keskiviikko 29. lokakuuta 2014

Miehen perusvillasukat


Mun oli tarkoitus tänään ehtiä kuvaamaan yhdet lapaset, mutta koska koulupäivä venyikin pidemmäksi kuin piti ja kohta pitää taas jo kiirehtiä töihin, en tässä väliajassa ehdi tehdä oikein mitään muuta kuin syömään vaan. Mutta koska olin päättänyt että blogi päivittyy tänään, niin laitetaanpas yhdet esittelemättä jääneet miesten sukat tänne. Onneksi oli yksi esittelemätön valokuvattu työ, muuten tänäänkin olisi ollut hiljaista. Ja siis, ruokaa syödessä löytyi se päivitysaikakin, jippii! Näitä miesten perussukkiahan tarvitsee aina silloin tällöin ja siksi olen koittanut niitäkin aina säännöllisin väliajoin varastoihin neuloa. Nämä kyseiset yksilöt valmistuivat pari viikkoa sitten ja sainpas houkuteltua poikaystävänkin toimimaan jalkamallia taas. Eihän näissä juurikaan mitään erikoista ole, mutta eiköhän näillekin käyttäjä vielä joku päivä löydy.

Eletään taas sitä aikaa vuodesta kun päivän valoisa-aika tuntuu valuvan käsistä ihan liian nopeasti. Aikaahan siis kuvailuun löytyisi pääasiassa iltaisin, mutta ei ole kiva kuvata pimeällä. Puikothan täällä sauhuaa suht nopsaan tahtiin ja esittelemättömiäkin töitä löytyy. Jospa vapaan viikonloppun aikana päästäisiin päivänvaloon kuvailemaan, otetaan se ainakin tavoitteeksi. Nyt jatkan tätä nopeaakin nopeampaa lounastani, kinkkusuikaleita, kesäkurpitsaa ja porkkanaa pannulla paistettuna kera valmisnuudeleiden. Tästä on tullut varsinainen vakioruokani sillon kun ruuanlaittoon ei ole käytettävissä aikaa kuin korkeintaan puoli tuntia. No okei, ehkä mä vähän liioittelen, ruoka siis valmistuu nopeasti, mutta kyllä mulla tässä vielä pieni vapaahetkikin tulee ennenkuin työt kutsuu. Luulenpa että neulontahetki vaihtuu kyllä pieniin päiväuniin, jaksaa sitten illalla vielä töiden jälkeen neuloa!

lauantai 25. lokakuuta 2014

Piukaks meni!




Näiden sukkien yläreunan palmikkokuvio ei näytä enää jalassa siltä miltä sen olisi pitänyt näyttää langan venymisen takia, mutta se ei silti estä mua esittelemästä näitäkin sukkia täällä. Varresta tuli siis kieltämättä pikkuisen liian piukka ja palmikkokuvio näkyy paremmin sukassa joka ei ole jalassa. Ensi kerralla pitää siis muistaa laittaa enemmän silmukoita, jos vielä samaista pintaneuletta mielii tehdä. Lankana näissä on Nallea ja muuten sukista tuli kyllä omaan jalkaa oikein sopivat. Enkä oikein tiedä onko tuo niin huono asia, että kuvio venyy, lanka onneksi joustaa jonkin verran niin että sukka menee jalkaa mukavasti ja mitä enemmän tuijottelen tuota varren venymistä, sitä enemmän alan siitä pitää. Vaikka lopputulos ei ihan olekkaan sitä mitä piti. Mut ei kait sitä aina voi onnistua just niinku olis pitäny?!

torstai 23. lokakuuta 2014

Ei tullut ihan tossuja





Lankakopassani on marinoitunut jo muutaman vuoden ajan Novitan Cloud Luxus -lankaa mitä ihanimmassa sinisen sävyssä. Lanka on täydellisen pehmeää, koostumukseltaan se on 65% villaa ja 35%bambua. Yhteensä keriä oli neljä ja viime vuonna kun yritin virkkailla langasta tossuja, olin kerinyt kaikki neljä kerää yhteen isoksi palloksi. Virkattuja tossuja näistä ei sitten viime vuonna syntynytkään, mutta nyt sain idean tossumaisista sukista. Niinpä neuloin varsiosuuden neljäkertaisella langalla vahvistetun kantapään tapaan niin pitkäksi kaistaleeksi, että se riitti nilkkani ympärille. Sitten poimin toisesta reunasta silmukoita neljälle puikolle jokaiselle 14 ja aloin neuloa tavallisen sukan tapaan pyörönä, tällä kertaa yksinkertaisella langalla. Näin varsiosuudesta tuli paljon paksumpi kuin itse sukasta. Lankaa oli yhteensä liikkeelle lähtiessä 200grammaa, mutta nuo varret söivät määrästä aika paljon, joten ei olisi ollut mitään mahdollisuutta tehdä muuta osuutta enää nelinkertaisella langalla, ei edes kaksinkertaisella. Niinpä jännitin ensimmäisen sukan loppuun asti riittääkö pari pientä nöttöstä tähän ensimmäiseen sukkaan ja riittiväthän ne, joten toisen sukan saikin neuloa luottavaisin mielin. Lanka jäi jäljelle noin 10 grammaa lopulta. Enempi tossumaiset näistä olisi tosiaan saanut, jos lankaa olisi ollut käytettävissä enemmän, mutta eihän tätä lankaa ole tainut saada enää pariin vuoteen mistään joten oli tehtävä kompromisseja. Eikä lopputuloksesta tullut kyllä yhtään hullumpi näinkään, olen jo muutaman illan tassutellut noiden tossusukkieni kanssa kotosalla ja tykkään ihan hirveästi. Ja eniten tykkään kyllä tästä langasta. Joitan lankoja on vain marinoitava muutama vuosi ennen kuin niiden kanssa saa täydellisen inspiraation ja neulottua jotain ihastuttavaa!

lauantai 18. lokakuuta 2014

Karkkineuleena Ranskanpastilli






Olen jäänyt koukkuun tähän linen stitch-neulepintaan ja niinpä kun Pirkka-lehti julkaisi yhdessä Novitan ja Fazerin kanssa karkkineulekisan, tiesin heti mitä lähtisin neulomaan. Olihan mulla muutama muukin ajatus, mutta koska ne eivät ottaneet oikein tulta alleen, syntyivät vain nämä lapaset. Inspiraatio lapasiin lähti Avec-pastilleista, tunnetummin ehkäpä ranskanpastilleista. Kotoa löytyi sopivan värisiä keriä Seiskaveikkaakin lapasiin, tai no tuon vaaleanpunaisen kerän ostin kyllä ihan tätä varten. Mintunvihreä on jo lopetettua OpiVillasukka-lankaa, sitä löytyi juuri sopiva jämäkerä lankakopasta. Sukista viisastuneena, laitoin lapasiin parillisen määrän silmukoita, näin kerroksen vaihtumiskohta ei erotu niin helposti. Resoria näissä lapasissa ei ole, vaan neuloin linen stitch-neulosta koko lapasen pituuden. Paitsi kärkikavennuksen ja peukalon tein yksivärisellä. Tuo neulepinta muistuttaa kyllä kovasti pieniä pyöreitä karkkeja! Enkä sortunut karkkilakostanikaan kuvausten aikana, vaikka pitihän sitä nyt noita karkkeja ostaa ihan vain kuvia varten.

Sanoisin että syötävän söpöt! Karkkipäivää on perinteisesti vietetty meidän perheessä pienenä ollessani lauantaisin, mutta tänä lauantaina tyydyn herkuttelemaan vain katselemalla näitä kuvia. Mukavaa karkkipäivää kaikille joilla sellainen tänään on! Karkkineulekisaan on muuten vielä aikaa osallistua 3.11 asti ja omat lapaseni lähtevät postiin lähipäivinä.

keskiviikko 15. lokakuuta 2014

Syksyn palmikot




Heräsin viime sunnuntaiaamuna päässäni visio: oranssit sukat muhkealla palmikolla! Heti herättyä siis tonkimaan kirjahyllyn neulekirjoista oikeanlaista palmikkomallia ja löytyihän se lopulta virolaisesta palmikkokirjasta. Kopioin kaavion ruutupaperille ja ei muuta kuin puikot heilumaan. Onneksi tuli hamstrattua muutamakin kerä tätä seiskaveikan oranssia loppukesän alennusmyynneistä, syksyn lankakartasta väri on jo poistunut. Sukka per päivä tuntui hyvältä tahdilta ja niinpä tämä sukkapari oli valmis jo maanantai-illalla. Eilen kävin hyppimässä talon edustalla olevassa puistikontapaisessa. Nämä oli aivan ehdottomasti kuvattava vaahteranlehtien seassa. Ensinnäkin tuo lehtien peittämä nurmikko ja laatoitus on aivan mahtavan näköinen ja toiseksi näistä sukista itselleni tulee niin vahvasti mieleen syksy. Pitsineuleet kuuluvat kevääseen ja muhkeat palmikot syksyyn. Oranssi ei kuulu lempiväreihin, mutta oi kun se näyttää vaan niin hyvältä tähän vuoden aikaan. Sukat valmistuivat nopeammin kuin uskalsin odottaa ja pitkän tauon jälkeen palmikon tekokin tuntui mukavalta ja luontevalta. Palmikkokirjasta löytyi myös muuta mielenkiintoista ja tuntuu että to-do-lista kasvaa kovaa tahtia. En valita, neulonta tuntuu tällä hetkellä taas vaan niin hyvältä!

perjantai 10. lokakuuta 2014

Pari vai eripari?!



