sunnuntai 26. tammikuuta 2014

Tetristä ja kulutushysteriaa


Mä olen nyt viikonlopun aikana käynyt läpi kaikki huoneiston laatikot ja melkein kaikki kaapit, lukuunottamatta keittiötä. Turhaa tavaraa tuli heitettyä pois kahden jätesäkillisen verran ja tänään kävellessäni kohti Tiimaria, mietin että olenkohan mä vähän pölhö, kun yritän päästä kaikesta turhasta eroon ja silti askartelen aivan turhakkeisiin kuuluvia jääkaappimagneetteja vaan lisää jo nyt liian täynnä olevaan jääkaapppini oveen. En kuitenkaan kääntynyt takaisin kotiin, vaikka hetkellisesti mieli tekikin, mutta toisaalta en kyllä löytänyt niitä magneettejakaan, joita lähdin ostamaan. Tämän postauksen jutut eivät siis ole vielä kokonaan valmiita ja mä alan tuntea itseni ihan sekopäiseksi, kun ylipäätään hommaan lähdin. Niin siis tarkoitus oli kirjoittaa minihamahelmistä tehdyistä tetriksen palojen muotoisista magneeteista. 


Nappasin pari viikkoa sitten Tiimarista mukaani kaksi pakettia näitä minihamahelmiä, sillä olin jo pidempään ajatellut tekeväni jääkaapin oveen uusia magneetteja, jotka olisivat tetrispelin palojen muotoisia. Eilen kippasin pienet helmet lautaselle ja etsin wikipedian ihmeellisesta maailmasta tietoa siitä, minkä värisiä mistäkin paloista kuuluisi tehdä. Microsoft tetris päätyi värimaailmaksi ja eikuin asettelemaan pieniä helmiä alustalleen. 


Puolentoistatunnin aherruksen jälkeen alusta näytti tältä. Niskat olivat aivan jumissa ja kädet pinsettiotteesta turtuneet. Tässä vaiheessa olin toki iloinen, että olin saanut näinkin monta palaa tehtyä, mutta siis oikeasti, ihan hullua hommaahan tää oli! Eihän noita pikkuruisia helmiä meinaa saada oikealle paikalle ollenkaan ja oikeiden väristen etsiminen helmikasasta oli hermoja raastavaa. Ja minä kun luulin omistavani pitkät pinnat käsitöiden suhteen. Silityksen jälkeen kotoa ei muistikuvistani huolimatta löytynytkään oikean kokoisia (=tarpeeksi pieniä) magneetteja, joten oli pakko lähteä kauppaan. Ei löytynyt, joten projekti odottelee edelleen valmistumistaan. 


Tykkään näistä kyllä ihan kamalasti ja pystyn kuvittelemaan, miten suloiselta pienet palat näyttäisivät jääkaapin ovessa. Vaan oikeasti herää kysymys, mahtaako näin pienet magneetit pystyä pitelemään edes kauppalappua kaapin ovessa kiinni? Lisäksi se, että heitin tosiaan kaksi isoa jätesäkillistä tavaraa tänä viikonloppuna pois, herättää kyllä kysymyksen näiden tarpeellisuudestakin. Tuon tavaramäärän pois heitto ei meinaan näy yhtään missään ja saikin ajattelemaan, miten paljon kaikkea turhaa sitä ympärilleen kerääkään. Jos jokin näyttää kivalta, niin tarvitseeko sitä sittenkään. Tästä tekstistä tuli nyt pikkuisen erilainen, mitä olin alunperin ajatellut, mutta kirjoitin nyt ylös ajatuksiani. Ja ei, tuskin alan karsia radikaalisti tämänkään pohdiskelun jälkeen kodistani turhakkeita pois, en varmastikkaan lopeta niiden ostelua enkä varsinkaan käsitöiden tekemistä. Sitä paitsi, ainahan voi tehdä lahjaksi, jos ei itse enää mitään tarvitse. Jatkan siis oikean kokoisten magneettien etsintää ja odotan malttamattomana, että saan vielä joku päivä pelata tetristä jääkaappimagneeteillani.

