Yleensä kun ajattelee että jokin asia ei vielä ole toteutunut, niin ei mene kuin päivä tai pari ja jotain alkaa tapahtua. Näin minusta ainakin hyvin usein tuntuu. Tämäkään kerta ei siis ollut poikkeus. Tilasin jo viime marras-joulukuussa Olivia lehden kun kaupanpäällislahjaksi tarjottiin Minna Parikan sydänkukkaroa. Itse asiassa se oli kokonaan syy, miksi tilasin lehden. Muistaakseni ehdin laskunkin maksaa jo viime vuoden puolella, mutta tilaajalahjaa ei vain alkanut kuulua. Helmikuun alussa vastaanotin kirjeen, jossa kerrottiin että lahjan toimitus myöhästyy ja se toimitetaan helmikuun lopussa. Helmikuu vaihtui kuitenkin maaliskuuksi ja eikä tilaajalahjaa näkynyt. Eilen viimeksi asia tuli mieleeni. Ajattelin jo että lähetänkö Olivialle pientä palautetta ja kyselyä siitä, koskahan lahja mahdetaan toimittaa. Etsin jo heidän nettisivuiltaan osoitetta, minne kysymykseni lähettää. Päätin kuitenkin että katson vielä tämän viikon alkaako pakettia kuulumaan ja ensi viikolla laitan jo palautetta. Ja miten kävikään? Tänään tullessani koulusta eteisen lattialla odotti pikkuinen paketti. Meinasin kiljaista innostuksesta! Vihdoinkin!
Minna Parikan kengissä ja laukuissa on kovasti sitä jotain mistä pidän. Kelpuuttaisin ilomielen kenkäkaappiini mitkä tahansa Parikan kengät. Ehkäpä sitten isona ostin vielä omat Parikkani. Sitä ennen voin kuitenkin ihastella tätä pientä ja niin söpöä kukkaroa. Meneehän se melkein pikkulaukustakin, sisälle taitaisi mahtua juuri huulipuna ja pankkikortti. Tykkään kovasti!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti