keskiviikko 31. joulukuuta 2014

Vuonna 2014

On jälleen aika laittaa yksi vuosi pakettiin. Ja millainen vuosi se on ollutkaan. Sanoisin että erittäin tuottelias, varmasti vielä enemmän on puikot heiluneet kuin edellisvuonna. Langan kulutuksia en edes ala laskemaan, mutta kyllä me varmasti noin kymmeneen kiloon päästäisiin! Neulotuttanut on paljon ja onpa tämän vuoden aikana tullut edelleen nyplättyäkin, virkattua ja tehtyä korttiaskartelujakin jonkun verran. Muutama muukin askartelujuttu on vuoteen mahtunut, vaikka kyllä tuo sukkien neulominen on tainnut tänä vuonna viedä eniten tätä käsityöaikaa. Ja sitä aikaahan on otettu milloin mistäkin, on neulottu työpäivän jälkeen iltaisin, istuttu sukkapuikot kädessä viikonloppuisin koko päivät, neulottu parvekkeella helteellä, heiluteltu puikkoja mökki-ympäristössä sekä koulutunneilla. Blogikin on päivittynyt tänä vuonna melko tiuhaa tahtia, vaikken olekaan ottanut tästä mitään stressiä. Uusi kamera on ollut kovassa käytössä ja toivottavasti kuvanlaatu paranee vielä entisestään kun joulupukki toi tänä vuonna lahjaksi kameraan jalankin. Neulontatahti on vuoden mittaan vähän vaihdellut, alkuvuodesta neulotti lähes sukka päivässä, huhtikuussa oli rauhallisempaa, kunnes toukokuussa neuloosi palasi ja kesän kuukaudet pitikin sitten kiirettä. Elo-syyskuussa vähän taukoiltiin taas kunnes lokakuussa vauhti jälleen kiihtyi hiipuen kuitenkin taas joulua kohti. Ja eiköhän se neulomisinto tästä taas pikkuhiljaa löydy.


Vuoden työläimmän projektin tittelin ansaitsee ilman muuta Kesäyön Hullutus, jonka vein kunnialla loppuun määräajassa. 20 työtä valmistui kesä- ja heinäkuun aikana, osa pienempiä ja osa isompia.  Kirjoneuleitakin tuli vuoden aikana muutama tehtyä ja kyllä se vaan niin on että mitä enemmän tekee, niin sitä paremmaksi tulee. Pitsineuleisiin hullaannuin täysillä ja eri pitsisiä sukkia tulikin väsättyä useampi pari. Isoimpiin töihin luettelen myös nuo huivit, jotka tänä vuonna sain valmiiksi, tuo "hiirenkorvat"-niminen on ehdoton lempparini ja alusta asti itse suunnittelemani.


Vuoden aikana valmistuneet:
80 villasukkaa eli 40 paria + kuudet junasukkaparit
7 lapasparia
nyplätty ruusu
pino ylioppilaskortteja
4 huivia
tiskirättejä pari kipaletta
virkattu kori itselleni ja äidilleni
kahdet sormikasparit
yhden pipon ja pari vauvanmyssyä
4 ommeltua kassia; 2 isoa, 2 pientä


Muutama uusi tekniikkakin tuli opeteltua, vaikken vielä tänä vuonnakaan saanut aikaiseksi aloittaa sukkia varpaista vartta kohti. Jätänkin sen taas ensi vuoden haasteeksi, kyllä mä sen vielä joskus aion testata. Erilaisia palmikoita tuli opeteltua syksyn aikana ja Broken seed stitch:ä testailin kesäkuussa. Linen stitch:stä innostuin todella ja pussukkakokeilun jälkeen tuli samalla tekniikalla tehtyä sukat sekä aloitettua keinutuolinmattoa, ikuisuusprojekti joka toivottavasti saadaan valmiiksi kuitenkin alkuvuoden aikana. Huivin reunaa opettelin myös päättelemään joustavammalla tavalla ja jatkossa aion kyllä kaikki huivini päätellä samoin, ei meinaan enää reunat kiristä niin kuin tavallisesti pääteltynä. Tärkkäystäkin testailin tänä vuonna ensimmäisiä kertoja, ensin tammikuussa nyplättyyn ruusuun ja joulukuussa virkattuihin lumihiutaleisiin.


Muita askarteluja:
korvakorut
virkattuja lumihiutaleita kuusenkoristeeksi ja joulukortteihin
nyplätty noita
korttiaskartelut
kevätkimppu
jouluvalopallot


Mieleenpainuvimmat käsityöt:

Karkkineule: 
 Tämä oli varsin hauska projekti, johon lähdin innolla mukaan muutamallakin idealla, mutta päädyin toteuttamaan lopulta vain ranskanpastillilapaset, linen stitchiä käyttäen. Hempeät lapaseni lähtivät kohti Tampereen messuja, jossa ne olivat ehkä pikkuisen piilossa esillä. Palkintoja ei näillä voitettu, mutta niiden lahjoittaminen hyväntekeväisyyteen oli minulle ihan tarpeeksi iso palkinto, toivottavasti lämmittävät tälläkin hetkellä jonkun käsiä.
Junasukat:
KYH kaipaili jotain pienempiäkin projekteja listalle ja niinpä päädyin neulomaan ensimmäiset junasukkani. Näidenkin tekoa olin pitkään jo miettinyt ja pienet sukat valmistuivatkin nopsaan. Loppuvuodesta neuloin vielä viisi paria lisääkin sukkia, ne odottavat edelleen toimitusta ystäväni lapsen varpaita lämmittämään. Niin ja meidän äitihän innostui junasukista myös ja on nyt neulonut jo kymmeniä pareja paikalliselle synnytysosastolle. Mieletön juttu ja tämä on myös sellaista mitä voisin itsekin ensi vuonna tehdä!
Linen stitch pussukka:
Tähän neuletekniikkaan ihastuin jo viime vuoden puolella ja nyt testailin neuloa pienen palan yhtenä KYH-projektina. Palasesta syntyi pieni pussukka ja ihastuin helppoon tekniikkaan ikiajoiksi. Pinta näyttää vähän jopa virkatulta, vaikka neuloen se syntyy erittäin helposti!


Ensi vuotta ajatellen mulla on jo muutama ajatus. Ensinnäkin voisin yrittää neuloa vähän isompia ja pitkäkestoisempia projekteja. Niin kuin vaikka lisää huiveja! Tai sitten vihdoin sen villatakin. Sukkia on nyt tullut viimeisen parin vuoden aikana tehtyä niin paljon, että omat kaapit alkavat jo pursuilla yli ja vaikka olen tänäkin vuonna useammat sukat lahjaksikin antanut, olisi niitä annettavia sukkiakin vielä aika paljon jäljellä. Toinen ajatus ensi vuotta ajatellen on siis ettei enää niin paljon sukkia. Toki niitä kauniita sukkamalleja tulee varmasti vastaan ja jotkut langatkit ovat vain sellaisia, jotka kirkuvat päästä sukiksi eli kyllä niitä sukkia tullaan tottakai tulevaisuudessakin täällä näkemään. Tähän junasukkajuttuun voisin kyllä oikeastikkin lähteä jos aika vaan riittää, mikään ei ole parempi lahja kuin lämmittävät villasukat.

Tänä vuonna olen oppinut tekemään yhden projektin aina loppuun ennen uuden aloittamista. Toki poikkeuksiakin oli, kesäyön hulluttelun aikaan nyt tietenkin. Mutta tätä samaa kaavaan voisin jatkaa jatkossakin, yksi työ ensin valmiiksi ennen toisen aloittamista. Näin ollen niitä keskeneräisiä hommia ei jää pyörimään lankakoriin. Siitä mieleen, että mulla on tosiaan tuolla ainakin parit sukkaparit keskeneräisinä viime tai edellisvuodesta, pitäisikön repäistä ne ensi vuonna valmiiksi asti! Lankahamstarusta koitetaan taas välttää, mutta tiedän jo nyt etten tule pääsemään kevään ja syksyn lankauutuuksien ohi! Malttia siis lankaostoksiin ja koitetaanpas tuhota tuota olemassa olevaa varastoakin taas poispäin. Sieltä löytyy muuten ainakin parit huivilangat jo valmiina!

Ja niin, siis onhan vuoteen mahtunut paljon muutakin kun vain neuleita ja käsitöitä, mutta tämä kooste nyt tuntui painottuvan tuohon kädentaitopuolelle. Alkuvuodesta tuli suoritettu työharjoittelu pankisssa, kevättalvella ostin uudet luistimet ja uskaltauduin monen vuoden tauon jälkeen jäälle ja toukokuussa miekkonen muutti tänne mun kämppään asustelemaan mun kanssa. Kesäloma meni kirjojen parissa, ehdittiin tehdä viikonloppu matka Mikkeliin, pelattiin paljon frisbeegolfia, otsatukka tuli leikattua syksyllä ja kaksi viikkoa myöhemmin alkoi taas sen pois kasvatusprojekti. Koulun kanssa on ollut vähän tuskaista tämä syksy ja iltojen aikana olen katsonut monet uudet ja vanhat lempparisarjat. Herkkulakot eivät tänä vuonna ole pitäneet kertaakaan ja autotallin vuokraus tuntuu melkein vuoden parhaalta päätökseltä! Mitään maata mullistavaa ei tänäkään vuonna tapahtunut, mutta sitten kuitenkin niin paljon kaikkea pientä!

Lopputulemana todettakoon että mennyt vuosi on ollut melko neulepitoinen ja vaikka nyt viimeisen kuukauden aikana olenkin viettänyt taas pienimuotoista neuletaukoa, toivon todella että ensi vuonnakin puikot kilkattavat taas iloiseen tahtiin. Oppari painaa päälle, kouluakin olisi ja töihinkin pitäisi ehtiä, mutta kaipa sitä jostain ehtii sitä neuleaikaakin tekemään itselleen. Ovathan neuleet edelleenkin itselleni se paras rentoutumistapa!

Neulotaan siis paljon ensi vuonnakin! Oikein onnellista uutta vuotta kaikille!


Vuoden 2013 koosteen pääset kurkistamaan täältä

maanantai 29. joulukuuta 2014

Pieni piparimökki




Kyllä mulla joulustakin muutama fiilistelykuva olisi, mutta niitä on nyt nähty jo niin paljon ja koska tuli pidettyä tahattomasti viikon mittainen tauko juuri tuossa joulun tienoilla, niin en nyt jälkikäteen laittele tänne enää tunnelmakuvia. Joulu oli ja meni, katsellaan ensi vuonna uudelleen. Mutta tämän yhden jouluisen haluan vielä tännekin laittaa. Mun ihka ensimmäisen piparitaloni nimittäin. Eikä se ole pelkästään talo, vaan löytyy talon pihpiiristä myös karuselli! Pinterestin ihanasta maailmasta bongasin maailman söpöimmän piparkakkukarusellin ja päätin että sellaisen haluan itsekin toteuttaa. Koska en tosiaan ole aiemmin piparitaloja koonnut, ei tämä minun yksilöni välttämättä ole ihan niin siisti ja hieno kuin mallikuvansa, mutta voi että olin itsestäni ylpeä kun kahden tunnin koontiurakan jälkeen se vihdoin pysyi kasassa. Palaset piirsin itse ja kaupasta ostin varta vasten tuollaisen pienen heppamuotinkin, että sain karuselliini hevoset. Koristelut tein vapaalla kädelle improvisoiden ja onhan ne jostain kohtia vähän suttuisat, mutta kyllä lopputulokseen voi olla tyytyväinen. Värimaailmakin on juuri sellainen hempeän söpöinen kuin halusinkin. Pihalle kokosin vielä irtokarkkipalloista pienen lumiukon, joka sai palan minttulakua hatukseen. Hienosti pysyi rakennelma pystyssä koko joulun ja nyt sen ehkä uskaltaisi jo hiljalleen syödäkkin!

sunnuntai 28. joulukuuta 2014

Talven huivi




Muistin yhtäkkiä eilen illalla tämän huivin olemassa olon! Neulehommat tehtiin jo heti kesäyön hulluttelun jälkeen elokuussa ja siitä asti huivi odotteli lankakopan reunalla päättelyä. Ensin suunnittelin kuvaavani sen usvaisena syyspäivänä, mutta syksy meni ja kuvaushommat jäi. Pipoakin tälle yrittelin pariksi, mutta se vaatisi vielä vähän puikkojen kilistelyä lisää. Huivi kuitenkin piti saada tänne näytille vielä ennen kuin vuosi ehtii vaihtumaan. Koska tänä vuonna lahjoiksi käärittiin jo kesälle tehtyä ja esiteltyjä sukkiakin, ei nyt ole mitään joululahjojakaan esittelemättä. Tämä huivi olkoon siis lahja itselleni, nyt pakkasten tultua on se mukavan lämmin ja muhkea kaulanympärillä. Jospa tämä yskäkin helpottaisi kun kaulassa on uutta lämmikettä. Lanka on muutaman vuoden takaa Tampereen Lankamaailmasta ostettu, Schoppel Wollen Merino Lace mohair-lankaa. Tämä ei kovasti edes kutittele kaulassa, vaikka vähän mohairia sisältääkin. Tuo väri on juuri täydellisen haalean sininen tämän vuoden ajan aamujen ja iltojen sinisiin hetkiin. Huivissa itsessään ei ole mitään kummaa, neulottu käännellen koko ajan oikeaa ja aina kerroksen alussa lisätty yksi silmukka. Aloitin kolmella silmukalla ja lisäsin ne melkein pariin sataan. Yksi 50 gramman kerä meni ja toisestakin jokunen metri kun päättelykierroksella lanka loppui kesken. Kokoa tuli ihan reippaasti niin että huivi kietoutuu mukavasti lämmittämään.

sunnuntai 21. joulukuuta 2014

Joulun asuhaaveita

Kuumetauti selätetty ja voi jestas, että olikin tylsää makoilla viikon verran vain sohvalla! Tukholman matkakin jäi tekemättä, toisaalta onneksi ei lähdetty matkaan, sillä vaikka maanantaina vähän harmittikin, niin en kyllä olisi ikinä selvinnyt tiistaipäivästä poissa kotoa. Ehtiihän sitä reissuun sitten joskus myöhemminkin. Perjantaina päätin että nyt saa riittää ja kuumenäkymiä ei olekaan näkynyt sitten perjantai-illan. Mielentilastako tää sairastelu olikin kiinni? Tuskin nyt sentään ja onhan vielä tämä kiva yskä riesana, mutta nyt viikonlopun aikana on jatkanut jo vähän muutakin kuin vain Gilmoren tyttöjen katselua, joita muuten ehdin katsomaan kokonaiset kolme kautta tässä kipeänä ollessani. Koska jouluostoksetkin jäivät vähän viime tippaan niin harrastinpa sentään taas tätä haaveiluostoksia ja kokosin muutamat haavekollaasit jouluaaton asuista.


Tämä ensimmäinen olisi sellainen, joka päällä lähtisin aattoaamuna sukulaisten luokse lahjakierrokselle. Simppelit mustat housut ja kengät yhdistettynä punaiseen paitaan ja lämpöiseen villatakkiin. Korviin vähän blingiä ja huivi kaulaan vielä ja olisin valmis kyläilyyn. Valitettavasti tänä vuonna jää aaton sukuloinnin välistä kun työt kutsuvat, mutta jos olisin lähdössä niin jotain tämän tapaista haluaisin päälleni pukea. Punainen paita tuo jouluista tunnelmaa ja muuten asu on siisti ja kyläilylle sopiva.


Seuraava asu olisi sitten se aattoillan asu. Kun sukulaiskierros on tehty, päälle voisi pukea vielä vähän juhlallisempaa ja itselleni se juhlallinen pukeutuminen tarkoittaa hametta. Yhdistäisin punaiseen hameeseen valkoisen t-paidan ja sen päälle heittäisin vielä paksun villatakin. Mustat paksut sukkahousut ja nilkkurit olisivat asuun myös sopivat. Pieni kultainen rusetti vielä päähän, tuomaan vähän sitä lapsenmielisyyttä, jota jouluna ehdottomasti täytyy aikuistenkin vähän viljellä. Ja olisin valmiina syömään hyvin ja odottelemaan sitten joulupukkia saapuvaksi. Tässä asussa voisi vielä leikkiä muutamat tonttuleikitkin kuusen ympärillä.


Ja kun kinkut on syöty ja pukki on lähtenyt takaisin kohti Korvatunturia, on aika vetää päälle vähän mukavampaa pyjaman muodossa tietenkin. Tässä asussa olisi hyvä linnottautua suklaarasian kanssa sohvan nurkkaan katsomaan jotain jouluista hömppäleffaa ja myöhemmin illalla hipsiä neuletossut jalassa keittiöön nappaamaan vielä pieni pala sitä kinkkua. Tuo laukku on tosi söpö, ja sinne voisi kätkeä hyvin neulelankaa ja puikot, jos vaikka aattoiltana olisi taas aikaa neuloakkin hieman. Kaikki kollaasien vaatteet ja asusteet bongailin H&M:n verkkokaupasta.

keskiviikko 17. joulukuuta 2014

Joulukortit 2014




Kuten jo mainitsin, innostuin näistä virkatuista lumihiutaleista ja ne tosiaan pääsivät koristamaan myös tämän vuoden joulukortteja. Korttipohjat leikkasin neliöiksi ja taite on niin päin että taitereuna löytyykin kortin yläreunasta. Näin ollen kortti pysyy hyvin pystyssä pöydälläkin. Sekalaisesta kuviopaperikokoelmistani valitsin kortteihin erilaisia papereita ja näin ollen korteista tulikin pikkuisen toisistaan erilaisia. Noita hyvääjoulua- paperillisia on eniten, muita vain noin 3-5kpl. Päällimmäiseksi vielä punainen neliö ja siihen liimattuna virkattu lumihiutale. Silitin nuo hiutaleet ennen kiinnitystä, niin että suurimmat muhkurat hävisivät. Ja sisäpuolelta löytyy tietysti jouluntoivotus. Nämä ehtivät hyvissä ajoin postiinkin ja toivottavasti sitä kautta ilahduttamaan saajiaan. Kannatan edelleen näitä perinteisiä paperikortteja, itse ainakin tykkään niin kovasti saada oikeaa postia sen sähköisen sijaan. Ensi vuoden kortitkin on muuten melkein jo suunniteltu, hih!

sunnuntai 14. joulukuuta 2014

Pallovalot itsetehden




Voi nenä tämmöistä flunssa-aikaa sanon minä! Luulin pääseväni jo karkuun tätä tautia, joka tuntuu vaivaavan vähän yhtä jos toistakin tuttavaa, mutta torstai-iltana se tauti otti minut kiinni. Tultiin kotiin illalla ja se iski ihan yllättäen, kauhea kylmyys ja täristyäni viltin alla pari tuntia päätin mitata kuumeeni. Jep, lämpöhän se näytti ja aika reilustikkin. Perjantai-aamuna kuume oli poissa, mutta lepopäiväksihän se perjantai sitten meni. Ja koska lepäillessä ei voi tehdä mitään kovin raskasta, päätin vihdoinkin toteuttaa suunnitelmani omista pallovaloista. Näitä pallovalojahan on nähty jo muutaman vuoden ajan joka toisessa blogikodissa, mutta koska itse tyydyn aina ensin ihastelemaan ja sitten vasta haaveilemaan itselleni samanlaisista, olen vasta tämän syksyn aikana herännyt haaveilemaan palloista. Ja koskapa on kiva tehdä itse, päädyin nämäkin siis ihan itse rakentelemaan.

Resepti on varsin yksinkertainen: ohutta puuvillalankaa kerällinen, vesiliimaseosta sekä vesi-ilmapalloja. Pumpataan kotoa kaapin perukoilta löytyneet vesi-ilmapallot sopivan kokoisiksi, sekoitetaan veden joukkoon erikeeper purkin loput, sekoitetaan ja uitetaan puuvillalankaa seoksessa. Sitten vain kieritellään sopiva määrä lankaa vesi-ilmapallon ympärille ja laitetaan kuivumaan. Toistetaan kierittelyprosessi parillekymmenelle pallolle. Illalla jo pallot olivat kuivuneet niin että pääsin puhkomaan vesi-ilmapallot niiden sisältä ja sitten vain iskin pallot sopivista koloista kiinni jouluvaloihin. Nämä omat valoni ovat muuten patterikäyttöiset, nappasin yhden veljeni tilaamista valoista isältäni.

Valmiit pallovalot laitoin roikkumaan keittiön ovenkarmien ympärille. Pari pientä naulaa piti kyllä ensin lyödä karmien yläosaan, että valot pysyivät hyvin paikassaan. Ja toki kiinnitysprosessiin kuului myös se, että joka kerta kun vähän liikuttelin valoja paikasta toiseen, pienet lankapalloset lensivät pois paikoiltaan ja taas sain kiinnittää ne uudelleen. Mietin jo pitäisikö ne kiinnittää valoihin jotenkin paremmin, mutta kun ne lopulta yön yli pysyivät paikoillaan ihan vain noinkin, annoin asian olla. Lopputulokseenkin voi olla varsin tyytyväinen ja tämä tee-se-itse -prosessikin oli kokonaisuudessaan varsin hauska ja toteutuskin tapahtui yllättävän helposti. Mietin olisinko tehnyt puolet palloista valkoisiksi, mutta tykkään kyllä että nuo ovat kaikki punaisia.

Niin ja entäs se tauti? No se palasi tietysti eilen illalla vieläkin korkeammalla kuumeella liitettynä inhottavaan yskään, niin että taas sitä ollaan sängyn omina. Tai sohvan oikeastaan, sillä levitettiin tämä meidän vuodesohva vuoteeksi ja tässä olen oikeastaan maannut eilisillasta lähtien taukoamatta. Vähän harmittaa ja kiukuttaa koko tauti, mutta joskus koko päivä katsellen gilmoren tyttöjä on ihan paikallaan. Niinpä jatkan sarjan parissa. Ja toivon tämän taudin olevan poissa huomenissa, jolloin olisi tarkoitus lähteä reissuun länsinaapuriin. Niin mun tuuria sairastella juuri ennen matkaa! Pöff!

torstai 11. joulukuuta 2014

Joulusukat




Viime vuonna neuloin itselleni joulumyssyn, tänä vuonna oli sukkien vuoro. Itse asiassa aloin haaveilla näistä jo viime vuonna ja nyt ne ovat valmiina ja pääteltyinä. Tippuivat eilen illalla noin puoli yksitoista puikoilta. Yhden sukan tekoon meni suunnilleen yksi ilta, mutta kun kokonaan neulontaan painottuvat illat ovat olleet vähän vähissä, odotteli ensimmäinen sukka pariaan muutaman viikon ajan. Tarkoitus oli tehdä ensin polvisukat, mutta koska kirjoneule ei sittenkään houkutellut niin paljoa, tein näistä normimittaiset ja huijasin vielä tuossa kirjoneuleessa niinkin etten jatkanut kuvioita enää kantapään jälkeen. Kuviot on napattu myssystäni ja nuo söpöt poroset oli ehdottomasti saatava mukaan. Kuitenkin jos sukat olisi tehnyt aloittaen kärjestä, olisivat kuviot tuleet paremmin esiin, nyt kun silmukat ovat ns.väärinpäin ja sydänkään ei näytä niin paljoa sydämeltä mitä se näytti pipossa. Mun kirjoneuleenkin on muuten paljon siistimpää pyörönä neulottuna kuin viidellä puikolla, kaipaan selkeästi lisää harjoitusta! Ensi kerralla sitten taas viisaampana ja onhan nämä nyt joka tapauksessa aika jouluisat. Mietin kovasti myös olisinkin jatkanut kantapään jälkeen ihan vain valkoisella, mutta sitten sukista olisi saattanut tulla vähän tylsät. Nyt tuo neule muistuttaa kuitenkin jouluista polkkakarkkia, joten olen ihan tyytyväinen tuohon raidoitukseen. Vähän ne vielä tuntuvat kireältä jalassa, höyrytystä saattaisivat kaivata. Oli kuitenkin pakko napata kuvat äkkiä kun hetkellisesti se kaatosade loppui ja aurinkokin pilkistä pilvien välistä. Jotenkin ei uskoisi että kahden viikon päästä vietellään jo joulupäivää!

tiistai 9. joulukuuta 2014

Virkatut lumihiutaleet




Mä suunnittelin jo viime vuonna virkkaavani näitä lumihiutaleita, mutta homma jäi silloin kesken ja tänä vuonna innostuinkin sitten ihan todenteolla. Sen lisäksi että tämän vuotiset joulukortit koristeltiin pienellä virkatulla lumihiutaleella, sain myös kuusi muutaman koristeen näistä. Yhteensä kun näitä tuli virkattua noin viitisenkymmentä. Nämä kuuseen päätyvät yksilöt tärkkäsin kevyesti sokerivesiliemellä ja annoin kuivua vuorokauden kirjapinon alla, jotta hiutaleista tuli tasaiset. Kiinnitin jokaiseen pienen nauhan pätkän ja niin joulukuusen koristeet olivat valmiina. Itselleni jätin näitä oman pienen kuuseni tarpeisiin ja ylimääräiset pakkasin sellofaaniin kuuden paketeihin. Vielä en tiedä annanko nämä lahjaksi jollekin vai päätyvätkö ne kenties suvun pikkujoulujen bingopalkinnoksi. Ohje näihin löytyi muuten "150 neulottua ja virkattua kuviota" -kirjasta, samaisesta josta virkkasin viime jouluksi pannunalusia ystäville. Nämä lumihiutalemallit ovat kyseisestä kirjasta ehdottomia lemppareitani ja vaikka olenkin kuolannut töissä pelkkiin virkattuihin lumihiutaleisiin keskittynyttä kirjaa, tästä kirjasta löytyy kyllä mun tarpeisiin lumihiutaleet. Ja näitähän virkkasi aika nopeasti kun vauhtiin pääsi! Minusta näistä tuli ainakin aika kivoja!

sunnuntai 7. joulukuuta 2014

Itsenäisyyspäivänä




Eilen monen viikon odottelu ja valmistelu palkittiin ja vihdoin päästiin juhlimaan äitini uutta lippalakkia sukulaisten ja ystävien kanssa. Niin ja tietysti Suomen itsenäisyyspäivää siinä samalla. Meillä oli oikein mukava iltapäivä ja muutaman kuvan haluan tännekin juhlista jakaa. En kuitenkaan mitään vieraiden kuvia laita, vaan muutaman pienen itsetehdyn jutun juhlista. Ensinnäkin meillä oli äitini kanssa torstaina mahtavat leivontatalkoot kun leivoimme noin 100 kuppikakkua. Kuppikakun taikina oli tiikerikakkumainen eli vaaleaataikinaa höystettynä appelsiinimehulla ja suklaataikinaa. Kuorrute tehtiin kermavaahdosta ja appelsiinituorejuustosta ja juhlien tohinassa kävin vielä koristelemassa kakkuset valkoisilla ja sinisillä ranskanpastilleilla sekä pienillä suomenlipuilla. Nuo kuppikakkuvuoatkin olivat sinivalkoiset ja niiden pohjasta löytyi myös se suomenlippu. Lopputulos oli varsin herkullinen! Kukka-asetelmat äiti ehti tehdä eilen aamulla ennenkuin minä edes olin ehtinyt herätä, mutta sen verran osallistuin näiden tekoon, että kävin tekemässä metsäretken lähimetsään ja napsisin muutamia puolukanvarpuja asetelmaa varten. Varsin suloiset kukka-asetelmat, joista toinen koristi ruokapöytää ja toinen kahvipöytää. Asetelmien kummallakin puolella oli tietysti vielä sinivalkoiset kynttilät. Vieraskirjan koristelut hoidin myös edeltävä iltana, kirjana toimi samainen vieraskirja, jonne äitini 50-vuotis juhlavieraat nimensä kirjoittivat. Nyt kirjaan laitettiin välilehtikuvaksi itsenäisyyspäivästä ja ylioppilasjuhlista kertova kuva. Tuo iso hopeinen ääriviivatarra-ruusu oli mukavan juhlallinen ja ylioppilasjuhlista kertomaan laitoin lakkitarran. Värit juhlien teemaan sopiviksi.

keskiviikko 3. joulukuuta 2014

Joulukuun alku





Mulla pyörii ajatukset jo jotenkin niin kovin joulussa, etten ole tännekään ehtinyt päivitellä mitään viikkoon! Puikot ovat hetkeksi lopettaneet kilisemisen ja virkkuukoukun heilunta on ollut viime päivinä hurjaa. Mielessä vuorottelevat joulukortit ja kuusenkoristeet. Kuten edellisinäkin vuosina, olen aivan hurahtanut tähän joulunodotukseen taas ja malttamattomana odottelen jo aattoa. Sitä ennen olisi kuitenkin vielä paljon kivaa jouluista tehtävää, vähän koulua, pikkujouluja ja pieni ulkomaanmatkakin tiedossa. Tein kovasti suunnitelmia toteuttaa tänä vuonna blogiin joulukalenteri, mutta luovuin siitä ajanpuutteen vuoksi viime metreillä. Ehkäpä yritän edes jotain jouluisia askarteluja saada tehdyksi, niitä siis joita olin suunnitellut joulukalenteriinkin. Kalenterista tuli mieleen, että tänä vuonna on suklaakalenteri kokonaan ostamatta. Tosin edellisinä vuosina suklaat on jääneet syömättä, joten ehkäpä ostos olisikin ihan turha ja sitä paitsi kummitäti postitti ihan normikalenterin aamujen piristykseksi. Muita ostoksia sen sijaan on taas tehty ja ehkäpä jopa vähän liikaakin. Tai ei liikaa, mutta kaikki ei olisi ollut välttämättä niin tarpeellista. En vaan voinut vastustaa kaupassa noita joululahjalistassanikin olleita punatulkkukulhoja. Aloin myös viime viikolla haaveilla kuusesta ja eilen kotiutinkin pienen minimuovikuusen. Tarkoituksena oli ostaa aito, mutta tämä muovinen on varmasti helppohoitoisempi ja totta puhuen paremman näköinenkin kun ne oikeat versiot, jotka tuntuivat olevan kaikki hyvin harva-oksaisia. Punaiset pienet pallot ostin koristeeksi ja osa noita virkatuista lumihiutaleita päätynee myös kuusen oksille. Joulukorttiaskartelut ovat vielä vähän vaiheessa, mutta eivätköhän ne valmistu vielä ennen postin takarajaa. Tänään on viikon ainoa koti-ilta ja niinpä ajattelinkin käyttää illan näihin jouluprojekteihini, sitä ennen pitäisi vaan hoitaa muutama koulujuttu pois alta. Ehkäpä siis siirryn nyt niitä tekemään ja jatkan tätä vuoden parhaan ajan fiilistelyä taas illalla. Askartelusormeni syyhyävät jo!

torstai 27. marraskuuta 2014

Siniset pitsisukat




Joiden alkuperäinen malli on nimeltään punaiset pitsisukat. Päädyin palmikkosukkien tekoa aloittaessa selailemaan Novitan Sukkalehteä ja sieltä löytyi taas monia itseäni miellyttäviä sukkamalleja. Tuo lehti on kyllä mainio, silloin kun ostin sen, ihastuin ihan eri malleihin mihin nyt. Niin kai se oma mieli muuttuu ja pikkuhiljaa tulee tehtyä melkein jokainen tuon lehden malleista. Nyt siis ihastuin malliin R eli pitsivartisiin sukkiin. Omiin sukkiini nappasin tuon mallikerran taas ja mallista poiketen tein koko varren pitsineuletta. En siis taaskaan mennyt ihan ohjeen mukaan. Väriksi valikoitui syksyllä poistunut tumma turkoosi, joka kyllä kuvissa näyttää enemmänkin siniseltä. Näiden kuvaamista muuten odottelin pari päivää, voisko tuolla ulkona oikeasti jo kirkastua?! Mutta ei, harmaus jatkuu, se kai kuuluu tähän vuodenaikaan. Ja tää säästä valitus kuuluu kaiketi kanssa, heh! Takaisin sukkiin. Tämä mallineule oli helppo neuloa ja lopputuloksesta tuli nätti. Pientä kikkailua sain tehdä kantapäästä eteenpäin kun tuntui että puikoilla on aivan liikaa silmukoita. Sukka näyttääkin ilman jalkaan todella leveältä ja lyhyeltä, mutta jalkaan vedettäessä se istuu onneksi täydellisesti.

lauantai 22. marraskuuta 2014

Ylioppilaan kutsukortit




Nyt kun kutsutut ovat jo korttinsa vastaanottaneet, uskallan laittaa nämä tännekkin. Meidän äiti tosiaan toteutti haaveensa ja kirjoitti itsensä ylioppilaaksi tänä syksynä muutaman aikuislukio vuoden jälkeen. Hienoilla arvosanaillakin päästään lakkia itsenäisyyspäivänä juhlimaan koko suvun kesken. Me laitettiin viime lauantaina korttipaja äitini kanssa pystyyn ja askarreltiin nelisenkymmentä kutsukorttia. Tarvikkeet äiti oli ostanut valmiiksi ja mulle jäi tehtäväksi lähinnä ideoida ulkoasu ja aloittaa toteutus. Päädyttiin tekemään korteista melko simppelit, niitä kun sai askarrella niin monta. Vaaleankeltaiseen korttipohjaan liimattiin ensin valkoisesta kimallepaperista suikale, jonka reunat leikattiin kuviosaksilla. Kutsupaperista leikattiin neliö ja sen ympärille vaaleanliilasta paperista reunus. Ylioppilaslakkitarrat äiti liimasi valkoisella ja leikkasi tarkasti ja lakki kiinnitettiin kohotarralla kiinni. Sunnuntain käsityömessuilta ostettiin vielä kutsutarrat ja pitkän etsinnän jälkeen löydettiin oikeansävyistä ohutta liilaa nauhaa (oli muuten aika vähässä nauhakauppiaat tuolla messuilla...), joten askartelut viimeisteltiin maanantaina. Kortin sisään tuli siis erillisellä välilehdellä kutsun tekstiosia, joka kiinnitettiin korttiin nauhalla kiinni. Sisäpaperi oli samaan vaaleanliilaa kuin tuo neliön lilakin. Lopputulokseen oltiin kumpikin tyytyväisiä ja pienellä vaivalla saatiin kauniit kortit lähetettäväksi. Epäilin ensin tuota väriyhdistelmää, mutta lopputuloksen nähtyäni olen kyllä varsin tyytyväinen näihin. Värit sopivat yhteen ja näistähän tuli varsin tyylikkäät!

