Tänä vuonna en tullut askarrelleeksi ystävänpäiväkortteja, mutta jotain pientä muistamista ystävilleni kuitenkin halusin tehdä. Olihan meillä tiedossa lounastapaaminen päivällä ja illalla näkisin vielä muutaman sukulaisenkin, joita olisin normaalisti kortilla ystävänpäivän kunniaksi muistanut. Aloin oikeastaan jo heti helmikuun alussa miettä, mitä kavereille lahjaksi antaisi ja kiersin aika aktiivisesti paikkakunnan kauppojakin etsien jotain kivaa pientä. Mutta kun tuntui ettei mitään oikein oikein kivaa löytynyt, piti ottaa taas tee-se-itse -linja käyttöön. Olen joskus aikaisemmin antanut ystävänpäivälahjaksi heijastimet, mutta koska siitä on jo useampi vuosi aikaa, ajattelin että kai saman lahjaidean voisi nyt jo toistaa. Tosin sillä kertaa ostin heijastimet kaupasta, nyt toteutin ne siis itse. Ja eikö heijastin olekin sopiva lahja ystäville, sehän kuvastaa sitä että haluaa ystävien pysyvän turvassa!
Virkattu kukan muotoinen heijastin sen olisi oltava ja eikun sopivaa ohjetta googlailemaan. Sellainen löytyi täältä, mutta koska lankani oli aika paksua (Novita Miami) ja heijastimen tulisi olla aika pieni, piti ohjetta jälleen kerran muokata itselleen sopivaksi. Tein siis tuosta vain kerrokset 1,2,3,5,6 eli näin sain aikaan pienemmän kukan. Pikkuisen tuo veti myös kupruun joten poistin muutaman pylvään heti alusta ja näin ollen kukastani tuli yhdeksän terälehtinen alkuperäisen kymmenen sijaan. Tuo ohje oli kyllä hyvin kirjoitettu ja siihen pääsi nopeasti jyvälle ja niinpä kukkien syntyikin yhden illan aikana kymmenkunta. Heijastinosuutta yritin ensin kiinnittää silitettävällä heijastinkalvolla, mutta silityspinnaksi ei ehkä ollut parasta tuo virkattupinta, eli heijastinkalvo ei silityksestä huolimatta pysynyt kiinni kukassa. Löysin kuitenkin laatikoistani vähän leveämpää heijatinnauhaa, josta leikkasin ympyrät ja liimasin ne kiinni tekstiililiimalla. Toivottavasti pysyvät kiinni myös käytössä, tuntui ainakin että liima kiinnitti heijastinnauhan aika hyvin paikoilleen. Valkoista Eldorado -puuvillalankaa vielä kiinnitysnaruksi ja hakaneula, jotta heijastimen saa vaikka takkiin roikkumaan.
Lounasseuralaisilleni pakkasin heijastimien seuraksi vielä paketit vaaleanpunaisia servettejä ja muutaman suklaapatukan. Lopputuloksena söpö pieni ystävänpäivänmuistaminen. Loput heijastimet käärin yksittäin sellofaaniin ja jaoin lopuille kamuille. Mukavintahan ystävänpäivässä oli että sen sai oikeastikkin viettää niitten läheisimpien kamujen kanssa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti