Kukkuu mitä kuuluu

Ehei, en suinkaan ole unohtanut blogia, vaikka pari viikkoa onkin ollut hiljaista! Ajattelin tulla höpöttelemään tänne vähän kuulumisia nyt samalla kun odotan juustokakun kypsymistä. Kurkkasin äsken ja vielä näyttää aika raa'alta eli tässä on nyt hyvin aikaa kirjoitella. Niin tänään siis vapaapäiväillään taas ja koska eilen iski leivontakärpänen, pääsi tänään uuniin Leila Lindholmin "Vielä yksi pala" -kirjasta suklaapyörteinen juustokakku. Odotan jo innolla että pääsen maistamaan, lupasin vielä tästä osan myös vanhempieni luokse ja anoppikin on tulossa tänään kylään eli hänkin pääsee maistamaan. Näytin vähän pölykoirille imuria laitettuani kakun uuniin ja nyt on koti taas puhdas, niin kiva aloittaa viikonloppu! Tosin töitä on luvassa molempina viikonlopun päivinä, mutta lyhyt aamuvuoro vain niin että ehtii tehdä jotain muutakin. Tosin en tiedä mitä se muu tekeminen olisi, viime aikoina kun vapaa-ajat on tullut lähinnä vaan löhöttyä.

Varsin tylsää arkea siis, tai no sellaista tasapaksua ainakin jos ei nyt sentään tylsää. Neulonut olen hiljaksiin, tahti tuntuu todella hiljentyneen viime vuodesta. Sen sijaan kävin ostamassa viimein itselleni kassikangasta, jospa pitäisi ottaa tuo ompelukone taas pitkän tauon jälkeen esiin. Oikeasti kouluhommat laittavat mun pääni niin sekaisin, etten tiedä mitä tekisin. Tammikuu on loppumaisillaan ja päätin alkukuusta, että viimeiseen päivään mennessä on minulla oltava jokin käsitys siitä mistä opinnäytetyöni teen. Aikataulusuunnitelman jo tein, mutta voi että on vaikeaa kirkastaa itselleen kunnolla tuo aihe. Siinä riittää vielä pohdintaa ja aika vain kuluu. Tämä kuu on mennyt ihan siivillä, vaikka tuntuu etten juurikaan ole tehnyt mitään erikoista. Jonkin näköisen ryhdistäytymisen aika voisi olla. Usko on kuitenkin vahva, että kyllä mä pystyn rutistamaan itseni valmiiksi tuolta koulustani vielä tämän kevään aikana. Mennään siis vain tavoitetta kohti!

Kevätmielellä muutenkin tässä jo ollaan ja jotenkin jo odottelen tuon lumenkin häviämistä. Talvikenkäni ottivat ja hajosivat ja uusia ei tunnu löytyvän mistää kaupasta. Joten mun puolestani lumi voisi jo lähteä, tuo loskakeli kun harmittaa eikä iho taas tykkää yhtään pakkasen ja plussa-asteiden vaihtelevuudesta, hermoja alkaa raastaa jo rasvojen kanssa läträäminen! Kotiin ostin kevätmieltä nostattamaan kirsikankukan oksia, nyt niistä pukkaa jo pieniä kukkiakin ja jotenkin haluaisin vaihtaa tuon talviverhonkin ikkunasta jo keväisempään. Saatanpa tehdä sen jo heti tänään, miten tää kevätintoilu alkaakin joka vuosi aikasemmin ja aikasemmin. Mä koitan saada neulottua nuo sukkaseni valmiiksi viikonlopun aikana, niin jospa päästäisiin nekin valmiina tänne esittelemään ja jahka äiskä kunnolla paranee jo monta viikkoa kestäneestä flunssastaan, saan kuvattua hälle neulomani lapaset myöskin. Tän lauseen on varmasti sanonut ihan liian monta kertaa ennenkin, mutta koitanpas taas aktivoitua tässä.

Tästä tuli kyllä taas niin sillisalaatti kirjoitus, joten nyt lopetan ja käyn kurkkimassa taas joko tuo kakkuni olisi valmis!
Ihanaa viikonloppua kaikille!