Jälleen yksi nyplätty

Sainpas minä viimein pääteltyä uusimman nyplätyn liinani. Tätä tehtiin koko syksy ja yhdellä nypläyskerralla syntyi noin 1/8 osaa. Eli kyllä tähän taas muutama tunti saatiin uppoamaan. Mallin nimeä en nyt enää löytänyt, mutta sain mallin taas nypläyskurssin opettajalta, sellainen pienehkö sinikantinen kirja oli mistä kopio otettiin. Kokoa me muokattiin niin että se sopi 60/2 langalle ja sopivaksi se tehtiin myös "pullalautaseen" eli kyseessä varsin samankokoinen liina kuin tämä jo aiemmin tekemäni. Lautasta tähän en vielä ostanut, mutta sellaista suunnittelin kyllä. Onhan liina yksinääkin tosi kaunis, mutta lasin välissä se säilyisi kauniina vähän paremmin. Silitellessäni valmista työtä, huomasin nyplänneeni yhden kohdan joka kerta eri tavalla kuin edellisen. Siis virheitä! Niitä tästä nyt valitettavasti vaan löytyy, mutta kuten edellisella opettajalla oli tapana sanoa: virheet ovat ne käsityön leima. Eikä niitä nyt onneksi kovin hyvin nää, jos ei kovin tarkkaan katso. Itsekin tosiaan huomasin vasta silittäessäni. Ja vähän prässäilemäänkin jouduin että lopulta sain liinasta sileän. Tämän nyplääminen oli kyllä varsin mukavaa, oli tarpeeksi vaihtelua, mutta kuitenkin malli oli aika helppo.

Yksi suosikkinypläyksistäni.

Se ensimmäinen pieni villatakki

Jostain se on aloitettava, ja kun on päättänyt että vihdoin tänä vuonna toteuttaa pitkäaikaiset haaveet neuloa ihan itse villatakki, on hyvä aloittaa pienestä! Tosiaan ihan ensimmäisenä en syöksynyt tekemään itselleni takkia, vaan eriväriset nallen jämäkerät huutelivat päästä lapsen takiksi. Käyttäjäähän tälle ei tosiaankaan ole vielä tiedossa, mutta ei kai lasten vaatteet mene samalla tapaa pois muodista vuosien myötä kuin aikuisten. Kirkkaat värit on sitä paitsi aina aika pop! Ja nyt kun uskalsin tehdä miniversion, voisin seuraavaksi yrittää tehdä villatakkia itsellenikin. Mutta siis hei, vuosi ei ehtinyt edes helmikuun loppuun kun olin jo toteuttanut yhden tämän vuoden suurimmista projektihaaveista, mahtavuutta. Ohje tähän otettiin dropsilta, täältä, mutta koska en muistanut vaihtaa puikkoja resorin jälkeen jouduin vähän soveltamaan. Aloitin siis silmukkamäärällä 145, mikä vastaa noin vuoden ikäisen kokoa, mutta koska en vaihtanut puikkoja, kavensin resorin jälkeen vain 2 silmukkaa, jolloin paitaan jäi 143, ohjeen mukaan siis kaksivuotiaan koko. Kuitenkin kun puikot olivat koko ajan kokoa 3,5 niin luulen että lopullinen koko vastaa ehkäpä sitä yksivuotiasta. Napinläpiä tein vähän enemmän kuin ohjeessa, sillä halusin ne joka toiseen raitaan. Takki saattaa olla myös muutaman sentin pidempi mitä ohjeessa oli ja kaulan kavennukset tein vähän eritavalla. Mutta takki siitä kuitenkin tuli vaikkei ohjetta ihan orjallisesti noudattanutkaan. Ilman ohjetta tuskin olisin edes pärjännyt vaikka eihän se villatakin neulominen nyt niin vaikeaa ollut mitä olin ajatellut. Nuo kavennukset ehkä hirvittivät aluksi eniten. Lankana siis tosiaan Novitan Nallea, osassa taisi olla mukana aloeveraakin. Jännästi muuten eriväreissä paksuus vaihteli, mutta toisaalta kun lankojen ostoväli on noin 4 vuotta, niin ymmärrän kyllä jos sinä aikana paksuus aina välillä vaihteleekin. Napit olen ostanut aikoinaan Tallinnasta jostain lastenvaateliikkeestä ja päädyin laittamaan ne niin että raidan väri on eri kuin napin väri. Menivät muuten aika hyvin, vaikka nappeja oli vain neljää eri väriä ja raitoja kuitenkin viittä. Ja ihan kiva takkikin siitä tuli, tästä voi jatkaa!

