Olen neulonut isälleni sormikkaat joskus jo varmaan kymmenen vuotta sitten ja joulukuussa eräillä markkinoilla satuin katsomaan tarkemmin näitä vanhoja hansikkaita, jotka olivat isäni kädessä. Sormikkaat alkoivat olla jo aika kuluneet, vaikka mitään reikiä ei vielä ollutkaan ja lankakin oli vielä suht nyppyyntymätöntä. Päätin kuitenkin, että isän on nyt aika saada uudet sormikkaat. Sopivasti saisin sormikkaat tehtyä ja annettua synttäri-/nimpparilahjaksi, kun sellaiset juhlapäivät tästä tammikuusta löytyivät. Mikään yllätyshän uudet sormikkaat eivät kyllä olleet, kun tehdessä niitä jo muutamaan otteeseen isäni käteen sovitin, jotta saisin varmasti sopivan kokoiset syntymään (edellisissä oli sormet vähän liian lyhyet, vaikka ovatkin sitten vuosien varrella venyneet sopiviksi). Langaksi otin jämäkerät seiskaveikkaa ja jussia, nuukana miehenä isäni varmasti osaa arvostaa tälläisiä jämälankasormikkaita. Ja väritkin taisivat olla sopivat.
Sormikkaiden lisäksi pakettiin sujahti tietysti kinuskista ja suklaasta pitävälle isälle kinuskisuklaalevy sekä viiden vuoden päiväkirja. Ajattelin vähän etukäteen, että tuohon isä voisi kirjata vaikka joka aamu ulkolämpötiloja sekä muutenkin millainen sää on. Niitä voi sitten tulevina vuosina vertailla. Saapa nähdä innostuuko isäni tästä, mutta voisin kuvitella, että hän saattaa niitä kyllä ylös kirjatakkin. Kaikki hassunhauskat lahjapaperit olivat päässeet loppumaan, niin yksivärisellä paperilla mentiin. Omista kätköistä löytyi onneksi juuri paketin väritykseen sopiva korttikin, joka oli sopivasti hassutteleva. Ja sisäpuolelle tietenkin kirjattiin myös ne synttärionnittelut! Viikonlopun juhlissa moni ehtikin jo sormikkaita ihastelemaan, joten uskon että ne olivat myös isälleni mieleiset.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti