torstai 27. helmikuuta 2014

Pitsiset nilkkasukat



Kolmas sukkapostaus jo peräkkäin, nyt on kuulkaas puikot sauhunneet. Nämä ovat toiset viikonlopun urheilunseurannan aikana valmistuneista sukista. Raitasukkien vaaleanpunaista jäi jäljelle vielä aika paljon, joten kävin sunnuntaiaamusta ostamassa paikallisesta tarjoustalosta uudet puikot ja laitoin sukat alulle. Näistä tuli ensimmäiset koskaan tekemäni nilkkapituiset sukat, sillä en uskaltanut lähteä tekemään pitkää vartta ja hyvä etten tehnyt, sillä lanka ei kyllä olisi riittänyt. Ehkä yhden kuvion verran olisin vielä saanut molempiin sukkiin lisää pituutta tästä kerästä, eli paljoa ei ylimääräistä lankaa jäänyt. Neulepintaan otin mallia näistä, pikkuisen itse muokaten ja reikäinen pitsineulos on kyllä aika söpöistä. Tästä langan väristäkin tykkään, harmi kun tätä ei enää nykyään saa, sillä kyseessä on Novitan Opi villasukka lanka, joka myyntiin loppuun jo vissiin vuoden 2012 loppupuolella. Viime keväänä tein toisesta kerästä nämä ja tästä toisesta tuli nyt nämä sekä raitoja viime kertaisiin raitasukkiin. Väri on kyllä kivan pastellisen hempeä. Ja koska päivä pitenee, niin ehdimpä töitten jälkeen nappaamaan kuvat päivänvalon aikaan vielä parvekkeellakin. Näistä innostuneena laitoin puikoille uudelleenkin vähän erinäköistä pitsineulepintaa, seuraavaksikin siis varmasti vielä lisää sukkia!

tiistai 25. helmikuuta 2014

Herkkutrio-sukat



Me vietettiin pitkästä aikaa viikonloppu poikaystäväni vanhempien luona. Ja koska tiesin, että kyseisessä talossa olympialaisten viimeisiä lajeja tulisi telkusta tuutin täydeltä, nappasin mukaani kolme jämälankakerää seiskaveikkaa. Olisi mullakin jotain tekemistä urheilun seuraamisen lomassa. Ja kun oikein kovin neuloo, voi sukat saada melkein valmiiksi Suomen pronssipelin aikana. Pikkuisen piti jatkaa putouksen puolelle. Niin ja melkein valmista siis tuli. Valkoinen lanka meni loppumaan, kun jäljellä oli toisesta sukasta yksi kerros ja yksi puikollinen sekä ruskealla tehtävä kärkikavennus. Kyllä meinasi itku päästä. Ensin miettisin pitäisikö toista sukkaa vähän purkaa, mutta koska tiesin kotona odottavan toisen kerän valkoista lankaa, annoin asian olla. Muuten kyseiset raitasukat olisivat siis valmistuneet yhdessä illassa. Kotiin päästyä nappasin sukat heti käteeni, uuden kerän valkoista ja tikuttelin sukat valmiiksi. Nää on siis melkein mun olympiasukat. Väriyhdistelmä ei kyllä liity mitenkään olympialaisiin, eikä sukat oikeastaan muutenkaan. Mutta sainpas tuhottua vähän jämälankoja. Kovin tuli hempeä yhdistelmä, värit kuin herkkutrio-jäätelöstä!

sunnuntai 23. helmikuuta 2014

Sirkus




Joskus saa mielestään hyvän idean. Piirtää kuvion ja lähtee neulomaan. Ja jossain hetkellisessä mielenhäiriössä valitsee muiden lankojan kanssa keltaista lankaa. KELTAISTA! Ei sillä että keltaisessa olisi jotain vikaa. Mutta se ei ole yhtään mua. Ensimmäisen varren valmistuttua mietin pitäisikö vaihtaa keltainen johonkin toiseen. Toisaalta se sopii muiden värien kanssa, on pirteä ja oikestaan pikkuisen tykkäänkin siitä. Niinpä jatkoin neulomista. Ja koska joskus hyvin suunniteltu ei vaan toimikkaan, niin kantapään kavennusten jälkeen sukassa olikin ihan liian paljon silmukoita. Mutta kun kuvio vaati sen että joka puikolla on 14 silmukkaa. Niinpä sukista tehtiin nöpöt. Kyllähän se jalassa venyvät sopiviksi, mutta ilman jalkaa ne näyttävät kyllä todella hassuilta. Kirjoneule vetää sukkaa ryttyyn, mutta suoristuu onneksi jalassa. Pidän kuitenkin kuviosta enemmän tuossa varressa, jossa se venyy kivempaan muotoon kuin lähempänä kärkeä. Ajatuksena oli, että kuvio muistuttaisi helminauhaa. En ole varma kohtaako todellisuus kuitenkaan ajatusta. Aina ei voi onnistua, vai miten se meni. Näiden sukkien kohdalla tosiaan olo on sellainen, että homma ei todellakaan onnistunut niinkuin oli suunniteltu. Jollain tapaa tykkään näistä kuitenkin, vaikka niistä ei tullut ihan sellaiset kuin piti. Ja vaikka kuinka ajattelen, että keltainen olisi pitänyt korvata harmaalla, niin onhan nämä nyt kuitenkin pirtsakka yhdistelmä. Sirkus-sukat.

torstai 20. helmikuuta 2014

Kuumeilee





Tunnolliset koululaiset sairastaa aina loma-aikoina. Ja vaikka tänä vuonna ei tota hiihtolomaa edes ollut, niin vanhan tavan vuoksi kuume pääsi iskemään tänne. Tiistai meni jo täristen töissä ja kotiin päästyä oli kohdattava se karu todellisuus että kropan lämmöt olivat normaalia korkeammat. Niinpä eilinen päivä meni sängynpohjalla, en jaksanut tehdä yhtään mitään, vaikkei nyt sentään puhutakkaan mistään megalämmöistä. Tänään jäin vielä kotiin lepäilemään ja kipusipa se mittari tuossa puolenpäivän aikaan vielä tuonna 37 asteeseen. Muuten olo on tänään jo parempi, vaikka uni maistuu edelleen, siitä kertoo ehkä parin tunnin päikkäritkin. Huomenna vaikka väkisin töihin, mikään ei ole siis inhottavampaa kun tämmöinen paikoillaan löhöily! Selkä on jo ihan jumissa sängyn pohjalla makoilusta ja pää kaipaisi raitista ulkoilmaa. Jospa nyt kuitenkin vielä tämän illan tästä jaksaisi, niin ehkä saataisiin tuo kuumemittari vihdoinkin näyttämään normaalilukemia. Poikaystävä oli sitä mieltä, että sairastumiseni sattui olympialaisten kannalta hyvään aikaan, mutta kun muutenkaan ei nuo urheilut kiinnosta, niin eilisen vietin tabletin kanssa katsellen gossip girliä ja heräsinpä päiväuniltakin silloin kun täällä ilakoitiin ja huudeltiin miesten hiihtovoittoja. Tänään sain neulottuakin jo muutaman rivin, eilen sekään ei kiinnostanut. Onneksi on tuo tabletti, jolla selailla pinterestiä ja katsella netflixiä, pelastaa täysin tämmöisen sänkyyn kahlitun päivän. Tämä viikko meni siis niin sanotusti pipariksi, kyllä mää niin odotan että tauti lähtisi ja pääsisi takaisin arkeen kiinni. Niin muistinko jo kertoa siis miten vihaankaan olla kipeänä?!

maanantai 17. helmikuuta 2014

Panta paleleville korville



Nyt seuraa tän blogihistoriani surkeimpia kuvia. Mutta jos nyt ei välitetä siitä, että liian painava kamera tärisi kädessäni niin että joka kuva tärähti, että ilman salamaa pimeällä parvekkeella kuvaamisesta ei tullut mitään, mutta vastaavasti ei sen salamankaan kanssa ja että olin kuvien ottamisen jälkeen ryntäämässä suihkuun hiuspesulle, niin että hiuksetkaan eivät nyt tällä kertaa ole sieltä siistimmästä päästä. Niin jos jätetään nämä asiat nyt syrjään, esitetään suurimmat pahoittelut siitä, ettei jakseta lähteä kuvaamaan parempia kuvia ja keskittytään sen sijaan tuohon uuteen pantaan.

SMC selectin Extra Soft Merino Operaa jäi lapasien jälkeen vielä melkein kokonainen kerä ja sen laitoin puikoille heti lapasten valmistuttua. Vaikka olenkin noita pipoja tehnyt kuluneen "talven" aikana erikoisen paljon, niin useimmiten käyttöä olisi kuitenkin pipon sijaan pannalle, joka suojaisi vain korvat, muttei pilaisi kampausta. Malli ei ole mitenkään itsekeksitty, vaan olen joskus aiemmin nähnyt tämmöisen samantapaisen ja silloin pidin kyseistä pantaa erittäin söpönä. Neuloin siis vain päänympärysmittaisen kaistaleen helmineuletta ja kiinnitin tuohon keskikohtaan pienemmän kaistaleen, joka saa aikaan pienen ryppyyntymisen ja siten panta näyttää päässä vähän rusetilta. Söpö tästä tuli ja varmasti olisi kovassakin käytössä, jos vain saataisiin vähän enemmän pakkasta.

Mun pitäis oikeasti yrittää leikkiä tuolla uudella kamerallani vähän enemmän kun tuntuu että olen sen kanssa edelleen ihan hukassa. Ja tosiaan, mötikkä tuntuu käteen niin painavalta, että yhdellä kädellä kuvaaminen on ihan mahdottomuus. Ostoslistalle siis kameranjalusta! Ja tehtävälistalle ohjekirjan lukemista.

perjantai 14. helmikuuta 2014

Ystävänpäivän pupukortit


Mä tossa pari viikkoa sitten jo vilauttelinkin ajatuksia siitä, miltä ystävänpäiväkortit tulisi tänä vuonna näyttämään ja nyt on aika esitellä valmiit luonnokset. Nämä kortit toivottavasti löytävät päivän aikana tiensä ystävien postilaatikkoihin. Tämän vuoden kortti-idea lähti liikkeelle siitä, että halusin virkata kortteihin pieniä sydämiä. Onnekseni Ihana-lehti tarjosikin sopivasti hyvän ohjeen ja niinpä laitoin koukulle varastoista löytyneitä Eldorado-lankoja. Yhden sydämen virkkasi tosi nopsaan ja ennenkuin ehdin edes kyllästyä, oli minulla jo kasa valmiita tuotoksia. Tiimari-reissulta tarttui mukaan söpöjä puputarroja ja päätin käyttää niitä korteissa. Kartongit ja paperit löytyivät kotoa omista varastoista. Tein korteista tarkoituksella vähän erilaisia, eli osaan tuli erilaista paperia ja toisissa tuo pinkkikartonki on liimattu toisinpäin. Sydämetkin liimailin paikoilleen joka korttiin vähän eri järjestykseen, kuitenkin niin että kaikissa on yksi pinkki ja kaksi vaaleanpunaista. Simppelillä mentiin, mutta onnistuin mielestäni saamaan aikaan aika suloiset kortit. Kortit ovat avattavia ja sisäpuolelle kirjoitin vielä ystävänpäiväntoivotukset. Ja sujautit tietysti kortit pinkkeihin kirjekuoriin!