Pikkuheijastimet ystäville

Tänä vuonna en tullut askarrelleeksi ystävänpäiväkortteja, mutta jotain pientä muistamista ystävilleni kuitenkin halusin tehdä. Olihan meillä tiedossa lounastapaaminen päivällä ja illalla näkisin vielä muutaman sukulaisenkin, joita olisin normaalisti kortilla ystävänpäivän kunniaksi muistanut. Aloin oikeastaan jo heti helmikuun alussa miettä, mitä kavereille lahjaksi antaisi ja kiersin aika aktiivisesti paikkakunnan kauppojakin etsien jotain kivaa pientä. Mutta kun tuntui ettei mitään oikein oikein kivaa löytynyt, piti ottaa taas tee-se-itse -linja käyttöön. Olen joskus aikaisemmin antanut ystävänpäivälahjaksi heijastimet, mutta koska siitä on jo useampi vuosi aikaa, ajattelin että kai saman lahjaidean voisi nyt jo toistaa. Tosin sillä kertaa ostin heijastimet kaupasta, nyt toteutin ne siis itse. Ja eikö heijastin olekin sopiva lahja ystäville, sehän kuvastaa sitä että haluaa ystävien pysyvän turvassa!

Virkattu kukan muotoinen heijastin sen olisi oltava ja eikun sopivaa ohjetta googlailemaan. Sellainen löytyi täältä, mutta koska lankani oli aika paksua (Novita Miami) ja heijastimen tulisi olla aika pieni, piti ohjetta jälleen kerran muokata itselleen sopivaksi. Tein siis tuosta vain kerrokset 1,2,3,5,6 eli näin sain aikaan pienemmän kukan. Pikkuisen tuo veti myös kupruun joten poistin muutaman pylvään heti alusta ja näin ollen kukastani tuli yhdeksän terälehtinen alkuperäisen kymmenen sijaan. Tuo ohje oli kyllä hyvin kirjoitettu ja siihen pääsi nopeasti jyvälle ja niinpä kukkien syntyikin yhden illan aikana kymmenkunta. Heijastinosuutta yritin ensin kiinnittää silitettävällä heijastinkalvolla, mutta silityspinnaksi ei ehkä ollut parasta tuo virkattupinta, eli heijastinkalvo ei silityksestä huolimatta pysynyt kiinni kukassa. Löysin kuitenkin laatikoistani vähän leveämpää heijatinnauhaa, josta leikkasin ympyrät ja liimasin ne kiinni tekstiililiimalla. Toivottavasti pysyvät kiinni myös käytössä, tuntui ainakin että liima kiinnitti heijastinnauhan aika hyvin paikoilleen. Valkoista Eldorado -puuvillalankaa vielä kiinnitysnaruksi ja hakaneula, jotta heijastimen saa vaikka takkiin roikkumaan.

Lounasseuralaisilleni pakkasin heijastimien seuraksi vielä paketit vaaleanpunaisia servettejä ja muutaman suklaapatukan. Lopputuloksena söpö pieni ystävänpäivänmuistaminen. Loput heijastimet käärin yksittäin sellofaaniin ja jaoin lopuille kamuille. Mukavintahan ystävänpäivässä oli että sen sai oikeastikkin viettää niitten läheisimpien kamujen kanssa!

Asua ystävänpäiväksi

Viikonloppuinen ystävänpäivä alkaa olla jo aika lähellä ja minä innostuin taas tekemään pientä vaatekollaasia kyseiselle päivälle. Meillä on tiedossa ystävätyttöjen kanssa lounas päivällä ja iltapäivästä suunnataan miähen kanssa enoni luokse sukukaffeille. Tähän kollaasiin innostuin kuitenkin valitsemaan vaatteita treffi-iltaa varten. Oikeastaan innostajana tähän toimi tuo mekko, jonka hennon vaaleanpunainen sävy sai minut inspiroitumaan. Kirkkaanpunainen on mielestäni vaan niin selkeä jouluväri, etten innostu siitä ollenkaan nyt ystävänpäiväntienoilla. Sen sijaan pinkin ja vaaleanpunaisen erisävyt ovat ihania, joten nyt siis kunnolla tuota haaleaa vaaleanpunaista tähän asukokonaisuuteen. Ja koska tuo mekko on itsessään jo aika näyttävä, en sen kaveriksi valinnut mitään kauhean räväkkää. Musta perusvillatakki käsivarsia lämmittämään ja jalkaan mustat korkkarit. Noissa kengissä on jotain hauskaa, ei kuitenkaan ihan peruspopot, mutta kuitenkin pelkistetyt. Laukuksi valitsin pienen olkahihnaisen käsilaukun, sellaisen mihin mahtuu treffien ajaksi ne tärkeimmät, eli kukkaro, puhelin ja huulirasva. Ja tietysti sen puhelimen myös annetaan olla siellä laukussa illan ajan! Korviin söpöt korvikset ja otsalle keikkumaan rusettipanta. Täydellinen ystävänpäivän treffiasu on valmis! Tämän kokonaisuuden pukisin siis itse mielelläni päälleni, jos treffi-ilta olisi ystävänpäivänä näköpiirissä, mutta taitaa olla niin että neljän vuoden seurustelun jälkeen en taida treffeille päästä, tavallinen lauantai-ilta siis tiedossa. No onneksi päivällä on sentään kaikkea kivaa tiedossa, niin ehkä illalla tekeekin jo mieli nostaa vaan jalat kattoon ja viettää rento koti-ilta!

