tiistai 31. joulukuuta 2013

Vuonna 2013

Vuosi vaihtuu ja on aika tehdä katsausta siihen, mitä kaikkea tänä vuonna onkaan oikein tehty. Keskityn lähinnä nyt tähän käsityöpuoleen, vaikka vähän listaan loppuun muitakin tänä vuonna tapahtuneita juttusia. Pääpiste pidetään kuitenkin siinä, mitä olen tänä vuonna saanut käsilläni tehtyä. En ole aikaisemmin kunnolla tämmöisiä vuosikatsauksia harrastanutkaan ja olipa hauska käydä koneen uumenista läpi vuoden aikana otettuja kuvia ja katsoa mitä kaikkea sitä onkaan saanut aikaiseksi.


Kaiken kaikkiaan tämä vuosi on ollut käsitöiden suhteen erittäin tuottoisa. Syksyllä 2012 uudelleen syttynyt käsityöinnostus jatkui koko vuoden ja tuntuu onneksi jatkuvan edelleen. Luulen että koulun vaihdolla on ollut asiaan positiivinen vaikutus, sillä nyt kun opinnot eivät enää liity käsitöihin, tulee niitä innoissaan tehtyä vapaa-ajalla enemmän. Muotoiluopintovuonnahan en kauheasti enää iltaisin tai viikonloppuisin jaksanut kutimiin tarttua, kun koulu on oli niin tekemispuoleista. Nyt tradenomiopintojen aikana käsityöt ovat rentoutumiskeino ja luennoilla ne takaavat keskittymiskyvyn. 


Vuonna 2013 tein varmasti tähän astisesti suurimmat käsityöni. Suurin niistä oli varmasti violetti kolmiohuivi, joka onkin ollut ahkerassa käytössä valmistumisestaan asti. Toisena ylpeyytenä mainittakoon kirjottu pikkuliina, jonka sain kesän aikana valmiiksi. Innostuin myös entistä enemmän kirjoneuleista ja kirjoneuleisia juttuja tulikin tehtyä useampia. Sukat ovat edelleen suosiossa ja vuoden aikana valmistuikin monta monta sukkaparia. Ompelukone hurisi myös suht ahkerasti ja ainakin muutama uusi laukku tuli tehtyä. Sisustelin asuntoani myös ahkerasti keväällä, syksyllä ja jouluntullen ja pari uutta verhoakin tuli ikkunaan tehtyä. Pieniä muutoksia tapahtui asunnossa muutenkin ja kesällä parvekettakin tuli sisustettua ahkerasti.


Virkkauskin alkoi kiehtoa ja matonkuteesta tuli virkattua uusi matto sekä vielä täällä esittelemätön kori. Ranne vaan ei tahdo vieläkään oikein tuosta virkkauksesta tykätä, eli neulepuoli on ehkä kuitenkin enemmän mun juttu. Tammikuussa vannoin ostolakon nimeen, mutta tunnustettava on että useampi uusi kilo lankaa on tullut vuoden mittaan ostettua. Tosin vanhoja varastojakin on yritetty kovasti tuhoa. Innostuin bambupuikoista ja melkein kaikki neuleet onkin nyt tullut neulottua bambuisilla puikoilla metallisten sijaan.  


Summataanpa yhteen siis tänä vuonna valmistuneet:

21 paria villasukkia
1 virkatut tossut
2 sormikkaat
8 pipoa
3 kolmiohuivia
2 nyplättyä liinaa
6 virkattua pannulappua
1 parvekkeen matto
monta kymmentä uutta korttia
2 rusettilaukkua
2 ostoskassia ja parit pienet pussukat
kasa uusia sohvatyynyjä
ommeltu pöytäliina + istuintyynyjen päälliset
tuunattu kalenteri
kirjottu pikkuliina

no okei, eihän se summa nyt ihan valtava ole, kesä oli varsinkin neuleiden suhteen tosi hiljaista aikaa. Mutta silti kun selailin noita kuvatiedostoja niin tuntui että vuoteen on kyllä mahtunut aika paljon kaikkia käsitöitä. Isompia ja pienempiä, helpoimpia ja vaikeita. Ihan kaikkia pienimpiä juttuja en varmaan muistanut edes listata.


Niin ja on tähän vuoteen mahtnut paljon käsitöittenkin lisäksi. Kevät leikittiin koulussa yritystä ja sen puitteissa tehtiin parin päivän mittainen messumatka Liettuaan. Bussilla läpi Baltian, iltaisia hotellihippaloita, vähän ostoksia ja ikimuistoinen messupäivä. Kesä kului nopeasti töissä, eri työpaikkoja kertyi kesään yhteensä neljä. Varmasti yksi elämäni kiireisimmistä kesistä. Syksyn tullen koulussa perustettiin osuuskunta ja koko syksy menikin enemmän tai vähemmän toimimman käynnistämiseen. Pari Tallinnanreissua tuli vuoden mittaan tehtyä sekä pieniä reissuja ympäri kotimaata. Pieniä kiukkupuuskia on vuoteen mahtunut, mutta satakertainen määrä niitä hyviä naurun hetkiä. Mitään elämää suuremmin mullistavaa ei ole tapahtunut, vaan vuosi oli sellainen normaali tasapaksu paketti.

Innostuin vuoden aikana frisbeegolfista, kirjoneuleista, aikaisista heräämisistä, Minionsseista, Pinterestistä, ranskalaisistaleteistä, leipomisesta, automatkoista ja Olipa kerran -sarjasta. Lintsailin kevään jälkeen säännöllisesti karkkilakosta, vietin juhannuksen teltassa nukkuen, aloitin joulunfiilistelyn lokakuussa, nautin vapaapäivistä ja täytin kalenteriani. Suurin henkinen kasvu tapahtui varmaan siinä, että olen vuoden aikana alkanut pitää ennen niin suuresti inhoamastani sinapista. Tai no, kai sitä muutakin kasvua on tapahtunut. Loppupäätelmänä vuosi 2013 jää mieleen ahkeruudesta ja vastaanotan uuden vuoden vastaan iloisin mielin. Jännityksellä odotan, mitä kaikkea se tuo tullesaan ja miten hyvä neulevuosi siitä on tulossa.

Onnellista Uutta Vuotta 2014!

maanantai 30. joulukuuta 2013

Kärppä-sukat



Mun poikaystäväni on ihan hirveästi Kärppä-fani. Tai oikeastaan jääkiekkofani. Tai vissiin sittenkin urheilufani ihan noin yleisestikin. Mutta Oulun Kärpät on se suosikkijoukkue ollut jo monta vuotta, vaikkei sinne Ouluun päin juurikaan ole edes minkäänmoisia suku- tai muitakaan juuria. Kärpät vain on se paras joukkue. Mietin tänä vuonna pääni puhki, että mitä antaisin poikaystävälle lahjaksi kunnes se eräänä iltana iski. Käsityöhullutyttöystävä neuloo tietysti pakettiin Kärppä-sukat! Niinpä nappasin netistä kyseisen joukkueen logon ja otin eteeni kynän ja ruutupaperia ja aloin piirtää kaaviota logosta. Yhden illan suunnittelun tuloksena valmiina oli selvä suunnitelma siitä, millaiset sukat tulisivat olemaan. Ja eikun neulomaan!

Lanka ei varmaan tule kellekkään yllätyksenä, Novitan seiskaveikalla mentiin jälleen. Sukkien varsiin tuli kirjoneuleella lukemaan KÄRPÄT ja raidoitustakin tein joukkueen väreillä. Tuo logo-osuus olikin sitten jo vaikeampi homma. Päällekirjonta tuntui loppumattomalta urakalta, joten neuloin logon lopulta tasoneuleena, jotta lankajuoksuja ei muodostuisi sukkaan liikaa. Normisukkaan verrattuna aikaa kyllä meni tuplasti näitä tehdessä, mutta ensimmäisen sukan valmistuttua, olin näistä jo aivan innoissani. Toiseen sukkaan tein kuviot vähän erikohtaan, niin että kun sukat laittaa vierekkäin niin sekä teksti että logo yhtyvät. Tosin sukkia voi käyttää kummassa jalassa tahtoo, silloin logot osuvat sisäreunan sijaan ulkoreunoihin ja näkyvät tällöinkin melkein kokonaan. Molemmissa sukissa on siis tuo koko logo, ei suinkaan vain puolikasta.



Mulla oli muuten harvinaisen hankala kuvattava näitä kuvia ottaessa, joku ei olisi malttanut millään pysyä paikallaan kun kuvia otettiin. Sain jo aattoiltana puhelun, jossa tiedusteltiin, että olinko tehnyt sukat ihan itse. Ei se näköjään vieläkään aina usko, mihin tämä tyttöystävä pystyy. Mä en niinkään ole innostunut tuosta urheilun seuraamisesta ja jääkiekko-otteluihinkin mua on raahattu pitkin kynsin, mutta näistä sukista tykkään kyllä tosi kovin. Kovin se jo suunnitteli, että ensi vuonna saa varmaan sitten pipon ja sitten lapaset ja ehkä vielä huivinkin joulupaketista. Jaa-a, saapa nähdä. Sukkien lisäksi pakettiin käärittiin muuten Kärppä-kaupasta tilatut Kärppä-bokserit. Pehmoinen oli siis paketti ja vähän pehmeä taitaa olla tää mun päänikin, kun kaikkiin hömpsötyksiin alankin :) Vaan taisi tämä tämänvuotinen lahja osua kyllä ihan nappiin ja sehän oli se asia mitä haettiinkin.


pssst! tässä vielä logon kaaviokuvaa, jos joku kaipailee, kaipa siitä selvää saa...

lauantai 28. joulukuuta 2013

Sekametelisoppa


Joulu oli ja meni jo, mutta pistetään tänne nyt kuitenkin muutama jouluisa kuvakin nyt vielä. Puhuinko mää viime postauksessa, että nyt kun on uusi kamera, niin kuvien laatu paranee? Jaa, taisin luvata vielä liikoja, kyllä ton uuden kameran kanssa kuvaaminen tuntuu vielä aika hankalalta, mutta eiköhän meidän yhteistyö pian jo ala sujua. 


Tuntuu, että joulu meni tänä vuonna taas niin nopeasti ohi. Ja mun joulu taisi mennä nukkuen pieniä tirsoja pitkin aattoa ja joulupäivää, taisi pohjalla tuntua kiireinen työviikko ja tekemistäyteiset illatkin. Muutenkin mentiin aika rennolla meiningillä koko joulu ja tämä joulunjälkeinen suklaaähky tuntuu jatkuvan vieläkin vain. Alennussuklailta sentään tänä vuonna vältyttiin, aiempina vuosina kun niitä -50% konvehtirasioita on tullut hamstrattua joulun jälkeen vähän liikaakin.


Me tosiaan otettiin äitini kanssa irtiotto joulusta jo tapaninpäivänä ja suunnattiin viettämään äiti-tytär laatuaikaa Tallinnan puolelle. Tapaninpäivä kulutettiin shoppailemalla Rocca Al Maren myymälöissä. Kauheasti ei ollut vielä alennusmyynnit Virossa alkaneet, vaikka toki jossain alennuksia löytyi paljonkin. Sovitin reissun aikana varmasti paritkymmenet housut, etsien työpöksyjä, tuloksetta tietenkin. (Sopivat housut löytyivät muuten lopulta tänä aamuna omasta vaatekaapista, hintalappukin oli vielä kiinni. Ei mennyt sittenkään hukkaan sekään housu-ostos parin vuoden takaa...) Mukaan tarttui muutama paita ja villatakkeja pari. Yövyttiin ihan vain Viru-hotellissa, ilta meni hotellilla jalkoja lepuutellen, kyllä toi koko päiväinen shoppailu on rankkaa!

Perjantaiaamusta otettiin suunnaksi käsityötukku Karnaluks, jossa en ollut koskaan ennen käynytkään. Ja kyllä oli pää pyörällä kun paikalle päästiin. Äiti kyllä selitti etukäteenkin jo millainen kauppa meitä olisi vastassa, mutta ei sitä silti meinannut käsittää kun paikalle päästiin. Eikä sitä oikein osaa selittääkkään, se pitää vain itse nähdä. Nauhoja, pitsejä, nappeja, vetoketjuja ja ompelulankoja oli hyllytolkulla ja hyllyt oli tosiaan täytetty ääriään myöten täyteen ja hyllyjen korkeus jatkui melkein kattoon asti. Neulelankojen puolikin oli valtava ja erilaisia lankalaatuja oli vaikka kuinka. Melkein kaksi tuntia viivyttiin liikkeessä ja silti tuntui että nähtävää olisi vielä riittänyt. Ensi kerralla ostoslista mukaan siitä mitä on hakemassa, niin jospa löytäisi etsimänsä paremmin.


Alkuhämmennyksestä huolimatta jotain tarttui mukaankin, vaikka ensin tuntui, ettei yhtään tiedä mitä sitä tarvitsisi. Ostin kaksi turkoosia angora-lanka kerää, niistä suunnittelin huivia. Lapaset taas toivottavasti syntyvät noista kimaltavista sinisistä keristä, extra softia merinoa SMC:ltä. Tuosta viininpunertavasta Merino Lace langasta ajattelin tietysti pitsihuivia. Noita huivilankoja on muuten viime aikoina kertynyt lankakoppaan paljonkin, pitäisi varmaan pikkuhiljaa alkaa niitä kuluttamaankin. Parit bambuiset puikot myös ostin, muutaman vetoketjun, pieniä koristekukkia, nauhaa ja kangaskynät nappasin myös koriini. Paljon muutakin olisi varmasti voinut ostaa, mutta koitin pitää järkeni tallessa, tuolla se meinaan olisi kyllä ollut helppo päästää karkuunkin.

Kaiken kaikkiaan meillä oli oikein onnistunut shoppailureissu, josta oli kyllä rentoutuminen kaukana. Parin päivän aikana tuli kyllä käveltyä! Mutta eikös se niin ollut, että tuo shoppailu on tehokas liikuntamuoto?! Nyt olen palautunut joulunvietosta siis takaisin omaan kotiin ja koittanut epätoivoisesti saada kaikki joululahjat + Tallinnanostokset mahtumaan johonkin kaappeihin ja laatikoihin. Tavarapinot alkavat olla nyt jo suht selviytettyinä ja voi alkaa viettämään rentoa iltaa. Taidan kyllä naputella vielä muutaman joululahjapostauksen valmiiksi ja alkaa sitten suunnitella vuosikatsausta. Huiheijaa, ei tätä vuotta enää meinaan jäljellä montaa päivää olekkaan!


Loppuun vielä kuva mun uusista kavereista, kyllä se pikkuveli tietää mitä isosiskon lahjapaketteihin kannattaa kääriä!

torstai 26. joulukuuta 2013

Lumihiutale pannulappu




Viime vuonna ajan puutteen vuoksi kavereille lähti kaupasta ostetut lahjat. Tänä vuonna oli hyvissä ajoin jo liikkeellä, sillä halusin antaa jotain itsetehtyä. Paljon mietin mitä pientä tekisin ja päädyin lopulta pannulappuihin. Matonkuteesta sai kivasti virkattua ja malliksi tuli lumihiutale. Koonsa puolesta lappu sopi täydellisesti kattilan alle ja tämän ajatuksen ympärille lähdin rakentamaan lahjaa. Jouluhan on riisipuuron aikaa ja mielestäni tämän muotoinen pannualunen olisikn täydellinen yhdistelmä aattoaamuna puurokattilan alla. Pakettiin sujahti siis myös pussilliset manteleita ja sokeri-kanelisekoitusta. Pyörisin eräs yö saamatta unta ja mietin siinä samalla sopivaa runotusta lahjapaketteihin. Sellainen syntyikin ja lisäsin senkin pakettiin. Lahjat pakattiin ihan vain sellofaaniin ja ympärille kierrettiin jouluista narua. Ostin trikookudetta kilon verran ja tästä kilosta syntyi yhteensä kuusi pannulappua, yksi itselle ja loput kamuille.




Meille riitti jo perinteinen joulunvietto ja tänään suunnataan Tallinnaan alennusmyyntishoppailuille. Joululahjoista mainittakoon sen verran, että aika monta toivetta osasi pukki tänäkin vuonna toteuttaa listasta ja monta kivaa yllärilahjaakin mahtui mukaan. Parhain ja eniten tarpeeseen tullut lahja oli kuitenkin varmaan uusi Nikon D5100 järkkäri, jota täällä kuumeisesti on opittu käyttämään. Vanha kamera pääsee viettelemään eläkepäiviä, vaikka muutama sillä otettu postaus onkin vielä tulossa. Mutta sen jälkeen vaihdetaan parempilaatuisiin kuviin, jee!

tiistai 24. joulukuuta 2013

24. joulukuuta


Minä hipsin eilen illalla vanhempieni luokse joulunviettoon ja aatto onkin sujunut mukavan perinteisesti. Meillä oli eilen illalla jo joulusauna, sillä se ei yleensä ole kuulunut meidän aattopäivään. Aamusta syötiin joulupuuroa ja tapani mukaan ärsytin muuta perhettä laulamalla taukoamatta joululauluja. Onko olemassa parempaa joululevyä kuin Titi-nallen joulu? No ei ole, varsinkaan kun osaa koko levyn etu- ja takaperin ulkoa. Taisin olla kaksi kun tuon levyn ensimmäisen kerran sain, tosin silloin c-kasetti muodossa ja vuosien varrella sitä on tullut kyllä kuunneltua. Puuron jälkeen lähdettiin sukulaiskierrokselle toimittamaan viimeiset lahjat ja käytiin sytyttämässä haudoille kynttilät. Katseltiin enon luona joulurauhanjulistus, siliteltiin koiria ja juotiin glögiä. Kotona suostuin vihdoin pikkuveljen pyyntöihin videopeleistä, mutta nukahdin päikkäreille kesken pelin. Äsken vedettiin navat täyteen jouluruokaa, kinkkua, kalkkunaa, kalaa, kotijuustoa, perunalaatikkoa... Ähky! Vaan on se niin hyvää. Meillä on perinteisesti syöty vähän myöhemmin ja sen jälkeen availtu lahjat, mutta tänä vuonna ruokailu oli sen verran aikaisin, että vielä toistaiseksi lahjapino on koskematon. Loppuilta menee rennoissa tunnelmissa, syödään lisää, katsellaan töllöä ja ollaan vaan. Nappaan varmaan neuleenkin käteeni, jospa pääsisi aloittamaan jotain uutta. Nyt voisin lähteä kuitenkin kurkkimaan olohuoneen puoleen, jospa lahjojen avaamisaika olisi jo käsillä. Tai ainakin niitä paketteja voi vähän jo rapistella ja hipelöidä...! 

Oikein ihanaa ja rauhaisaa Joulua kaikille!

sunnuntai 22. joulukuuta 2013

Yötä vielä kaksi


1. Viikko meni ohi ihan hullun nopeasti. Töissä riitti hulinaa ja illatkin täyttyivät menoista ja tekemisistä. Viikon ainoa vapaapäivä tuntuu ihan luksukselta, vaikkei sekään mitään lepoa ole ollut.

 2. Kiireestä huolimatta joulustressi ei ole päässyt yllättämään. Oikeastaan on ollut hauskaakin, että tekemistä on riittänyt, vaan luulenpa että joulunpyhät tuleekin sitten löhöttyä tämänkin viikon edestä.


3. Illat on pyhitetty joululahjoille ja sainpas tehtyä toiset minions sukat ajoissa valmiiksi. Tänä aamulla päättelin sormikkaat ja näin ollen kaikki joululahjat tulivat valmiiksi. Ehdinpä tehdä vielä isälle uuden paidankin, tämä on siis jo itseasiassa isäinpäivälahja, joka on vähän myöhässä.

4. Kaupungilla pyöriminen on tällä viikolla saanut vain joulumielen katoamaan. Hirveä ryysis ja tuntuu, että ihmiset ovat tavallista kärttyisempiä. Sain parit pahat katseet kassajonoissa kun omalla vuorollani siirryin juuri paikalle tulleeseen kassaan, ilmeisesti olisi pitänyt päästää ne jonon perällä olevat ihmiset siihen, ne ainakin tuntuivat kovin siihen rynnivän.


5. Viimeisten joululahjaostosten lisäksi olen tehnyt itselleni myös aleostoksia. Totesin, että kaikki vanhat talvikenkäni alkavat olla hajoamispisteessä ja viikon saldona onkin jo kahdet uudet kengät, molemmat hyvästä alesta!

6. Paketteihin kääritään tänä vuonna myös makeita herkkuja, joita olen ahkerasti tänään leiponut. Ei ehkä mennyt ihan putkeen sekään homma, mutta hyviä joka tapauksessa ovat. Vähän jopa sellainen makeaöveri-olo, sen verran tullut herkkuja napsittua leivonnan ohessa.


7. Menetin tänään totaallisesti hermoni tuon kameran kanssa. Yläpuolelle esimerkki siitä miltä melkein jokainen tänään otettu kuva näytti. Muutamat kuvat sentään onnistuivat normaalisti, mutta lähellä oli ettei kamera lentänyt parvekkeelta alas. Kuulemma pari päivää vielä pitää tuon kanssa pärjätä, pukki siis saattaa tuoda uuden, jes!

8. Odotan niin innoissani tämän blogihiljaisuuden loppumista. Pian saan julkaista kaikki lahjat täällä. Innolla myös mietin jo että mitä puikoille nyt kun kaikki lahjomukset on saatu valmiiksi ja voi miettiä taas itsellekkin jotain. Ihastuin viikolla täysin ihan minulle sopimattomaan väriyhdistelmään, kun yksi asiakas valitsi lankahyllystä itselleen värejä. Kirjoneule kiehtoisi kovasti, vaan malli uupuu. Onneksi pääsen huomenna vielä töihin, niin voin päivällä funtsia asiaa ja luultavasti illalla kävellä lankavyyhtien kanssa ulos töistä. Vähän on kyllä sellaista neuleuupumusta havaittavissa, mutta eiköhän se tästä taas.

9. Otsikko ihan lempparijoululaulustani. Meillä on täällä nyt viikonlopun aikana soineet joululaulut kovasti ja tuntuu, että vaikka tuolla ulkona myrskyää ja sataa aina vain vettä, niin jouluntuntu alkaa kuitenkin jo löytyä. Alkuviikosta oli vielä sellainen olo, ettei se joulu voi olla jo täällä. Mutta kyllä se sieltä tulee, oli lunta tai ei. Kaksi yötä enää, jei!

sunnuntai 15. joulukuuta 2013

Pienet kuulumiset


Täällä on ollut jo menneellä viikolla hiljaista ja tulin nyt vain kertomaan, että ensi viikko tulee olemaan myös hiljaisuutta. Kaikki käsityöt mitä tällä hetkellä on meneillään, ovat joulun hyshys-juttuja, eli niitä ei täällä tulla näkemään kuin vasta joulun jälkeen. Meillä oli torstaina viimeinen koulupäivä ja sitä vietettiin pikkujouluillen lasersodan ja ruuan merkeissä. Perjantaina ja lauantaina otinkin jo tuntumaa ensi viikkoon, eli työpäivät olivat tiedossa. Tänään meillä vietettiin perinteistä suvun pikkujoulujuhlaa riisipuuron ja bingon parissa, tämä joulujuhla on kyllä ihan mun lemppari näistä ennen joulua tapahtuvista perinteistä! Ensi viikon tulen siis viettämään töissä ja illat sitten viimeistellään niitä lahjomuksia. Voisin siis sanoa, että täällä alkaa nyt joulutauko, joka loppuu sitten siihen jouluun, sillä joulun jälkeen voinkin postailla kaikki lahjat tänne. Palaillaan siis asiaan noin viikon päästä! Heipskukkuu, minä jatkan nyt neulomista!

keskiviikko 11. joulukuuta 2013

Joulupalloja joulukorteissa






Tämän vuotisen joulukortit näyttivät tältä. Kuviollisesta kartongista leikkelin palloja, jotka saivat hopeasta ääriviivatarroista ripustusnarut ja hopeanauhasta rusetit itselleen. Liimasin lisäksi vielä muutamat tähtitarrat ja jouluntoivotukset. Sisäpuolelle korttia tuli toinen toivotus ja lähettäjän nimi, valkoiselle paperille tulostin nuo ja liimasin kiinni, sillä tummanpunaiseen kartonkiin on vaikea kirjottaa kunnolla millään värillä joka näkyisi hyvin. Yhteensä kortteja tuli tehtyä parisenkymmentä, malli oli kyllä sen verran simppeli että aika nopeastihan näitä sarjatyönä teki. Minusta se vaan on niin ihana perinne, että jouluna lähetään kortteja. Kaikki posti on muutenkin muuttunut jo niin sähköiseksi, että ihan liian harvoin tulee oikeaa postia lähetettyä. Siksi tästä joulukorttiperinteestä pidän tiukasti kiinni ja ilahdun myös kovasti jokaisesta kortista jonka itse saan. Tämä korttien näpertelykin on kyllä kieltämättä aika kivaa!

sunnuntai 8. joulukuuta 2013

Joulua kohti ja jouluinen koti




Tälläiset pitkät viikonloput ovat kyllä aikast kivoja. Vaikka varsinaisia kokonaisia vapaapäiviä ei täällä ole ollutkaan kuin yksi. Itsenäisyyspäivän aloitin perinteisesti kirkossa. Tai itse asiassa kahdessakin. Meidän lippukunnassa on tapana, että partiolaiset hoitavat itsenäisyyspäivänä paikkakunnan sankarihaudoilla kynttilöiden sytytykset, kirkossa kolehdinkannon ja sen jälkeen lippukulkueen sankarihaudoille seppeleenlaskuihin. Minä olen ottanut tavaksi käydä kummassakin kirkossa kun ne kätevästi ovat peräkkäin ja niinpä hommaa riitti aamusta iltapäivään. Illalla tehtiin kotona poikaystävän kanssa kummallekkin omat pellilliset (mun uunipelti on siis pienempi kuin se perinteinen koko, eli ei siis nyt oikeasti pellillisen kokoisia) herkkupizzoja, pelattiin muutama erä yatzia ja katseltiin itsenäisyyspäivän vastaanottoa. Useamminkin saisi olla tuollaisia konsertteja ohjelmassa, kivaa vaihtelu siihen perinteiseen tanssin katseluun. Puvut eivät kuitenkaan tänä vuonna olleet ihan niin hienoja kuin ennen, eli kyllä se kunnon juhlapukeutuminen on enemmän mieleeni.




Lauantai aamupäivä hurahti töissä ja kaupungilla kierrellessä. Käytiin ostamassa mulle joululahja, nyt pitää koittaa unohtaa mitä paketin sisällä on jouluun mennessä, niin voi sitten oikein kunnolla yllättyä aattona. Katseltiin lätkää tai no siis mies katto, mulla oli omat ohjelmat ruutu.fi:n kautta kuulokkeet päässä. Sellainen kunnon leppoinen ilta siis. Meinasi muuten iskeä ahdistus tuolla keskustassa, hirveästi ihmisiä liikkeellä. Tän takia mä pyrin hoitamaan jouluostokset jo hyvissä ajoin ennen joulukuuta, en vaan kestä tuota joulukuunviikkojen kauppojen ruuhkaa.




Toinen adventti osottautuikin astetta paremmaksi sunnuntaiksi. Ilman herätyskelloakin herättiin jo kahdeksan aikoihin ja ennen puoltapäivää olin ehtinyt leipomaan juustokakun, tiskaamaan tiskit, siivoamaan keittiön ja paketoimaan ensimmäiset joululahjat. Luntakin saatiin pari päivää sitten ja tänään oli jotenkin ihanan sininen päivä pienen lumisateen kera. Käytiin ulkona syömässä ja virkkuukoukkukädessä odoteltiin ystäviä kylään. Juotiin glögiä, herkuteltiin ja höpöteltiin. Tuo kakku oli muuten tosi kokeilu, joka voisi kaivata vähän jatkojalustusta vielä, mutta ihan hyvää noikin. Ja helppo valmistaa, 75 grammaa voita sulatetaan ja sekaan sotketaan noin 200grammaaa piparkakkuja. Painellaan irtopohjavuoan pohjalle. Päälle 2,5dl kermaa vaahdotettua, seassa 1 purkki piparkakun makuista rahkaa. Koska en yhtään tykkää leikkiä liivatteen kanssa niin heitin vielä kerma-rahka seoksen joukkoon veteensekoitettua kermanhyydykejauhetta, valkosuklaanmakuista. En tiedä löytyykö tuollaisia kaupoista, omani olen ostanut maustekutsujen kautta ja todennut nuo jauheet maailman helpoimmiksi. Kakku oli jääkaapissa viitisen tuntia ja ehti hyytyä siinä aikana todella hyvin.

Kaikin puolin koti alkaa olla nyt valmiina jouluun, nostin yhden korituolinkin partsilta sisälle, että sain osan sohvan tyynyistä pois sohvalta kun alkoi olla jo vähän ahdasta. Kynttilöitä on polteltu kovasti viikonlopun aikana ja äidiltä saamani hyasinttikin on kasvanut jo pikkuisen. Leikko-amaryllis-parka nuukahti iltapäivällä, jouluksi pitää ostaa kyllä uusi. Taidan jatkaa nyt joulun lahjaprojekteja, kaikki aika pitää käyttää hyödyksi!

perjantai 6. joulukuuta 2013

DIY: Itse painetut tähtityynyt

Mä haaveilin marraskuun alkupuolella kaikenlaisista joulujutuista. Yksi, mihin ihastuin täysillä, oli henkkamaukan tähtikuviollinen tyyny. Päätin jo silloin, että tyynyjä en tilaa, vaan tekisin itse samantapaiset. Peittovalkoinen kankaapainoväri oli muutenkin ostoslistalla ja niinpä tuntui hauskalta idealta toteuttaa tyynyt alusta asti itse, varsinkin kun kangaslaatikostakin löytyi jo valmiiksi punaista puuvillakangasta. Nappasin tekovaiheista kuvia ja päätin laittaa ne tänne, mitään kovin erikoistahan tässä ei ole, mutta jos joku muukin innostuu itse painamaan tyynyjä.


Aloitin homman piirtämällä tähtikuvion ja piirsin sen läpi kontaktimuoville. 
Tarkkaa suunnitelmaa ei ollut, miten tähdet tulisivat, homma kehittyi edetessään.


Sitten leikkasin mattoveitsellä kuviot irti. Tein kaksi tyynyjä ja kumpaankin laitoin 27 tähteä, 
eli aika leikkaaminen oli. Homma sujui kyllä yllättävän nopeasti, niskat vaan eivät tästä vaiheesti kovasti tykänneet. 
(Hoi joulupukki, mulle vois kyllä hommata hierontalahjakortinkin lahjaksi, voisi olla paikallaan käydä avaamassa pahimmat jumitukset!) 
Kun tähdet oli leikattu, iskin tuon kontaktimuovin kiinni silitettyyn kankaaseen. 
Palat olin valmiiksi leikannut kokoon 50x90cm, koska valmiit tyynyt saisivat olla kokoa 40x40cm. 


Ja sitten töpöteltiin. Tilasin värin suoraan Emo-tuotannolta ja palvelu oli todella pikaista. 
Noilla Emo-tuotannon väreillä me painettiin kaikki kankaanpainotyöt 
tekstiiliartesaaniksi opiskellessani ja tiesin että näihin väreihin voi luottaa. 
Tuo peittovalkoinen on oikeasti sellainen, että sitä ei kovin paljoa 
tarvitse edes kankaalle laittaa kun lopputulos on jo peittävä.


Kun töpsöttely tuli valmiiksi niin varovasti irroitetaan kontaktimuovi ja nostetaan kangas kuivumaan.
 Painotyön tein ihan keittiön pöydällä, alla mulla oli nypläysalustanakin toimiva 
finnfoamin pala sekä kasa ilmaisjakelulehtiä. Nostin kankaat kuivumaan pyykkitelineelle, 
jolle myös laitoin paperia alle, varmistaakseni ettei väri tartu nurjalta. 


Annoin värin kuivua vuorokauden verran, vähempikin olisi varmasti riittänyt. Jo parin tunnin jälkeen väriä sormella sorkkien ei väriä kyllä irronut. Ja niin kuin me tehtiin koulussa, niin kuivumista voi toki nopeuttaa kuivattamalla väriä hiustenkuivaajalla. Kuivunut väri silitetään kiinni kankaaseen. Väripurkin kyljessä oli suositus, että väriä on silitettävä vähintään 30sekunttia leivinpaperin alla, jotta väri pysyy pesussakin. Ja silityksen jälkeen päästiinkin jo ompelupuuhiin. 


Ja siinä ne nyt ovat, valmiit tuotokset. Jätin tyynyihin tuollaiset puolentoistasentin reunukset, ne korostavat lisää tyynyä. Lopputulokseen olen enemmän kuin tyytyväinen ja näitähän voi toki käyttää muulloinkin kuin jouluna. Kokonaisuudessaan valmista tuli siis kahdessa illassa. Jätin tuon värin vähän epätasaiseksi osasta tähdistä ja tykkään kyllä siitäkin kovasti. Lopputulos on samanlainen kuin mallityynyt, mutta kuitenkin taas niin kovin erilainen.

Tällaisiä tutoriaalipostauksia täällä ei ole ennen näkynytkään ja varmaan jatkossakin aika harvoin tullaan näkemään. Vai oliskos tällaisia kiva lukea useamminkin? Mulla oli ainakin tosi hauskaa kuvatessani projektin etenemistä ja ehkäpä joku löytää tästä joskus jotain apuakin. Kankaanpainohommat ei suinkaan loppuneet tähän, iskälle olisi tekeillä t-paita!