Hauskaa alkavaa viikkoa kaikille!

torstai 23. tammikuuta 2014

Talven sinistä




Että mä sitten rakastan tuota lunta! Maailma muuttui hetkessä valoisammaksi ja korkeapaine toi mukanaan myös auringonvalon sekä sinisen taivaan. Näistä talven kahdesta ihanasta väristä, vaaleansinisestä ja puhtaan valkoisesta intoutuneena syntyivät hyvin vuodenajan väriset sukat. En voinut lankahyllyllä vastustaa tuota kevään uutuusväreihin lukeutuvaa vaaleansinistä seiskaveikkaa ja halusin yhdistää sen valkoiseen. Näitä raitasukkia on nyt tullut tehtyä, ehkäpä helppoutensa vuoksi, mutta jotenkin olen viehättynyt myös tuohon yksiraitamalliin. Pikkuisen vaihtelua kuitenkin perinteiseen, ettei käy tylsäksi ja tässä nostinkin aina valkoisella kierroksella joka neljännen sinisen silmukan neulomatta, jolloin sain pitkittäisraidat tuohon sukan päälle. Periaatteessa tuota olisi voinut tehdä koko sukkaankin, eikä vain tuohon päällisosaan. Tehdessä en kuitenkaan ollut varma tykkäänkö lopputuloksesta, mutta näiden sukkien kohdalla sytyn hitaasti ja päivä päivältä sukat tuntuvat paremman näköisiltä. Nämä eivät nyt kuitenkaan päädy käyttöön itselle, vaan jäävät varastoon odottelemaan, josko joku joskus näitäkin tarvitsisi. Itse kun en nyt kyllä oikeasti tarvitse enää yhtään paria uusia sukkia. Mutta kun niitä on vain niin mukava tehdä!

tiistai 21. tammikuuta 2014

Isän sormille


Olen neulonut isälleni sormikkaat joskus jo varmaan kymmenen vuotta sitten ja joulukuussa eräillä markkinoilla satuin katsomaan tarkemmin näitä vanhoja hansikkaita, jotka olivat isäni kädessä. Sormikkaat alkoivat olla jo aika kuluneet, vaikka mitään reikiä ei vielä ollutkaan ja lankakin oli vielä suht nyppyyntymätöntä. Päätin kuitenkin, että isän on nyt aika saada uudet sormikkaat. Sopivasti saisin sormikkaat tehtyä ja annettua synttäri-/nimpparilahjaksi, kun sellaiset juhlapäivät tästä tammikuusta löytyivät. Mikään yllätyshän uudet sormikkaat eivät kyllä olleet, kun tehdessä niitä jo muutamaan otteeseen isäni käteen sovitin, jotta saisin varmasti sopivan kokoiset syntymään (edellisissä oli sormet vähän liian lyhyet, vaikka ovatkin sitten vuosien varrella venyneet sopiviksi). Langaksi otin jämäkerät seiskaveikkaa ja jussia, nuukana miehenä isäni varmasti osaa arvostaa tälläisiä jämälankasormikkaita. Ja väritkin taisivat olla sopivat.



Sormikkaiden lisäksi pakettiin sujahti tietysti kinuskista ja suklaasta pitävälle isälle kinuskisuklaalevy sekä viiden vuoden päiväkirja. Ajattelin vähän etukäteen, että tuohon isä voisi kirjata vaikka joka aamu ulkolämpötiloja sekä muutenkin millainen sää on. Niitä voi sitten tulevina vuosina vertailla. Saapa nähdä innostuuko isäni tästä, mutta voisin kuvitella, että hän saattaa niitä kyllä ylös kirjatakkin. Kaikki hassunhauskat lahjapaperit olivat päässeet loppumaan, niin yksivärisellä paperilla mentiin. Omista kätköistä löytyi onneksi juuri paketin väritykseen sopiva korttikin, joka oli sopivasti hassutteleva. Ja sisäpuolelle tietenkin kirjattiin myös ne synttärionnittelut! Viikonlopun juhlissa moni ehtikin jo sormikkaita ihastelemaan, joten uskon että ne olivat myös isälleni mieleiset.

sunnuntai 19. tammikuuta 2014

Sunnuntain tulppaanit




Meinaa millään keritä tänne mitään päivittelemään, pahoittelut! Nyt kävi vielä niin hauska juttu, että mun läppärin laturi, joka on jo jonkin aikaa temppuillut, hajosi eilen kokonaan. Laitoin uuden laturin tilaukseen, mutta toimitusajasta ei ole tietoa. Toivottavasti tulee nopeasti, kyllähän näitä postauksia saa tabletille kirjoiteltua, mutta kuvien lisääminen on vähän hankalaa ilman läppäriä. Kiva homma, not! Sain nyt kuitenkin vielä lisättyä kuvat pariin postaukseen ennenkuin akku loppui kokonaan ja poikaystävän läppärin laturilla lisättyä vähän virtaa omaankin koneeseeni, mutta eipä siitä enää pian apua ole, kun tämä varalaturi lähtee tiistaiaamuna taas viikoksi Poriin, jotenka sitten vain odotellaan sitä uutta laturia saapuvaksi.

Olen tämän viikonlopun nauttinut täysin vain vapaapäivistä. Ajatella, että pitkästä aikaa oli kokonainen viikonloppu täynnä vapaata. On nukuttu pitkään, pelailtu jazzia, katsottu telkkua, kyläilty vanhempieni luona ja eilen käytiin myös keilaamassa. Tänään olisi tarkoitus juhlistaa pikkuisen nimppareita, kun 3/4 osaa meidän perheistä viettää nimipäivää. Ja isäni myös synttäriä, lahjapostaus on tulossa, kunhan sankari vain saa ensin itse nähdä lahjansa, niin sitten voin sen täälläkin paljastaa. Tosin onhan hän osan siitä jo nähnytkin, mutta toinen puoli on yllätystä. Työharjoittelussa mennyt viikko tuntui todella mielenkiintoiselta mutta rankaltakin, eli kyllä tuntuu että tämä ihan vain löhöily viikonloppu tuli tarpeeseen. Ihanaa on ollut nauttia myös tästä valoisasta auringonpaisteesta, vaikka se paljastaakin kotona kaikki pölypallot. Niistä en kuitenkaan ole jaksanut välitellä, viikonlopun löhöilyyn ei todellakaan sovi mikään siivous!

Ihanan aurinkoista sunnuntaita kaikille! Ja oi miten mä tykkäänkään taas tästä tulppaanisesongin alusta! Kaunis kimppu pöydällä piristää kyllä niin kovasti!

keskiviikko 15. tammikuuta 2014

Lankainventaario 2014

Varoitan jo etukäteen, tästä saattaa tulla kilometripostaus. Samanpituisia tekstiviestejä on tullut tänään läheteltyä ja facessa jo poikaystävä sanoi että multa tulee chatissa tekstiä sellasella vauhdilla, että hyvä kun hän ehtii lukea. Oikeastaan olisin halunnu päästä julkaisemaan tämän postauksen jo tänään aamulla, mutta koska eilisillan suunnitelmat menivät uusiksi ystävän ilmestyttyä oveni taakse ja pyytäen sohvapaikkaa yöksi, jäi tämäkin homma vasta tähän iltaan. Ja se hommahan oli lankavarastojen inventointi. Toisaalta, ehkäpä eilen illalla oli tärkeämpää pitää sohvaterapiointia ja katsella piristykseksi satuhäitä kuin yksikseen laskea lankoja. Meinasi tämä homma kyllä siirtyä vielä viikonloppuunkin kun erittäin hämmentävän ja sekalaisen työharjoittelupäivän jälkeen saavuin väsymyksestä itkien kotiin ja olin vakaasti päättänyt, että vaikka millään en jaksaisi, niin kämppä on silti siivottava. Ei siis muutakuin mopit esiin ja puunaamaan. Siivoilun jälkeen pieni päänsärky uhkasi suureta, joten totesin tarvitsevani happihyppelyn ja kävelin lähicittariin ostamaan puhtaan kodin piristykseksi tulppaaneja ja palkitsin itseni vielä pitkästä päivästä suklaalevyllä. Olen yrittänyt pitää linjaa "ei-suklaata-viikolla", mutta tällaisen päivän jälkeen ne pari palaa tuntuvat hyvin ansaituilta. Kauppareissusta ja ehkäpä tuosta pakkasestakin piristyneenä päätin, että tämä inventaario toteutetaan just nyt eikä enää jätetä sitä roikkumaan. Tuumasta toimeen siis!


Mä olen koittanut kerätä tähän ihanaan lankakoriini sellaisia lankoja, joista olen ajatellut seuraavaksi jotain neuloa. Nyt kori kuitenkin pursuili yli reunojensa ja uusimmat lankaostokset eivät mahtuneet siihen enää ollenkaan. Monta viikkoa olen tätä epämääräistä kasaa jo katsellut ja miettinyt, että jotain on tehtävä.


Eikä mun langat tosiaan kaikki tuossa korissa ole. Ehei, niitä löytyy vielä kaksi laatikollista lisää. Aika pieni määrä loppujen lopuksi, mutta nuo koritkin on ängetty niin täyteen, että hyvä kun ne pysyivät vielä kasassa. Lisäksi koppien pohjilla lojui jo unholaan jääneitä lankoja, eli kai se kerran vuodessa on käydä kaikki läpi ja katsoa, millaisen lankavaraston sitä on itselleen kerännyt.


Kopat lattialle kipattua. Tässä vaiheessa homma tuntui jotenkin epätoivoiselta, mistä lähteä liikkeelle, mitä kaikilla tällä lankamäärällä tehdä, miksi mulla ylipäätään on tämmöinenkin kerä, mitä tästä voisi tehdä? Lähdin säntillisesti keräämään samanlaatuisia lankoja kasoisin ympäri lattiaa ja samalla mietin, mitkä langat pääsisivät nyt vuorostaan koriin asti eli mistä voisi mitäkin neuloa.


Epämääräisiä sukkalankoja löytyi aika kasat. On Windiä, Cloudia, Palinoa, Baby Merinoa ja jotain tuntematontakin. Näissä langoissa on kaikissa se hyvä puoli, että ne eivät sisällä kovin paljoa villaa ja lähinnä se villa on pehmeää merinoa, eli näistä kaikista saa tehtyä pehmeitä sukkia tai lapasia. Muutama kerä näistä hyppäsi koriin, toiset laitettiin laatikkoon.


Seuraavaksi kasa Nalle-lankaa. Värejä oli onneksi vähemmän kuin muistin ja edelleenkin kaikki ovat sellaisia mistä pidän. Uskon siis, että vielä joku päivä nämä kaikki päätyvät puikoille. Tuo limenvihreä alkaa taas yllättävästi kiehtoa, ihan niinkuin joka kevät. Vaikka iloitsenkin siitä että vihdoin saatiin lunta ja kunnon talvi, niin silti pikkuisen jo haaveilen keväästä ja vihreän sävyistä. 


Huiveihin sopivia lankoja on kertynyt myös useamman kerän tai vyyhdin verran ja näistä kaikista haluaisin tehdä huivin vaikka just nyt heti. Vaan onhan ne huivit sen verran työläitä, että ehkä tämä haave ei kuitenkaan ihan vielä tämän kevään aikana toteudu. Näistäkin himoitsen tuota vihreää ja siihen löysin itseasissa jo sopivan mallinkin. Eli se kyllä varmasti menee toteutukseen. Tuo pinkkivyyhtikin on niin ihana, kauhulla vaan odotan kun se pitää muuttaa keräksi ennen neulomista. Tuota harmaata kerää laitoin yksi ilta vyyhdiltä pois about 40 minuuttia ja tämän jälkeen kädet olivat ihan jumissa. Sellainen kerinnässä auttava laite olisi kyllä kätevä!


Hmm, tämä kuva näytti kameran näytöllä aika paljon paremmalta, mutta menkööt nyt tämäkin. Sitä perinteisintä eli Novitan Seiskaveikkaa. Värejä löytyi yllättävän paljon, mutta tämä on kyllä mun lempparisukkalanka, sanoi muut mitä hyvänsä. Yksi sukkatilaus olisi näistä odottamassa ja toisia sukkia suunnittelin vielä itselleni. Vaikka juuri päätin, että yhtään sukkaparia en kyllä tarvitse itselleni lisää, mutta onhan niitä sukkia kiva tehdä ja säilöä sitten vaikka tulevaisuutta varten. Ai miten niin hamsteri luonteeltaan? Olihan mulla Hamtaro-puku abipäivänäkin...


Ja sitten nämä sekalaiset. Mikä siinä onkin, että aina näitä kerän loppuja jää ja jotenkin niitä ei vain osaa heittää poiskaan. Nyt kyllä muutaman nakkasin roskiin, mutta toiset säästin ajatuksella "näistähän saa vaikka sukkiin raitoja". Epäilen kyllä että niitä raitasukkia ei tule koskaan tehtyä ja jämälankoprojektitkaan ei houkuttele. Tämmöisiä pieniä nöttösiä olisi yksi iso pussillinen kellarikomerossakin... Joitain keriä jäi kokonaan kuvaamattakin, sellaisia yksittäisiä tai muuten vain omituisia. Niin ja kaikki Woolit, niitä löytyi muutama kerä.


Löytyi niistä laatikoista sitten vielä keskeneräisiä käsitöitäkin. Osa varmasti jo vuodelta 2010. Parit keskeneräiset lapaset, yksi pariton sukka, aloitettu tuubihuivi ja saumanompelusta odottava hiuspanta. Värttinästäkin löytyy vähän kehrättyä lankaa, joka on siihen unohtunut. Harvemmin enää nykyään jää näitä keskeneräisiä mutta sitten on näitä ikuisuuksia vanhoja, jotka vaan ovat jääneet roikkumaan. Tähän voisi vielä lisätä pari virkattua projektia sekä yhden keittiöpyyhkeen tekeleen. Nekin kaikki pikkuisen kesken ja vasta viime kesänä aloitettuja. Puhuinko juuri itseni pussiin, ehkäpä näitä siis jää edelleenkin roikkumaan, vaikka suurinosa tuleekin valmiiksi asti.


Siisti kori, jossa odottaa langat moneen suunnitteilla olevaan juttuun. Tuosta tuubi-langasta en kyllä tiedä, se vain unohtui kuvaan. Sarjaa "ostin kun halvalla sai". Inventaarion lopputulos oli se, että tällä hetkellä lankaa löytyy noin seitsemän ja puoli kiloa. Jäin sentään alle kymmeneen, mutta kyllä tuokin määrä pikkuisen hirvittää. Yhtään uutta kerää tänne huusholliin ei tarvitsisi tänä vuonna kantaa, vaikka juuri viikonloppuna kuolasin prisman lankahyllyllä uutuusvärejä. Pari työtä on puikoilla tällä hetkellä, pari odottaa päättelyä ja yhdet tilaussukat lupasin toimittaa noin kolmessa viikossa. Seuraavien viikkojen neulonta lista on siis erittäin selvä ja senkin jälkeen haaveita noista olemassa olevista langoista löytyy. Ehkä se langanostolakko on siis paikoillaan. Hauskaa oli tällaista inventaariota taas tehdä, ensi vuonna sitten taas. Silloin katsotaan, onko lankakilot vuoden aikana vähentyneet vai sittenkin kaikista lupauksista huolimatta lisääntyneet.

Nyt mä suljen tämän sanaisen arkkuni ja keitän itselleni vielä lämpimät kaakaot ennen nukkumaanmenoa. Toivon, että huominen on paljon rauhallisempi päivä ja odotan jo kovasti iltaa, jolloin rakas harrastukseni nypläys taas jatkuu. Joku uusi työ olisi sielläkin keksittävä...

maanantai 13. tammikuuta 2014

Vessapaperikori




Vanhempieni luona tehtiin viime kesänä vessaremppa ja sen jälkeen äitini kaipasi vähän uutta sisustustakin kyseiseen huoneeseen. Mulle esitettiin toive, josko virkkaisin korin, johon saisi kätevästi vessapaperirullat säilytykseen. Tämä valmistui jo vähän ennen joulua, mutta nyt vasta muistin ottaa korista muutaman valokuvankin. Tämä on virkattu ihan puuvillatrikookuteesta, hintaa kilon vyyhdillä oli neljä euroa ja ihan koko kiloa en onnistunut tuhlaamaan. Oikean koon eteen piti taas vähän taistella, niinkuin mulla tuntuu virkkauksissa yleensäkin olevan. Tämä on nyt sen kokoinen, että tähän mahtuu helposti kymmenenkin rullaa paperia. Kulma, johon kori haluttiin ei myöskään ollut kovin suuri, heti tuosta korista alkaakin melkein oviaukko, eli tästä tuli paikkaansa juuri passelin kokoinen. Värinä ihan vain valkoinen, joka sopii muutenkin huoneen ilmeeseen.

lauantai 11. tammikuuta 2014

Nyplätty ruusu



Mä olen tän viikon jokaisena iltana ahertanut nypläyksen parissa. Ei mitenkään viime tipassa tietenkään, sehän ei kuulu tyyliini ollenkaan, valmista taisi olla eilen illalla kymmeneltä. Niin ja siis toimitus tänä aamuna klo yhdeksän. Nypläystyynyllä oli ensin punainen ruusu ja sen jälkeen vihreitä lehtiä. Ensimmäinen työni joka piti tärkätä kasaan. Voitte vain kuvitella miten jännitin, saanko lopputuloksesta onnistuneen. Torstai-ilta meni tärkäten osia ja eilinen kooten ruusua kasaan. Pienen extrajännityksen toi se, että eilen osat eivät tosiaankaan olleet vielä kuivuneet, niin että hiustenkuivaaja apuna vähän nopeutin kuivumista. Sokeritärkki tuntui muuttaneen langankin normaalia tummemmaksi, mutta kuivuessaan lanka onneksi vaaleni takaisin päin lähelle oikeaa. Varsi on tehty kukkakepistä, johon maalarinteipin avulla kiinnitin lehdet ja kaksipuoleista teippiä keppiin kieputtamalla sain vihreää lankaa myös kepin ympärille. Lanka on perusnypläyslankaa.



Miksi siis näin hopulla tätä tehtiin? Kuullessani jo kesällä että käsityöliike, jossa olen ollut töissä jo seitsemänä jouluna ja muutenkin silloin tällöin, vaihtaa omistajaa nyt tammikuussa, tiesin heti, että haluan nykyiselle työnantajalleni nyplätä eläkkeellepääsylahjaksi ruusun. Syksyllä siis kun sain edellisen liinani valmiiksi, laitoin tyynylle ruusun. Etenimistahti ei ollut mitenkään vauhdikas, yhden nypläyskerran aikana sai tehtyä pari kukan terälehteä. Loppiaisena otin loppuspurtin ja nypläilin melkein koko päivän, onneksi nuo lehdet sentään valmistuivat nopeasti. Tänään läksin siis näillä näkyminen viimeistä kertaa työpaikkaan, jonne on aina ollut niin kiva mennä ja vein ruusun omistajalle mukanani. Hän luuli kukkaa ensin oikeaksi ja hämmästyi suuresti kun kerroin sen olevan nyplätty ja vaativan näin ollen erittäin varovaista käsittelyä. Mielestäni itse käsityönä tehty ruusu, oli juuri sopiva lahja käsityöliikkeen omistajalle. Oman lankakauppias urani en kuitenkaan toivo vielä päättyvän ihan tähän, vaan ehkäpä vielä joku päivä palaan lankakauppoja tekemään...


