan, vaikka edeltävinä vuosina heti kun lämpötila laskee alle viidentoista asteen, en voi kuvitellakkaan olevani ilman sukkiksia. Nyt olen kuitenkin pärjännyt ilmankin ja uloslähtiessäkin tulee vaan napattua takki päälle ja ne tumput jäävät aina kotiin. Pitää ehkä tehdä pikku hiljaa parannus tähän asiaan ja ehkäpä nämä uudet sormikkaat pääsevät paikkaamaan asiaa. Näiden alle täytyy kyllä varmaan pukea toiset sormikkaat ettei rei'istä palele. Vyötteen hävitin näistä lankakeristä johonkin, lanka oli jo useamman vuoden lankakopassa muhinutta, oliskos ollut Palinoa? No merinoa joka tapauksessa niin ettei ihoa vasten kutita. Pitsineuleen nappasin jostain sukkien ohjeesta ja hyvin toimii sormikkaissakin. Ja tuo väri, se on kyllä yksi lemppareistani! Lopputulokseen tyytyväinen on siis hän.

tiistai 11. marraskuuta 2014

Täydellinen mekko ja asustehaaveet


Asujuttuja ei olekaan täällä näkynyt vähään aikaan, mutta päivä päivältä lähestyvät juhlat saivat minut pitkästä vaatekriiseilemään ja niinpä päädyin selailemaan nettikauppojen valikoimaa. Kyseessä ovat siis äitini ylioppilasjuhlat itsenäisyyspäivänä ja tokihan näinkin isoa tilaisuutta varten tyttö tarvitsee uuden mekon. Täydellisen yksilön bongasin Zalandon valikoimista ja eilen hain pakettini postista ja pääsin kokeilemaan mekkoa ylleni. Ja sehän sopi ja oli oikein valtaisan ihana. Tämä kyseinen mekko näkyy siis tässä kollaasini keskiössä ja toimi innoistuksena etsiessäni kokonaisuutta asulleni.

Mekko on siis väriltään tummansininen ja alareunassa siinä on valkoinen pitsi. Kangas on paksuhkoa ja laskeutuu kivasti. Pituutta on melkein polviin asti, takaa löytyy kultainen vetoketju. Tuo kultainen vetskari määrittikin korujen värin, yleensähän en kultaista pidä, mutta kun vetoketju on niin näkyvä elementti, en viitsi hopeaa sotkea kuvoihin. Oikeastaan kun vetäisin tuon mekon päälleni, ajattelin heti että kultaiset korut voisivat toimia tämän kanssa ja ajatukseni jälkeen vasta kiinnitin huomiota siihen, että mekon vetoketju on kultainen ja erittäin näkyvä. Siispä koruostoksille on ehkäpä suunnattava. Kollaasin kaulakoru ja korvikset löytyivät Lindexin sivuilta. Pitkät roikkuvat korut ovat mieleeni ja tuo koru sopisi kivasti mekon korkeaan kaula-aukkoon. Rannekoruja en ole pariin vuoteen käyttänyt, parit kultaiset yksilöt löytyvät kotoa ja kollaasin korut ovat Henkkamaukasta. Samoin kuin tuo söpö hiuspanta, sen avulla voisin jättää hiukseni auki. Ainoa ongelma on vain nuo leikkaamani otsahiukset, joita olen nyt taas kasvatellut pois. Ne ovat niin lyhyet kuitenkin vielä että muodostavat pienen töyhdön kiinni ollessaan. Tai sitten marssin parturin tuoliin ja leikkaan ne takaisin lyhyeiksi, niin että niitä voi pitää otsalla. Mutta ehtii sitä hiuskriiseilemään paremmin lähempänä juhliakin.