Ihanaa ystävänpäivää!


maanantai 10. helmikuuta 2014

Hilelanka-lapasia



Ettei aina sukkia, niin lapasia taas välillä. Yhdistävänä tekijänä hilelankaa. Vaaleamman siniset itse asiassa Hile-nimistäkin lankaa Novitalta ja tummemman siniset SMC selectin Extra Soft Merino Operaa. Näistä nuo vaalean utuisen siniset on tehty itseasiassa jo joulukuussa ja olivat hetken aikaa mallilapasinakin käsityöliikkeessä. Nopeasti syntyivät yhdessä illalla kutosen puikoilla. Tummemmat valmistuivat parin viikon hitaan tekemisen jälkeen viikonloppuna. Niissä puikkokoko oli 3 ja puoli ja langassa sellainen ongelma, että se tuppasi lähtemään pois kierteeltään ja siten myttyyntymään kummasti, enpä ole koskaan ennen missään langassa samaan törmännyt. En yleensä välitä kimalluksista, mutta näitä kyllä tykkään tuijotella. Mietin vielä laittaisko lapasiin vuorikankaatkin vai antaisko niiden olla vaan noin, tosin vähän se vuori houkuttelisi, ei menisi tuuli niin helposti sormiin asti. Sunnuntain auringonpaisteella sai muuten kivasti kamerallakin ikuistettua näiden lankojen kimallukset. Vaikka lumi sulaa, niin toivottavasti lapaskelit nyt kuitenkin vielä jatkuvat hetken!



pssstt.. muokkasin uuden bannerikuvan, mutta tänne ladatessa se muuttui ihan suttuisaksi ja sai ihmeellisen harmaan taustankin, vaikka se vielä photarissa näyttikin valkoiselta. En ymmärrä enkä jaksa asian kanssa enempää taistella, se saa nyt olla juuri sellainen kun on. Muuten mieleinen, mutta ärsyttävästi rakeinen ja sumuinen... hyviä vinkkejä asian korjaamikseksi kyllä otetaan mielellään vastaan!

lauantai 8. helmikuuta 2014

Kevät saapui aikaisin kotiin





Mä suoritin kotona "perinteistä viikkosiivousta" keskiviikkona ja kun olin saanut asunnon siistiksi jäin tuijottelemaan mun punatulkkuverhoa. Vaikka vakaasti vannoin viikko takaperin että tulkut saavat olla ikkunassa vielä, alkoi kuitenkin tulla sellainen tunne että vaihtelukin virkistäisi. Niinpä kurkkimaan verhovarastoa, josta löytyikin unholaan jäänyt toisenlainen tirppakangas. Olen ostanut kankaan joskus Anttilan alesta pakan loppuna ja nyt se iski kovasti silmääni. Tämän viikon harmaus on saanut kovasti jo kaipaamaan kevättä ja niinpä päätin ommella itselleni uuden verhon. Samalla laitoin vaihtoon myös suuren osan sisustusta ja tällä hetkellä koti on taas paljon keväisempi. Paljon eri värejä, jotka kuitenkin yhdessä luovat hempeän ja toimivan kokonaisuuden. Punaiset jutut pääsevät siis odottelemaan taas ensi talvea, nyt mennään keväisimmillä väreillä eteenpäin! Harmittaa vaan kun tuolla ulkona on tosiaan ollut koko päivän niin synkkää ettei tästä sisällä kuvaamisesta tunnu oikein tulevan taas mitään.

Mulla on menossa taas kunnon laiskottelu viikonloppu. Eilen istuttiin iltaa täällä mun luona vanhojen ja nykyisten työkavereiden kanssa ja pikkuisen päästiin tanssilattiallekin keskustaan pyörähtämään. Tänään olen herännyt tavallista niin paljon myöhemmin että normaalisti varmasti oikein kiukuttaisi nukkua niin pitkään, mutta kun ei ole kiire mihinkään niin saahan sitä nukkua. Olen selvitellyt kesätyöasioita, tiskannut ja tuhonnut eilisillan jämäruokia. Neuleen voisi illaksi napata käteen, viime viikko kun oli neulomisen suhteen aika hiljaista. Tuo työssäoppimiseni on tällä viikolla taas väsyttänyt oikein kunnolla ja iltaisin ei oikein jaksa tehdä yhtään mitään. Onneksi on nämä vapaat viikonloput!

torstai 6. helmikuuta 2014

Lisää lätkä-sukkia!



Kun kerran jääkiekkosukka-linjalle lähdettiin, niin jatketaan siitä nyt sitten. Ville oli esitellyt kavereilleen omia kärppäsukkiaan ja niinpä sain hänen kaveriltaan pyynnön onnistuisko ässät-sukkien teko. Minä vastaamaan heti että juu ja parissa viikossa toimituskin. Tälläisiin ässät-sukkiin olisi löytynyt paljon valmiitakin malleja, mutta suunnittelin tuon tekstin ja logon itse ruutupaperille. Lankaa nyt ei varmaan tarvitse edes mainita, sitä perus sukkalankaa Novitaltahan se taas on. Logo on tehty päällekirjomalla nuo silmukat, ihan sairaan hidasta hommaa, mutta kyllä kannatti. Näin logosta tuli siisti. Sukat lähti siis Porin suuntaan ja toivottavasti ovat saajan jalkaan sopivat. Mun jalkamalli oli vähän vastenhakoinen laittamaan nämä jalkaansa kuvien ottamisen ajaksi, kun se on kuulemma petturuutta laittaa väärän joukkueen sukat jalkaan, voi jestas noita poikia ja niitten jääkiekkojuttuja!




Aina ei mene niinkuin Strömsössä. Yritin ensin neuloa logo-osuuden myös, mutta se veti niin kovasti ryttyyn, että pakko oli ottaa sakset käteen ja neuloa sukka uusiksi. Milloinhan sitä oppisi neulomaan kirjoneuletta niin, ettei vetäisi noita langanjuoksuja liian kireälle?!

maanantai 3. helmikuuta 2014

Ihanan ystävänpäiväkorttivinkit




Uusin Ihana-lehti tippui postiluukkuun viime viikolla ja ensi selailulla ihastuin lehden simppeleihin, mutta silti kauniisiin ystävänpäiväkortteihin. Omat kortit ovat olleet pohdinnan alla jo muutaman viikon ja ajatuskin alkaa olla jo aika pitkälle kehittynyt. Mutta jos en vielä olisi päättänyt, mitä ystäville tänä vuonna lähetän, niin nappaisin varmasti malli-idean tästä lehdestä. Noita sormenjälki-kortteja näkee nykyään vähän joka paikassa ja mielestäni näissäkin malleissa idea toimii kyllä loistavasti. Ystävänpäiväkortithan ovat jälleen yksi sellainen perinne mistä tykkään kovasti. Vaikka ystävänpäivä onkin joka päivä, niin kiva se on silti kamuja korteillakin muistaa.

Niin mullahan on siis selvät sävelet jo siitä, millaiselta omat kortit tulevat tänä vuonna näyttämään. Tähänkin Ihana-lehti tarjosi apua, sillä olinkin etsinyt virkattujen sydänten ohjetta. Ehdottomasti tämän vuoden kortteihin on saatava pieniä virkattuja sydämiä ja lehden ohje vaikuttaa helpolta. Viimeisen kuvan puputarroja nappasin mukaani Tiimarista. Niitä myös kortteihin siis. Askarteluhammasta kolottaa jo kovasti!



lauantai 1. helmikuuta 2014

Viikon varrelta

Viikon ruokarakkaus: Miten mä en oo muka koskaan ennen tätä viikkoa tilannu kebabbilassa Iskenderiä? Oikeasti, aivan parasta! Mun ja kebabbien yhteinen historia ei ole kestänyt vielä edes kovin montaa vuotta ja yleensä olen aina ottanut sen perinteisin kepsun ranuilla. Tällä viikolla päätin kuitenkin kokeilla jotain uutta ja rakastuin täysin. Uusi lemppari on siis löytynyt!

Viikon hankinta: Etsinnöistä huolimatta vanhat luistimeni ovat hävinneet teille tietämättömille ja koska päätettiin poikaystävän kanssa, että viikonloppuna mennään luistelemaan, niin tänään oli marssittava Prismaan ostamaan uudet tuliterät. Kukkaroa kirpaisi, mutta jospa näillä nyt voisi muutaman vuoden luistella. Viime kerrasta tosin taitaa olla aikaa jo viisi vuotta, mutta jospa tällä tulevaisuudessa pääsisi jäille useammin. En ole varmaan maininnut, mutta harrastin nappulana jääkiekkoakin puoli vuotta, ennenkuin jouduin lopettamaan, koska partioharrastus osui samaan päivään ja siitä en halunnut luopua. Opinpa kuitenkin vaihtamaan kaunoluistimet hokkareihin. Jospa siis huomenna päästäisiin jo jäälle. (tähän hankinta kohtaan jätettäköön mainitsematta, että saatoin laittaa pienen tilauksen menemään taas H&M:ään...)


Viikon yllättäjä: Toinen ruokaan liittyvä juttu jo tähän listaan tai oikeastaan tämä on juoma. Marli Vital tyrni-mandariini-appelsiini. Pikkuisen epäilin kun kaupasta tämän mukaani nappasin, mutta päätin antaa tyrnimehulle toisen mahdollisuuden. Edellinen ei päättynyt hyvin, mutta tämä mehu kyllä yllätti täysin. Tyrni ei maistu liikaa mandariinin ja appelsiinin rinnalla ja taisin jopa pikkuisen koukuttua tähänkin. Ostan toistekin!

Viikon ärsyttäjä: Siis oikeasti, sairastuin flunssaan heti joulun jälkeen ja siitä jäänyt nuha ei tunnu hellittävän millään. Tässä on nyt kuukauden verran jo oltu kiinni nenäliinoissa päivittäin ja alkaa kyllä riittämään jo. Hyviä vinkkejä otetaan vastaan, miten tästä pääsee eroon. Mun taudit ei ole koskaan ennen kestäneet näin pitkään.

Viikon mietityttäjä: En haluaisi mainita työssäoppimisasioista, mutta kyllä on tällä viikolla pyörineet työasiat mielessä kovasti. Ensimmäinen kuukausi on nyt kuitenkin jo takana, ehkä nämä pohdiskelut ovat osittain ihan normaalejakin.

Viikon koukuttaja: Seurasin subilta Grimm-sarjan ykköskautta ja nyt kun tämä kakkoskausi tulee sunnuntai-iltaisin ihan liian myöhäiseen aikaan, oli aika hankkia kakkoskausi omaksi. Tällä viikolla olen siis iltaisin suurkuluttanut kyseistä sarjaa. Yleensä en ole jännityssarjojen ystävä, mutta tämä kolahtaa kyllä, vaikka odotankin koska saan ensimmäiset painajaiset sarjasta. Tasapainon vuoksi siis aloitimme veljeni kanssa katselemaan jälleen kerran Frendejäkin, nehän tasapainottavat huumorillaan kivasti jännitysohjelmaa.


Viikon haaveilut: Vaikka mää niin tykkäänkin, että tuota lunta saatiin lisää, niin tällä viikolla olen kovasti viehtynyt jo keväisestä vihreästä. Hetken jo harkitsin nappaavani punaiset tyynyt ja punatulkkuverhonkin jo pois ja vaihtavani ne vihreisiin, mutta hillitsin vielä itseni. Kevät on kuitenkin jo pian täällä, eli ehkä tässä vielä hetken malttaa. Kaivoin kaapista limenvihreän pitsikankaan ja haaveilin tekeväni siitä kevääksi tuubihuivin.

Viikon käsityö: neuloin viime viikonloppuna sukat ja nyt olen tämän viikon joka ilta käyttänyt monta tuntia aikaa päällekirjoen silmukoita. Kuvio on pieni, mutta homma edistyi hitaasti. Eilen tuli vihdoin valmista ja voin siirtyä seuraavaan projektiin. Lisää sukkia tiedossa, ai että noi käsityöt kyllä niin rauhottavat rankan työpäivän jälkeen!


Kuvituksena kuvia tältä päivältä. Nappasin päivän asustakin kuvan, kun nyt viikonloppusin voi päälleen laittaa muutakin kuin jakkupuvun. Alesta löytynyt farkkupaita on ihana! Ja putousta katsottaessa nautittiin itsetehtyä pizzaa, happy joekin maistui mahtavalta tahattoman tipattoman tammikuun jälkeen.