sunnuntai 27. tammikuuta 2013

Palmikkosukat




Palmikkosukat
Lanka: Vuorelman Veto
Puikot: kolmoset
Menekki: molemmat sukat tehty omasta 100g:n vyyhdistä ja lankaa jäi kummastakin jäljelle
Fiilis: TYKKÄÄN!

Sain päähäni idean, että haluan tehdä sukat, joissa menee toisessa reunassa palmikkokuvio, joka muodostaisi vähän niinkuin kaksinkertaista pallerokuviota. Etsin netistä erilaisia palmikkovaihtoehtoja, ja lopulta törmäsin tämän malliin. Joskus olen sormikkaisiin käyttänyt samantapaista kuviota, mutta yhden silmukan sijaan kuvio on tehty kahdella silmukalla yhtä aikaa, niin että kuvio on paksumman näköistä (ymmärtääkö kukaan mitä mä höpisen?). Joulun tienoilla valmistui toinen sukka, toisen jäivät odottamaan valmistumistaan eiliseen asti. Palmikkokuvio oli kiva ja aika helppokin tehdä ja Veto on kiva lanka neuloa. Ja toi väri on niin oikea lilansävy, kerrassaan ihana!


Voisin pikkusen ohjeen tapasta koittaa vääntää. Olen yleensä sellanen neuloja, joka ei kauhean tarkkoja ohjeita tee ja yleensä kirjottelen ohjetta sitä mukaan johonki lähimmälle paperille kun ensimmäinen sukka valmistuu, että osaan sitten tehdä toisen samalla tapaa :)

Eli: luodaan ensin neljälle puikolle jokaiselle 18 silmukkaa. Aloitetaan tekemään 2o2n neulosta niin että puikon aloittaa ja lopettaa aina 1 nurja (eli siis 1n2o2n...2o1n). Tehdään 7 kerrosta ja kavennetaan 7:llä kerroksella oikean jalan sukkaa tehdessä 1 silmukka toisen ja neljännen puikon lopusta (vasemman jalan sukassa sitten kavennukset ensimmäisellä ja kolmannella puikolla) -> nyt puikoilla 18-17-18-17

Aloitetaan kuvio. Oikean jalan sukassa se tulee puikolle 3 ja vasemman jalan sukassa puikolle 4. Kannattaa tässä vaiheessa siirtää kuviopuikolle (kolmos tai nelospuikolta, riippuen kumpi on kuviopuikko niin siltä toiselta) 2 silmukkaa, helpompi tehdä. Eli siis nyt kolmannella puikolla neulotaan ensin 3s oikein, sitten tehdään alapuoleisen kaavion mukaan alin rivi ja kaavion jälkeen vielä 3s oikein. Muutoin neulotaan koko ajan sukkaa oikein, paitsi kuviokohdassa.

Toistetaan kuviota, kunnen kerroksia on yhteensä 40. Kerroksella 41 kavennentaan taas 2silmukkaa pois. Itse kavensin oikean jalan sukassa kakkospuikon lopussa ja nelospuikon lopussa kummassakin yhden pois neulomalla 2s oikein yhteen. Vasemman jalan sukassa ykköspuikon alussa ja kolmospuikon alussa sama homma. Jatketaan. Seuraava kavennus kerroksella 61, jolloin oikean jalan sukassa ykköspuikon ja kolmospuikon alussa kavennukset ja vasemman jalan sukassa kakkospuikon ja nelospuikon lopussa. Viimeinen kavennus vielä kerroksella 81 jolloin kavennukset samallatapaa kuin kerroksella 41. Jatketaan neulomista kunnes kerroksia on kasassa 90. (en muuten tiedä miten tarpeellisia nuo kavennukset on, mutta itse paksupohkeisena tykkään kaventaa muutaman silmukan pois koska taas jalkaterä ei ole niin leveä, eli oman maun mukaan voipi kavennella, enemmänkin ja tiheämminkin jos tarpeelliseksi näkee tai jättää kaventatta noinkaan paljoa)

Nyt puikot 1 ja 2 aloittavat kantapään. Silmukoita puikoilla tässä vaiheessa yhteensä 32. Neulotaan 26 kerrosta ja jaetaan 9-14-9 eli kantapään kavennukset. Kavennetaan siis kummastakin reunasta 9 silmukkaa pois. Kun kantapäänkavennukset tehny niin poimitaan kantalapun reunoista kummaltakin puolelta 14 silmukkaa ja jaetaan jäljelle jääneet kantapään silmukat näille kahdelle puikolle joilla äsken poimittiin. Jatketaan neulomista kaikille puikoilla, tehden mallineuletta taas. Kavennetaan joka toinen kerros näiltä puikoilta joille äsken poimittiin 1s niin että lopulta puikoilla on enää 15s. (tässä vaiheessa siis puikot jotka ei osallistuneet kantapäähän niin niillä yhteensä 32 s ja kantapäätä tehneillä puikoilla kummallakin 15s). Tehdään yhteensä 65 kerrosta tai niin pitkälle kun oma jalka vaatii. Kärkikavennukset tein tavalliseen tapaan eli kavensin joko puikon lopusta kolmanneksi viimeisen yhteen toiseksi viimeisen kanssa tai puikon alussa toisen ja kolmanne silmukan yhteen. Mallineuletta tein kavennuksista huolimatta loppuun asti. Kun silmukoita on enää 2 per puikko, katkaistaan lanka ja vedetään se loppujen silmukoiden läpi ja päätellään.

Valmis! On mulla vähän vielä harjoittelemista näiden ohjeiden kirjoittamisessa. Mutta kutakuinkin tuohon tapaan, olen sitä mieltä, että neulomisessa on oikein vähän improvisoida ja tehdä niinkuin itsestä parhaalta tuntuu samalla kun neule edistyy :)


lauantai 26. tammikuuta 2013

Lauantaiherkku: Popoverit


Viime aikoina karkkilakko on esittänyt todella pahoja vieroitusoireita. Makeat jutut maistuisivat jatkuvasti enkä malta odottaa, että pian olisi jo hiihtoloma ja saisin pitää taukoa lakosta. Toisaalta kun itse määrää lakkonsa säännöt, niin saa vähän joustaakkin ja antaa periksi sokerihampaan himoille. En edes tiedä haluaisinko varsinaisesti syödä karkkeja, mutta kaikkea muuta makeaa kyllä. Viime sunnuntaina paistelin lettuja ja pitkin viikkoa olen napostellut keksejä.

Lauantai-iltaan oli pakko keksiä myös jotain makeaa ja veljeni kanssa mietittiin pitkä tovi, että mikä oli se leivonnainen, joita tehtiin joskus viime syksyllä. Lopulta muistettiin, popoverit! Vähän pannukakkusmainen juttu, mutta tehdään muffinivuokaan. Resepti on erittäin yksinkertainen:

2 kananmunaa
2,5 dl jauhoja
2,5 dl maitoa
hyppysellinen suolaa

Sekoitetaan kaikki ainekset keskenään ja annetaan taikinan turvota noin puolituntia. Muffinipelti voidellaan (paperiset vuuat eivät tähän hommaan käy!) ja taikinaa kaadetaan vuokiin noin puolilleen. Uuni 175 astetta ja paistoaika noin 25 minuuttia. Taikina kohoaa uunissa aikalailla, mutta laskee kun popoverit ottaa pois uunista. Annetaan hetki jäähtyä, päälle mansikkahilloa ja kermavaahtoa. Oi nam! Namihammas on tyytyväinen ja makeaöverit taattu!

Vähän voisi näistä muistakin makeista luopua, mutta mietitään asiaa uudelleen maanantaina. Pieni herkuttelu silloin tällöin on kyllä mielestäni ihan suotavaakin. Hauskaa lauantai-illan jatkoa!


keskiviikko 23. tammikuuta 2013

Tänään


Ihana ihana aurinko!


Miten haluaisin iltaani tänään viettää?
 Uusin cosmo putosi postiluukusta eteisen lattialle, gilmoren tyttöihin ei vaan koskaan kyllästy ja sormet syyhyäisivät neulomaan. Oi että kuulostaisi hyvältä illalta!


Ja miten tulen iltani viettämään?
 Voi plääh, oikeustiedon tentti meni uusintaan kun allekirjoittanutta ei oikein nappaa koko aihe. Tunasubin voimalla siis pänttäämään! Tästä tulee piiiiiitkä ilta!

Koulukiireitä pukkaa muutenkin sen verran, että katsotaan saisko tää viikonloppuna sentään vähän ompeluhommiakin tehtyä. Täällä voipi olla siis vähän hiljaisempaa nytten sitten niin...

sunnuntai 20. tammikuuta 2013

Villasukat isälle



Isäni (en muuten juuri koskaan sano isä, vaan isi tai iskä) valitteli joulun tienoilla että kaikki hänen villasukkansa ovat johonkin hävinneet. Kilttinä tyttärenä lupasin, että minä teen iskälle uudet sukat. Langaksi valikoitui tuttu 7 veljestä, sopivat väritkin löytyivät omasta ja äidin lankalaatikosta. Ensimmäisistä sukanvarsista tuli liian pienet ja näitä seuraavia käytin ahkeraan sovituksessa, jotta olisivat sopivat. Vähän leveäthän ne ehkäpä ovat, mutta venyvät taas pituuteen, niin että valmis sukka näytti jalassa kyllä ihan passelilta. Puikot heiluivat ahkeraan koko viime viikon, kun halusin nämä nopeaan valmiiksi. Uudet sukat siis käärittiin eilen synttäri/nimpparipakettiin yhdessä Fazerin sinisen suklaalevyn kanssa. Toivottavasti varpaat ei nyt enää palele!

perjantai 18. tammikuuta 2013

Päänsärkyä ja pakkasta


Viimeiset kaksi päivää on ollut aivan ihana auringonpaiste! Ja hirveä pakkanen! Onneksi tuo aurinko lämmittää jo aika kivasti ja lämpimämpääkin ne lupasivat viikonlopuksi. Olen vietellyt tänään kotona etätyö-/vapaapäivää. Heräsin aamulla aivan kamalaan päänsärkyyn eli ei ihan niin touhukas päivä tullut, mitä olin ajatellut.


Päänsärystä huolimatta kaivoin kuitenkin ompelukoneen esille. Mielessä oli muhinut jo pitkään ajatus uudesta penaalista. Pitsit ostin Sinellin osaltolta Tampereen messujen aikaan viime syksynä, mutta vieraillessani Helsingissä viime viikonloppuna, näin samoja pitsejä vielä myynnissäkin. Tein muuten jotain ihan ennätyksellistä Sinellissä. Menin käymään sinne aikeina ostaa erikoiskokoisia kirjekuoria ja poistui mukanani vain pari pakettia kirjekuoria! Ei mitään ratkeamia, omituista!


En raaskinut heittää näitä pariviikkoisia neilikoita vieläkään roskiin, on niistä sentään joku vielä hengissä ja nuo rypistyneetkit ovat kauniin värisiä!


Siinä se nyt on. Uusi penaali. Saapi nähdä tuleeko käyttöön asti, vai pitäisikö siitä tehdäkin meikkipussukka penaalin sijaan. Sellainen on kuin ajattelinkin vaikka kaavat piirsinkin ihan päästäni ennen ompeluun ryhtymistä. Hempeitä pastillinsävyjä!


Karkkipurkki! En syönyt, ne vain olivat pöydällä. Penaalipussukan valmistumisen jälkeen leikkelin vielä äidin ostaman putkilohuivin kahtia ja ompelin kappaleista kummastakin vähän kapeamman huivin. Tässä kohtaa päänsärky oli niin kamalaa, että huono-olo aikoi vaivata. Nappasin siis särkylääkettä ja painelin parin tunnin päiväunille. Unien jälkeen päänsärky oli onneksi poissa ja sain vähän siivottua, tiskattua ja pääteltyä yhdet sukat. Koulutehtävistä sen verran että enkunläksyt on puoliksi tehty ja venäjän tehtävien sivusto ei näyttänyt koneellani mitään, eli niistä ei siis voinut tehdä. Siksi oli päivitettävä blogi! Ei siis ihan sellainen päivä mitä olin ajatellut, mutta sainpa kuitenkin aika paljon tehdyksi. Ja onhan tässä iltaa vielä vaikka kuinka jäljellä! 


RENTOUTTAVAA VIIKONLOPPUA!

keskiviikko 16. tammikuuta 2013

Kaurakeksikeskiviikko


Haaveilin itsetehdyistä kaura- ja suklaakekseistä jo koko viime viikon. Tänään toteutin päähänpinttymäni ja leivoin kaurakeksejä heti koulusta päästyäni. Ohje oli vanhasta kotitalouskirjasta, aika peruskeksiohje siis. Taikinan tein kaksinkertaisena ja hyvä että tein, kaksi pellillistä pipareita heitin suoraan roskikseen, on tuo vanha uuni välillä vähän arvaamaton! Pitäisi tähän ehkä kertoa, miten viime yönä yritin tehdä pop corneja saaden ne palamaan mikrossa yhdeksi mustaksi kasaksi, joka kärytti koko asunnon täyteen ruskeaa savua. Onneksi ei palohälytin alkanut soimaan, mutta tuulettaa sain aika kauan eikä haju ole vieläkään kokonaan hävinnyt. Nyt poltin näitä pipareita siis, ehkä minun pitäisi vaan pysyä kaukana keittiöstä! :D Onneksi sentään onnistuneita pellillisiä oli muutama palaneita enemmän ja nyt on keksejä seuraaviksi päiviksi!

Rauhallinen koti-ilta siis tiedossa. Pari kouluhommaa olisi, mitä voisin tehdä, mutta taidan säästää ne perjantaiseen etätyöpäivään. Tänä illalla siis neulotaan! Isille sukat puikoilla, jospa saisin ne tällä viikolla valmiiksi. Tiskipöytä on jälleenkerran hävinnyt tiskivuoren alle, mutta ehkäpä hoitelen asian vasta huomenna. Huomenna myös nypläämään joulutauon jälkeen! Kaivoin alkuviikosta kankaitakin jo esille, ompeluhaaveet elävän vahvoina. Mutta ne sukat ennen sitä. Olen koukuttanut itsenä täysin sarjaan nimeltä Raising Hope, suomeksi isän tyttö (alkoi viime viikolla subteeveen puolella). Minulla olisi vielä muutama jakso sitä tabletilla, niitä siis katsomaan, teekin on varmaan jäähtynyt jo sen verran että voin sen juoda ja puikot käteen!


(en aio edes sanoa noista kuvista mitään, ei, mä en vaan jaksa niitä muokkailla mihinkään suuntaan. 
Tule kesä ja aurinko pian jo niin tästäkin ongelmasta päästään! Jotenkin muuten tykkään noista suuren suurista kuvista, ehkäpä niitä siis jatkossakin)

sunnuntai 13. tammikuuta 2013

Ihana Nypläys!


Vilautin tätä kuvaa jo joskus viime syksyllä, muutama lyönti oli silloin vielä tekemättä.



Siellä se nyt pilkistelee, mallista opettaja puhui nimellä Lusikkaleivät.
Lankana on käytetty valkaistua nypläyslankaa, paksuus 60/2.


Sain sen joululomalla vihdoin pääteltyä. Hirveä työ, mutta tulipa tehdyksi.



Tarjotinreunustakin vilautin jo Tampereen kädentaitomessujen jälkeen. Jatan aitan osaltolta ostettu.