keskiviikko 8. tammikuuta 2014

Pienet Jussi-sukat




Isäni suvun puolelta nuorimmainen tupsahti maailmaan syksyllä ja nyt jouluntietoilla vieraili perheineen sukuloimassa vanhempiensa kotiseudulla. Minä en valitettavasti tällä retkellä ehtinyt pikkumiestä nähdä, mutta sukat kuitenkin kudoin pienelle. Näin pienien sukkien tekoon ei mennyt aikaa montaakaan tuntia, itseasiassa nämä valmistuivat laivamatkalla takaisin Tallinnasta. Langat ostettiin siis Viron puolelta ja puikot myös. Lankana on käytetty Steinbach Wollen Jumbo-lankaa, joka on suurimmaksi osin tekokuituja, villaa langassa on 20%. Äitini ideoi että pikkumies tarvisisi miehekkään Jussi-kuvioiset sukat, minä vähän googlettelin ja vastasin toteutuksesta. Kiitos Tallinnan hyvällä WLAN-verkolle, kuvien selailu tapahtui satamassa odotellessa että päästään laivaan. Ja laivassa puikot esiin ja neulomaan.

Millään en meinannut uskoa, että sukasta pitää tehdä niin pieni. Tekemiseenkin liittyi pieni "onnettomuus", yksi uusista bambupuikoistani hajosi ensimmäisen sukan kavennusten aikaan. Toista tehtiin siis vain neljällä puikolla. Sukat olivat valmiit siinä vaiheessa kun Helsingin valot alkoivat näkyä. Olipa kerrankin jotain tekemistä laivamatkallakin, nyt kun pelikortitkin unohdimme matkasta. Sukat sain toimitettua muutaman välikäden kautta pikkumiehelle ennen tämän paluuta kotimaahansa ja kuulemma sukat olivat juuri passelin kokoiset ja pääsivät heti käyttöön. Hyvä niin kun kovasti pelkäsin liian pieniksi ja pieniltä ne todella näyttävät, ainakin miesten sukkien rinnalla. Kiva oli tehdä välillä jotain näin pientäkin ja toivottavasti pikkumiehen seuraavan reissun aikaan pääsen itsekin hänet näkemään.

maanantai 6. tammikuuta 2014

Loppiaisena




Kyllä alkaa olla pieni pää päivistä ihan sekaisin kun koko ajan on jotain vapaapäiviä. Tänään on ollut taas niin sunnuntai-olo, toisaalta onhan nämä lyhyet työviikotkin ihan jees juttu. Vaan kyllä sitä alkaa jotenkin kaivata jo normaalia arkea. Loppujen lopuksi tämmöisinä päivinä, jolloin aamulla ei ole mitään selkeää suunnitelmaa päivän ohjelmasta, on illalla ihana todeta, miten paljon päivän aikana on sittenkään saanut aikaiseksi. Meillä korjattiin nyt viikonlopun aikana joulu pois ja tontut pääsivät laatikoihin odottelemaan marraskuun alkua, jolloin ne taas nostetaan esille. Oikeastaan keräilin noita joulutavaroita jo eilen, mutta tänään nappasin vielä keittiön ikkunasta joulutähtivalon pois. Nuo parvekkeen valot aion pitää vielä palamassa, musta ne on enemmänkin kaamosvalot kuin jouluvalot ja saavat puolestani palaa niin pitkään kunnes vuorokaudessa valoisa aika pitenee. Ihan oikeasti, yhdeksältä kun lähden töihin on pimeää ja viideltä kun palaan on pimeää taas. Eli partsinvalot saavat palaa, ainakin sinne helmikuuhun. Niin tosiaan, viime viikolla oli jo pari ensimmäistä työharjoittelupäivää ja fiilis on hyvä tämän asian suhteen. Mielenkiintoinen kevät edessä.

Palataas nyt kuitenkin siihen, mistä mun piti kirjoitella, eli tästä päivästä. Nappasin aamusta nypläystyynyn esille ja otin tavoitteeksi nyplätä ruusuun tämän päivän aikana kolme uutta terälehteä. Valmista pitäisi olla viikonlopuksi, eli hommaan oli vihdoin tartuttava. Aamupäivästä valmistui jo kaksi terälehteä ja iltapäivästä kolme lisää, niin että sainkin lopulta pääteltyä koko työn ja napattua sen pois tyynyltä. Olo on pikkuisen helpottuneempi, nyt olisi edessä enää lehtien tekoa ja valmiin ruusun tärkkäystä. Iltaohjelmaa täksi viikoksikin siis piisaa. Ihan koko päivää en kuitenkaan istunut nypläystyynyn vieressä, vaan kerettiin me poikakaverin kanssa käydä pikkuisen kaupungilla. Täällä pidettiin kaupat auki odotellen venäläisturistien ryntäystä, mutta aika hiljaiselta kaupunki vaikutti. Käytiin pitkästä aikaa kiertelemässä kirppikselläkin ja mukaan tarttui nelisenkymmentä vyyhtiä muliinilankaa neljällä eurolla. Jotain uutta kirjontatyötä voisi siis kehitellä. Pari leffaakin ehdittiin katsoa, nypläystä tehdessä kun on hyvä vain kuunnella telkkua. Nappasin illasta vielä itseäni niskasta kiinni ja tiskasin keittiön valtavan tiskivuoren pois. Koti tuntuu muutenkin taas paljon raikkaamalta ja siistimmältä kun vähän siivoili tavaroita omille paikoilleen ja vaihtoi pikkuisen sisustustavaroita.

Jotain omituistakin mahtuu tähän vuoden alkuun. Mä olen taas alkanut juomaan kahvia. Torstaina puoli kuppia, eilen puolikas ja tänään kokonainen. Mullahan on ollut viime vuosina tapana juoda noin kolme kuppia kahvia per vuosi ja tätä vuotta on kulunut vasta noin viikko ja näistä kolmesta on siis kulunut jo kaksi! Pitää siis harkita tarkkaan, koska sen kolmannen juo. Mietin myös sitäkin, että kun en noita uudenvuodenlupauksia tehnyt, niin voisin tietysti yrittää tänä vuonna taas opetella tuohon kahvinjuontiinkin. Vähän tuosta kahvista tulee kyllä huono olo, mutta kai siihenkin voisi tottua, maustahan kyllä tykkään. Nyt ei kutsu kuitenkaan kahvi, vaan iltapala eli dippikastike ja parin päivän takaisten nacholastujen jämät. Tehtiinhän me toki poikaystävän kanssa eilen illalla toinenkin uudenvuodenlupaus että koitetaan molemmat saada nämä jouluntienoolla tulleet kilot tiputettua ensi vuodenvaihteeseen mennessä. Huomisesta alkaa taas siis sipsi- ja karkkilakko ja harkitsen tuota juoksuharrastuksen uudelleen herättelyä myös kun pakkasta ei näytä tulevan niin juoksukelitkin olisivat hyvän. Tänään siis tuhottava nuo viimeiset jouluherkkujen jämät, ettei ne huomenna ole täällä enää tekemässä kiusaa. Olikohan tässä höpöttelyssä taas mitään järkeä, touhukkaan päivän jälkeen alkaa energiat olla vähän lopussa jo, mutta onneksi nyt loppuillan saa vaan viettää sohvalla!