Kummitädin Anelmaiset

Täytyy sanoa, että mä en ole ihan niin innostunut tästä Anelmaiset-buumista. Ovat vähän liian rönsyilevät ja romanttiset mun makuun. Mutta kun kummitäti laittoi viestiä, että osaisinko tehdä hänelle ihanat Anelmaiset, niin laitoin sukat puikoille. Kummitädin väritoive oli päävärinä harmaata, ripaus vanhaa roosaa sekä valkoista ja mustaa. Vanha roosa aiheutti vähän päänvaivaa, mutta lähes sopivan väristä lankaa löytyi Novitan Nordic Wool -langasta. Muut värit ovatkin sitten seiskaveikkaa. Sukat tein pitkälti ohjeen mukaan, mutta välillä sovelsin vähän omaani mukaan. Toiveina oli että sukat saavat tulla yli polven eli neuloin varteen muutamia kerroksia enemmän kuin ohjeessa. Värien kanssa sai tehdä vähän aivotyötä, että sai sukista suht tasapainoisen ja harmoonisen näköiset. Opettelin näihin tuota venäläistä kukkapitsiä myös, sehän olikin suhteellisen helppoa. Virkattuja kukkia tuli varteen vähän reilummin, näitä virkkailin omasta päästäni ja ohjeen mukaan. Mustat satiininauhat viimeistelivät sukat. Luulin näiden tekoon menevän kauankin aikaa, mutta mitä vielä, reilussa viikossa valmista. Tein kahta sukkaa yhtä aikaa, jotta oli helpompi muistaa mitä tekee ja kirjoneuleen takia sukkien teossa pysyi mielenkiinto. En edelleenkään ole suurin fani, mutta ymmärrän kyllä mikä näissä kaikkia viehättää.  Ja kummitäti tykkäsi uusista sukistaan, sehän on pääasia!

Vuoden ensimmäiset

Vuoden ensimmäiset villasukat valmistuivat tosiaan jo muutama päivä vuoden vaihtumisen jälkeen. Olen muhinut päässäni miesten sukkiin jotain uutta pintaneuletta ja nämä päätyivät testiin ensimmäisinä. Siis minähän olen aina tehnyt miesten sukkien varsiin vain 2o2n -neulosta ja ehkä heittänyt sekaan muutaman raidan. Nyt tekee mieli testata jotain muuta ja kehitellä ns. miehisempia pintoja. Inspiraatiota olisi varmasti netti pulloillaan, mutta yritän tulla toimeen oman pääni kanssa. Näiden kanssa lähdettiin siis liikkeelle ihan vain kokeilemalla oikeiden ja nurjien silmukoiden erilaisia yhdistelytapoja. Tässä siis kolme kerrosta pelkkää nurjaa ja sitten kolme 2o2n, kolme nurjaa ja kolme kerrosta 2n2o. Pientä vaihtelua siis perus 2o2n -neuleeseen. Lankana liian kauan muhinoitunut kerä metsänvihreää seiskaveikkaa, olen vähän odotellut että keksin tuohon väriin jotain mukavaa. Ja nyt se sopiva löytyi. Näiden kanssa kävi myös niin, että kun käänsin sukat ympäri tehdäkseni päättylyt, näytti pinta toiseltakin puolelta varsin hauskalta. Ehdottomasti to-do -listaan lisätään tehdä siis neulosta myös toisinpäin. Heräsipä myös muutama muukin kokeiluyritys miesten sukkiin, jospa tänä vuonna tekisi siis enemmän miestenkin sukkia. Meillä ainakin tuon luonani asuvan Miähen kaikki vanhat sukat alkavat olla hajoamispisteessä eikä se anna minun korjata niitä vanhoja. Voisi siis suosiolla tikuttaa vain muutamat uudet ja piilottaa nuo vanhat risaiset. Miehet! On se kyllä ihan kiva kun suostuu mulle jalkamalliksi näihin miestensukkapostauksiin

Niin ja hei, lisäsin tuonne tunnisteisin uuden villasukkavuosi2016 tunnisteen, jonka alle laitan kaikki tänä vuonna bloggaamani sukkapostaukset. Helpompi sitten loppuvuodesta tarkistaa, näyttääkö lukema sitä tavoittelemaani viittäkymmentä. Yritän kyllä myös postailla muutakin kuin sukkia, eihän tämän tarkoitus nyt suinkaan ole olla pelkkä sukkablogi, vaikka aika villasukkahulluutta täällä onkin havaittavissa!

Perusraitaa

Välillä sitä kaipaa ihan aivotonta neulontaa ja siihen nämä raitalangat sopivat kyllä tosi hyvin! Tämän langan ostin Novitan osaltolta Tampereen kädentaitomessuilta, oli jokin poistoerä ja lähti halvalla. Tuntui muuten jotenkin pehmoisemmalta myös neuloa, nykyisin kun osa seiskaveikoista tuntuu vähän karheilta. Nämä tein kyllä niin perinteisen sukan ohjeella, ettei tämän helpommalla taida villasukkaa edes saada tehdyksi. Väreiltään tykkään näistä kyllä kovasti! Tämä pari tuli tehtyä jo joulukuun puolella joululahjasukkien välissä, ne menkööt siis vielä viime vuoden sukkasaldoon!