lauantai 30. marraskuuta 2013

Kudonta kokeiluja

Hauskaa pikkujoulua!

Voi mää niin luulin, että tästä blogiviikosta tulee edellistä parempi. Mutta aika ei vaan tunnu riittävän millään kaikkeen ja kaikken vähitin niihin koulujuttuihin, joita oikeasti nyt tarvitsisi miettiä. Yhden tehtävän palautus on alkuviikosta, jota en ole vielä edes ehtinyt aloittaa, ja samoin venäjän tentti odottaa maanantaina. Tällä viikolla illat ovat valuneet ohi ilman tietokonetta, mut nyt on viimeisetkin joululahjasuunnitelmat tehtynä ja muutamia aloiteltukin. Kyllä, tällä viikolla on taas neulottanut kiitettävästi. Joulukortitkin ovat edistyneet pikkuisen eteenpäin. Pelkään vaan, että aika loppuu kesken, mutta onhan tässä nyt vielä jouluun aikaa! Tilaamani painokangasvärikin saapui, eli nyt pääsen viimein toteuttamaan suunnitelmani uusista tyynyistä ja sen jälkeen joulusisustuskin on vihdoin valmis. Sitten siis kuvia kotoakin :)

Mulla on ollut yksi postaus luonnoksissa jo kesäkuusta lähtien. Itse kuvat ovat kyllä jo vuoden sitäkin vanhempia. Muotoiluopintojeni keväällä 2012 meillä oli koulussa kudonnan kurssi. Tehtävänä oli tehdä 12 erilaista kudonnan pintaa vaihtamalla poljennan järjestystä ja lankojen laatua. Tässä ois nyt nää mun tekemäni pinnan, valmiin koko piti olla 25cm x 25cm. Käytin aika paljon erilaisia lankoja, suurimmaksi osaksi kotoa löytyneitä Novitoita, muovipusseja, fanttilankaa ja hahtuvaisia. Yhteinen tekijä tälle sarjalle oli väritys, eli vihreän erisävyillä mentiin. Ja aika erilaisia pintoja syntyikin.













Kun pinnat oli kudottu, piti niistä valita yksi, jota sovelsi johonkin kodin tekstiiliin. Itse suunnittelin tyynyn, jossa käytin pintaa, jonka nimesin Turtlesiksi. Lankoina on käytetty vihreää Novitan Samos-lankaa sekä vihreää ja valkoista ohutta puuvillalankaa koulun varastosta. Tuo Samos muodostaa ihan selkeästi tuollaiset Turtlesien päänmuotoiset kuviot kankaan pintaan, siitä tuo nimi. Valmis tuote photoshoppailtiin tuotekuvaan ja lopuksi kaikista näytepaloista koottiin kansio. Itse kansiosta minulla ei ole kuvaa, sillä sain sen palautusta edeltävänä yönä valmiiksi. Ja tietysti se on edelleenkin siellä Turun koulussa, minä kun en oo vieläkään saanu aikaseks, että kävisin hakemassa valmiit tuotokseni kotiin. Yksi verhokin siellä olisi, ehkäpä tässä vielä joskus saan nämäkin kaikki mallipalat itselleni.




tiistai 26. marraskuuta 2013

Kirje Joulupukille


Hei taas sinne Korvatunturille. Henni täällä, muistat varmaan edellisiltä vuosilta. Kirjoitan sinulle taas, niin kuin aina aiemminkin. En haluaisi aloittaa tätä kirjettä sillä samaisella fraasilla, että olen ollut kiltti, mutta onhan se tänäkin vuonna aika paikkaansa pitävä lause. Myönnän, olen tänäkin vuonna ollut välillä vähän hankala ja känkkäränkkä on päässyt yllättämään, viimeksi eilen illalla ja pahasti. Tiedän, ja vielä näin lähellä jouluakin, anteeksi! Pääosin kuitenkin olen ollut kiltisti, auttanut kaikkia tarpeen tullen ja yrittänyt parhaani. Ja puolustukseksi, se on yleensä pikkuveli kun aloittaa ne nahistelut, minä koitan olla nätisti. Jospa siis pienet toiveet uskallan sinne sinunkin suuntaasi esittää, tiedän kyllä että tontut ovat kurkkineet ja varmasti raportoineet minun tehneen hyviäkin asioita tänä vuonna.

Koin pienen kriisin tämän vuoden lahjalistan kanssa. Helpostihan sitä aina kaupoissa kierrellessään keksii kaikkea mitä tarvitsee, mutta nyt kun pitäisi oikeasti taas keksiä, mitä joululahjapaketeista haluaa aattona löytää, olikin tehtävä yllättävän vaikea. Oikeastaan joulupukki, haluaisin vain että joulu olisi rauhallinen ja että ehkä luntakin olisi jo pikkuisen maassa. Meillä täällä Salossa kun ei vielä sitä ole. Mutta jos jouluksi saataisiin. Aineettomat lahjathan ovat niitä parhaita, yhdessä olo perheen ja rakkaiden kesken varmaan päällimäisenä. Pieni materialisti minussa kuitenkin keksi muutaman tavaratoiveenkin, tarkkaan ottaen kymmenen kappaletta...

Aloitanko mistä. Hmm... No ensimmäiseksi haluaisin jonkunnäköisen piirtoalustan. Olen tämän vuoden aikana joutunut erinäköisten koulutehtävien myötä käyttämään photaria ja nyt haluisin piirtämisavukseni piirtoalustan, jolla voisin taiteilla suoraan koneelle hienoistakin hienoimpia piirroksia. Kamerakriisistäni oletkin varmasti jo tontuilta kuullut, vanha kamera kiukuttelee tasaisin väliajoin, joten uuden hankkiminen on jossain vaiheessa edessä. Teknisistä ominaisuuksista en ymmärrä mitään, enkä yhtäkään keskustelupalstaa lukenut, mutta kollaasin laitoin mukaan Nikonin Coolpix L320-kameran. Se voisi olla aika näppärä. 

Olen menneen vuoden aikana innostunut yhä enemmän leipomisesta ja vaikka harvoin tuleekin leivottua, niin keittokirjahylly täyttyy kovaa vauhtia. Karkintekijän käsikirja olisi oiva lisä kokoelmaani, mieleni on jo pitkään tehnyt koittaa itse namien tekemistä. Macarons-leivoksistakin kovasti tykkään, mutta harmittaa aina kun niistä tuppaa tulla erikokoisia. Siksipä tuollainen macarons-alusta olisi todella näppärä. Ehkä se on sellainen pienenlainen turhake, mutta kyllä niitäkin saa mielestäni olla. Iittalan Kulku-mukitkin olisivat kiva lisä jouluisiin astioihini, varsinkin punaisen sävyisenä. Astiakaappi kyllä pursuilee yli ja pahasti, mutta jospa jo ehkä seuraavan vuoden aikana pääsisin isompaan keittiöön astioitteni kanssa. 

Tuleepas tästä kirjeestä nyt pitkä. Jaksathan vielä vähän matkaa Joulupukki lukea, hyvä! Tammikuussa aloitan työharjoittelun, senkin tontut jo varmasti sinulle raportoivat. Täydelliset mustat korkkarit ovat siis aika korkeallakin toivelistassani. Ehkä kuitenkin haluaisin mennä itse kenkiä sovittamaan kauppaan, eli lahjakortti kenkäkauppaan olisi toiveenani. Tosin jos tämä toive tuntuu vaikealta täyttää, niin onhan onneksi joulunjälkeiset alennusmyynnit. Uusi koululaukkukin on hakusessa, vaikka enhän minä sitä nyt sitten koko keväänä tule tarvitsemaan. Mutta sellainen sopivan iso, niin että läppärikin mahtuu, ja kunnon olkahihnainen versio olisi tarpeellinen. 

Vielä muutama toive. Seppälän sivuilta löysin ihanan lämpöiset tossut. Sinähän tiedät, että varpaani ovat usein kylmät. Villasukkia kyllä löytyy vaikka muille jakaa ja oikeastaan muutamat tossutkin, mutta ihastuin vain noihin täysin. Vaatteetkin kelpaavat aina, tuo H&M:n neuletakki näyttää erityisen lämpöiseltä ja kauniilta. Yhden korutoiveen laitan tähän vielä, sillä paketista kuoriutuvia korulahjoja ei voita mikään. Kalevala Korun Made in Helsinki Eira -korvikset ovat ihanan herkät ja kauniit.

Sellaiset toiveet tänä vuonna, Joulupukki. Toivottavasti en nyt mielestäsi vaatinut liikoja. Viime vuotiset toiveeni onnistuit aika hyvin toteuttamaan kaikkikin, tänä vuonna en odota ollenkaan samaa. Oikeastaan olen tyytyväinen ihan vain jo siihen, jos aattona löydän edes yhden minulle osoitetun paketin kuusen alta. Äiti kyllä sanoin, että kuusta ei välttämättä tänä vuonna tule, mutta kyllä Sinä varmaan saat paketit kuitenkin johonkin jätettyä. Ja tietysti kiva olisi jos aattona oikein nähtäisiinkin! Ja siihenhän on tänään aikaa enään tasan neljä viikkoa!!!

Rakkain terveisin
Henni

Pssst! Olen vähän sinun puolestasi harrastanut myös tuota lahjojen hankintaa, toivottavasti et pahastu. Mutta jos lahjoja on ihana saada, niin vielä ihanempaa niitä on antaa. Ja melkein kaikille rakkaille onkin tullut jo ainakin osa lahjasta hankittua, useimmille jo koko lahja. Ihanaa!

sunnuntai 24. marraskuuta 2013

Tupsupipo



Tämä viikko on ollut neuleiden puolesta surkea! Ja oikeastaan kaiken muunkin puolesta, löysin itseni harmittelemassa joka päivä mitä pienempiäkin asioita ja tuntui että maailma kaatuu niskaan pahasti. Viikonlopun tullen helpotti ja olo alkaa olla jo suhteellisen normaali. Koulun puolesta oli aika rentokin viikko, mutta onnistuin illat (onneksi) lukemaan enkun tenttiin. Perjantaina päätettiin poikaystävän kanssa ottaa paussia karkkilakkoon ja haettiin iso pussi nameja filmtownista. Nappasin kauppareissulla koriini kolme vanhaa kunnon disneyn klassikkoa (juu, minä 24-vee) ja päätettiin viettää leffailtaa. Koska osaan kaikkien disneyn leffojen repliikit ulkoa, on leffaa katsoessa hyvä myöskin neuloskella. Ja yksi pipo tuli illan aikana valmiiksi.

Tämä lanka on siinä mielessä vähän hassua, että se on oikeastaan Novitan Hile-lankaa, ilman niitä hileitä. Meille tilattiin töihin kaksi pussia harmaata Hilettä ja kummastakin pussista löytyi yksi kerä ilman sitä kimallusta. Sain kerät lahjoituksena ja oikeastaan tykkäänkin tästä langasta ilman hileitä. Harmaan sävy on kaunis ilman kimalluksiakin. Ja enemmän minun näköinen, tämä pyryharakka kun ei niinkään kimaltelusta välitä. Pipon malli on simppeli, silmukoita mulla oli 79 ja kutosen puikoilla neuloin. Tehdään vaan 4oikein ja 2nurin koko ajan, tuo nurjan kohta vaihtelee ja saa aikaan tuon "pyörteen". Tupsuistakaan en niin välitä, mutta tämä pipo oikein huusi itselleen tupsua. Toisella kerralla sain sopivan onnistumaan ja kokokin meni aika nappiin. On tämä ihanan lämmin. Taidan alkaa lämpenemään näille pipoille kun niitä tuntuu nyt kovasti syntyvän.

Tajusinpa muuten viikolla tilanneeni alkusyksystä itselleni uuden talvitakinkin (kuvissa) ja sehän on sopiva juuri tähän vuodenaikaan, kun kerran pitää vettä ja tuulta ja lämmittääkin vielä kivasti. Parhainta on tehdä löytöjä omasta vaatekaapistaan! Tänään kävin pitkästä aikaa kurkkimassa kauppojenkin vaatevalikoimaa, kunnon shoppailureissu tuli tehtyä. Muutaman uuden paidan ja yhden hameen löysin. Ikeassakin käytiin ja sieltä tarttui mukaan jotain pientä jouluista, sekä vähän kangasta. Ompelukoneelle istuminen houkuttaisi tällä hetkellä siis kovasti, mutta toisaalta noi venäjän läksyt kaipaisivat huomiotani ehkä vielä kipeämmin. Vaikea päätös.... Toisaalta jos olen oikein nopea niin ehdin tänä iltana vielä kumpaakin, eli koneelta mars pois ja hommiin!

maanantai 18. marraskuuta 2013

Joulufiilistelyt osa 2

Hui mitä vauhtia viikonloppu vilisi taas silmien edestä! Pikkuisen työhommia, hieman partiohommia, vähän jouluhommia ja paljon kouluhommia. Niihin kyllä kiteytyy tämä viikonloppu. Mä olen viime päivät keskittynyt yhden esitteen tekemiseen ja sen parissa sain viikonloppunakin kulutettua tunnin jos toisenkin. Deadline on torstaina, mutta tänään tilanne alkaa näyttää jo aika hyvältä, eli jospa kerrankin välttyisi siltä viime hetken paniikilta. Puikot saivat levätä kokonaan viime viikolla, mutta sainpas lauantai-iltana kaivettua ompelukoneen esille. Punatulkkukangas pääsi ikkunaan ja punaisesta puuvillasta ompelin ensimmäisen pöytäliinani. Googlettelin oikein kulmien ompelunkin! Luulin ostaneeni kangasta reilusti, mutta pesussa kangas kutistuikin yllättävän paljon ja käänteetkin imaisivat oman osansa, niin että eipä tuo pala riittänyt muuhun kuin tuohon liinaan.

Joulu hiipii kotiin pikkuhiljaa jo muutenkin. Loppuviikosta vaihdoin taulunkehyksiin jouluisampia kasvikuvia, ihana kun kuvia vaihtamalla saa seinästäkin ihan uuden näköisen! Joulukortit ovat myös jo kovasti mietinnän alla, viikolla kävin ostamassa materiaaleja ja sunnuntaiaamusta leikkelin korttipohjat valmiiksi. Projekti edistyy siis pikkuhiljaa. Samoin etenee joulun hys-hys-jutut eli joululahjat, niistäkin pieni vilahdus yhdessä kuvassa.

Päätin että kodin joulu on tänä vuonna punaisen ja valkoisen lisäksi vaaleansininen. Aika ei taida riittää vaihtamaan sohvan tyynyjä ja toisaalta, koska tykkään noista vanhoistakin, niin miksipä niitä vaihtamaankaan. Haaveilen kyllä edelleenkin niistä henkkamaukan tähtityynyistä, ehkäpä näiden nykyisten vaaleansinisten tyynyjen kaveriksi sopisi muutama punainenkin. Joulukoristelaatikoista olen vieläkin onnistunut pitämään näppini erossa, vaikka siis hei, enää viisi viikkoa jouluun! Kauaa ei malta kuitenkaan enää odotella, joulu on kuitenkin vain kerran vuodessa ja sitä on silloin vietettävä kunnolla. Olen antanut parvekkeen jouluvalojenkin jo parina päivänä palaa läpi vuorokauden, kyllä ne vaan piristävät kun iltapäivän hämärässä saapuu kotiin. Toivottavasti tämä jouluhössötys ei ala menemään jo yli, joulu vaan on minusta ylivoimaisesti vuoden paras juhla!



.

Jospa sitä sitten keittäisi taas glögiä itselleen ja jatkaisi noita hys-hys-juttuja...

perjantai 15. marraskuuta 2013

Julmössa


 eli siis Joulumyssy!


Kävin lainaamassa kirjastosta joulupallokirjan tässä muutama viikko sitten. En kuitenkaan aikonut tehdä yhtään joulupalloa, vaan napata kivoja jouluisia kirjoneulemalleja pipoa varten. Kuvioita löytyi muutakin ja näistä lähdin suunnittelemaan piponi kuvioita. Sydämiä, poroja, lumihiutaleita. Voisko enää jouluisampaa olla?!


 Hieman muokkasin malliani neuleen edistyessä, koska olin kokonaan unohtanut ottaa huomioon pitkät lankajuoksut, joita kyllä mielestäni mietin suunnitellessa, mutta ilmeisesti joistain kohdista tämä oli unohtunut. Langoista valkoinen on seiskaveikkaa ja punainen novitan jussia. Tykkään tuosta punaisesta väristä, se on jotenkin kivansävyinen. Silmukoita pipossa on 120 ja neuloin mun ihanalla 50sentin ja kolmen&puolen pyöröpuikoilla. Kirjoneulekin alkaa pikkuhiljaa sujua, tässä osasin jo pitää vahtia, etteivät langat mene sekaisin, mutta vieläkään ei suju se, että molemmat langat kulkisivat koko ajan sormella. Lisää harjoitusta vaan, eiköhän se siitä ala sujumaan.


 Itse tekemiseen ei mennyt aikaa lähes yhtään, olin ihan varautunut siihen, että tämän parissa menee parikin päivää. Mitä vielä, sunnuntai-iltapäivällä neuloin pari tuntia, jatkoin illalla Titanicia katsoessa ja maanantaina koulun jälkeen neuloin jo viimeiset kerrokset. Sehän meni nopsaan! Mun päähän nyt ei yleensä pipot sovi, mutta tätä aion kyllä joulunaikana päässäni pitää. Tein piposta tarkoituksella vähän liian pitkän, että sen saa mytystää päälaelta niskaa kohti.


Heh, tuo yksi silmukka noiden porojen välissä näyttää ihan sydämeltä! Tuitui!

keskiviikko 13. marraskuuta 2013

Harmaan sävyjä




Mun mielestä tuolla ulkona vallitsi viime viikonloppuna oikein kunnon harmaus. Ja oikeastaan sellainen oli vallinnut jo monta viikkoa. Pienet auringonpilkahdukset tekevät hyvää, mutta noi yleisesti tuntuu, että marraskuinen pimeys on tullut jäädäkseen. Nappasin muutaman kuvan vanhempieni pihalta ennen illan pimenemistä, nuo lumimarjat ovat jotenkin kovin suloisia! Harmi että pensasaidasta löytyy vain yksi tuollainen oksa, mistä lie sekin siihen itsensä siirtänyt. Harmaita sävyjä on viime aikoina ollut myös puikoilla. Pikkuveljen villasukat sain vihdoin tehdyksi ja väreiksi valikoitiin yhdessä pari harmaansävyä ja mustaa. Perussukat tuli, raitaa varteen ja muuten harmaa sukka. Lankoina seiskaveikat ja jussi-lanka. Keristä jäi sen verran jäljelle että iskin samantien seuraavat sukat puikoille. Yksirivistä raitaa koko sukat, kaksi harmaan sävyä. Poikaystävä ihmetteli, kelles nää sukat on, johon vastasin vain neulovani koska lankaa nyt jäi ja että haluaisko hän kenties toisetkin sukat. Niinpä nämä toisetkin ilmeisesti päätyvät heti käyttöön. Pysyy poikien varpaat lämpiminä!

maanantai 11. marraskuuta 2013

Alkavan viikon mietteet


Tuolla ulkona on kyllä vuodenaikaan nähden ihan omituinen valoilmiö! Aurinko paistaa! Parvekkeella kuvatessa kuvista tuli ihanan lämpimän kellertävän sävyisiä. Jokseenkin hassua kun on tässä jo parin viikon aikana tottunut, että päivälläkin sisällä täytyy olla valot päällä, jotta näkee ja aamuisin ei meinaa osata herätä ollenkaan kun pimeys vaan jatkuu ja jatkuu. 


Viikon alun kunniaksi virittelin parvekkeelle jouluvalot. Ajatuksena oli tuoda valoa pimeyteen, mutta eihän niitä vielä palamaan tarvinnut laittaa, laitetaan niihin valo sitten kun se synkkyys taas saapuu. Pikkuisen tekisi mieleni sanoa, että odotan jo lunta. Vaan isän ja veljeni kanssa eilen pähkäiltiin, että kun viime talvet ovat olleet niin lumisia, niin mahdetaanko tänä talvena edes lunta saada. Toivottavasti nyt kuitenkin, lumi tuo kivasti valoa. Viime viikon joulufiilistelystä ei ole tullut mitään aikaansaannoksia, ainoastaan Lidlistä bongasin ihana Minions-suklaajoulukalenterin. Jospa viikonloppuna ehtisi ommella sen verhon ja pöytäliinan (edellyttäen että kangas tulee sitä ennen pestyä) ja sen jälkeen voisi alkaa miettiä enenmpi joulukoristeita. Viime postauksesta tuli varmaan ilmi, että monta tee-se-itse-projektia olisi mielessä, aika vaan tuntuu olevan kovin kortilla.


Niin se aika. Koen erittäin huonoa omaatuntoa siitä, miten harvoin tämä blogi on taas viime aikoina päivittynyt. Se joka toisen päivän postaustahti kun olisi niin ihanteellinen, joka päiväiseen en millään pysty. Kameraan on kuitenkin ollut viime aikoina jotenkin hankala tarttua, vaikka kamera tällä hetkellä nyt toimiikin kohtalaisen hyvin hajoilemisepäilyksistäni huolimatta. Viime viikko hujahti myös ohi taas sellaisella vauhdilla, että hyvä kun pysyin itse perässä. Kävin alkuviikosta yhdessä haastattelussa ja sen pohjalta ensi kevät tuleekin kulumaan työharjoittelun parissa. Mun kouluinnostus on ollut jotenkin ihan kadoksissa syysloman jälkeen ja siksipä olenkin vähän iloinen siitä, että koko kevään saan viettää muualla kuin koulussa. Keskiviikkona oli ensimmäinen meidän osuuskunnan järjestämä tapahtuma, torstaina vietin ansaittua vapaapäivää poikaystävän seurassa ja loppuviikko vierähtikin taas töissä joulua laitellen. Sain pitkästä aikaa kukkiakin, jotka tosin eivät näköjään montaa päivää kestäneet, kun tänään jo kovasti osoittavat kuihtumisen merkkejä.


Entäs ne käsityöt? Niin no, viime viikon saldo on kahdet sukat, yhdet lapaset ja melkein valmis pipo sekä yhdet aloitetut tilaussukat. Eikai sitä nyt ehdikkään blogia päivittämään kun puikot sauhuaa niin kovaa vauhtia. Seuraavassa postauksessa siis jo valmiita tuotoksiakin, ihanaa kun saa jotain valmiiksi! Nyt alan kuitenkin valmistautua Turkuun lähtöä varten, jostain pitäisi jotain aamupalaakin sitä ennen löytää. Tämän viikon osalta kalenteri näyttää aika täydeltä ja kahteen kokeeseenkin pitäisi lukea. Onneksi tuo aurinko antaa tehokkuusvoimaa, eli innolla vastaanottamaan uuden viikon kujeita!

Hyvää alkavaa viikkoa myös sinulle blogiini löytävä lukija!

tiistai 5. marraskuuta 2013

Joulufiilistelyä

Enää ei varmaan ole liian aikaista joulufiilistelyyn? Koitan täällä pikkuhiljaa päästä oikein kunnolla joulutunnelmaan. Vieressä on iso mukillinen glögiä, kasa pepparskakoneja ja laivalta tuotuja juustoja. Isäni tänään muistutteli, että seitsemän viikon päästä on jo joulu ja ihan totta, niin on! Pikkuhiljaa voi alkaa laittaa jo joulua kotiin ja tänään tein aivan mahtavan löydön! Nimittäin olen jo parin vuoden ajan aina jouluisin etsinyt sitä oikeaa jouluverhoa ja tänään sen löysin. Kävin ihan vain piipahtamassa paikallisessa Eurokankaassa ja siellä se oli, Almedahls-malliston Domherrar-kangas. Söpöt punatulkut veivät sydämeni ja ilokseni kangasta löytyi juuri verhon mittainen pätkä. Kangas ei ole liian jouluinen, mutta samalla se tuo kuitenkin joulun mieleen. Punatulkut ovat perinteisiä ja mustat oksat todella moderneja. Hinta oli pikkuisen suolainen, mutta kerrankos sitä voi panostaa, varsinkin kun on jo pari vuotta etsinyt.


Mukaani tarttui myös oikein joulunpunaista vähän eläväpintaista puuvillakangasta, joka pääsee ensin pesuun ja sen jälkeen siitä ommellaan pöytäliina. Pöydälläni ei olekaan koskaan  ollut kokonaista liinaa, kaitaliinoja tai tablettaja vain, jotenkin nyt oli aika liinakangas hankkia. Punainen on muuten juuri saman sävyinen, mitä verhon punatulkut, eli ne sopivat täydellisesti yhteen. Lähdin kollaaseihin etsimään muitakin pieniä juttuja, joita voisi hankkia kotiin. Punaisen liinan pelkään likastuvan taas samantien (jaa miten niin mä olen sottapytty?!), eli jonkinlaiset tabletit pöydälle voisi vielä liinankin päälle hankkia. Ne toisivat vähän väriäkin. Tiimarin sivuilta löytyi söpöt sydänkorit, voisin käydä katsomassa onko niitä paikallisen liikkeen valikoimissa. Joulunamuille paikka nähkääs. Tuota Puttipajan talolyhtyä olen jo pari viikkoa kuolannut työpaikalla ja sanoinkin jo työnantajalleni, että taidan ennen joulua vielä sellaisen kotiuttaa. Lasilyhty löytyi Pentikin sivuilta (niinkuin pyöreä tablettikin), ei ehkä tarpeellinen, mutta söpö sekin.


Sohvan tyynyt tekisi myös mieleni laittaa uusiksi. Tyynyt ovat kaikki H&M Homesta ja viltti Tiimarin sivuilta. En kuitenkaan haluaisi tilata valmistyynyliinoja, vaan tehdä itse. Näin ne olisivat vähän persoonallisempia. Nämä ovat tässä siis lähinnä vain antamassa inspiraatiota, tuollaista tekstillistä tyynyä jo vähän suunnittelin, mutta erimaiden jouluntoivotuksilla varustettuna. Ja tähtityyny olisi kanssa kiva. Paksusta langasta saisi neulotta nopeasti pehmoiset tyynynpäälliset. Täytyykin ehkä palata sinne Eurokankaaseen, josta sain 5e:n etusetelin ja ostaa vähän heidän valikoimiinsa tulleita lankoja.

Oikeasti tähän jouluun ei kovasti uusia juttuja tarvitse hankkia. Kuulen poikaystävältä tarpeeksi huokaisua muutenki jo tuosta joulutavara-varastostani. Eli siis pitkälti koti puetaan jouluun vanhoilla jutuilla, joita keräsin tuohon alas muutaman kuvan verran. Ihan vielä ei kuitenkaan viitsi joulua laittaa, mutta ehkäpä parin viikon päästä. Jos maltan siihen asti! Parvekkeen jouluvalot voisi kyllä ripustaa jo vaikka viikonloppuna, tulisi vähän valoa tähän pimeyteen. Joululahjastressi pahenee päivä päivältä ja joulukorteista ei ole vielä minkäänlaista mielikuvaa. Kuusta ei taaskaan hankita, mutta amarylliksen oksia haluaisin jouluksi maljakkoon. Paljon ompeluhommia on siis kuitenkin edessä vielä ennenkuin joulu on valmis. Ja koska joulu on vain kerran vuodessa, niin joulusisustukseen on mielestäni ihana panostaa. Muuten en punaista väriäkään kaipaa, mutta jouluun se vain kuuluu. Ja vielä kun saataisiin valkea joulu!



lauantai 2. marraskuuta 2013

Ei pöllömpi pipo!


Sain viime viikolla tekstarin, jossa yksi sukulaistytöistäni piteli käsissään turkoosia pöllöpipoa. Tekstissä luki, että kirpparilta löytynyt pipo on neidin päähän liian pieni ja kysyttiin osaisinko minä kenties tehdä samankaltaisen pipon. Ikinä en ollut ennen pipoa virkannut, mutta otin haasteen vastaan. Novitan nallesta löytyi sopivan värinen turkoosi, joka on kuulemma neidin lempiväri. Virkkaamisesta on pakko kertoa sen verran, että purin pipon alkupisteeseen asti kolmesti. Ja muutaman kerran sen jälkeenkin vielä tuntui että virkkaus eteni niin, että tehdään kaksi kerrosta ja puretaan viisi. Pikkuisen oli ongelmia saada pipo siis sopivankokoiseksi. Vieläkin jännitän, onko se kahdeksan-vuotiaan päähän liian iso, sillä nyt se on sen kokoinen, että sopii itselleni. Mutta toivotaan, että sopii. Alkuperäiseen pipoon oli virkattu reuna vaaleanpunaisella ja letitetty myös nuo roikkuvat nauhat osittain kyseisellä värillä, mutta päätin, että tämä pipo saa olla kokonaan turkoosi, ettei tästä nyt sentään ihan täydellistä kopiota tulisi. Onhan tämä todella suloinen, vaikka jotenkin itseltäni on mennyt täysin maku näihin pöllöjuttuihin, joita tuntuu olevan jokapaikassa. Sama ne viiksikuosit, siis voi yök! Villitykset on ihan hauskoja, mutta kun niitä alkaa tulla joka tuutista, niin itse kyllästyn samantien! Pieni avautuminen, anteeksi. Mutta niin, toivottavasti pipon tilaaja pitää pipostaan! Lapsillahan tälläiset hauskat pipot ovat todella suloisia!