Hihaton mekko on muuten juu ihan kiva, mutta juhlien aikaan voi olla vähän vilpostakin. Jokin pitkähihainen olisi siis hyvä olla olemassa ja H&M:stä löytyi simppeli valkoinen villatakki. Vaatekaapistani löytyy itseasiassa melkein samanlainen valkoinen, jossa on pitsiä hihoissa. Tämä kyseinen takki voisi toimia hameen kanssa, täytyykin sovittaa. Ettei tarvitsisi lähteä etsimään uutta. Katselin Henkkamaukan nettikaupasta myös tummansinistä jakkua, mutta luulen että jakku tuntuu liian viralliselta vaatteelta. Vaikka kyseessä onkin arvokas juhla ja vielä itsenäisyyspäivänä, niin silti luulen että jakku päällä olisin liian virallisen oloinen. Villatakit on ehkä enemmänkin se mun juttu. Toki mekon kanssa sopivi vain joku hartiahuivikin, valkoinen, pitsinen ja itseneulottu olisi aikast mukava, mutta neulomiseen ei taida enää olla aikaa varsinkin kun neulomuslista on nyt jo aika pitkä.

Sopivan oloinen laukku löytyi myös H&M:n verkkokaupasta, kultainen pikkulaukku olisi juuri sopiva juhliin. Luulen että tämä on ainakin sellainen, jota lähden kaupasta etsimään. Valkoisia pikkulaukkuja minulta löytyisi muutamakin, mutta ihastuin täysillä tuohon kultaiseen. Se on juuri sopivan kokoinenkin kännykälle ja huulikiillolle, mitä sitä muuta juhlissa edes tarvitsee. Kameraa varten pitää kuitenkin ottaa oma laukku. Kengät ovatkin sitten se suurin mietinnän kohde. Kollaasin balleriinat nekin Henkkamaukasta ja olisivat mukavan söpön näköiset. Yhdet pienellä korolla varustetut balleriinat tummansinisenä pitäisi löytyä myös jostain kotoa kenkälaatikon perukoilta, samoin kuin paritkin valkoiset korkokengät. Mietin vain jaksanko koko päivää olla koroissa, vaikka juhlissa tykkäänkin korkkareihin pukeutua. Tummansiniset nilkkuritkin minulta löytyy, mutta niiden päällä on hopeisia pallukoita, joten ne taitavat olla poissuljetut. Nilkkurit olisivat muuten sellaiset kengät, jotka voi mielestäni pukea korkkareiden sijaan tällaisiin syksyllä tai talvella järjestettäviin juhliin.

Olen niin onnellinen, että mekkokriisi on ratkaistu näinkin hyvissä ajoin ennen juhlia. Olen juuri niitä ihmisiä, jotka lähtevät vielä paniikissa puoli tuntia ennen juhlien alkua ostamaan itselleen uutta mekkoa kun kaapista ei muka löydy jo valmiiksi jotain. Vaikka todellisuudessa sieltä löytyy muutama ihan hyväkin yksilö. Nyt mekko on kuitenkin hankittu ja odotan jo innolla että saan sen pukea juhlapäivänä päälleni. Pienet shoppailut on kyllä pakko tehdä noiden asusteiden suhteen ja kenkäasiaa on vielä pohdittava. Onhan tässä vielä muutama viikko aikaa.

sunnuntai 9. marraskuuta 2014

Haitarisukat




Esitelläänpäs näin isäinpäivän iltaa sukat, jotka tein äidilleni tuossa jokin aikaa sitten. Iskä halusi itselleen tänä vuonna lahjaksi uudet sisäpelitossut, joten koska hälle ei tullut neulottua mitään, on aika loogista esitellä siis jotain äidille neulomaani tänään. Heh! Äiti esitti siis toiveen että hän haluaisi ruttuvarsisukat vähän pidemmällä varrella ja nimenomaan sammaleenvihreänä. Minä taisin ensin vähän puhista että juurihan mä viime syksynä neuloin sulle ruttusukat mutta sinisestä. Parin päivän päästä tuli puhetta siitä ettei seiskaveikan valikoimissa ole tänä syksynä oikeen sammaleenvihreää ja äiti vähän peruikin jo sukkapyyntöään, ei tarvitse kuulemma. Tulin sitten kuitenkin piipahtaneeksi paikalliseen lankakauppaan ja sieltä löytyi alekorista ihan täydellisen väristä villalankaa. Tämä on nimeltään Otava, Novitan lankoja tääkin, mutta jotain hetken sesonkijuttuja. Nyt kerät olivat siis puoleen hintaan ja niinpä nappasin koriini niitä neljä kappaletta ja kiirehdin kotiin laittamaan sukat alulle. Nämä tein edeltävistä ruttusukista poiketan hieman eri tavalla, eli tällä kertaa neuloin koko ajan neljä kerrosta oikein ja seuraavat neljä nurjaa. Silmukoita loin alkuun hieman reilummin ja kavensin noin 20 kerroksen jälkeen. Lankaa meni vajaa kolme kerää ja sukkien kooksi määrittelisin vajaamittaiset polvisukat. Lanka oli miellyttävää neuloa ja valmistakin tuli aika nopsaan. Ja äiti tykkää!

