perjantai 30. tammikuuta 2015

Kukkuu mitä kuuluu




Ehei, en suinkaan ole unohtanut blogia, vaikka pari viikkoa onkin ollut hiljaista! Ajattelin tulla höpöttelemään tänne vähän kuulumisia nyt samalla kun odotan juustokakun kypsymistä. Kurkkasin äsken ja vielä näyttää aika raa'alta eli tässä on nyt hyvin aikaa kirjoitella. Niin tänään siis vapaapäiväillään taas ja koska eilen iski leivontakärpänen, pääsi tänään uuniin Leila Lindholmin "Vielä yksi pala" -kirjasta suklaapyörteinen juustokakku. Odotan jo innolla että pääsen maistamaan, lupasin vielä tästä osan myös vanhempieni luokse ja anoppikin on tulossa tänään kylään eli hänkin pääsee maistamaan. Näytin vähän pölykoirille imuria laitettuani kakun uuniin ja nyt on koti taas puhdas, niin kiva aloittaa viikonloppu! Tosin töitä on luvassa molempina viikonlopun päivinä, mutta lyhyt aamuvuoro vain niin että ehtii tehdä jotain muutakin. Tosin en tiedä mitä se muu tekeminen olisi, viime aikoina kun vapaa-ajat on tullut lähinnä vaan löhöttyä.

Varsin tylsää arkea siis, tai no sellaista tasapaksua ainakin jos ei nyt sentään tylsää. Neulonut olen hiljaksiin, tahti tuntuu todella hiljentyneen viime vuodesta. Sen sijaan kävin ostamassa viimein itselleni kassikangasta, jospa pitäisi ottaa tuo ompelukone taas pitkän tauon jälkeen esiin. Oikeasti kouluhommat laittavat mun pääni niin sekaisin, etten tiedä mitä tekisin. Tammikuu on loppumaisillaan ja päätin alkukuusta, että viimeiseen päivään mennessä on minulla oltava jokin käsitys siitä mistä opinnäytetyöni teen. Aikataulusuunnitelman jo tein, mutta voi että on vaikeaa kirkastaa itselleen kunnolla tuo aihe. Siinä riittää vielä pohdintaa ja aika vain kuluu. Tämä kuu on mennyt ihan siivillä, vaikka tuntuu etten juurikaan ole tehnyt mitään erikoista. Jonkin näköisen ryhdistäytymisen aika voisi olla. Usko on kuitenkin vahva, että kyllä mä pystyn rutistamaan itseni valmiiksi tuolta koulustani vielä tämän kevään aikana. Mennään siis vain tavoitetta kohti!

Kevätmielellä muutenkin tässä jo ollaan ja jotenkin jo odottelen tuon lumenkin häviämistä. Talvikenkäni ottivat ja hajosivat ja uusia ei tunnu löytyvän mistää kaupasta. Joten mun puolestani lumi voisi jo lähteä, tuo loskakeli kun harmittaa eikä iho taas tykkää yhtään pakkasen ja plussa-asteiden vaihtelevuudesta, hermoja alkaa raastaa jo rasvojen kanssa läträäminen! Kotiin ostin kevätmieltä nostattamaan kirsikankukan oksia, nyt niistä pukkaa jo pieniä kukkiakin ja jotenkin haluaisin vaihtaa tuon talviverhonkin ikkunasta jo keväisempään. Saatanpa tehdä sen jo heti tänään, miten tää kevätintoilu alkaakin joka vuosi aikasemmin ja aikasemmin. Mä koitan saada neulottua nuo sukkaseni valmiiksi viikonlopun aikana, niin jospa päästäisiin nekin valmiina tänne esittelemään ja jahka äiskä kunnolla paranee jo monta viikkoa kestäneestä flunssastaan, saan kuvattua hälle neulomani lapaset myöskin. Tän lauseen on varmasti sanonut ihan liian monta kertaa ennenkin, mutta koitanpas taas aktivoitua tässä.

Tästä tuli kyllä taas niin sillisalaatti kirjoitus, joten nyt lopetan ja käyn kurkkimassa taas joko tuo kakkuni olisi valmis!
Ihanaa viikonloppua kaikille!

maanantai 12. tammikuuta 2015

Raitaa näin aluksi




Vuoden ensimmäisiksi villasukiksi valmistuivat tämmöiset raidalliset tapaukset. Nallen lilaa nappasin alelankahyllystä mukaani muutaman kerän ja yhdistin yksivärisen lilaturkoosinsävyiseen Nalle Taika-lankaan, jota löytyi yksien sukkien jäljiltä puolikas kerä omista varastoista. Ja ihan simppelillä mentiin, yksi kerros yksivärisellä, yksi monivärisellä, kolmosen puikoilla oli hyvä tikulla! Paikoitellen tuo raitalangan väri oli ihan samaa kuin tuo yksivärinen, joten jossain kohtaa näyttää kuin ei olisi raitaa ollenkaan. Nuo raitalangat tuntuvat välillä yksinään vähän värioksennukselta, mutta näin yksiväriseen yhdistettynä niistä saa kyllä aikaan aika kivankin lopputuloksen. Itse tykkään näiden väreistä ihan hirveästi. Tein muuten sortumisen uutuuslankahyllyllä ja nappasin koriini kerän uutta Nalle taikaa oikein kirkkaan karkkisävyisenä. Yritin yhdistää sitä näin samalla tapaa yksiväriseen, mutta sepä näyttikin ihan hirveän kirkuvan kirjavalta. Ei toiminut ei, kokeillaan olisko siitä johonkin muuhun. Mikä siinäkin on että yleensä nämä moniväriset langat näyttävät niin ihanilta kerällä, mutta neulomaan alkaessa ne eivät toimi vain ollenkaan?!

perjantai 9. tammikuuta 2015

Tänä vuonna minä teen

Selailin viime vuosien tammikuiden ensimmäisiä postauksia ja kahtena edellisenä vuonna olen tehnyt koosteen siitä mitä haluaisin seuraavana vuonna tehdä. Koska asia on pyörinyt mielessä myös tänä vuonna, päätin että kootaan nytkin yhteen vähän projekteja joita olisi tänä vuonna mukava tehdä. Noita vanhoja oli muuten hauska lukaista läpi ja katsoa montako haavetta tuli toteutettua. Viime vuoden listalla oli ainakin neuloa huivi ja sellaisia tuli useampikin viime vuoden aikana tehtyä. Tosin jotkun haaveet näyttävät siltä, että ne roikkuvat listalla vuodesta toiseen. Joidenkin asioiden suhteen sitä on vaan niin saamaton! No mutta, katsotaanpa mitä tämä vuosi voisi tuoda tullessaan:


Virkatut tossut! 
Virkkasinkin yhdet edellisvuonna ja ne tuntuvat venyneen ihan muodottomiksi. 
Virkkuukoukkua voisi koittaa heilutella siis ahkerammin tänä vuonna.


Kirjominenkin kiinnostaisi. 
Mulla olisi tuolla kaapinpohjalla jossain itseasiassa valmiinakin yksi piirretty liina sekä paljon erivärisiä kirjontalankoja. 
Muistan edelliskesästä miten mukavaa oli kirjoa parvekkeella illan viiletessä. 
Viime kesä meni KYHin parissa vain niin nopeasti etten kirjomaan ehtinyt, korjataanko vahinko tänä vuonna?


Villatakki on yksi niistä projekteista joka pyörii listalla vuodesta toiseen!
Oisko tämänkin aika jo tänä vuonna?
Jos aloittais pienestä ja tekis vaikka lapsen villatakin noin alkajaisiksi jollekin sukulaismuksulle...


Sisustelua? Joo!
Vielä on riisumatta joulu kodista ja tiedän, että kun saan sen tehtyä, alan taas haaveilemaan kodin keväästä.
Sohva voisi tarvita uudet tyynynpäälliset, nämä tämänhetkiset kun kaipaisivat ainakin pesua.


Pienet projektit. Näitä kanssa listalla joka vuosi. 
Askartelua ei ole tullut juurikaan harrastettua ja sen asian voisi kyllä korjata.
Huopa materiaalina kiinnostaa myös, vaikka mistähän sitä nyt saa edes ostettua kun ei meillä ole Tiimaria enää?!


 Meillä on isäni kanssa ollut jo vuosia tapana nostaa jouluisin esille muutamat hassut joulukuvaelmat, 
jotka olemme yhdessä askarrelleet. Äitini suoraan sanottuna vihaa näitä meidän kuvaelmia, joten olisikohan tänä vuonna aikaa toteuttaa joku vähän visuaalisesti paremman näköinen jouluminiatyyri. 
Miniaskartelut ovat olleet muutenkin jäässä jo pari vuotta ja kun selailin läpi viime vuoden haavekoostetta,
 sain lukea sieltä äitini ostaneen lyhdyn mielessään minihuone siihen. 
Olin unohtanut asian kokonaan! (olen kyllä varma että niin on äitikin...) 
Tämmöistä voisi siis tänä vuonna suunnitella.


Uusia tekniikoita olisi myös hauska opetella ja niinpä lisään listalle täksi vuodeksi:
- Opetella sukat varpaista varteen
- Neuloa villasukat vain kahdella puikolla niin että lopuksi ne ommellaan kasaan
- Nypläyksessä haluan opetella tekemään manteleita
- Lisää palmikoita, pitsejä ja kirjoneuleita
- Kantapään voisi myös toteuttaa jollain uudella tekniikalla
- Niin ja lapasiin peukalo eri tekniikalla kuin yleensä

Lisäksi lupaan laihduttaa tuota lankavarastoani vaikka teinkin sortumisen taas alehyllyn edessä. Ja uudet sortumiset tulevat varmasti uutuuslankojen ilmestyessä lankahyllyille. Olisi myös ihana päästä tänä vuonna matkustamaan joko koti- tai ulkomaassa ja käydä uusissakin lankapuodeissa vierailemassa.

Täten hän kertoo että neulejumituskin ohittui heti kun koulu alkoi ja olisikin taas aika keskittyä koulutehtäviin. Ihan kummallisesti alkoi neulominenkin taas kiinnostaa ja ensimmäinen työkin tipahti eilen puikoilta eikä se suinkaan ollut mikään sellainen työ mikä olisi ollut jo muutama päivä sitten keskeneräisinä. Ehei, keskeneräisten pino kasvaa ja uusia töitä lähtee puikoilla alkuun! Mutta mitäs siitä, pääasia on että neulominen kiinnostaa taas!

Viime vuosien katsauksiin täältä:
2014 Mitä tänä vuonna tehtäisiin
2013 Projektihaaveita

Kuvat napattu Pinterestistä

maanantai 5. tammikuuta 2015

Alkujumi




Vuosi ehti jo pitkälle ennen kuin minä endin tänne saamaan vuoden ensimmäisen kirjoituksen aikaan. No ei sentään ihan liian pitkälle vielä. Joululoma on mennyt ohi silmissä ja neuleisiin ei juurikaan ole käytetty täällä aikaa. Masennun joka kerta kun avaan feispuukin ja näen villasukkaryhmäläisten tuotoksia. Tuntuu että puikoihin tarttuminen on ollut extravaikeaa joulun jälkeen. Kyllä mä muutaman rivin olen saanut tehtyä keinutuolinmattoon samalla kun katsoin miehen ja veljen kanssa leffaa sekä huiviakin pari senttiä lisää perjantaina odotellessani töitten alkamista. Mielessä on pyörinyt monia neuleajatuksia, mutta puikkoihin ei vaan tee mieli tarttua. Liekö se sitten päättämisen tuskaa vai mitä, lankaa ja ideoita kun olisi. Syytän sittenkin ehkä tätä joululaiskotusta, joka alkoi kuumetaudin sairastamisen jälkeen. Tai ehkä tautia ei ole vieläkään kokonaan nujerrettu, sillä yskä jatkuu, ja senkin takia vähän laiskottaa vieläkin. Palapelien teko ja lautapelien pelaaminen ovat vieneet vapaa-ajan ja vaikka yksin neulominen television parissa onkin mukavaa, niin kyllä perheen kesken yhdessä vietetty aika on vielä parempaa!

Lauantaina päätin tehdä listaa asioista joita haluan tänä vuonna neuloa. Osa listalla oli pidempään muhinoita asioita, toiset hetken mielijohteesta listalle lisättyjä. Näitä listoja tulee tehtyä säännöllisesti ja tuntuu aina yhtä ihanalta löytää joku tällainen lista laukun pohjalta ja voida vetää siitä yli joku neule, joka on nyt sitten neulottuna. Tein uudenvuoden lupauksen jo viime vuoden puolella, ei enää niin paljon sukkia. Listalleni kuitenkin muutamat sukat tuli ja eilen blokatessani lankojani läpi, käteeni tarttui kaksi kerää nallea. Ja yhtäkkiä huomasin laittaneeni sukat alulle. Alku oli kyllä hankalaa, etusormen päästä lähti aamusta nahka irti ja voi että kun neulominen teki sormelle kipeää! Muutaman rivin sain aikaiseksi iltapäivällä ja illalla huomasin nappaavani neuleen käteeni tuttuun tapaan. Nyt sujui jo paremmin ja laastari suojasi sormea pahimmalta puikonpistoilta. Lankakopan monet langat houkuttelevat taas neulomaan niistä jotain ja olen varma että jotain muutakin tulee tänä vuonna syntymään kuin sukkia. Toki joka kerän kohdalla ensimmäinen ajatus on edelleen millaiset sukat tästä voisi tehdä ja vasta sen jälkeen tulee se voisiko tästä sittenkin tehdä jotain muutakin. Kävin siis lankakorini taas läpi, vaihdoin siihen erilaisia keriä jälleen kerran ja yritän jatkaa inspiraation metsästämistä. Voisiko neulejumi olla jälleen kerran ohitettu?!