"and life is a nightmare"

oli eilen illalla niin sanotusti pienonen ketutus päällä. syitä oli monta, en haluu niitä täällä kuitenkaan luetella. yritin sitte kirjotella runoja. tuntuu nykyään että kaikesta masentavasta saan hyviä tekstejä aikaseks. vaikka noita eilisiä ei kyl voinu kauheen hyväks sanookkaan. ja tänä aamulla jatku sama meininki. itku oli kurkussa koko matkan kouluun. ihan kaikki ärsytti ja olisin varmasti romahtanu jos joku olis tullu aikoon päätään. onneks ketään ei tullu. maanantait...

no mut parani se päivä siitä, toki oli vieläkin vähän sellanen ärsyyntynyt. tappelin ompelukoneen kanssa. joskus siis on vaan sellasii päivii kun menee kaikki pieleen. onneks ens viikko on syysloma. odotan niin innolla. tänään en olis yhtään edes halunnu lähtee kouluun. syysmasennus iskee. vaikka tykkään syksystä. no ehkä syynä oli sitte vaan se monista eri asioista johtuva ketutus.

vähän sellanen olo että tekis vaan huutaa ihan täysillä. mutta ei oo ääntä. tai onnistuin saamaan kurkkuni uudelleen kipeeks kun oli vähän pakko puhuu möristen. tai pakko ja pakko. äiti kyl kielsi, mutta tottelinko? en! joten voin syyttää tästäkin vaan itteeni.

ehkä on vaan parempi että mä painun nyt peiton alle ja alan nukkumaan. huomen saa sentään nukkuu kun koulu alkaa niin myöhään... kirjottelen kun olen paremmalla tuulella :)