Viimeinen kokonainen koulupäivä tältä keväältä ohi! Jes! Maanantaina vielä muutamaksi tunniksi esittelemään Salo-kuosisuunnitelma kaupungin työntekijöille. Käytin viimeiset koulupäivät kuluttamalla jäljelle jääneet kankaanpainovärit. Vihreää ja hennon vaaleansinistä örkkiä muutama metri kumpaakin. Koska kuosisuunnitelmani oli niin hyvässä mallissa sain jopa luvan värjätä pitsejä. Sai palauttaa edellissyksystä mieleen miten reaktiivivärjäys toimii kattilassa. Akkelipussukoihin on tarkoitus näitä pitsejä laittaa. Ensi viikolla voisi ommella taas kun ilmojen on luvattu viilenevän jälleen. Tosta liilasta piti tulla itseasiassa aika kirkkaankin liilaa mutta huuhteluvaiheessa lähti suurin osa väreistä pois ja siitä tulikin tuollainen laventelivärinen, ihan kiva kyllä noinkin :)Jotenkin ihana olo kun nyt alkoi kesäloma. Tai siis maanantaina alkaa jo kesätyöt. Olen ollut viime aikoina aika kypsä meidän kouluun. Suunnittelua ja suunnittelua vaan, mitään oikeaa työtä ei olla koko vuoden aikana tehty. Ainoa pelastus tähän vuoteen oli tuo nuori yrittäjyys ja se että sen kautta sai tehdä kankaanpainoa ja tuotteita. Ompelutaito on kehittynyt sen kautta. Viimeisessä jaksossa olen koittanut olla välillä töissäkin mutta jostain syystä nyt on alettu tarkkailla poissaoloja. Jokainen syy pitää ilmoittaa opelle ja heti hankkia lääkärintodistus. Opetellaan kuulemma työelämän sääntöihin. Pyh! Asiakastyötä saatiin sentään jossain vaiheessa tehtyä vaikka tuntui että välillä sekin oli vähän kiellettyä. Yksi sunnuntai käytettiin koululla korvaamassa näitä poissaoloja, opetettiin käsityönopettajille kankaanpainoa. Oppilaat opetettavat opettajille, hmm, lauseessa on mielestäni jotain mätää. Opintoviikotkaan eivät kuulemma tule täyteen, koska olen nyt tämän viimeisen viikon kokonaan poissa.Eivät, vaikka olen ollut koululla joka aamu puoli kahdeksan jo tekemässä ja monena iltana monta ylimääräistä tuntia. Ne eivät ilmeisesti vaikuta mitään. Ranskalaisia vaihto-oppilaita pääsin myös opettamaan korvaukseksi niistä työpäivistä. Mietityttää välillä että olenko sittenkään oppilas. Tänään kiehahti viimeisen kerran, koska olin jo saanut työni tehtyä, olisi minun pitänyt mennä pesemään muiden seuloja. Rangaistus ahkeruudesta?! Mutisin itsekseni, purin hammasta ja istuin paikoillani. Ei kuulu mulle.
Tiedän ehkä kuulostavani lapselliselta mutta tämä vuosi on ollut koulun suhteen aivan turha. Samaa olisin voinut tehdä kotoa käsin. Olen tietääkseni koulussa opiskelemassa, en leikkimässä opettajaa. Tai jos opetan niin joku korvaus olisi joskus kiva nähdä siitäkin työstä. Olen oppinut tämän vuoden aikana sanomaan ei. Ärsyynnyt paljon helpommin kuin ennen. Mikään tuskin tulee muuttumaan, joten ensi syksy purraan hampaita yhteen jotta jaksaa jouluun asti.
Nyt on kaikki hampaankolossa olleet ärsytykset puretttu, tai ei ehkä kaikkia mutta ainakin osa. Laitan ärsytyksen sivuun ja siirryn takapihan aurinkoon nauttimaan tästä helteestä vielä niin kauan kuin sitä kestää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti