Neulepaitoja

Tässä vaiheessa syksyä on varmaan pakko antaa periksi sille, että villapaidan valmistus projekti saa siirtyä taas vuodella eteenpäin. Olen kolunnut lankakauppoja, mutta mikään lanka ei tunnu oikein sopivalta. Tai jos löytyy jotain kivaa lankaa, niin hinta on sen verran suuri per kerä että valmiin villapaidan hinnalla saisi kaupasta ostettua parikin uutta paitaa. Mutta kyllä mä vielä joku vuosi sen villapaidan itselleni neulon, nyt kuitenkin keskityn vaan pienempiin projekteihin.

Se, että itse en saa tehtyä villapaitaa itselleni ei suinkaan tarkoita sitä, ettenkö uusia villapaitoja vaatekaappiini kelpuuttaisi. Päin vastoin! Kokosin alapuolen kollaasiin paidat, joilla olen tänä syksynä jo neulepaitakokoelmaani kasvattanut (okei, ennen näitä se oli kyllä aika olematon, varsinkin niiden paksuimpien paitojen osalta).

Varsinkin tuo Sheinsidelta tilaamani villatakki on aivan ihana! Juuri sellainen sopivan iso ja lämmittävä. Henkkamaukan paidalle pienet miinukset siitä, että ensimmäisellä käyttökerralla muutama helmi lähti irti ja seuraavassa pesussa tietysti pari lisää ja en vieläkään ole saanut ommeltua niitä takaisin. Mutta jos maksan paidasta 40e, en kyllä haluaisi että ensimmäisen käyttökerran jälkeen joudun sitä heti paikkailemaan. Joo, mutta se nyt ei varmaan kuulunut kuitenkaan tähän asiaa.

Kuulun siihen ihmisryhmään, jolla on aina kylmä. Heti kun mittari näyttää alle 15 astetta, nappaan jalkaani sukkahousut housujen alle ja puen pitkähihaisen päälle vielä villatakin. Kotona istun usein viltin alla ja koulussa talvella sisätiloissa tulee käytettyä talvitakkia, jottei paleltuisi liikaa. Ehkä siksi olenkin kaikkien neuleiden ystävä. Ja mitä muhkeampi ja lämpimämpi neule niin sitä parempi. Kidutin itseäni taas eilen selailemalla lempparinettikauppaani ja vastaan tuli mitä ihanempia neuleita. Ostolakko on muuten mennyt jo niin pyllylleen, ettei tosikaan! Tai ehkä olen tänä vuonna ostanut vähemmän vaatteita mitä edellisinä vuosina, mutta en kuitenkaan niin vähää mikä olin etukäteen ajatellut. Vaatekaapoissa kiertely on vaan niin kivaa ja ikinä sieltä vaatekaapista ei löydy mitään päällepantavaa. No jokatapauksessa, keräsin kollaasiin paitoja, jotka voisin kotiuttaa vaikka heti ja ottaa ilolla vastaan liittymään neulekokoelmaani. Pieni tilaus tekisi mieli laittaa vetämään, mutta sen aikaa maltan nyt mieleni, jos vaikka alkuviikosta pääsisin oikein paikan päälle kauppaan asti katsomaan löytyisikö joku näistä ihan kaupankin valikoimista. Jos ei, niin sitten nettikauppaan tilausta. Ilmat on kuitenkin vasta  kylmenemään päin ja talvi on pitkä, eli neuleille on varmasti käyttöä!

( kuvat h&m)

Creeper

 

Virkattu Creeper valmistui pikkuveljelle synttärilahjaksi. Kuka sanoi että 22-vuotiaalle pitää ostaa järkeviä lahjoja?! Mä en ole itse koskaan pelannut Minecraftiä, eikä taida olla velikään vähään aikaan, mutta jossain vaiheessa se oli hänen lempparipelejään. Jo kauan aikaa sitten hän sanoi että sellainen iso creeper olisi kyllä hieno juttu. Ja koska sisko muistaa kaiken, mitä veli on koskaan ääneen sanonutkaan, laitoin ajatuksen muhimaan pari viikkoa sitten. Täydellinen lahjaidea oli valmis. Tämä on virkattu kolminkertaisesta seitsemän veljes langasta: tummanvihreä, keskivihreä ja vaaleanvihreä sekaisin. En olisi ikinä uskonut, mutta sain kaikki kolme kerää uppoamaan tähän lankaa, eli yhteensä noin 450 grammaa! Sisälmys on vaahtomuovia, jota onnekseni löysin paikallisesta muoviliikkeestä. Virkkasin jokaisen palan erikseen eli 6 palaa päähän, 6 palaa vartaloon ja 24 jalkapalaa ja ompelin palat yhteen saumat ulospäin, jolloinka kuutiomainen tunnelma tulee vielä paremmin esiin. Työtuntejahan tähän uppoi jokunen, mutta siltikin projekti oli helpompi mitä alkuun olin kuvitellut. Vaikeinta oli tuon naaman kirjonta, jonka teinkin viidesti uudelleen ennen kuin olin tyytyväinen. Ja onhan se vieläkin vähän vinksallaan, mutta kelpaa kyllä. Ovelasti paketoin lahjan muropaketin sisään, ettei veli vaan arvaisi paketin ulkonäöstä, mitä sisällä on. Veljeni ilme oli kyllä näkemisen arvoinen kun hän lahjansa avasi ja ensireaktio oli että olenko minä ihan itse tämän pienen creeperin tehnyt. Tai itse asiassa, ei tämä edes kovin pieni ole, viimeisessä kuvassa vieressä ovat happyjoe-pullot, niistä ehkä saa vähän mittakaavaa, eli kokoa tällä kaverilla on kyllä yli 30 cm. Veli taisi olla oikein tyytyväinen lahjaansa ja illan mittaan "leikki" sen kanssa useampaan otteeseen. Nyt toivelistalla on kuulemma possuja ja zombeja ja mitä lie muita hahmoja. Odotukset on nostettu korkealle! Mitäpä sitä ei sisko veljensä toiveesta tekisi!

-----------------

Ja sitten niitä muita kuulumisia. Täällä kuulkaas puikot heiluu ja virkkuukoukut huojuu! Koulutehtävät eivät kiinnostaisi yhtään, vaan iltani kuluttaisin niin paljon mieluummin neuloen. Ensi viikkoisen syysloman aikana on kyllä pakko varmasti tarttua itseään taas niskasta kiinni, muuten kouluhommista ei tule taas yhtään mitään. Olen saanut valmiiksikin taas pari työtä, joten eiköhän täälläkin postaustahti taas vilkastu. Parhaillaan keskeneräisiä projekteja ei ole kuin muutama hassu vain, mutta pari uutta aloitettavaa olisi mielessä. Nyt on kuitenkin lähdettävä viettelemään viikon viimeistä koulupäivää luentosaliin, taidanpa napata virkkuukoukun ja vähän lankaa matkaani. Syysloma olisi tarkoitus viettää puoliksi länsirannikolla ja puoliksi lankakaupassa töissä. Eniten odotan sitä, että saan aamusin nukkua. Olen kyllä sitä mieltä, että varhain nouseminen on parasta, sillä pitkään nukkumalla aamut menevät aina hukkaan, mutta loman kunniaksi voisin tehdä asiaan poikkeuksen. Se on varmaan tämä syksy ja katoava valo kun laittaa väsyttämään niin kovasti. Sama juttu kyllä joka vuosi. Vaikka pidänkin näistä viileistä päivistä ja syksyn väreistä, niin tuo pimeys ei ole minua varten. Salaa jo vähän toivonkin lumen tuloa, saataisiin valoisuutta taas. Tosin ei siihen jouluunkaan ole enää niin pitkä aika, jippii! Nyt pompin kyllä taas asiasta niin paljon toiseen, että paras ehkä lopettaa ja alkaa valmistautua siihen kouluun lähtöön!

Hauskaa viikonloppua!

Tee-se-itse kalenteri

Mä olen varmaan nirsoin ikinä kalenterien suhteen. En halua kellon aikoja rivien reunoissa ja muutaman päivän näkeminen yhdellä aukeamalla ei riitä. Olen yrittänyt montaa erinäköistä vaihtoehtoja, mutta mikään ei ole tuntunut hyvältä.

Huhtikuusta asti olen kirjoittanut itse kalenterini A4:sen paperille. Mun täytyy nähdä monta viikkoa heti yhdellä katsauksella ja tämä paperi systeemi tuntui monen kuukauden ajan toimivalta. Paitsi että nämä irtopaperit tuppaa rypistymään laukussa ja menemään sotkuisiksi. Kalenteriongelma tuntui jatkuvan vain.

Kunnes bongasin Tigerista tällaisen pienen muistikirjan. Tuli ajatus siirtää itse kalenteri tyhjille sivuille. Hintaa pienellä vihkolla oli vain euro ja kokokin tuntui sopivalta, juuri sellainen käsilaukkuunkin mahtuva!

Suunnittelin siis tietokoneella ruudukon, jonka leikkasin ja liimasin vihkon sivuille. Neljän viikon ohjelman näkisi kerralla, loistavuutta!

Kovin isothan nuo kirjoitusruudut eivät ole, mutta tästä näkee hyvin monen viikon asiat kerralla, mikään ei ole ärsyttävämpää kuin sivujen selailu edestakaisin!

Koska kirjoitustila on pieni ja koulujuttuja on tämä vuonna aika paljon, tein koululle kalenterin erikseen. Eli siis joka toinen sivu on normikalenteri ja seuraavalla sivulla on samojen päivämäärien koulukalenteri. Nyt kun vain opin katsomaan kahta sivua kerralla niin pysyn kärryillä kaikista päivän ohjelmista. 

Kivaa tässä pikkukalenterissa on myös se, että siitä löytyy tuo kuminauha ympäriltä ja kirjanmerkkinaru. Jotenkin tekisi mieli vielä koristella tuo päällinen, vaikka perusmusta on tietysti aina tyylikäs, mutta ei oikein ehkä mun näkönen...

Parin viikon käyttökokemuksella voin sanoa, että olen oikein tyytyväinen kalenteriini!