torstai 31. lokakuuta 2013

Nyplätty sydänliina


Kunnon kuvapläjäystä taas luvassa. Mun piti postailla jo eilen, mutta tiistainen laivamatka imi kaikki mehut tästä muijasta, niin että eilisen vaan nukuin päikkäreitä päikkäreitten perään ja loppuajan koomailin. Toisaalta, tänään auringonpaisteessa sain otettua paremmat kuvat, mitä eilen, eli ehkä ihan hyvä, etten vielä eilen höpötellyt mitään.


Minä sain viime viikolla nypläyksessä valmiiksi taas uuden liinan. Tällä kertaa vähän pidemmän mallisen ja aika paksusta langastakin tehdyn. Työ etenikin siis kivan nopeasti, kun langassa oli vähän paksuutta. Mallin valitsin lähinnä noiden sydänten takia, minusta ne olivat hauskoja. Ero edellisiin töihin oli myös siinä, että malli on enemmän Orimattilaista pitsiä. Liina nyplättiin periaatteessa kahdessa osassa, eli ensin toinen puoli ja sitten toinen ja keskikohdassa koukittiin kiinni.


Kovin isosta liinasta ei vieläkään ole kyse, vaikka tämä onkin pisin tekemäni liinoista, pituutta on varmaankin noin puolisen metriä. Opettaja kysyi annanko tämän jollekin joululahjaksi vai pidänkö itselläni, johon totesin että taidan tehdä tästä itselleni joululiinan. Nuo sydämet kun sopivat jouluun ja yhdistettynä punaiseen kangasliinaan kokonaisuudesta tulee aika jouluisa. Sitä, uskaltaako liinaa kuitenkaan pitää joulua pöydällä, en vielä tiedä.

 
Ja koska on torstai, niin taas kutsuu nypläys. Ruusu menee tyynylle seuraavaksi!

maanantai 28. lokakuuta 2013

Minions Socks

Mun täytyy tunnustaa, että olen ihan hirvittävästi piirrettyjen ja animaatioiden fani. Osaan suunnilleen kaikki Disneyn piirretyt ulkoa ja dvd-laatikostani löytyykin aika moni kyseisistä leffoista. Sohvani kulmalla istuvat Ihaa, Pallo-Masi, Stitch ja Hamtaro -pehmolelut ja abipäiväksikin tein itselleni Hamtaropuvun. Kaikki pieni ja söpö animaatioissa kiehtoo, jotenka ei varmaankaan ole mikään ihme, että yksi lempparianimaatioistani on Itse Ilkimys. Ihastuin jo ensimmäisessä elokuvassa pieneen keltaisiin kätyreihin, Minionseihin, ja toisessa leffassa hihkuin riemusta, miten paljon enemmän näitä hauskoja söpöläisiä oli leffaan piirretty. Nämä keltaiset kaverit jaksavat naurattaa kerta toisensa jälkeen ja surullisena piristän itseäni Youtuben Minions videoilla, se yksi varsinkin, jossa kaverit juoksevat banaanin perässä on ihan loistava!


Olen jo pitkään haaveillut omasta Minions-pehmosta, se olisi aivan loistava lisä sohvani kulmalle. Toki aitokin versio tälläisesta kelpaisi tänne. Pinterestissä pinnaan hauskoja kuvia näistä söpöläisistä, ihanaa miten kynnet tai muffinit voi muuttaa myös Minioneiksi. Viikko ennen syyslomaa katselin taas kuvia pienistä keltaisista olioista ja poikaystävälle heitin, että voi että kun sellaiset Minions villasukat olisivat kerrassaan ihanat. Pikaisella googlettelulla en löytänyt yhtään sukkaparia ja niinpä aloin hahmoitella mielessäni millaiset sukista voisi tehdä. Ei muuta kuin ruutupaperia naaman eteen ja piirtämään mallikuviota. Joten saanen esitellä: MINIONS VILLASUKAT




Sehän nyt ei yllätä ketään, että seiskaveikka valikoitui langaksi näihinkin ja kuviot on tehty jäljittelemällä silmukoita. Tuota jäljittelyä tein ensimmäisen kerran ja sainkin kulutettua siihen aikaa monta tuntia. Onneksi on olemassa kiireettömiä lauantai-iltoja. Täytyy sanoa, että olen näistä todella innoissani. Ne ovat ehkäpä hauskimmat villasukat, jotka olen koskaan tehnyt. Tuo jäljittelykin alkoi sujua pienen alkukangertelun jälkeen hyvin. Nuo silmien ympärykset olisi voinut ehkäpä tehdä harmaalla langalla, niin olisi enemmän näköinen, mutta on nää aika söpöiset näinkin. Toiseen sukkaan mietin tekeväni myös erilaisen naaman tuolle hahmolle, mutta päätinkin tehdä samanlaiset, ovat sitten selkeästi pari toisilleen.

Näistä tuli mun uudet lempparisukat, mitäs tykkäätte?

(Minions-kuvat napattu googlen kuvahausta)

lauantai 26. lokakuuta 2013

Ruttusukat äitille




Meillä vietettiin eilen äitini syntymäpäivää ja mitäpä muuta sitä käärittäisiin lahjapakettiin kuin villasukat! Äitini omasta toiveesta kylläkin, sillä hän pyysi minua tekemään itselleenkin villasukat, vaikka hän itsekin on kyllä taivata neuloja. Toiveena oli sinistä ja tälläinen kiva farkkusävy löytyi Novitan jussilangasta. Periaatteessa sama lanka siis kuin seiskaveikka, mutta jämillä värjätty ja pikkuisen ehkä pehmeämpi lanka kyseessä. 100 gramman keriä meni puolitoista, vaikka tein tällä kertaa tähän tuttuun ruttusukkamalliin vähän pidemmät varret. Suoraksi vedettynä nämä ovat melkein polveen asti. Tämä malli on kyllä hauska neuloa ja mallihan siihen löytyy viime vuonna ilmestyneestä Novitan sukkalehdestä. Sukkien sisään pakattiin toinen pienempi paketti, josta löytyi Kalevala korun hopeiset Lumikukka korvakorut. Ne nappattiin heti korviin roikkumaan ja ilta vietettiin äitin sisarusten kanssa kahvitellen ja jutustellen. Silloin kun meidän suku kokoontuu niin ääntä ei muuten puutu, samanaikaisesti saattaa olla menossa neljäkin eri keskustelua ja kaikki haluavat saada oman äänensä kuulumaan ylitse muiden. Suku on paras! :)

Voi miten harmaa lauantai tänään onkaan! Nukutti hirvittävän pitkäänkin kun sisällä ei kirkastu ollenkaan. Vesisateessa ei tee mieli lähteä kotoakaan yhtään mihinkään. Ajattelin, että jospa nappaisin ompelukoneen pitkästä aikaa esiin ja ompelisin muutaman rastijutun eli siis korjaisin parit vaatteet. Lisäksi voisin päätellä uusimman nyplätyn liinani, joka tuli valmiiksi torstaina ja sitten tietysti voisi vähän neuloskella. Tai virkata yhden tilauspipon. Eli eiköhän tähänkin sadepäivään keksitä ihan tarpeeksi tekemistä. Frendit maraton alkakoon siis! Hauskaa viikonloppua!

tiistai 22. lokakuuta 2013

Välipalasukat


Näistä sukista tuli tämmöiset välipalat. Viime viikolla tosiaan olin varustautunut matkaan vaan yhdellä neuleella, ja kun sain sen valmiiksi, iski turhautuminen siihen ettei voisi loppuviikkoon neuloa ollenkaan. Niinpä nappasin torstaina töistä lähtiessäni mukaani lankakerän ja laitoin puikoille jälleen kerran sukat. Ihmeempiä suunnitelmia ei etukäteen ollut, nopsaan piirtelin kaavion paperille, mitä tekisin. Vähän reikäpitsiä ja tuollainen palmikontapainen. Kuviot sukkiin eri reunoihin sukan päälle. Tehdessä sukka oli niin ruttuisa, ettei olisi uskonut kuvion aukeavan noin kovasti, kun sukat veti jalkaan. Näistä sukista minulla on vähän ristiriitaiset tunteet. Toisaalta tykkään ihan hirveästi tuosta kuviosta, toisaalta se tuntuu jotenkin tököltä ja kummalliselta. Kuvattaessa jalkojen eri asennot eivät tuntuneet ollenkaan hyviltä, siksi tällä kertaa siis vain yksi kuva. Plus tuo kamerani temppuilee näköjään joka toinen päivä, eli osa kuvista päätyi suoraan roskakoriin niiden ihme viivojen takia. Ei vielä kuitenkaan uuden kameran ostoon siis, kun tuo vanha nyt kuitenkin aina välillä toimii. Niin ja tuo lanka, sehän on sitä perinteistä seiskaveikkaa jälleen kerran. Täytyy sanoa, että perussukkalankana se on kyllä aika mahtavaa. Ja tuo harmaansävy on juuri oikea, oikein kaunis ja ihastuttava. Ehkä tuohon sukan pintakuvioonkin tottuu, kun sitä vähän enemmän katselee. Vai mitä?

sunnuntai 20. lokakuuta 2013

Ikean joulu 2013

Kotona taas! Mikähän siinäkin on, että nää lomaviikot kuluu aina niin nopeasti. No onneksi kohta ollaan jo joulussa. Ja joulusta puheenollen, tämäkin postaus koskee tätä ihanaa lähestyvää juhlaa. Viikolla saatiin monessa paikassa jo luntakin ja minäkin ehtisin nähdä ensimmäiset lumihiutaleet. Ihan vielä en lunta kaipaa, vaikka viime yönä ajelessa kotiin tuli kieltämättä mieleen ajatus, miten paljon valoisemmaksi lumi tekisikään maiseman. Mutta ei nyt ehkä ihan vielä, toivottavasti sentään joulusta tulee valkoinen. Viikolla ilmestyi myös Ikean joulukuvasto ja ennen kuvaston saamista käsiini, ehdin jo vähän netistä tutkiskelemaan joulun tuotevalikoimaa. Keräsin alla olevaan kollaasiin suosikkejani ja sellaisia juttuja, mitä voisin kyllä käydä Ikeasta kotiuttamassa.

Kuvat: Ikea

Jouluiset maljakot yläreunassa ovat kovasti mieleeni, vaikka varsinaista tarvetta uusille maljakoille ei välttämättä olisikaan. Joulukuusta tuskin hankin tänäkään vuonna, mutta voisi kai noita virkattuja tähtiä ripustaa johonkin muuallekin kuin kuuseen. Suklaamuotit valitsin siksi, että jo viime vuonna mietin tekeväni tutuille itse joulukohvehteja ja ajatus on pyörinyt mielessä jo tänä vuonnakin. Korkeajalkainen kakkukupu on ihastuttava ja sen sisään voisi laittaa pienen piparkakkutalon. Nuo sydäntä muistuttavat pienen kasvit ovat hauskoja. Joulunamut voisi sen sijaan sijoittaa pieniin lasikulhoihin. Tuollainen kukkaruukku minulta jo löytyykin, tosin reunakuvia on hieman erilainen. Ja eikai joulukollaasia voinut jättää ilman lahjapapereita! Tuo omenakuosi varsinkin on hauskan leikkisä. Ikean reissua siis odotellessa!

Viikon löhöilyt pitäisi tänään varmaankin lopettaa ja alkaa miettiä jo huomista koulupäivää. Jätin tietysti kaikki tehtävät tälle viimeiselle lomapäivälle ja tiistaisen lukupiirin kirjaa en ole vielä edes aloittanut. Sen verran loma teki kuitenkin tehtävänsä, että minkään näköistä stressiä näistä tekemättömistä hommista ei ole. Tuleva viikko tulee olemaan kiireinen, mutta kaipa sitä neulonta aikaakin jostain löytyy. Yhden sukkaparin sain loman aikana valmiiksi ja kahdet ovat ilman sitä toista sukkaa. Mutta nyt en kuitenkaan tartu puikkoihin, vaan teen parit venäjän läksyt ennenkuin lähden maustekutsuilemaan. Aurinkoista sunnuntaita!

torstai 17. lokakuuta 2013

Raitapipo


Ehdinpäs mä pikasesti nappaamaan tästäkin neulomuksesta kuvat, vaikka malli olikin vähän vastahakoinen. 
Poikaystävä sai siis toiveesta toisenkin pipon sen aiemmin pöllimänsä kaveriksi. Tämä on tehty yllätysyllätys seiskaveikasta ja värit herran omasta toiveesta. Aika pirtsakka tuli, varmasti piristää monena talviaamuna vielä!

tiistai 15. lokakuuta 2013

Huurre Huivi






KÄÄK! Mä olen ihan varma, että nyt on kamera hajoomassa! Näyttö särisi tänään niin pahasti ja hyvin sen huomaa noista kuvistakin, että jotain tuollaisia viiruja ja säröjä on. Väritkin tuntuvat hassuilta, vai näyttääkö noi tosi punertavilta?! Voi apua, ei kai tässä sitten muu auta kun lähteä kamerakauppaan, jos tuo vanha nyt sanoo itsensä irti...

No mutta jos noista kuvista saisi nyt edes vähän selvää. Nappasin viime viikolla puikoille Novitan tämän syksyn uutuuslanka Huurteen ja aloitin huivin. Ohje on Melon Sorbet by Halbe Prinzenssin, bongasin huivin kuvan Pinterestistä ja ohje löytyi Ravelrystä. Ilmaisohje ja todella helppo neulottava. Sen verran lintsailin, että värivaihtoja en tehnyt, koska lanka itsessään oli moni väristä. Pari päivää vietin koulussa taas puikot heiluen ja kolmen päivän päästä huivi olikin jo valmis. Lankaa jäi sadasta grammasta parimetrinen pätkä, eli melkein koko kerä meni. Ja huivista tuli juuri sopivan kokoinen. Hauska sattuma oli myös, miten noi väriraidat menivät yhteen tuon kuvioraidoituksen kanssa, se vielä korostaa kuviota lisää. Vähän vielä epäilen tätä lankaa, joka sisältää kuitenkin ihan pikkuisen mohairia ja villaa. Mä kun en kestä oikeastaan yhtään tuollaisia kaulassani kutittamassa, mutta testikäytin tätä huivia jo ja ei se kyllä mitenkään häiritsevästi kutittanut. Joten eiköhän meistä vielä kaverit tule ja talven pakkasilla hän on varmasti oikein lämmittävä.


Mä tosiaan viettelen syysloman alkupuolta Porissa poikaystävän luona täyshoidossa ja tänään tuon lähdettyä tenttiinsä, pistäydyin pikaisesti kaupungilla. Aikomuksena oli käydä Taitoshopissa ostamassa Pirkanmaan Roosanauha sukkalankaa, mutta koska kaikki kivan sävyiset vaaleanpunaiset oli jo myyty loppuun, nappasin mukaani vain tuo ohjekuvaston. Tosi ihania malleja täynnä, muutamaa jo mielin puikoillekin. Ehkäpä mallit voi toteuttaa jostain muustakin vaaleanpunaisesta langasta kuin juuri tuosta roosanauhalangasta. Sitä on kuulemma tulossa loppukuusta lisää, eli täytyy nyt katsoa, jos jostain saisin sitä haalittua itsellenikin. Pikaisen kaupunkivisitiin muut ostoksetkin nähtävillä kuvassa, henkkamaukasta pari huivia, Tigerista maissisnacksejä, Sinooperista valkoista kangasmaalia ja Anttilasta uusi silmäpussinpeittomeikkikynä. Tuolle kangasmaalille on suunnitelmat jo valmiina, perästä kuuluu. Nyt voisin palata takaisin sukkia neulomaan, vähän oikein harmittaa kun nappasin matkaani vain yhden neulomuksen ja se on jo melkein valmis, ja muutama päivä tässä vielä olisi, ennenkuin pääsen kotiin taas lankavarastojen ääreen. Ehkä se on pakko siis tehdä jotain kouluhommiakin välillä jos neulottavat loppuvat. Tai käydä ostamassa lisää lankaa...

lauantai 12. lokakuuta 2013

Neulepaitoja

Tässä vaiheessa syksyä on varmaan pakko antaa periksi sille, että villapaidan valmistus projekti saa siirtyä taas vuodella eteenpäin. Olen kolunnut lankakauppoja, mutta mikään lanka ei tunnu oikein sopivalta. Tai jos löytyy jotain kivaa lankaa, niin hinta on sen verran suuri per kerä että valmiin villapaidan hinnalla saisi kaupasta ostettua parikin uutta paitaa. Mutta kyllä mä vielä joku vuosi sen villapaidan itselleni neulon, nyt kuitenkin keskityn vaan pienempiin projekteihin.

Se, että itse en saa tehtyä villapaitaa itselleni ei suinkaan tarkoita sitä, ettenkö uusia villapaitoja vaatekaappiini kelpuuttaisi. Päin vastoin! Kokosin alapuolen kollaasiin paidat, joilla olen tänä syksynä jo neulepaitakokoelmaani kasvattanut (okei, ennen näitä se oli kyllä aika olematon, varsinkin niiden paksuimpien paitojen osalta).


Varsinkin tuo Sheinsidelta tilaamani villatakki on aivan ihana! Juuri sellainen sopivan iso ja lämmittävä. Henkkamaukan paidalle pienet miinukset siitä, että ensimmäisellä käyttökerralla muutama helmi lähti irti ja seuraavassa pesussa tietysti pari lisää ja en vieläkään ole saanut ommeltua niitä takaisin. Mutta jos maksan paidasta 40e, en kyllä haluaisi että ensimmäisen käyttökerran jälkeen joudun sitä heti paikkailemaan. Joo, mutta se nyt ei varmaan kuulunut kuitenkaan tähän asiaa.

Kuulun siihen ihmisryhmään, jolla on aina kylmä. Heti kun mittari näyttää alle 15 astetta, nappaan jalkaani sukkahousut housujen alle ja puen pitkähihaisen päälle vielä villatakin. Kotona istun usein viltin alla ja koulussa talvella sisätiloissa tulee käytettyä talvitakkia, jottei paleltuisi liikaa. Ehkä siksi olenkin kaikkien neuleiden ystävä. Ja mitä muhkeampi ja lämpimämpi neule niin sitä parempi. Kidutin itseäni taas eilen selailemalla lempparinettikauppaani ja vastaan tuli mitä ihanempia neuleita. Ostolakko on muuten mennyt jo niin pyllylleen, ettei tosikaan! Tai ehkä olen tänä vuonna ostanut vähemmän vaatteita mitä edellisinä vuosina, mutta en kuitenkaan niin vähää mikä olin etukäteen ajatellut. Vaatekaapoissa kiertely on vaan niin kivaa ja ikinä sieltä vaatekaapista ei löydy mitään päällepantavaa. No jokatapauksessa, keräsin kollaasiin paitoja, jotka voisin kotiuttaa vaikka heti ja ottaa ilolla vastaan liittymään neulekokoelmaani. Pieni tilaus tekisi mieli laittaa vetämään, mutta sen aikaa maltan nyt mieleni, jos vaikka alkuviikosta pääsisin oikein paikan päälle kauppaan asti katsomaan löytyisikö joku näistä ihan kaupankin valikoimista. Jos ei, niin sitten nettikauppaan tilausta. Ilmat on kuitenkin vasta  kylmenemään päin ja talvi on pitkä, eli neuleille on varmasti käyttöä!

( kuvat h&m)

perjantai 11. lokakuuta 2013

Creeper



 

Virkattu Creeper valmistui pikkuveljelle synttärilahjaksi. Kuka sanoi että 22-vuotiaalle pitää ostaa järkeviä lahjoja?! Mä en ole itse koskaan pelannut Minecraftiä, eikä taida olla velikään vähään aikaan, mutta jossain vaiheessa se oli hänen lempparipelejään. Jo kauan aikaa sitten hän sanoi että sellainen iso creeper olisi kyllä hieno juttu. Ja koska sisko muistaa kaiken, mitä veli on koskaan ääneen sanonutkaan, laitoin ajatuksen muhimaan pari viikkoa sitten. Täydellinen lahjaidea oli valmis. Tämä on virkattu kolminkertaisesta seitsemän veljes langasta: tummanvihreä, keskivihreä ja vaaleanvihreä sekaisin. En olisi ikinä uskonut, mutta sain kaikki kolme kerää uppoamaan tähän lankaa, eli yhteensä noin 450 grammaa! Sisälmys on vaahtomuovia, jota onnekseni löysin paikallisesta muoviliikkeestä. Virkkasin jokaisen palan erikseen eli 6 palaa päähän, 6 palaa vartaloon ja 24 jalkapalaa ja ompelin palat yhteen saumat ulospäin, jolloinka kuutiomainen tunnelma tulee vielä paremmin esiin. Työtuntejahan tähän uppoi jokunen, mutta siltikin projekti oli helpompi mitä alkuun olin kuvitellut. Vaikeinta oli tuon naaman kirjonta, jonka teinkin viidesti uudelleen ennen kuin olin tyytyväinen. Ja onhan se vieläkin vähän vinksallaan, mutta kelpaa kyllä. Ovelasti paketoin lahjan muropaketin sisään, ettei veli vaan arvaisi paketin ulkonäöstä, mitä sisällä on. Veljeni ilme oli kyllä näkemisen arvoinen kun hän lahjansa avasi ja ensireaktio oli että olenko minä ihan itse tämän pienen creeperin tehnyt. Tai itse asiassa, ei tämä edes kovin pieni ole, viimeisessä kuvassa vieressä ovat happyjoe-pullot, niistä ehkä saa vähän mittakaavaa, eli kokoa tällä kaverilla on kyllä yli 30 cm. Veli taisi olla oikein tyytyväinen lahjaansa ja illan mittaan "leikki" sen kanssa useampaan otteeseen. Nyt toivelistalla on kuulemma possuja ja zombeja ja mitä lie muita hahmoja. Odotukset on nostettu korkealle! Mitäpä sitä ei sisko veljensä toiveesta tekisi!

-----------------

Ja sitten niitä muita kuulumisia. Täällä kuulkaas puikot heiluu ja virkkuukoukut huojuu! Koulutehtävät eivät kiinnostaisi yhtään, vaan iltani kuluttaisin niin paljon mieluummin neuloen. Ensi viikkoisen syysloman aikana on kyllä pakko varmasti tarttua itseään taas niskasta kiinni, muuten kouluhommista ei tule taas yhtään mitään. Olen saanut valmiiksikin taas pari työtä, joten eiköhän täälläkin postaustahti taas vilkastu. Parhaillaan keskeneräisiä projekteja ei ole kuin muutama hassu vain, mutta pari uutta aloitettavaa olisi mielessä. Nyt on kuitenkin lähdettävä viettelemään viikon viimeistä koulupäivää luentosaliin, taidanpa napata virkkuukoukun ja vähän lankaa matkaani. Syysloma olisi tarkoitus viettää puoliksi länsirannikolla ja puoliksi lankakaupassa töissä. Eniten odotan sitä, että saan aamusin nukkua. Olen kyllä sitä mieltä, että varhain nouseminen on parasta, sillä pitkään nukkumalla aamut menevät aina hukkaan, mutta loman kunniaksi voisin tehdä asiaan poikkeuksen. Se on varmaan tämä syksy ja katoava valo kun laittaa väsyttämään niin kovasti. Sama juttu kyllä joka vuosi. Vaikka pidänkin näistä viileistä päivistä ja syksyn väreistä, niin tuo pimeys ei ole minua varten. Salaa jo vähän toivonkin lumen tuloa, saataisiin valoisuutta taas. Tosin ei siihen jouluunkaan ole enää niin pitkä aika, jippii! Nyt pompin kyllä taas asiasta niin paljon toiseen, että paras ehkä lopettaa ja alkaa valmistautua siihen kouluun lähtöön!

Hauskaa viikonloppua!

tiistai 1. lokakuuta 2013

Tee-se-itse kalenteri


Mä olen varmaan nirsoin ikinä kalenterien suhteen. En halua kellon aikoja rivien reunoissa ja muutaman päivän näkeminen yhdellä aukeamalla ei riitä. Olen yrittänyt montaa erinäköistä vaihtoehtoja, mutta mikään ei ole tuntunut hyvältä.


Huhtikuusta asti olen kirjoittanut itse kalenterini A4:sen paperille. Mun täytyy nähdä monta viikkoa heti yhdellä katsauksella ja tämä paperi systeemi tuntui monen kuukauden ajan toimivalta. Paitsi että nämä irtopaperit tuppaa rypistymään laukussa ja menemään sotkuisiksi. Kalenteriongelma tuntui jatkuvan vain.



Kunnes bongasin Tigerista tällaisen pienen muistikirjan. Tuli ajatus siirtää itse kalenteri tyhjille sivuille. Hintaa pienellä vihkolla oli vain euro ja kokokin tuntui sopivalta, juuri sellainen käsilaukkuunkin mahtuva!


Suunnittelin siis tietokoneella ruudukon, jonka leikkasin ja liimasin vihkon sivuille. Neljän viikon ohjelman näkisi kerralla, loistavuutta!


Kovin isothan nuo kirjoitusruudut eivät ole, mutta tästä näkee hyvin monen viikon asiat kerralla, mikään ei ole ärsyttävämpää kuin sivujen selailu edestakaisin!



Koska kirjoitustila on pieni ja koulujuttuja on tämä vuonna aika paljon, tein koululle kalenterin erikseen. Eli siis joka toinen sivu on normikalenteri ja seuraavalla sivulla on samojen päivämäärien koulukalenteri. Nyt kun vain opin katsomaan kahta sivua kerralla niin pysyn kärryillä kaikista päivän ohjelmista. 


Kivaa tässä pikkukalenterissa on myös se, että siitä löytyy tuo kuminauha ympäriltä ja kirjanmerkkinaru. Jotenkin tekisi mieli vielä koristella tuo päällinen, vaikka perusmusta on tietysti aina tyylikäs, mutta ei oikein ehkä mun näkönen...

Parin viikon käyttökokemuksella voin sanoa, että olen oikein tyytyväinen kalenteriini!