Kollaasin kaikki kuvat bongattu H&M:n verkkokaupan valikoimista.

Kuin karhunputkia

Selatessa marraskuussa messuilta ostamaani "Neulemallien käsikirja" -kirjaa, silmäni osuivat malliin nimeltä Kirsikkakertut. Minulle tuli heti mallista mieleen Koiranputket ja viereisestä lankakopasta mallille pääsyä huuteli beigen värinen seiskaveikka. Se siis päätyi puikoille seuraavaksi. Nämä neuloin ihan normaalisti varresta varpaisiin, puikkoja käytössä tosin oli vain neljä, jotta sain tuon kuvion yhdelle puikolle kokonaan. Kolme kertaa malli toistui varressa ja kokonaisuudessaan kolme kertaa myös varpaissa, kavennukset tosin aloitin kun olin neulonut mallikertaa 2 ja puoli kertaa. Nuo nypyt eivät oikein tule kuvissa esiin, mutta sellaisiakin sukissa siis on. Ei kuitenkaan liian suuria, että ne olisivat häiritseviä. Ihan kiva malli neuloa ja valmiista sukista minulle tosiaan tulee mieleen karhunputket, jotka talviaikaankin törröttävät lumihangen keskeltä. Sukka per ilta oli tahti ja näiden jälkeen oli pidettävä parin päivän neulontatauko, kun niska alkoi jumitella pahemman kerran. Taisin vähän liioitella kun neuloin kolmessa päivässä neljä sukkaa!

Pehmeimmät lapaset

Äiti löysi itselleen joulunjälkeen harmaan pipon ja pyysi voisinko tehdä samanväriset lapaset pipoon sopivaksi. Toiveena oli että lanka ei saa kutittaa. Ilokseni löysin lankakopan pohjalta yhden kerän sopivan sävyistä Novita Katri -nimistä lankaa, joka on 100% akryyli. Ja voi mitne pehmeä se olikaan. Tästä siis peruslapaset pienellä palmikolla puikoille. Palmikon kierrot tein kuuden kerroksen välein ja puikot oli vissiin koko 6, sen verran paksu lanka oli kyseessä. Jännittelin miten 100gramman kerä mahtaa riittää lapasiin, mutta hyvinhän se riitti, muutama metri jopa jäikin. Tuon langan olen ostanut jo useampi vuosi takaperin Tallinnan Prismasta, Novitan lanka siis kyseessä, mutta Suomessa en ole lankaa koskaan myynnissä nähnyt. Minulla on itseasiassa tätä samaa vielä yksi ruskeakin kerä jemmassa. Harmi ettei tullut sillon joskus ostettua enempää, muistaakseni kerä ei edes maksanut montaa euroa. Äiti tykkäsi uusista lapasistaan kovasti ja sanoi että eivät ne kädessä tosiaan kutita. Pehmeääkin pehmeämmät lapaset siis!

Toiset heti perään

Innostus iski ja niinpä puikoille oli laitettava heti edellisten perään toisetkin varpaista varteen sukat. Vähän samalla mallillakin, mutta tällä kertaa tein kuvion viiden silmukan levyisenä, eli langannostoja yhteen kuvioon mahtui neljä. Näin ollen kuviosta tuli leveämpi ja niin paljon erinäköinen, ettei sitä oikeen enää alkuperäiseksi tunnista. Mutta se ei haittaa mitään, tähän sukkaan tuo kuvio sopii mitä mahtavimmin! Lankana näissä on Novitan Nallea, tämä liilan sävy lienee poistettujen värien joukossa, ainakin muistaisin osteneeni sitä poistolaarista. Kulutusta en tiedä, sillä toiseen sukkaan meni yhden kerän jämät, josta oli jo tehty nämä sukat ja toisen tein uudesta kerästä, niin että siitä jäin nyt taas noin puolet jäljelle. Kuvissa väri näyttää sinisemmältä, on oikeasti aika kirkas lila.Yksinkertaisen kauniit näistä tuli mielestäni ja tulipa testattua näitä kuvatessa ensimmäistä kertaa joululahjaksi saamaani kameranjalustaa. Hiphei, ei enää tärähtäneitä kuvia! Olen tuskaillut miten painava tuo järkkäri oikeen onkaan pitää yhdessä kädessä ja ilman salamaa kuvatessa käsi tärisee sen verran, että usein kuvat tärähtävät hiukan. Varsin kätevä ja tarpeellinen tuo saamani joululahja siis ja jatkossa aion kyllä hyödyntää sitä useammin!

