Joskus ei vain jaksa lähteä pihalle etsimään kivaa kuvauspaikkaa. Silloin kuvat napsaistaan yleensä parvekkeella, mutta tänään ei laiskana jaksanut lähteä edes sinne. Niinpä olohuoneen seinä saa kelvata tällä kertaa kuvaustaustana. Seinä ei kuitenkaan ole nyt se pääpointti, vaan toivottavasti huomio kiinnittyy noihin sormikkaisiin. Nämä odottelivat pari viikkoa päättelyä (niin kuin monta muutakin työtä) ja vihdoin aamulla nappasin päättelyneulan käteeni. Miten sen päättelyn kanssa on muka aina niin hankalaa, eihän se todellisuudessa vie kovinkaan montaa minuuttia edes! Nyt ovat kuitenkin valmiit ja kuvattunakin. Melkeen saa taas taputtaa itseään olalle, hehe! Näistä tuli mielestäni aikast kivat, vaikka eivät ne oikein tähän vuodenaikaan enää sovi tuon pitsineuleen reikäysyyden vuoksi. Ulkona on muuten kylmä! Ja minä en oikein tuppaa sitä muistamaan kun lähden ovesta ulos, niin että tälläkin viikolla olen kulkenut ilman käsineitä joka paikkaan. Niin kuin tässä ei nyt muka omistaisi yhtään lapas- tai sormikasparia, useammat uudetkin tullut neulottua syksyn aikana. En ehkä muutekaan pääse oikein tähän talvimoodiin, en ole vielä pukenut housujen alle lämmittämään sukkahousuja kertaakaan, vaikka edeltävinä vuosina heti kun lämpötila laskee alle viidentoista asteen, en voi kuvitellakkaan olevani ilman sukkiksia. Nyt olen kuitenkin pärjännyt ilmankin ja uloslähtiessäkin tulee vaan napattua takki päälle ja ne tumput jäävät aina kotiin. Pitää ehkä tehdä pikku hiljaa parannus tähän asiaan ja ehkäpä nämä uudet sormikkaat pääsevät paikkaamaan asiaa. Näiden alle täytyy kyllä varmaan pukea toiset sormikkaat ettei rei'istä palele. Vyötteen hävitin näistä lankakeristä johonkin, lanka oli jo useamman vuoden lankakopassa muhinutta, oliskos ollut Palinoa? No merinoa joka tapauksessa niin ettei ihoa vasten kutita. Pitsineuleen nappasin jostain sukkien ohjeesta ja hyvin toimii sormikkaissakin. Ja tuo väri, se on kyllä yksi lemppareistani! Lopputulokseen tyytyväinen on siis hän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti