maanantai 2. helmikuuta 2015

Varpaista varteen




Ensimmäiset sukat varpaista varteen CHECK! Eikä se edes ollut niin vaikeaa kuin olin ajatellut. Ehkäpä odotin vain oikeaa mallia toteuttaakseni ensimmäiset sukkani näin. Ja se löytyikin yllätys yllätys facebookin "voihan villasukka" -ryhmästä. Kuvassa oli kauniit sukat, kommenteissa linkki tähän videoon. Ja siitä se idea lähti. Katsoin tuon videon ja kaivoin lokakuusta asti lankakorissa muhineen Roosa nauha -sukkalangan ja pistin sukat puikoille. Tässä kohtaa pitää toki mainita, että lankavyyhti oli niin solmussa, että selvittelin sitä yhtenä iltana neljä tuntia ennen kuin sain aikaan siistin lankapallon maustettuna noin kolmellakymmenellä langankatkomiskohdan solmulla. En ole muuten ikinä nähnyt yhtä hirvittävää lankavyyhti, mutta selvisinpäs siitäkin. Tämän jälkeen pallero piti jakaa kahdeksi yhtä suureksi palloksi, jotta sukkaa voisi tehdä kunnes lanka loppuu. Tässä apuun tuli Ikeasta ostettu pyörivä tarjotin sekä vanha jakkara. Ja näistä syntyi näppärästi tee-se-itse-vyyhdinpuut. Pyöritin siis langan jakkaran lankojen ympärille ja laskin langat puoliksi tasan. Tadaa, lopputuloksena kaksi melkein samanpainoista lankapalloa! Painoltaan siis 46grammaa ja 49grammaa, alkuperäisen vyyhdin ollessa sen 100grammaa, sillä muutama viimeinen solmuisin lankametri lensi roskikseen.

Pienemmästä pallosta siis tekemään ensin sukkaa niin kauan kuin lankaa riittäisi. Tämä oli se pointti joka erityisesti houkutti varpaista varteen tekniikassa, ei enää jämälankakeriä! No siitä toisesta sukasta toki jäi pieni kerä kun kerran siinä oli enemmän lankaa. Mutta yllättävän pitkät sukat saikin tuosta 100 grammasta aikaan. Olin oikein vähän yllättynyt, sillä oletin että niistä tulisi vähän nilkkapituista pidemmät vain. Mutta pituus riittääkin melkein polveen asti. Positiivinen päätös siis Roosa nauha -langalle, jota jo ehdin alussa kiroamaan tuon vyyhdin takia. Lanka oli tosiaan myös kiva neulottava, tikuttelin 2,5 puikoilla ja lanka tuntuu käsissä todella pehmeältä. Kuvissa väri näyttää vähän hailakalta, värikoodiltaan tämä lanka on 57. Söpön vaaleanpunainen siis! Mutta palatakseni vielä tuohon uuteen tekniikkaan. Jännitin etukäteen kantapään tekemistäkin, mutta lopulta tein sen niin kuin tekisin normisukkaankin. Tässä tapauksessa se vain näyttää siis väärinpäin olevalta. Tiimalasikantapäätä en siis lähtenyt näihin vääntämään ja musta tämä taviskantapää toimii melkein paremmin näin päin tehtynä. Sukasta itsestään tuli jalkaan todella sopiva, muutaman lisäyksen tein varteen, jotta sain mallineuleen sovitettua koko varren ympäri sopivaksi.

Niin siis valmista ohjetta näihin ei ollut, pähkäilin silmukkamäärät, sovittelin tehdessä ja lopun kavennuksen tein huivikavennuksen tapaan, jolloin reunasta tuli sopivan joustava. Hassuinta näitä tehdessä oli sovittaa sukkaa jalkaan kun puikot olivatkin väärässä paikassa. Mallineule oli kivan simppeli neulottava ja työ eteni joutuisasti. Tosin tämä mun neulonta vauhtini ei ole ollut kovin nopeaa, mutta kyllä nämä silti alle kahdessa viikossa valmistuivat. Seuraavaksi sitten koittamaan kaksi sukkaa kerralla tekniikkaa, tai no voishan tässä välissä tehdä parit normisukatkin, ettei mene ihan uuden opetteluksi koko ajan. Ja tätä varpaista varteen tekniikkaa aion kyllä käyttää jatkossakin, ei se ollutkaan niin pelottava mörkö mitä etukäteen ajattelin! Ai niin mutta pitikö mun tänä vuonna vähentää sukkien neulontaa? No mutta hei, tytöillähän on oikeus aina muuttaa mielipidettää! Hih!

2 kommenttia:

Nonnu Neuloja kirjoitti...

Minä opin myös varpaista varteen tekniikan ja juuri tuo on tekniikan hyvä puoli, että jämälankoja ei synny :) kaunis kuvio sukissa.

Henni kirjoitti...

Kiitos, tuo kuvio näyttää ihan sydämeltä, siksi siihen ihastuin ja se vaati ehdottomasti hempeän vaaleanpunaisen langan :D Laitoin illalla toiset sukat samalla tekniikalla puikoille ja taas kun pääsin kantapäähän, niin totesin että kylläpä sukka istuu jalkaan hyvin! Tykkään siis tästä tekniikasta kovasti :)