keskiviikko 5. marraskuuta 2014

On mulla yksi toivomus nyt sulle Joulupukki...


... tai sitten pikkuisen enemmänkin kuin vain yksi

Päästiin vihdoin marraskuuhun ja sehän ei tarkoita mitään muuta kuin haaveiluja jo siitä lähettyvillä siintävästä joulusta. Alle kaksi kuukautta enää, jee! Hain vanhempieni luota eilen uudet jouluvalot, jotka olisi tarkoitus iskeä tuonne parvekkeelle joku päivä ja pikkuisen tekisi mieleni kaivaa jo punaista verhojen ja tyynyjen muodossakin esiin. Tänä vuonna tuskin ostelen juurikaan mitään uusia sisustusjuttuja jouluksi, tosin haaveilen jouluisesta verhosta myöskin keittiöön ja yksi viime vuotinen DIY-tyynyprojekti jäi tekemättä eli sen voisi toteuttaa jossain muodossa täksi jouluksi. Vaikka ei meidän sohva kyllä kaipaa yhtään uutta tyynyä, varsinkin kun mies tykkää rötvätä kaikki kauniit tyynyasetelmani samantien yhdeksi myttykasaksi. Joulukorttitarvikkeita kävin hakemassa alkuviikosta ja vauhtiin pitäisi päästä pikkuhiljaa. Haaveilin myös kirjailevani ruokapöydälle jouluiset tabletit, mutta luulen tämän olevan sillainen projekti joka jää kyllä odottelemaan tulevia jouluja. Tai katsotaan nyt.

Marraskuun alku tarkoittaa toki joululahjahaaveilujen aloittamistakin. Keräilin yllä olevaan kollaasiin tämän vuoden lahjahaaveitani ja tein huomion viime ja edellisvuoden listoihin nähden, mähän toivon joka joulu kovin samantapaisia asioita! Tänäkin vuonna listalle päätyi vähän astioita, pussilakanoita, mukava pyjama (noi housut on vaan ihan mahtavat!) sekä jotain pientä extraa. Tänä vuonna extratoiveet liittyvät viime vuonna saatuun kameraan, nyt kun olen vuoden kuvaillut käsivaralla, totesin että jalustan hankkiminen voisi olla ihan hyvä idea. Yhden höpsöttelynkin laitoin listalle mukaan, näin yksi päivä näyteikkunassa tuollaisen esi-isä-muumi pehmon ja voi että, suloisempaa saa kyllä hakea! Tämä on pakko saada! (mahdanko mä koskaan kasvaa aikuiseksi?!) Tänäkin vuonna se suurin toive liittyy kuitenkin siihen jouluntunnelmaan. Tavaroista siis viis, mutta voiskos tänä jouluna olla lunta. Tänä jouluna joudun viettämään myös osan aattopäivästä töissä ja sen jälkeen toivon että voin joulu- ja tapaninpäivän viettää vaan rentouttavaa joululomaa. Syödä suklaata ja möllötellä vain. Se on sitä joulunrauhaa parhaimmillaan!

Takaisin vielä kuitenkin tuohon toivelistaan: 1. Arabian Piilopaikka tarjoilukulho on kuvioitu ihastuttavasti 2. H&M:stä löytyi kiva laukku, jonne mahtuisi ehkäpä jopa läppärikin 3. Vaatetoiveita ei pidä unohtaa, neule Cubukselta 4. Pieni ja pörröinen esi-isä Muumi-pehmo 5. Suloiset rusettitossut löytyivät nekin H&M:ltä, tämmöiset voisi melkein neuloa itsekkin 6. Martinex:lta löytyi punatulkkukulho, sopisi yhteen jouluisen punatulkkuverhoni kanssa (näitä taidan kyllä käydä hakemassa jo itse ennen joulua) 7. Taikamuumi-pussilakana Finlaysonilta 8. Pyjama H&M 9. tässä varmaan se tarpeellisin toive eli kameraan jalusta ettei käsi enää tärrää kuvia piloille.

Loppuun vielä yksi extra-lahjatoive joka sai meikäläisen kiljumaan maanantaina ääneen kun tämän bongasin Hobbyhallin kuvastosta. Minions-pussilakana olisi tälle hömelölle oikein sopiva lahja myöskin. PAKKO SAADA!

sunnuntai 2. marraskuuta 2014

Lämpimät lapaset




Ihastelin ruokaostosten yhteydessä Prismassa Isoveljen uutta syklaamin sävyistä lankaa (näyttää muuten todellisuudessa vähän tummemmalta kuin noissa kuvissa) ja nappasin hetken mielijohteesta kerän mukaani. Ja jo kotimatkalla olin päättänyt mihin lanka päätyisi: lapasiin tietysti. Kumma sinäänsä, mulla ei ole kovinkaan montaa lapasparia itselläni, tuleehan noita aina välillä tehtyä, mutta käyttöön asti eivät päädy useinkaan. Ihastuin kuitenkin tähän väriin niin kovin että nämä lapaset kyllä päätyvät käyttöön. Ja koska palmikot tuntuvat olevan nyt mieleeni, niin näihinkin laitoin keskelle palmikontapaisen. Tuon kärjen olisi voinut tehdä jollain muulla tapaa, mutta enhän sitä tietysti tehdessä tajunnut. Ompelin näihin myös Ikean vanhasta fleecepeitosta vuoren, eli lapaset ovat todella lämmittävät. Pikkuisen tuo valkoinen fleece paistaa läpi jostain kolosta, mutta eipä tuo haittaa. Paksusta langasta isoilla puikoilla tehtäessä lapaset valmistuivat jo yhdessä illassa, tosin vuoritusta ne odottivat muutamankin viikon. Vielä ei ehkä ole näin lämpimille lapasille käyttöä, mutta eiköhän näidenkin aika vielä tämän talven aikana tule.

Marraskuu pääsi alkamaan ja vapaa viikonloppu tuli kyllä tarpeeseen, vaikka jokseenkin pitkältä on tuntunutkin. Eilen katsottiin poikien kanssa perinteinen pyhäinpäivän Jaska Jokusen Suuri kurpitsa jakso, vanha vhs-kasetti jaksoi vielä toimiakkin. Alkuillasta piipahdettiin katsomassa Muumit Rivieralla leffa ja illaksi lähdettiin istumaan iltaa ystävien luokse ja siitä anoppilaan yöksi. Iltapäivästä kotiuduttiin takaisin omiin nurkkiin ja pienten päikkäreiden jälkeen joulujutut pyörivät kovasti mielessä. Käytiin katsomassa jouluvaloja Hongkongista kotimatkalla, haluaisin tuonne partsille uudet valot, sellaiset roikkuvat mielellään. Sopivia ei kuitenkaan vielä löytynyt, joten etsintä jatkuu. Toki ne vanhatkin aion tuohon ikkunaan iskeä tässä lähipäivinä, näitä uusia haaveilin noihin parvekelaseisin roikkumaan. Joulukorttien teko pitäisi pikkuhiljaa aloittaa ja jotenkin tekisi mieli tehdä tälle asunnollekin jo jouluista ilmettä. Ahdistelen vain tätä tavaranpaljoutta, miten tänne laittaa mitään jouluista kun nyt jo nurkat on niin täynnä?! Tämä marraskuu tuntuu kyllä joka vuosi olevan sellaista joulunodottelun aikaa, tässä vaiheessa jouluun on vielä pitkä matka, mutta äkkiä se sieltä lopulta kuitenkin tulee. Jatkan siis joululahjatoivelistani keruuta tämän illan!