Sain viime viikolla tekstarin, jossa yksi sukulaistytöistäni piteli käsissään turkoosia pöllöpipoa. Tekstissä luki, että kirpparilta löytynyt pipo on neidin päähän liian pieni ja kysyttiin osaisinko minä kenties tehdä samankaltaisen pipon. Ikinä en ollut ennen pipoa virkannut, mutta otin haasteen vastaan. Novitan nallesta löytyi sopivan värinen turkoosi, joka on kuulemma neidin lempiväri. Virkkaamisesta on pakko kertoa sen verran, että purin pipon alkupisteeseen asti kolmesti. Ja muutaman kerran sen jälkeenkin vielä tuntui että virkkaus eteni niin, että tehdään kaksi kerrosta ja puretaan viisi. Pikkuisen oli ongelmia saada pipo siis sopivankokoiseksi. Vieläkin jännitän, onko se kahdeksan-vuotiaan päähän liian iso, sillä nyt se on sen kokoinen, että sopii itselleni. Mutta toivotaan, että sopii. Alkuperäiseen pipoon oli virkattu reuna vaaleanpunaisella ja letitetty myös nuo roikkuvat nauhat osittain kyseisellä värillä, mutta päätin, että tämä pipo saa olla kokonaan turkoosi, ettei tästä nyt sentään ihan täydellistä kopiota tulisi. Onhan tämä todella suloinen, vaikka jotenkin itseltäni on mennyt täysin maku näihin pöllöjuttuihin, joita tuntuu olevan jokapaikassa. Sama ne viiksikuosit, siis voi yök! Villitykset on ihan hauskoja, mutta kun niitä alkaa tulla joka tuutista, niin itse kyllästyn samantien! Pieni avautuminen, anteeksi. Mutta niin, toivottavasti pipon tilaaja pitää pipostaan! Lapsillahan tälläiset hauskat pipot ovat todella suloisia!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti