maanantai 29. syyskuuta 2014

Viime viikolta

Mua on harmittanut viime aikoina niin paljon kun en vaan yksinkertaisesti ehdi tänne blogiin oikein mitään luritella. Toisaalta teen tätä omaksi ilokseni joten en ota paineita postauksista, mutta viime aikoina on tuntunut jotenkin turhauttavalta kun ei tiedä mitä tänne kirjoittaisi. Saatan ajatella että tuosta voisin tehdä blogiin jutun tai sitten tuostakin ja sitten kuitenkin seuraa se ajatus, että ei siitä nyt oikeastaan kuitenkaan saa aikaan mitään kunnon juttua. Olin ajatellut tekeväni tänne jo torstaina sellaista päivä kanssani juttua, mutta en sitten kuitenkaan päivän aikana saanut kaivettua kameraa esille joten se siitä sitten. Musta on tullut varmasti vähän jäykempi sen suhteen mitä tänne kirjoittelen. Vaikka tietoisesti en ole tällaista päätöstä tehnyt. Käsitöiden tekoaika on vähentynyt niin olemattomiin ettei uusia esiteltäviäkään synny samaan tahtiin. Tarkemmin ajatellen olin muuten ihmeellisen ahkera kesällä, oikeasti siis että mä sain kahdessa kuukaudessa parikymmentä neuletyötä valmiiksi! Nyt tuntuu että tahti on tippunut siihen yksi työ kuukaudessa vauhtiin. No mutta jottei tämä nyt menis taas kokonaan marinaksi siitä etten tänne ehdi niin päätin ottaa tänään itselleni (taas) etäpäivän koulusta, kävin aamulenkillä ja päätin kertoilla vähän viime viikon kuulumisia tänne blogin puolelle ennen kuin tartuin noihin kirjapiirin kirjoihin ja luultavasti luen itseni uneen jälleen kerran.
Tässä siis muutamia kuvia viikon varrelta:


Viime viikkoon mahtui muutama uusi lankakerä. Selitin innoissani poikaystävällä että kun musta vähän tuntuu ettei mulla ole vielä tarpeeksi lankoja, niin voisin käydä ostamassa pari uutta kerää. Voitte varmaan kuvitella kaikki ne riemunkiljahdukset tuon miehekkeen suusta! Hih! Torstaina poikkesin Perniön Käsityökeskukseen hakemassa itselleni tämänkin vuotisen Roosa nauha sukkakuvaston ja yhden kerän tuota Roosa nauha lankaakin. Viime vuonna jäin ilman lankoja kun kaikki kivat värit olivat loppuunmyyty, mutta nyt sain itselleni ihanan vaaleanpunaisen kerän. Tuo kuvasto oli itseasiassa vähän pettymys, kirjoneuleet ovat toki kauniiita, mutta kyllä tähänkin kuvastoon olisi edes jokusen pitsineuleisen sukan voinut laittaa. Luulenpa että neulon tuosta langasta siis jonkun viime vuoden kuvaston malleista. Perjantaina lähdettiin Turkuun ystäväparinkunnan luokse ja lauantaina oli vähän shoppailua luvassa. Minä tietysti kinusin päästä Lankamaailmaan ja sieltäkin ostin hetki sitten ilmestyneen Modernit Klassikot -neulevihkosen. Sekä neljä kerää lankaa, huivit olivat shoppailuhetkellä mielessä. Turusta tarttui muutakin mukaan, ostin nimittäin kahdet uudet kengät reissun aikana!


Käsityökeskuksessa vierailu ei ollut ainoa syyni käydä Perniössä torstaina. Soitin nimittäin parturiserkulleni maanantaina ja kerroin että nyt haluan itselleni otsahiukset. Niinpä torstaina istahdin parturin tuoliin ja katselin hiusteni tippuvan lattialle. Pituudestakin napsastiin jonkun verran pois, hiuksiahan ne on vaan ja kasvavat kyllä takaisin, joten sanoin serkulleni että anna mennä vaan! Näistä otsahiuksista ehdin haaveilemaan jo kuukauden verran ja nyt kun olen pari päivää näihin totutellut, mietin että olikohan tämä sittenkään niin hyvä idea. Vaatii vissiin totuttelua taas. Olihan mulla otsahiuksen ylioppilaaksi pääsyyn asti ja sen jälkeen lähdin niitä kasvattamaan pois. Hiukset ovat tottuneet taas olemaan pois otsalta ja vaativat tässä vaiheessa kyllä aikamoista laittoa että pysyvät suorina otsalla. Katsotaan nyt miten tässä käy, päätyvätkö hiuksen pinneilla takaisin pois otsalta vain mahdanko sittenkin tottua taas tähän. 


Alkuviikon karkkihimotuksen aiheuttivat Pollyjen ja Bilareiden yhdistelmäkarkit. Bilarit suklaapäällisellä, aivan totaallisen toimiva yhdistelmä! Sanoisin että tämä on parhain kaikkihyllyltä löytynyt uutuuskarkki pitkiin aikoihin. Tosin ihastuin myös Cloettan Sprinkle suklaalevyihin, molempia uutuuslevyjä tuli maistettua. Viime aikoina namit ovat maistuneet ehkäpä vähän liiankin hyvin ja usein huomaan kauppareissumme päättyvän karkkihyllyyn. Siksipä eilen teimme päätöksen jouluun asti kestävästä karkkilakosta. Sipsit tähän lakkoon mukaan myös. Jospa loppuisi tai ainakin vähentyisi tuo pepun leviäminen. Jouluna saa sitten taas herkutella. Näitä lakkoja on pidetty ennenkin eli en usko tämän olevan liian vaikeaa tälläkään kertaa. Tai sitten olen täällä jo viikonpäästä itkemässä että annoin periksi karkkihimoilleni...


Tästä näyttää nyt tulevan kyllä aikast sekalainen höpöttelypostaus, mutta pistetään tähän nyt vielä yksi kuva. Sunnuntai päivää lähdettiin viettämään enon saareen ja päästiin meriajelulle niin ilmatyynyaluksella, ponttoonilautalla kuin moottoriveneelläkin. Syötiin pullaa mökin keittiön pöydän ympärillä ja katseltiin muita veneilijöitä. Hienosti saatiin pari tuntia kulumaan kyläilyyn ja ilmakin oli kauniin syksyinen. Katsellessani tuota kuvaa en voi olla ihmettelemättä vanhan kännykkäni kameran laatua. Sehän näyttää itseasiassa ihan hyvältä! Yleensä kun tuolla on ottanut tärähtäneitä ja suttuisia kuvia vain. Torstaina sain muuten tarpeeksini tuosta puhelimestakin ja laitoin uuden tilaukseen. Syksy on uudistumisten aikaa vai miten se nyt meni. Vähän on ollut viime aikoina sellainen olokin että jotain uutta tässä kaipaisi ja jotenkin nuo vanhat asiat, niin kuin koulu, tuntuvat jotenkin tosi raskailta. Jospa minä nyt kuitenkin koittaisin edes hiukkasin paneutua noihin lukupiirien ja treenien kirjoihin. Mikään ei muuten ole puuduttavampaa kuin se että jokin kirja on pakko lukea! Paljon mieluummin käyttäisin päivän neulontaan. Ensimmäinen karkkineule tuli muuten eilen valmiiksi ja mielessäni pyörittelen jo seuraavaa. Jospa tuo neulepuoli tästä siis aktivoituisi pian!

lauantai 20. syyskuuta 2014

Hortensian pinkit sukat




Mulla on kiirinyt jo usemman vuoden lankakopassa muutama erivärinen kerä erityispehmeää merinovillaa, joista nyt viimein laitoin yhdestä väristä sukat alulleen. Malli on bongattu facen villasukkaryhmästä, alkuperäinen ohje löytyy varmaan Ravelrystä, mutta minä en ole ohjetta vilkaissutkaan, vaan kuvan perusteella tein oman sukkasuunnitelmani. Tuo lanka on siis Hjertegarnin Palinoa, 100% soft merino wool superwash. Väri on mitä mahtavin pinkki, juuri samanvärinen kuin vanhempieni pihassa uudelleen kukintansa aloittanut hortensia. Lanka oli mukava neulottava ja yllättävän riittoisa. Olin ostanut lankaa aikoinaan kolme kerää ja etukäteen jännittelin niiden riittävyyttä. Yhdestä kerästä syntyi kuitenkin helposti yksi sukka, eli kokonaisuudessaan pariin meni lankaa alle 100grammaa. Näistä tuli kyllä ihanan pehmeät, mutta taitavat olla enemmänkin sellaiset pyhäsukat kun ei mitään vahvistavaa ainetta ole mukana. Mahtavatko siis kulua helpostikkin käytössä?! Kivat niistä joka tapauksessa tuli!

tiistai 16. syyskuuta 2014

Omenantuoksuiset tervehdykset




Heipskukkuu!