Varpaista varteen

Ensimmäiset sukat varpaista varteen CHECK! Eikä se edes ollut niin vaikeaa kuin olin ajatellut. Ehkäpä odotin vain oikeaa mallia toteuttaakseni ensimmäiset sukkani näin. Ja se löytyikin yllätys yllätys facebookin "voihan villasukka" -ryhmästä. Kuvassa oli kauniit sukat, kommenteissa linkki tähän videoon. Ja siitä se idea lähti. Katsoin tuon videon ja kaivoin lokakuusta asti lankakorissa muhineen Roosa nauha -sukkalangan ja pistin sukat puikoille. Tässä kohtaa pitää toki mainita, että lankavyyhti oli niin solmussa, että selvittelin sitä yhtenä iltana neljä tuntia ennen kuin sain aikaan siistin lankapallon maustettuna noin kolmellakymmenellä langankatkomiskohdan solmulla. En ole muuten ikinä nähnyt yhtä hirvittävää lankavyyhti, mutta selvisinpäs siitäkin. Tämän jälkeen pallero piti jakaa kahdeksi yhtä suureksi palloksi, jotta sukkaa voisi tehdä kunnes lanka loppuu. Tässä apuun tuli Ikeasta ostettu pyörivä tarjotin sekä vanha jakkara. Ja näistä syntyi näppärästi tee-se-itse-vyyhdinpuut. Pyöritin siis langan jakkaran lankojen ympärille ja laskin langat puoliksi tasan. Tadaa, lopputuloksena kaksi melkein samanpainoista lankapalloa! Painoltaan siis 46grammaa ja 49grammaa, alkuperäisen vyyhdin ollessa sen 100grammaa, sillä muutama viimeinen solmuisin lankametri lensi roskikseen.

Pienemmästä pallosta siis tekemään ensin sukkaa niin kauan kuin lankaa riittäisi. Tämä oli se pointti joka erityisesti houkutti varpaista varteen tekniikassa, ei enää jämälankakeriä! No siitä toisesta sukasta toki jäi pieni kerä kun kerran siinä oli enemmän lankaa. Mutta yllättävän pitkät sukat saikin tuosta 100 grammasta aikaan. Olin oikein vähän yllättynyt, sillä oletin että niistä tulisi vähän nilkkapituista pidemmät vain. Mutta pituus riittääkin melkein polveen asti. Positiivinen päätös siis Roosa nauha -langalle, jota jo ehdin alussa kiroamaan tuon vyyhdin takia. Lanka oli tosiaan myös kiva neulottava, tikuttelin 2,5 puikoilla ja lanka tuntuu käsissä todella pehmeältä. Kuvissa väri näyttää vähän hailakalta, värikoodiltaan tämä lanka on 57. Söpön vaaleanpunainen siis! Mutta palatakseni vielä tuohon uuteen tekniikkaan. Jännitin etukäteen kantapään tekemistäkin, mutta lopulta tein sen niin kuin tekisin normisukkaankin. Tässä tapauksessa se vain näyttää siis väärinpäin olevalta. Tiimalasikantapäätä en siis lähtenyt näihin vääntämään ja musta tämä taviskantapää toimii melkein paremmin näin päin tehtynä. Sukasta itsestään tuli jalkaan todella sopiva, muutaman lisäyksen tein varteen, jotta sain mallineuleen sovitettua koko varren ympäri sopivaksi.

Niin siis valmista ohjetta näihin ei ollut, pähkäilin silmukkamäärät, sovittelin tehdessä ja lopun kavennuksen tein huivikavennuksen tapaan, jolloin reunasta tuli sopivan joustava. Hassuinta näitä tehdessä oli sovittaa sukkaa jalkaan kun puikot olivatkin väärässä paikassa. Mallineule oli kivan simppeli neulottava ja työ eteni joutuisasti. Tosin tämä mun neulonta vauhtini ei ole ollut kovin nopeaa, mutta kyllä nämä silti alle kahdessa viikossa valmistuivat. Seuraavaksi sitten koittamaan kaksi sukkaa kerralla tekniikkaa, tai no voishan tässä välissä tehdä parit normisukatkin, ettei mene ihan uuden opetteluksi koko ajan. Ja tätä varpaista varteen tekniikkaa aion kyllä käyttää jatkossakin, ei se ollutkaan niin pelottava mörkö mitä etukäteen ajattelin! Ai niin mutta pitikö mun tänä vuonna vähentää sukkien neulontaa? No mutta hei, tytöillähän on oikeus aina muuttaa mielipidettää! Hih!