Alkuviikon lankakerien uudelleen järjestelyn tuloksena nappasin käsiini kaksi jämälankakerää merinovillaa ja laitoin sukat puikoille. Neulontatahti tuntuu todella löytyneen, sillä nämä tulivat valmiiksi parissa illassa. Pientä jippoa halusin mukaan perusraitasukkiin ja niinpä aloitukset, kantapäät ja kärkikavennukset on tehty eriväreillä. Tai siis päinvastoin kuin toisessa sukassa. Tästä johtuen myös raidat osuvat päitteen jos sukat laittaa tarkasti vierekkäin. Nuo Dropsin merinot ovat kyllä yllättävän riittoisia keriä, näistä jäi edelleen lankaa jäljelle vaikka kerän loppuja olivat jo aloittaessa. Kivat perussukat päätyvät omaan käyttöön. Laitoin seuraaviakin sukkia jo puikoille, jospa vaikka joululahjoja! Ja voi, mä niin aion toteuttaa itselleni joulusukat tänä vuonna tämän pipon kuvioilla! Kai nyt saa jo vähän alkaa fiilistellä joulua, saahan?

tiistai 7. lokakuuta 2014

Inspiraation paluu




Mä yritin eilen illalla lueskella kirjaa huomiseen kirjapiiriin, mutta huomasin ajatukseni pomppivan koko ajan ihan muualle. Varpaita paleli ja ajatus kulki siihen, miten mukavaa olisikaan neuloa itselle uudet vähän paksummat villasukat, ehkä jopa sellaiset tossumaiset. Sitten aloin miettiä, miksi se neulominen on tökkinyt viime aikoina niin pahasti ja eipä aikaakaan kun syy oli selvänä päässäni. Ne karkkneuleet! Novita, Pirkka ja Fazer julkistivat syyskuun alussa karkkineulekisan ja olin kilpailusta ensin todella innoissani. Mietin miten minkäkin karkkipaperin saisi sovitettua neuleeksi, piirsin kaavioita ja ostin sopivia lankoja. Ensimmäinen valmistui ja sitten se iski. Ei kiinnostanut! Ei sitten niin yhtään ja siihen töksähti koko neulominen. Koska kyseessä oli kilpailu, en tietenkään voinut alkaa neuloa mitään muuta ennenkuin kilpailutyöt olisi saatu valmiiksi. Toisinsanoen en neulonut siis ollenkaan. Aloittelin toista karkkineulettani, mutta huomasin neulovani mieluummin äidille uutta keinutuolinmattoa. Siis sellaista hidasta ja pidempiaikaista projektia. Viikon tuijoittelin tuota karkkineuleeni alkua, kunnes eilen purin sen pois. Antaa olla, kilpailkoot ne joita asia jaksaa kiinnostaa enemmän. Minulla on se yksi valmis työ ja mietin vielä lähetänkö sitä sittenkään mukaan. Nyt on aika keskittyä muihin neuleisiin!

Niinpä kun olin mukamas lukenut tuota kirjapiirin kirjaa parisen tuntia, suljin kirjan ja aloin lankakorien järjestelyyn jälleen kerran. Sitähän on aina hyvä tehdä silloin tällöin, nytkin kopasta piti napata pois ne langat, joista olin jo neulonut jotain sekä ne langat, joiden väritys sopii taas paremmin ensi kevään neuleisiin. Tilalle vähän tummempia lankakeriä sekä tietysti niitä jouluisia. Palasin takaisin to-do -listallani niihin neuleisiin joita olin suunnitellut tekeväni karkkineuleiden jälkeen ja lisäsin listalle pari uutuuttakin. Joululahjoja on muutama valmiina jo kesänyön hulluttelun ansiosta, mutta muutama puuttuukin vielä. Ensimmäisenä kuitenkin iskin puikoille ihan perinteistä raitasukkaa parista jämälankakerästä. Kirjakaupan alesta tuli ostettua uusi sukkakirja, jota en vielä ehtinyt tarkemmin selailemaan, mutta luulisin saavani siitäkin taas vähän inspiraatiota tähän hommaan. Asia taitaa olla vain niin, että joskus kivatkin neuleet saattavat muuttua ihan pakkopullaksi ja silloin on pakko luopua koko ajatuksesta ja keskittyä ihan johonkin muuhun. Toisaalta, sain sen ikuisuusprojekti-keinutuolin maton edistymään viime viikolla aika hyvin, ettei koko viikko nyt ihan pipariksi mennyt. Nyt kuitenkin sukkia, sukkia, sukkia taas! Mulla on päässä nyt niin monta ideaa odottamassa toteutusta!

Tervetuloa takaisin neulontainspiraatio! Sinua on vähän jo odoteltukkin!