Niin ja tännehän on tullut uusia lukijoitakin, sydämellisesti tervetuloa!

torstai 20. marraskuuta 2014

Pitkää palmikkoa




Taisin jo mainitakkin, että palmikot kuuluvat mielestäni syksyyn (tosin nakkasin nyt puikoille pitsineuletta, jonka väitin olevan kevään juttu, mutta mitäs siitä..). Niinpä päädyin haaveilemaan polvipituisista palmikkosukista. Valkoinen on vähän arka väri, mutta niin puhtoinen ja kaunis, niinpä toteutin sukkani valkoisesta Seitsemästä veljeksestä. Malli näihin löytyi Novitan sukkalehdestä, tosin olin jostain aiemmasta lehdestä kopioinut samaisen palmikkomallin villapaidasta ja tätä kopiopaperiani käytin mallina tehdessä. Lehdet on jotenkin niin isoja ja kömpelöitä tuossa vieressä pidettäviksi. Vaikka palmikon malli on aika simppeli, niin tykkään silti seurata kaaviokuviota, näin vältyn purkamisen uhalta. Alussa mulla oli silmukoita per puikko 20 ja kavennuksia tein suunnilleen aina yhden mallikerran toiston jälkeen niin että kantapäähän päästessä silmukoita per puikko oli 14. Tämä on yleensä se määrä millä teen miesten sukkaa, mutta tuo palmikon kohta on aika joustamaton, joten lisäsilmukat eivät olleet haitaksi. Palmikkokuvio toistuu yhdessä sukassa 11 kertaa ja näistä tuli melkein polveen asti uloittuvat siis. Tuon kärjen kanssa sain tehdä vähän temppuja, mutta lopulta siitäkin tuli hyvin istuva. Nämä olivat sellaiset sukat, joiden tekoajan välissä tuli tehtyä kolmet junasukatkin, aina sillon kuin palmikon seuraaminen tökki, oli pakko saada jotain aivotonta neulottavaa. Mutta olen niin tyytyväinen kun sain nämä valmiiksi!

maanantai 17. marraskuuta 2014

Messutuliaiset





Näitä messupostauksia kumpuilee nyt jokaisesta käsityöblogista, joten laitellaanpas tännekin messukuulumisia. Minäkin pääsin taas tänä vuonna siis Tampereen Kädentaitomessuille, viime kerrasta olikin aikaa pari vuotta. Matkaan lähdettiin kansalaisopiston ryhmän kanssa ja meidän bussi olikin melkein täynnä innokkaita messuilijoita. Oltiin jo kymmenen paikkeilla Tampereella ja puoli viiden aikaan lähdettiin takaisin kotia kohti. Meillä oli siis runsaasti aikaa kierrellä messuilla. Ja kierreltävää tosiaan riittikin, melkein loppui voimat kesken jo loppuvaiheessa. Kojut pursuilivat ihastuttavia käsitöitä ja katseltavaa kyllä oli. Ostettavaakin löytyi ja onnistuin tuhlaamaan melkein koko messubudjettini. Lankoja lähdin ensisijaisesti hakemaan, mutta saalis jäi varsin köyhäksi. Ehkä ihan hyväkin niin, en mä nyt välttämättä uusia lankakeriä tarvitse. Ostin lisää Teeteen Elegant lankaa ja pyörittelin jo huiviajasta mielessäni. Vielä viisi minuuttia ennen pois lähtöä kävin uudelleen samalla kojulla ja nappasin mukaani vielä pari kerää Baby Alpaca Silk lankaa, ne kun jäivät pyörimään mieleen ensimmäisellä ostoskerralla. Novitan osastolta sai puikkoja eurolla ja noita peruskokoisia tuli hamstrattua, lankatarjonta oli sunnuntai aamusta jo mielestäni huononpuoleinen, niin kai se on että ne parhaat ostokset saisi tehtyä heti perjantaina. Tästä ei kuitenkaan masennuttu, vaan löytyihän meille vielä paljon muutakin kivaa ostettavaa.

Kankaiselta ostin parit kangaspalat kivoissa kuoseissa ja vaikka ajattelin että askartelutarvikkeita en tänä vuonna kotiin kanssa, niin kannoinpa kuitenkin parit paperivihkoset ja ääriviivatarroja joulukortteihin. Painivimmat kannettavat olivat kuitenkin nuo kirjat, ja niitä puoli päivää kannettuani, voin todeta niskojeni olevan nyt todella jumissa. Siitä taisi kertoa jo eilisiltainen päänsärkykin. Reppu olis ihan mahtava mukaan otettava tuleville messuille! Pienempiä ostoksia tein ostamalla Paapiilta pari korttia ja kaksi söpöä pupu-puunappia, pari muutakin korttiostosta tein noiden neulojatyttöjen muodossa, pientä keramiikkalapasta en myöskään päässyt ohittamaan enkä tuota sudenkorento kaulakorua. Roosanauhaheijastimen ostin nyt viimein myös messuilta ja lopuksi vielä käytiin hakemassa ruissipsejä kassillinen sekä kanelisia omenatikkuja ja kotona odottavalla poikaystävällä vielä suklaakookospalloja (ne taisivat kadota jo parempiin suihin, siksi eivät ole kuvissa..). Pihalta ostettiin äitini kanssa vielä kaikille kotona odottaville pojille pullaa ja munkkeja. Varmasti tuli tehtyä siis tarpeeksi ostoksia ja bussiin palattiinkin useamman muovipussin kera. Messuosastoja en kuvannut, kamerakin oli kotona joten tässä nyt vain näitä ostoskuvia. Meillä oli oikein mukava sunnuntai, joka tuntuu vielä tänäänkin jaloissa, kyllä tuollainen koko päivän kävely on vain rankkaa hommaa. Katsotaan jos ensi vuonna mentäisiin taas uudestaan!