Tilaustyö

Viime viikolla oli muutamana päivänä pakkasta aamulla. Nyt onkin ollut taas lämpimämpää. Kuura on kivan näköistä, maailma muuttuu valkoiseksi. Lunta saisi jo pian tulla, en pidä tästä pimeästä. Tosin olen istunut sisällä ja nauttinut olostani nämä viime päivien illat. Poltellut paljon kynttilöitä, juonut teetä tai glögiä ja kutonut sukkaa. Sisustin asuntoani syksyiseksi, uusi liila verho on nyt ihan lempparini.

En ehtinyt tekemään toista päivitystä lokakuulle niinkuin olin ajatellut. Kameran piuhan löytäminen kestikin odotettua kauemmin. Nyt saa kuitenkin taas kuvia koneelle. Tällä viikolla keskityn kuitenkin vain ja ainoastaan opinnäytetyöhön. Palautus on ensi viikon puolessa välillä. Sen jälkeen saa taas hengittää. Tai no, nuo yhdet sukat täytyy kyllä saada valmiiksi myös tällä viikolla, mutta hyvä se on rauhoittua iltaisin ja vähän neuloa.

Sammakkokassi oli tilaustyö. Tuli kivan näköinen. Ehtisipä vaan painaa tuota kangasta vielä lisää ennen kuin koulu loppuu kokonaan. Ja kun opinnäytetyö on palautettu, on aika tarttua tuohon ompelukoneeseen. Joulumarkkinat kutsuu ja uusia tuotteita olisi tarkoitus saada syntymään.

Nyt lähden kaupungille aamupäiväksi. Ostoksia tekemään. Joitain protoja täytyy vielä valmistaa tuohon opinnäytetyöhön. Vähän stressaa, mutta silleen hyvällä tavalla. Ensi viikon alkupuolella varmaan tulee panikoitua. Nyt tuntuu kuitenkin että työ on ihan hyvällä mallilla. Hyvä aikataulu auttaa asiaa.

Lusmuilutauko on nyt ohi!

Melkein kuukausi meni taas bloggaamatta. Tosin en ymmärrä mihin se kuukausi hävisi, päivät menee niin nopsaan nykyisin. Olisin laittanut tänne kuvia, mutta en löydä kameran piuhaa mistään niin että kuvaton postaus siis. Tosin en ole tuon kameran kanssakaan heilunut viimeisen kuukauden aikana, jotenkin se aina vaan tuppaa jäämään matkasta.

Musta tuntuu että olen viettänyt monta viikkoa jo pelkästään lusmuillen. Ollut kotona täällä Somerolla enkä ole saanut oikeen mitään tehdyksi. Opinnäytetyö jumittelee pahasti ja palautus on kahden viikon päästä. Jaiks! En saa tekstiä syntymään kirjalliseen osuuteen millään, mikä on sinäänsä hassua, koska muuten pikkukirjoituksia on tullut tehtyä paljonkin. Pää on lyönyt tyhjää jo monta viikkoa. Johtunee tästä syksystä?!

Tällä viikolla otin uuden asenteen taas tähän hommaan. Aloitin maanantai-aamun lenkillä (kyllä, olen alkanut lenkkeilemään, jotain parannusta sentään ;) ) ja lenkin aikana päätin että nyt laitetaan asioihin vauhtia. Tein listan kaikista niistä asioista jotka pitää hoitaa ja näiden parin päivän aikana olenkin saaanut jo mukavasti yliviivattua listani asioita. Moni asia on tullut tehdyksi. Tällä viikolla olen täynnä energiaa. Ja olo on taas loistava, kyllä se lusmuilu vaan sai jo riittääkkin. Tartuin puikkoihin ja nyt kadoksissa ollut neulomishimo on palannut. Ompelukonekin hurisi ja jotain valmistakin tuli. Jei Minä! nytkun vielä ryhdistyisi tämän bloginkin suhteen. Täytyy taas alkaa pitää tuota kameraa mukana. Ja kameranpiuhan etsintä laitetaan tehtävälistan kärkeen, kiva se olis saada kuviakin näihin postauksiin.

Listojen tekeminen on kivaa ja kirjoittaminen on kivaa. Ja pikkupakkaset on kivoja myös, ehkä tää synkkä syksy muuttuu tästä siihen valkoiseen jouluun, pimeys tympii nääs. Nyt työssäoppimisen portfolion pariin, sen palauttaminen on vähän myöhässä. Tosin joskus on hyvä odottaa inspiraatiota, väkisin vääntämällä ei saa aikaiseksi mitään. Ja inspiraatio on nyt tosiaan vallanut!

Kivaa syyspäivää!

Hidastelua

Tällä viikolla on ollut aamuisin jo oikeasti kylmä. Sormikkaat on olleet tarpeen. Koulumatkani kulkee joka päivä hyvin pienen puiston kautta. Eilen pyöräillessäni sen läpi ihastelin syksyn viimeisiä kukkia. Tänään lähdin liikkeelle kävellen, jotta saisin vähän kuvattua. Muutaman kuvan räpsäsin, ihanan punaista ja kaunista sinistä.

Puikoilla on hattaran väristä mohairia. Sellaista joka ei kovin kutita. Joku kaululiinan tapanen tästä syntyy, hitaasti... Ei ole kiire. Ajatus jumittelee, samoin selkä. Tänään lenkille, jos se piristäisi.