Valmiina se näytti tältä. Kymmeniä nypläystunteja takana, ei niitä jaksa edes tarkkaan muistella. Jokunen virhekin sieltä saattaa lähemmällä tarkastelulla löytyä, mutta kuka niitä nyt viitsisi etsiä.



Kiinnittäminen ei ollut mitään helppoa, useampi käsipari tarvittiin, mutta siellä se nyt on.


Ei sitä tarjoiluastiana uskalla käyttää, laatikossa sitä ei tahtoisi piilottaa, seinälle tekisi mieli ripustaa!

Olen siihen erittäin tyytyväinen ja ylpeä siitä, että sain sen lopulta valmiiksi. 
Täysin ihastunut tuohon malliin, lopputulos on mielestäni parempi mitä uskalsin toivoa.
Leikilläni jo sanoin, että tästä lapsenlapset tulevat tulevaisuudessa tappelemaan, kuka sen saa perinnöksi. Mahdanko itse uskaltaa tarjotinta edes missään tilanteessa käyttää.
Minusta se on vaan niin nätti!

Ihanaa sunnuntaita!

torstai 10. tammikuuta 2013

Viikon kenkähaave



Uusimmassa Moda-lehdessä se otti silmääni. Heti oli pakko googletella. 
Biancon sivuilta ne löytyivät. Voiko kengät enää paljoa söpömmäksi mennä! 
Millähän tekosyyllä voisin ne kotiuttaa, missä ehdottomasti tarvitsisin niitä? 
Miksi tein uudenvuodenlupauksen lopettaa turha ostelu? Voi huokaus!
Ne kyllä vei mun sydämen nyt ihan täysin!

tiistai 8. tammikuuta 2013

Sisustuskärpäsen purema!


Joka kevät iskee sisustusinnostus ja tänä vuonna se iski jo hyvin varhaisessa vaiheessa. Mahtaako johtua osaksi siitä, että ulkona sataa vaan vettä ja vettä niin että lumi sulaa pois ja tuntuu ihan kuin olisi jo maaliskuu. Pirullisia ovat myös vaatefirmojen kuvastot, jotka tipahtivat postiluukusta heti joulun jälkeen. Sanomattakin varmasti selvää että laitoin jo kevätvaate tilauksen menemään H&M:ään. Elloksen kuvastossa iskin silmäni yllä näkyvään Olivia-puuvillavoileeseen. Ei mennyt montaa tuntia kun naputtelin kangaspakan ostoskoriin ja tänään hain jo kankaani postista. Lisäkoukutuksen toi toki se, että sähköpostiin paukahti tarjous -50% kalliimmasta tuotteesta. Eipä jäänyt viiden metrin kangaspalalle enää paljoa hintaa. Kaveriksi kankaalle nappasin vielä parit nukkumatyynyliinat, perhosia niissäkin. Kankaasta olisi nyt tarkoitus ommella kahdet verhot makuuhuone/olohuone/ruokailuhuone/työhuone -huoneeseeni (jaa miten niin asun yksiössä?).

Rakentelin kankaan kaveriksi värikarttaa verhon väreistä. Jotain muutakin uutta kaipaisin asuntooni kuin vain verhot. Sohvalle voisi hankkia parit tyynyt, tai sitten ommella itse jostain yhteensopivasti kankaasta. Sängynpäällä olevat isot tyynyt ovat ne myös vailla uusia päällisiä, olleet jo viime vuodesta ja nyt alan jo todella kyllästyä joulunpunaisiin sydänpäällisiin, vaikka ne söpöt ovatkin. Ei vain sovi asuntoon. Tällä hetkellä asuntoni on aika räikeän pinkki, mutta kevättä kohden voisin siirtyä murretuimpiin ja pastillisimpiin värisävyihin. Monta kesää in ollut turkoosi/limenvihreä yhdistelmä ei nyt enää kiinnostaisi yhtään! Ehkäpä täksi kevääksi siis jotain uutta! Verhojen muodossahan sitä jo tulee toki, mutta noin muutenkin. Keltainen on muuten ihan minun ykkösinhokkiväri, mutta verhokankaassa se näyttää kovin keveältä ja söpöiseltä. Maku muuttuu?

Alemman kollaasin tyynyt ovat kaikki henkkamaukasta. Haaleaa sinistä ja vaaleanpunaista kenties? Ruskeaan sohvaani ne ainakin sopisivat ja vanhat tyynyt voi hyödyntää kivasti ompelemalla vain uudet päälliset. Katsotaan, mihin suuntaan projekti etenee... Olen innoissani!


maanantai 7. tammikuuta 2013

Lapaset




Näyttää aika tavallisilta lapasilta eikös? Näissä on kuitenkin jotain ihan uutta minulle, nimittäin kyseessä on ensimmäiset lapaset, jotka olen vuorittanut (onko toi edes sana?!). Ei ehkä pitäisi kertoa, mutta lapaset on neulottu jo viime vuoden kevättalvella. Lankana silloista uutuutta eli Novitan turkoosia Polkkalankaa. Poikaystävä ilmoitti, että hän haluaa niihin myös fleecevuorituksen, niinkuin edellisissä äitinsä tekemissä lapasissakin oli. Minä vastustin ja totesin että herra ompelee sellaiset sitten ihan itse, minä en ala. Kangas käytiin ostamassa, mutta jotenkin se homma jäi sitten siihen. Nyt ennen joululomaa asia tuli taas esiin ja ajattelin että jospa kuitenkin yrittäisin. Eilen, joululoman viimeisen päivän kunniaksi, päätin ryhtyä hommiin. Anopin tekemistä lapasista otettiin sitten kaavaa, hieman sovellettiin ja vuoritus syntyi. Tuli juuri sopivat! Käsinneulomalla vuori ei ehkä näkyisi niin selkeästi, mutta nyt huristeltiin vaan koneella vuoritus paikoilleen. Eikä ollut tuo vuorittaminen edes niin vaikeaa ja hankalaa, mitä olin etukäteen ajatellut. Jospa lapaset ehtisivät sittenkin tänä talvena käyttöönkin asti.

Joululoma tosiaan ohi ja ensimmäinen koulupäivä takana. Ihana palata taas arkeen! Karkki/sipsilakko alkoi myös taas, tuli kyllä jouluna sen verran mussuteltua, että oli jo aikakin aloittaa taas lakko. Vähän on aivot vielä lomailu-asetuksissa, mutta eiköhän tuohon kouluun äkkiä taas totu.

Ihanaa viikonalkua!

lauantai 5. tammikuuta 2013

Projektihaaveita


Näin uuden vuoden alkupuolella on kiva listata projekteja, joita haluaisi tämän tulevan vuoden aikana tehdä. Olen koukuttanut itseni Pinterestiin, joten seuraavat kuvat ovat pitkälti sieltä. Yllä olevan laukun alkuperä löytyy täältä. Voisin ehdottomasti tarvita tällaisen kesäksi pieneksi käsilaukuksi. 


Palmikoita sukissa. Itseasiassa aloitinkin jo, vähän liian pitkä tuli vain sukasta, eli purkuhommia tiedossa. Sukkahaaveita muutenkin, villasukkiahan ei koskaan voi olla liikaa! Tämän kuvan alkuperästä ei muuten ole tietoa, googlettamalla löysin.


Nyt kun ensimmäinen pitsihuivi tuli valmiiksi, haaveissa pyörii seuraava. Tämä malli on jotenkin kovin ihana. Ohutta huivilankaakin löytyisi jo valmiiksi, neulonnan sijaan voisi tietysti virkatakkin jotain.


Esittelin tämän joskus pari vuotta sitten. Yläpuolen kuva toimii inspiraationa. Miniatyyrijutut ovat olleet jumissa vanhempieni muuton jälkeen ja kyseisessä muutossa nukkekotikin pakattiin ja vietiin kellariin odottelemaan isompaa asuntoa, jonne se taas mahtuisi esille. Lyhtyyn suunnittelemani minihuone olisi ihana saada valmiiksi.