Ihan ensin on kysyttävä, että mihin tää syyskuu on oikein hävinnyt? En voi käsittää miten nopeasti päivät menevät ja pikku blogi on jäänyt aivan liian vähälle huomiolle. Tai kyllä mä tiedän mihin aikani hupenee, kouluun ja töihin tietenkin. Vaikka vielä ei tunnu liian raskaalta näiden kahden yhdistelmä, niin totta kai se näkyy vähentyneenä vapaa-aikana. Ja erityisesti vähentyneenä neulonta-aikana. Eipä silti, pientä neulejumistustakin vähän pukkailee ja jotenkin puikkoihin tarttumiseen on suurempi kynnyn kuin ennen. Tosin näitä jumijahan sattuu aina välillä ja yleensä niiden jälkeen neulominen houkuttaa vieläkin enemmän. Karkkineuleet ovat kovasti suunnitelmissa ja ihan tavissukatkin kiinnostavat kyllä, ehkäpä tämä tästä taas. Yhdet sukkaset sain jopa valmiiksikin, vielä kun löydän aikaa jossain välissä kuvata ne. Aamuisin ei oikein ehdi ja jos kerkiänkin käymään koulun ja töiden välissä kotona, en useinkaan ehdi kuin syödä. Ja siis syksyn tulon huomaa kyllä parhaiten siitä että kun kahdeksan jälkeen pääsee töistä, on ulkona jo liian pimeää. Tosin nyt kun nämä kiireisimmät pari viikkoa alkavat olla takana niin iltavapaitakin ja ennen kaikkea viikonloppuvapaita alkaa löytyä. Onneksi on koulusta aina välillä näitä etäpäiviäkin. Niinkuin tänään, jolloin ehdin toteuttaa jo viikon päässäni muhineen suunnitelman ja leipoa omenapiirakkaa. Sain äitini kautta tätini omppuja ja pakkohan niistä oli myös piirakkaa leipoa. Tuoksu on varsin herkullinen, maistaa en vielä ehtinyt.

Tulin siis vain ilmoittamaan että blogi tulee tulevaisuudessa varmasti päivittymään vähän harvemmin mihin viime aikoina on totuttu. Viime viikolla en tosin ehtinyt ollenkaan kirjoittelun pariin, mutta kovasti kyllä koitan tänne jatkossakin edes kerran viikossa jotain höpötellä. Ja jahka saan taas tämän neulontavaihteenkin kunnolla päälle niin sittenhän niitä esiteltäviä käsitöitäkin taas riittää! Palaillaan pian!

lauantai 6. syyskuuta 2014

Örkkipatalaput


Taisinkin jo mainita että elokuun viimeisenä viikonloppuna vietettiin kesän päätösjuhlia enoni saaressa. Saareen on kesän aikana kunnostettu mummon mökki ja koska jotain pientä viemistä oli ajatuksina juhliin viedä, ajattelin että ompelen mökkin keittiöön uniikit patalaput. Eno on ollut jo pidempään ihastunut tähän suunnittelemaani Örkki-kankaaseen joten kangasvalinta oli hyvinkin selkeä. Onneksi olen sillon vuosia sitten painanut tätä kangasta jemmaan muutamankin metrin niin että patalaput saatiin toteutettua. Kokoa näille on noin 21cm x 21cm eli aika perus patalapun kokoiset ovat ja sisään laitoin vielä vanulevyä kaksinkertaisena niin eipä ainakaan sormien pitäisi päästä palamaan. Toivottavasti käyttöä löytyy!

torstai 4. syyskuuta 2014

Kanervaiset sukat




Tämän syksyn Nallen uutuus Taika-värisävy nro 896 pitäisi mun mielestäni ristiä ehdottomasti Kanervaksi. Tämä lanka iski ehkäpä parhaiten noista syksyn uutuuslangoista ja sai jo keränä mieleeni syksyiset kanervapusikot. Sukkien ei tarvitse olla kovin ihmeelliset kun lanka itsessään on jo mieleenkiintoinen ja niinpä näissä mentiin ihan vain nurjien ja oikeiden silmukoiden yhdistelmällä. Kolme kerrosta neuloin oikeaa ja kolme *3n1o* ja näiden toistoa sitten vain. Eipä ole muuten koskaan käynyt varmasti vielä yhtä hyvä tuuri kuin tämän langan riittävyyden kanssa. Nimittäin pohdin kovasti toista sukkaa aloittaessani että tulikohan ensimmäisen varresta tehtyä vähän liian pitkä ja mahtaako lanka riittää toiseen sukkaan. Kantapään jälkeen olin jo niin jännittynyt että päätin jos lanka ei tulisi riittämään niin purkaisin tuon ensimmäisen sukan, uutta kerää en lähde nurkkiin ostamaan. Siinä vaiheessa kun kärkikavennus oli vain tekemättä, olin jo positiivisemmalla mielellä, kyllä se riittää. Ja niin se riittikin, lankaa taisi jäädä kokonaista puolimetriä! Huhheijaa, lähelle meni, mutta varmaan koskaan en ole noin tarkalleen saanut kokonaista kerää sukkiin neulottua. Värit inspiroivat sisustamaan parvekkeenkin syksykuosiin ja niinpä marssin eilen Honkkariin ostamaan kuusi callunaa ja istutin ne heti tänä aamusta. Vielä ne eivät kovasti punerra, varmasti pian kyllä alkavat ja kestävätkin luultavasti pitkälle syksyyn.