Pieniä virkkauksia. Nopeat projektit ovat kivoja juuri sen takia että ne saa äkkiä valmiiksi. Jotain pientä voisi siis viritellä. Villapaitojahan en muuten tähän postaukseen ottanut ollenkaan, haaveissa on kyllä sellainenkin joku päivä tehdä...


Olen tässä viime aikoina haalinut itselleni aika kasan leivonnaiskirjoja. Niiden kuvia on kiva katsella ja kuola valuu vaan. Jospa tänä vuonna saisi aikaiseksi toteuttaakin joskus jotain herkkuja, pääsisi maistelemaankin. Joku leivontasunnuntai ei olisi ollenkaan paha ehdotus! Kuva täältä.


Viimeisenä käpypitsirannekoru. Houkuttelisi opetella uutta tekniikkaa ja tämä voisi olla yksi sellainen. Rannekoru olisi sopivan pieni juttu, mistä aloittaa. Tietysti rakas nypläysharrastukseni on edelleenkin voimissaan ja pari työtä odottelisi vieläkin päättelyä. Yksi projektihaave voisikin olla tehdä valmiiksi keskeneräisiä töitä. Ehkäpä vielä joku päivä...

keskiviikko 2. tammikuuta 2013

Pitsinen hartiahuivi





Ehkä, tai pitäisi sittenkin sanoa että varmasti, yksi pisimmistä neuleprojekteistani. Siis valmistukselliselta pituudeltaan että myös tekotunteina mitattuna. Aloitettu jo keväällä 2010, silloin ajatuksena oli että kyllä se kesän juhliksi valmistuu. Mutta kun yhden mallikerran tekemiseen meni tunti ja siinä ajassa huivi edistyi 4cm, oli pakko myöntyä että ei se valmistu millään. Otin tavoitteeksi neuloa joka päivä sen yhden tunnin kesän ajan. Sitten huivi jäi unohduksiin. Pitkäksi aikaa. Aina silloin tällöin neuloin pienen pätkän ja viime kevään muuton yhteydessä huivi taas hyppäsi silmilleni. Ei vieläkää valmis! Asialla oli pakko tehdä jotain, joten neulomaan taas ja huivi valmistuikin! Kertaakaan se ei siltikään ole vielä ollut käytössä, vaikka tyytyväinen kyllä olen.


Pituutta huivilla on vähän reilu 2metriä ja leveyttä noin 50cm. Mallin otin Haapsalun huivikirjasta, jonka ostin pari vuotta sitten Tallinnan reissulla, englannin kielisenä versiona. Mallineule on nimeltään Paw Pattern 2 ja leveydelle laitoin 12 mallikertaa. Nyt jälkeenpäin ajatellen, huivi saisi ehkä olla hieman leveämpi, mutta kyllä se riittävä ihan näinkin on. Langasta en tiedä, epäilen tekokuiduksi, pehmeää se ainakin on. Ostin sen jostain messuilta kerran enkä edes muista että minkä valmistajan osaltolta lanka on peräisin. Melkein kokonainen rulla meni, metrimääristäkään ei ole tietoa. Toinen rulla jäi käyttämättä. Vähän mietityttää pitäisikö huiviin vielä joku reuna tehdä, kirjassakun olisi niin monta kaunista reunamalliakin. Ehkä huivia voi joskus siis vielä tuunata. Pingottaakin yritin, vähän se auttoi avaamaan kuvioita, mutta ei niin paljoa mitä ajattelin. Olen kyllä ihastunut huiviin, minusta se on erittäin nätti. Valokuvat pimeässä sisätilassa ovat tärähtäneitä ja ehkä arkivaatteetkaan eivät oikein sovi huivin kanssa yhteen, mutta saavat nyt kelvata. Ensimmäisen isompi valmistunut huivi, seuraavaan kun löytyisi jostain aikaa. Tuo kirja on kyllä niin ihana, toinen toistaan kivempia mallineuleita.